Petetty vaimo ja äiti
Minä olen päätökseni tehnyt. En kirjoita saadakseni ohjeita. Kirjoitan nähdäkseni, kuinka te reagoitte kohtalooni. Jokainen voi yrittää asettua tilanteeseeni.
Olen naimisissa oleva nainen. Meillä on kaksi yhteistä, ihanaa lasta. Rakastamme toisiamme ja elämässä on päällisin puolin kaikki hyvin. Mikä sitten on hätänä?
Minä menin tekemään jotain sellaista, joka on tällä palstalla moneen kertaan kirottu ja tuomittu. Avasin mieheni Facebookin viestit, vaikka ei pitäisi, vaikka pitäisi luottaa ja uskoa. Jos kerran kaikki on vieläpä hyvin, eikä toinen ole antanut syytä epäilykseen.
Löysin keskusteluketjuja kolmen vieraan naisihmisen kanssa. Kaikissa oli kyse "suhdetoiminnasta". Yhden kanssa jo selkeästi pidemmän aikaa, sekä fyysisellä- että tunnetasolla.
Miksi minua oli petetty jo vuosia? Koska olin aina luottanut. Rakkauteemme ja hänen sanoihinsa, ja koska hän matkustaa paljon työnsä puolesta. En koskaan kontrolloinut enkä epäillyt, ennen kuin avasin nuo viestit...
En paljastanut mitä tiesin. Sanoin vain epäileväni suuresti. Mies kiemurteli pari viikkoa valheineen. Kielsi kaiken kahden viikon ajan, ja minä tiesin totuuden. Voitte vain kuvitella kuvotukseni määrää tuona aikana.
Vyyhti alkoi aueta. Hänen kuorensa petti. Hän paljasti kaiken, ja totuus oli karmeampi kuin olin osannut edes kuvitella. Nämä kolme olivat vain puolet kaikista. Pahinta oli tämä pitkäaikainen suhde, jossa oli molemmilla osapuolilla voimakkaita tunteita. Mieheni on järkyttynyt siitä mahdollisuudesta, että hän menettäisi vaimonsa ja että perhe hajoaisi. Hän laski kaiken sen varaan, ettei jäisi kiinni. Vain tuon yhden kortin varaan.
Ellen olisi rikkonut häntä vastaan ja lukenut viestejä, minua petettäisiin edelleen. Mieheni myönsi tämän. Tämä oli herätys hänelle, ja ainoa positiivinen seikka koko painajaisessa. Hän heräsi ja katkaisi kierteensä. Ei voi käsittää eikä antaa mitään syytä käyttäytymiselleen. Haluaa vain minut ja ainoastaan minut. Ja uskon häntä. En vain pääse tästä yli. En vain pysty antamaan anteeksi. Minä en halua häntä enää.
Kaikki tekevät virheitä, myös minä. Mutta toiset eivät elä virheessä vuosia. Mieheni jatkaisi suhdettaan, ellei olisi jäänyt kiinni. Lopettamispäätös ei siis ollut hänen. Tai oli, mutta tuli minun kannaltani katsoen liian myöhään.
Hyvät ihmiset ja kylän naiset! Ovatko kaikki edelleen sitä mieltä, ettei toisen viesteihin pidä mennä kajoamaan? Mieheni ei koskaan syyllistänyt minua siitä. On kiitollinen, että paljastin hänet, ja hän saattoi havahtua tekemästään pahasta. Hän kantaa täyden syyllisyyden eikä kiistä mitään. Ilman tätä paljastumista minua petettäisiin edelleen. Minä luottaisin, rakastaisin ja olisin onnellinen. Mutta onneni perustuisi harhalle. Nyt olen onneton, mutta ainakin tiedän totuuden.
En myöskään ole "jättänyt sitä sikaa". Ainakaan vielä. Avioliittoa ei mielestäni pidä purkaa ovet paukkuen. Meillä on hyvät ihmiset lapset kasvatettavanamme! Otan kuitenkin täyden vapauden kuunnella sydäntäni ja harkita tilannettani niin kauan kuin olen varma päätöksestäni. Mieheni toivoo sydämensä pohjasta uutta mahdollisuutta.
"Life is a bitch, and then you die"
Kommentit (27)
En usko että yhtä pahaa voidaan perustella toisella.
Muuten ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Minulle miehen seksisuhde ei olisi maatamullistavaa enää tässä vaiheessa, mutta jos tunteita olisi pelissä; se olisi minulle maailmanloppu.
Toki se on parempi vaihtoehto, että miehesi jätti naisen edes siinä vaiheessa kun jäi kiinni, mutta tunnen tunteen 'vain hiukan liian myöhään'. Minuuttikin ennen kuin kerroit epäilyistäsi, olisi riittänyt.
Ymmärrän myös päätöksesi erota rauhassa - minusta se on hyvin kunnioitettava ja kypsä päätös. Minulla ei ole tarjota mitään ohjetta, etkä sinä sellaista kaivannutkaan. Olen pahoillani että tämä tapahtui sinulle, tsemppiä sinulle ja lapsille!
Niin. Kyllä se ihan varmasti nyt puhuu totta. Ihan varmasti. Siis tähän asti se on jauhanut täyttä paskaa vuosikaudet ja sinä uskoit sen kaiken. Nyt se jäi kiinni ja vannoi ettei petä enää. Ja sinä uskot sen kaiken taas.
Okei. Ei siinä.
Itse olisin mielummin onnellinen, kuin onneton. Mutta se on minun mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin mielummin onnellinen, kuin onneton. Mutta se on minun mielipiteeni.
Minusta on tärkeää miettiä myös lapsia ja heidän onnellisuuttaan.
Petetty äiti...? En jaksanut lukea tuota tilitystä, mutta oliko lapsetkin jossain seksikuviossa?
Minkä ikäiset lapset? Kysyy kohtalotoveri.
Ainahan ne katuu, ainakin väittää. Sitten, kun tilanne on rauhoittunut, jatkavat entiseen malliin.
Tiedän tunteen. Minulle kävi noin myös. Tosin sillä erotuksella, että miehellä oli yksi hyvin lyhyt suhde päällä ja hänen muuttuneesta käytöksestä sain kimokkeen lukea meilejä.
Myös minä päätin, että mitään hätiköityä en tee. Että olen sen lapsilleni velkaa, että käyttäydyn tilanteessa järkevästi ja maltillisesti vaikka kuinka olisi loukattu ja petetty olo.
Annoin ajan kulua ja tutkailin tunteitani ja tilannetta. Koko ajan kävimme miehen kanssa tilannetta läpi. Pettämistä, siihen johtaneita syitä, avioliittomme tilaa, keskinäistä suhdetta jne. Pettämisestä oli kulunut vajaa vuosi kun huomasin, että aloin päästä tilanteesta hiljalleen yli. Rakkaus mieheen oli herännyt pikkuhiljaa uudestaan. Tätä toki edesauttoi paljon se, että mies kovasti osoitti katumusta ja tahtoa jatkaa liittoa.
Tapauksesta on nyt yli 3 vuotta ja olen erittäin tyytyväinen, että en lähtenyt suinpäin ovet paukkuen menemään vaikka mieli teki. Meidän liittomme on lähtenyt uuteen kukoistukseen ja en usko, että sitä olisi tapahtunut ilman tätä kriisiä. Se pakotti meidät katsomaan suhdettamme, itseämme ja toisiamme kriittisin silmin. Ja kun kummallakin oli halua ja motivaatiota jatkaa liittoa, niin homma rupesi toimimaan.
Ap:lle sanoisin, että tsemppiä kovasti. Pidä jalat maassa ja järki päässä vaikka olisi kuinka loukattu ja jyrätty olo. Vaikka päätyisitkin eroon, niin maltillinen toiminta on parasta varsinkin silloin kun perheessä on lapsiakin.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin mielummin onnellinen, kuin onneton. Mutta se on minun mielipiteeni.
Minusta on tärkeää miettiä myös lapsia ja heidän onnellisuuttaan.
Ei se lastenkaan kannalta välttämättä ole se "onnellinen" skenaario, että vanhemmilla on parisuhteessaan sellaisia asioita, joita ei saa selvitettyä. Vanhempien paha olo aivan taatusti heijastuu myös lapsiin, eli turha jäädä suhteeseen, jossa kumppaniin ei enää pysty rakentamaan luottamusta. Ja aika huonon parisuhteen mallin siinä muutenkin välittää jälkikasvuulleen, jos suhde puolisoon on jatkuvaa varpaillaan oloa ja kyräsilyä puolin ja toisin.
En muuten usko, että AP:n mies olisi lopullisesti parantanut tapansa, vaan lupailee nyt vain tässä vaiheessa hädissään kuuta taivaalta, kun on jäänyt kiinni housut kintuissa. Kerran (sarja-)pettäjä, aina pettäjä.
Rivien välistä voi havaita, että rakastat miestäsi. Kaikissa liitoissa ja suhteissa on hyviä ja huonoja aikoja. Tämä nyt vaan on teille sitä alamäkeä. Suhteissa on petetty kautta aikojen, siitä ei pääse mihinkään. Voitte joko jatkaa yhdessä tai erillään. Älä tartu itse pettämisen, vaikka sehän tässä se ongelma on, vaan koita nähdä kokonaisuus. Asian käsitteleminen on prosessi itsessään ja mielentilat ehtii heittää häränpyllyä vielä moneen kertaan. Ei siis äkkinäisiä päätöksiä. Puhukaa asia halki niin moneen kertaan kun vaan jaksatte. Kaikki tekevät virheitä ja te voitte olla yksi niistä pareista, jotka ovat yhdessä sekä hyvinä että huonoina aikoina.
Yleensä se on niin, että jos on epäilys, on rikos. Siksi me joskus vaan joudumme tuohon inhottavaan tilanteeseen eli katsomaan meilejä, facea, taskuja tai luottokorttilaskuja. Haluamme tietää, pakko saada varmuus.
Se hetki kun kertoo ja toinen kääntää sun syyksi, esim mun ex jaksoi jauhaa mun suurrikosta kun katsoin auki ilevalta koneelta facebookin viestejä. Mä olin rikollinen, ei hän.
Jos olisi myöntänyt ja ollut syyttämättä mua, olisin voinut uskoa tulevaisuuteen. Narsistina tietty syytti minua ja kaikkea mahdollista muuta. Pakkasin laukkuni, otin koirani ja lähdin. Enkä kadu. Heh, samaa peliä on pitönyt seuraavan daaminsa selän takana. Pettäjä on pettäjä.
Otan osaa sun tilanteeseen, yritä pysyä viileänä ja järkevänä. Asu toisessa huoneessa, katso miten seuraava vuosi menee. Malttia.
Ja tiedoksi. Pettäjä ei rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Minulle kävi noin myös. Tosin sillä erotuksella, että miehellä oli yksi hyvin lyhyt suhde päällä ja hänen muuttuneesta käytöksestä sain kimokkeen lukea meilejä.
Myös minä päätin, että mitään hätiköityä en tee. Että olen sen lapsilleni velkaa, että käyttäydyn tilanteessa järkevästi ja maltillisesti vaikka kuinka olisi loukattu ja petetty olo.
Annoin ajan kulua ja tutkailin tunteitani ja tilannetta. Koko ajan kävimme miehen kanssa tilannetta läpi. Pettämistä, siihen johtaneita syitä, avioliittomme tilaa, keskinäistä suhdetta jne. Pettämisestä oli kulunut vajaa vuosi kun huomasin, että aloin päästä tilanteesta hiljalleen yli. Rakkaus mieheen oli herännyt pikkuhiljaa uudestaan. Tätä toki edesauttoi paljon se, että mies kovasti osoitti katumusta ja tahtoa jatkaa liittoa.
Tapauksesta on nyt yli 3 vuotta ja olen erittäin tyytyväinen, että en lähtenyt suinpäin ovet paukkuen menemään vaikka mieli teki. Meidän liittomme on lähtenyt uuteen kukoistukseen ja en usko, että sitä olisi tapahtunut ilman tätä kriisiä. Se pakotti meidät katsomaan suhdettamme, itseämme ja toisiamme kriittisin silmin. Ja kun kummallakin oli halua ja motivaatiota jatkaa liittoa, niin homma rupesi toimimaan.
Ap:lle sanoisin, että tsemppiä kovasti. Pidä jalat maassa ja järki päässä vaikka olisi kuinka loukattu ja jyrätty olo. Vaikka päätyisitkin eroon, niin maltillinen toiminta on parasta varsinkin silloin kun perheessä on lapsiakin.
Hienoa että sinä olet saanut avioliittosi kuntoon, mutta tilanteet ovat kuitenkin aika erilaisia: sinun miehelläsi oli lyhyt suhde yhteen naiseen, kun taas AP:n mies on viettänyt vuosikausia täydellistä kaksoiselämää ja ylläpitänyt useita (jopa samanaikaisiakin) salasuhteita, joissa mukana paitsi seksiä, myös tunteita. Ei sellaista kuvaan "vahingossa" tee ymmärtämättä, mitä tuon asteinen tietoinen pettäminen tekee puolisolle. AP:n mies on siis ihan patologinen valehtelija, enkä ymmärrä, miten sellainen yhtäkkiä muuttaisi tapansa täydellisesti. Yrittihän mies pari viikkoa kieltää kaiken, eli vedättää AP:ta mahdollisimman pitkään. Minusta tuollainen henkilö katuu ainoastaan sitä, että on jäänyt kiinni.
Rikoit kirjesalaisuutta ja petit luottamuksen ja vielä valitat että sait potkut avioliitosta.
Ihan oikein sinulle toivottavasti viduddaa ja lihoat isoksi rantapalloksi.
Kaikkeen on syynsä , vaikka et sitä halua uskoa miehesi on ollut onneton ja tyytymätön suhteeseenne jo pitkään .
Ole onnellinen hänen puolestaan että pääsi sinusta eroon ja löysi onnen toisen naisen kanssa.
Kaikki se intohimo mitä yleensä suhteen alussa on ja runsaasti seksiä ( ei päänsärkyjä )
Ehkä vielä uusi vauva tai jotain muuta kivaa on luvassa.
Sinun arpasi ei voittanut ja hyvä niin 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Minulle kävi noin myös. Tosin sillä erotuksella, että miehellä oli yksi hyvin lyhyt suhde päällä ja hänen muuttuneesta käytöksestä sain kimokkeen lukea meilejä.
Myös minä päätin, että mitään hätiköityä en tee. Että olen sen lapsilleni velkaa, että käyttäydyn tilanteessa järkevästi ja maltillisesti vaikka kuinka olisi loukattu ja petetty olo.
Annoin ajan kulua ja tutkailin tunteitani ja tilannetta. Koko ajan kävimme miehen kanssa tilannetta läpi. Pettämistä, siihen johtaneita syitä, avioliittomme tilaa, keskinäistä suhdetta jne. Pettämisestä oli kulunut vajaa vuosi kun huomasin, että aloin päästä tilanteesta hiljalleen yli. Rakkaus mieheen oli herännyt pikkuhiljaa uudestaan. Tätä toki edesauttoi paljon se, että mies kovasti osoitti katumusta ja tahtoa jatkaa liittoa.
Tapauksesta on nyt yli 3 vuotta ja olen erittäin tyytyväinen, että en lähtenyt suinpäin ovet paukkuen menemään vaikka mieli teki. Meidän liittomme on lähtenyt uuteen kukoistukseen ja en usko, että sitä olisi tapahtunut ilman tätä kriisiä. Se pakotti meidät katsomaan suhdettamme, itseämme ja toisiamme kriittisin silmin. Ja kun kummallakin oli halua ja motivaatiota jatkaa liittoa, niin homma rupesi toimimaan.
Ap:lle sanoisin, että tsemppiä kovasti. Pidä jalat maassa ja järki päässä vaikka olisi kuinka loukattu ja jyrätty olo. Vaikka päätyisitkin eroon, niin maltillinen toiminta on parasta varsinkin silloin kun perheessä on lapsiakin.
Hienoa että sinä olet saanut avioliittosi kuntoon, mutta tilanteet ovat kuitenkin aika erilaisia: sinun miehelläsi oli lyhyt suhde yhteen naiseen, kun taas AP:n mies on viettänyt vuosikausia täydellistä kaksoiselämää ja ylläpitänyt useita (jopa samanaikaisiakin) salasuhteita, joissa mukana paitsi seksiä, myös tunteita. Ei sellaista kuvaan "vahingossa" tee ymmärtämättä, mitä tuon asteinen tietoinen pettäminen tekee puolisolle. AP:n mies on siis ihan patologinen valehtelija, enkä ymmärrä, miten sellainen yhtäkkiä muuttaisi tapansa täydellisesti. Yrittihän mies pari viikkoa kieltää kaiken, eli vedättää AP:ta mahdollisimman pitkään. Minusta tuollainen henkilö katuu ainoastaan sitä, että on jäänyt kiinni.
Minusta joku voi aidosti kokea herätyksen jäädessään kiinni, tajuta ettei halua menettää vaimoaan. Eikä se, että pettää tarkoita ettei rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Rivien välistä voi havaita, että rakastat miestäsi. Kaikissa liitoissa ja suhteissa on hyviä ja huonoja aikoja. Tämä nyt vaan on teille sitä alamäkeä. Suhteissa on petetty kautta aikojen, siitä ei pääse mihinkään. Voitte joko jatkaa yhdessä tai erillään. Älä tartu itse pettämisen, vaikka sehän tässä se ongelma on, vaan koita nähdä kokonaisuus. Asian käsitteleminen on prosessi itsessään ja mielentilat ehtii heittää häränpyllyä vielä moneen kertaan. Ei siis äkkinäisiä päätöksiä. Puhukaa asia halki niin moneen kertaan kun vaan jaksatte. Kaikki tekevät virheitä ja te voitte olla yksi niistä pareista, jotka ovat yhdessä sekä hyvinä että huonoina aikoina.
Komppaan tätä, mutta kokonaisuus tuossa kuviossa on kyllä se, että AP:n puoliso on vuosia täysin tietoisesti pettänyt AP:ta muiden naisten kanssa. Valehtelu on ollut päivittäistä. Millainen ihminen pystyy noin kylmään toimintaan, oikeasti? Nyt mies katuu, kun on jäänyt kiinni, mutta yritti luikerrella sitäkin pakoon niin pitkään kuin mahdollista. Oikeasti, ei tuo ole mikään "virhe" tai "huono aika" avioliitossa, vaan AP:n mies on täysin moraaliton narsisti.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Minulle kävi noin myös. Tosin sillä erotuksella, että miehellä oli yksi hyvin lyhyt suhde päällä ja hänen muuttuneesta käytöksestä sain kimokkeen lukea meilejä.
Myös minä päätin, että mitään hätiköityä en tee. Että olen sen lapsilleni velkaa, että käyttäydyn tilanteessa järkevästi ja maltillisesti vaikka kuinka olisi loukattu ja petetty olo.
Annoin ajan kulua ja tutkailin tunteitani ja tilannetta. Koko ajan kävimme miehen kanssa tilannetta läpi. Pettämistä, siihen johtaneita syitä, avioliittomme tilaa, keskinäistä suhdetta jne. Pettämisestä oli kulunut vajaa vuosi kun huomasin, että aloin päästä tilanteesta hiljalleen yli. Rakkaus mieheen oli herännyt pikkuhiljaa uudestaan. Tätä toki edesauttoi paljon se, että mies kovasti osoitti katumusta ja tahtoa jatkaa liittoa.
Tapauksesta on nyt yli 3 vuotta ja olen erittäin tyytyväinen, että en lähtenyt suinpäin ovet paukkuen menemään vaikka mieli teki. Meidän liittomme on lähtenyt uuteen kukoistukseen ja en usko, että sitä olisi tapahtunut ilman tätä kriisiä. Se pakotti meidät katsomaan suhdettamme, itseämme ja toisiamme kriittisin silmin. Ja kun kummallakin oli halua ja motivaatiota jatkaa liittoa, niin homma rupesi toimimaan.
Ap:lle sanoisin, että tsemppiä kovasti. Pidä jalat maassa ja järki päässä vaikka olisi kuinka loukattu ja jyrätty olo. Vaikka päätyisitkin eroon, niin maltillinen toiminta on parasta varsinkin silloin kun perheessä on lapsiakin.
Hienoa että sinä olet saanut avioliittosi kuntoon, mutta tilanteet ovat kuitenkin aika erilaisia: sinun miehelläsi oli lyhyt suhde yhteen naiseen, kun taas AP:n mies on viettänyt vuosikausia täydellistä kaksoiselämää ja ylläpitänyt useita (jopa samanaikaisiakin) salasuhteita, joissa mukana paitsi seksiä, myös tunteita. Ei sellaista kuvaan "vahingossa" tee ymmärtämättä, mitä tuon asteinen tietoinen pettäminen tekee puolisolle. AP:n mies on siis ihan patologinen valehtelija, enkä ymmärrä, miten sellainen yhtäkkiä muuttaisi tapansa täydellisesti. Yrittihän mies pari viikkoa kieltää kaiken, eli vedättää AP:ta mahdollisimman pitkään. Minusta tuollainen henkilö katuu ainoastaan sitä, että on jäänyt kiinni.
Minusta joku voi aidosti kokea herätyksen jäädessään kiinni, tajuta ettei halua menettää vaimoaan. Eikä se, että pettää tarkoita ettei rakasta.
Kyllä se, että pettää toista toistuvasti vuosikausia ja ylläpitää rinnakkaisuhteita tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei tiedä oikeasta rakkaudesta mitään. AP:n mies on käyttänyt AP:ta ihan kynnysmattona!
Mun tunteet miestä kohtaan hiipui vuosien myötä pettämisen jälkeen. Tuo tuntuu olevan niin onnellinen ja suunnittelee yhteisiä eläkepäiviä. Minä tod.näk pakkaan kamani samoilla ovien heilautuksilla kun nuorin lentää pesästä..
Annoin anteeksi mutten voi unohtaa. Mies ei ole pettämisen jälkeen ollut enää sama. Alkuun selvitettiin ja puitiin suhdettamne ja luultiin että nyt ollaan vahvempia kuin koskaan. Kun suruaika mun puolelta oli ohi muutuin itsekin. Mulla on jo ihan oma elämä ja omat kaverit ja suunnitelmat.
Melkein joskus säälin miestä kun noin on rakastavinaan ja tiedän, että mun on tulevaisuudessa yksinkin parempi kui tässä. Nyt on lapset ja rahat mikä yhdistää. Arki on ihan mukavaa, mulla ihana työ, nätti koti ja mukavat lapset. Mies tekee yli puolet kotitöistä, laittaa ruuat ja hoitaa vanhempainillat. Kelpo diili.
Mikä sai sinut katsomaan miehesi viestejä? Oliko ihan pelkkä päähänpisto ja uteliaisuus vai jonkinlainen aavistus pohjalla?