Petetty vaimo ja äiti
Minä olen päätökseni tehnyt. En kirjoita saadakseni ohjeita. Kirjoitan nähdäkseni, kuinka te reagoitte kohtalooni. Jokainen voi yrittää asettua tilanteeseeni.
Olen naimisissa oleva nainen. Meillä on kaksi yhteistä, ihanaa lasta. Rakastamme toisiamme ja elämässä on päällisin puolin kaikki hyvin. Mikä sitten on hätänä?
Minä menin tekemään jotain sellaista, joka on tällä palstalla moneen kertaan kirottu ja tuomittu. Avasin mieheni Facebookin viestit, vaikka ei pitäisi, vaikka pitäisi luottaa ja uskoa. Jos kerran kaikki on vieläpä hyvin, eikä toinen ole antanut syytä epäilykseen.
Löysin keskusteluketjuja kolmen vieraan naisihmisen kanssa. Kaikissa oli kyse "suhdetoiminnasta". Yhden kanssa jo selkeästi pidemmän aikaa, sekä fyysisellä- että tunnetasolla.
Miksi minua oli petetty jo vuosia? Koska olin aina luottanut. Rakkauteemme ja hänen sanoihinsa, ja koska hän matkustaa paljon työnsä puolesta. En koskaan kontrolloinut enkä epäillyt, ennen kuin avasin nuo viestit...
En paljastanut mitä tiesin. Sanoin vain epäileväni suuresti. Mies kiemurteli pari viikkoa valheineen. Kielsi kaiken kahden viikon ajan, ja minä tiesin totuuden. Voitte vain kuvitella kuvotukseni määrää tuona aikana.
Vyyhti alkoi aueta. Hänen kuorensa petti. Hän paljasti kaiken, ja totuus oli karmeampi kuin olin osannut edes kuvitella. Nämä kolme olivat vain puolet kaikista. Pahinta oli tämä pitkäaikainen suhde, jossa oli molemmilla osapuolilla voimakkaita tunteita. Mieheni on järkyttynyt siitä mahdollisuudesta, että hän menettäisi vaimonsa ja että perhe hajoaisi. Hän laski kaiken sen varaan, ettei jäisi kiinni. Vain tuon yhden kortin varaan.
Ellen olisi rikkonut häntä vastaan ja lukenut viestejä, minua petettäisiin edelleen. Mieheni myönsi tämän. Tämä oli herätys hänelle, ja ainoa positiivinen seikka koko painajaisessa. Hän heräsi ja katkaisi kierteensä. Ei voi käsittää eikä antaa mitään syytä käyttäytymiselleen. Haluaa vain minut ja ainoastaan minut. Ja uskon häntä. En vain pääse tästä yli. En vain pysty antamaan anteeksi. Minä en halua häntä enää.
Kaikki tekevät virheitä, myös minä. Mutta toiset eivät elä virheessä vuosia. Mieheni jatkaisi suhdettaan, ellei olisi jäänyt kiinni. Lopettamispäätös ei siis ollut hänen. Tai oli, mutta tuli minun kannaltani katsoen liian myöhään.
Hyvät ihmiset ja kylän naiset! Ovatko kaikki edelleen sitä mieltä, ettei toisen viesteihin pidä mennä kajoamaan? Mieheni ei koskaan syyllistänyt minua siitä. On kiitollinen, että paljastin hänet, ja hän saattoi havahtua tekemästään pahasta. Hän kantaa täyden syyllisyyden eikä kiistä mitään. Ilman tätä paljastumista minua petettäisiin edelleen. Minä luottaisin, rakastaisin ja olisin onnellinen. Mutta onneni perustuisi harhalle. Nyt olen onneton, mutta ainakin tiedän totuuden.
En myöskään ole "jättänyt sitä sikaa". Ainakaan vielä. Avioliittoa ei mielestäni pidä purkaa ovet paukkuen. Meillä on hyvät ihmiset lapset kasvatettavanamme! Otan kuitenkin täyden vapauden kuunnella sydäntäni ja harkita tilannettani niin kauan kuin olen varma päätöksestäni. Mieheni toivoo sydämensä pohjasta uutta mahdollisuutta.
"Life is a bitch, and then you die"
Kommentit (27)
Kivaa kun on kivaa eroaminen on niin cool ja uusioperheet on in
Ydinperhe on vanhanaikainen ja huono vaihtoehto
Bye bye Loser kirjoitti:
Rikoit kirjesalaisuutta ja petit luottamuksen ja vielä valitat että sait potkut avioliitosta.
Ihan oikein sinulle toivottavasti viduddaa ja lihoat isoksi rantapalloksi.
Kaikkeen on syynsä , vaikka et sitä halua uskoa miehesi on ollut onneton ja tyytymätön suhteeseenne jo pitkään .
Ole onnellinen hänen puolestaan että pääsi sinusta eroon ja löysi onnen toisen naisen kanssa.
Kaikki se intohimo mitä yleensä suhteen alussa on ja runsaasti seksiä ( ei päänsärkyjä )
Ehkä vielä uusi vauva tai jotain muuta kivaa on luvassa.
Sinun arpasi ei voittanut ja hyvä niin 😀
Jonne-pieni, äitisi taisi jo soittaa iltavellikelloa, niin että kannattaa pitää kiirettä ennen kuin tulee sinun nukkumaanmenoaikasi.
Tietääkö ne naiset että miehellä on perhe vai onko mies näytellyt heille sinkkua? Jos eivät tienneet niin kannattaisi valaista heitä tilanteesta..
Bye bye Loser kirjoitti:
Rikoit kirjesalaisuutta ja petit luottamuksen ja vielä valitat että sait potkut avioliitosta.
Ihan oikein sinulle toivottavasti viduddaa ja lihoat isoksi rantapalloksi.
Kaikkeen on syynsä , vaikka et sitä halua uskoa miehesi on ollut onneton ja tyytymätön suhteeseenne jo pitkään .
Ole onnellinen hänen puolestaan että pääsi sinusta eroon ja löysi onnen toisen naisen kanssa.
Kaikki se intohimo mitä yleensä suhteen alussa on ja runsaasti seksiä ( ei päänsärkyjä )
Ehkä vielä uusi vauva tai jotain muuta kivaa on luvassa.
Sinä taidat olla se toinen nainen joka rikkoi perheen. Olet ilkeä ja pahansuopa, myös niitä pieniä lapsia kohtaan joihin tämä pahiten iskee. Ehkä mies on ollut onneton ja tyytymätön mutta kun vaimolle sitä ei ole tullut kerrottua.
Mielenkiinnolla luen vastauksia. Tilanne itselläni muuten sama, lapsia ei ole. Mies pettänyt useamman vuoden. Vaikka mikään ei suhteessamme huonosti, sanojensa mukaan. Nyt täysin paniikissa ja itkeskelee, kun jätin avioeropaperit allekirjoitettavakseen.
Ihanat ihmiset - suurin osa ainakin.
Todella hyvää pohdintaa täällä! Paljon näköjään hyvinkin identtiseltä kuulostavia kohtaloita. Vertaistukea parhaimmillaan. Isoja sydämiä tänään liikkeellä.
Jäitä yritän tosiaan pitää hatussa. Oli rohkaisevaa kuulla, että sentään joku on löytänyt kadotetun rakkauden uudelleen. Lapset ovat murrosiän kynnyksellä, joten heille olen kertonut, että isin ja äidin välillä on kriisi, ja että keskustelemme asiasta vakavasti, koska tokihan he ovat huomanneet kasvaneen kahdenkeskisen keskustelutarpeemme. Halusin nimenomaan välttää sitä, että lapsille tulisi käsitys, että hyvän parisuhteen malli on tämä. Tokihan heillä on useamman vuoden pohjat sille onnellisellekin parisuhteen mallille. En kertonut syitä, sanoin sen olevan isän ja äidin välinen asia. Ja että ero ei ole nyt akuutti, mutta sellainenkin ratkaisu saattaa olla edessä. Lapset tuumivat, että ikävää, että meillä on kriisi. Joskus on riideltäväkin. Ja eroa kuulemma murehditaan sitten, jos sen aika on <3
AP
Minun pointtini olikin enemmän se, että kannattaa laittaa jäitä hattuun. Että vaikka edessä olisikin ero, niin mitään noin isoa, kuten ero, ei kannata laittaa liikkeelle akuutissa kriisissä. Siitä ei hyödy kukaan. Ei itse, ei lapset. Usein näkee tilanteita, että ollaan niin loukkantuneita ja kriisissä, että ei pystytä minkäänlaiseen järkevään toimintaan. Lähdetään ovet paukkuen eikä oikeasti selvitetä asioita. Koska vaikka se ero sitten tulisikin , niin uskon, että asioiden setviminen auttaa sitten tulevaisuudessa erosta yli pääsemiseenkin.