Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä jaksanko enää lapsettomuushoitoja, mutta mies ei voi hyväksyä lapsettomuutta
19.10.2016 |
Miltei kuusi vuotta on yritetty ja kaikki mahdolliset hoidot käyty läpi. Olen ihan loppu. En olisi uskonut, että tulen vielä jätetyksi kaiken kokemamme jälkeen. Vika lapsettomuuteen on minussa. Aikaisemmin mieheni on jossain määrin tukenutkin, mutta nyt hän tietää, ettei voi koskaan olla onnellinen ilman biologista lasta. Jos hoidot lopetetaan tai jos en tule raskaaksi niin se on sitten ero. En tiedä pystynkö tässä tilanteessa hoitoihin lähtemään, kun ahdistaa niin paljon. Jos tulen raskaaksi ja synnytän vauvan, mies haluaa elää loppuelämän kanssani.
Kommentit (117)
Olet vaikeassa tilanteessa, ap.
Itse tein ensimmäisten epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen päätöksen, että eroan miehestäni, joka kipeästi halusi lapsia. Itse hyväksyn lapsettomuuden, enkä halua enempää hoitoja. Olen 40 v.
Ex-miehellä on nyt uusi puoliso, joka ei myöskään ole tullut raskaaksi, ja minulla on ihana uusi puoliso, joka ei ota paineita lapsen saamisesta tai saamattomuudesta. Näinkin voi siis käydä. Uusi mieheni on parasta, mitä mulle on koskaan tapahtunut.
Neuvon, että käyt keskustelemassa ammattilaisen kanssa, silloin omat ajatuksesi saattavat selkiytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nyt joku jankkaa veloista, vaikka ap:n jutussa on kyse tahattomasta lapsettomuudesta, mikä ei ole verrattavissa mitenkään velana olemiseen. Se ettei ihminen halua lapsia, on yleensä kyseisellä henkilöllä hyvin tiedossa ja tuskin hakeutuu parisuhteeseen, jossa toinen taas haluaa lapsia. Eli ap:n tapauksessa molemmat haluavat lapsia, terveydentilan vuoksi, ja parin jo oltua kauan yhdessä, tämä ei valitettavasti onnistu. Kun taas jos kyse olisi ihmisistä, joista toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin miksi he edes kuvittelisivat olevansa loppuelämän parisuhteessa? Tottakai se päättyy kun toinen alkaa aktiivisesti haluta lasta.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin, rakastaako hän minua enää vai onko koskaan rakastanutkaan. Toisaalta hän sanoo, että rakkauden takia hän halua perheen juuri minun kanssa. Ap
Jos miehesi olisi sanonut kuusi vuotta sitten, ettei hän haluakaan koskaan lapsia, olisitko silti rakastanut häntä ja jäänyt hänen luokseen?
Minusta on kyllä eri asia, että haluaako lapsia ollenkaan vai eikö voi saada niitä. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin nämä ihmiset todennäköisesti haluavat elämältään niin erilaisia asioita, ettei kannata olla yhdessä, koska ainakin toinen kuitenkin katkeroituisi. Tämä on kuitenkin asia, joka yleensä selvitetään toisesta jo ennen naimisiin menoa. Lapsettomuuden näen taas enemmänkin kuin mikä tahansa muukin koettelemus, jota ei ole valittu.
Voin vakuuttaa, ettei ihminen, joka ei halua lapsia, ole valinnut, ettei hän halua lapsia. Moni päinvastoin toivoo, että olisi syntynyt ihmiseksi, joka haluaa lapsia, koska se on se sosiaalisesti odotuksenmukainen tila, jolla pääsee yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi ja osaksi yleistä elämän käsikirjoitusta. Psykologinen este hankkia lapsia on kuitenkin ihan yhtä todellinen kuin biologinen estekin.
Toin tämän asian esiin, koska miestä moititaan tässä ketjussa sanomalla, että jos hän oikeasti rakastaisi juuri aloittajaa tämän itsensä vuoksi eikä vain välineenä saada lapsia, hän pysyisi aloittajan rinnalla. Parisuhteen pitäisi siis olla tärkeämpi kuin lapsen saaminen. No, oli kyvyttömyys hankkia lasta sitten psykologista tai biologista alkuperää, tilanne on toisen osapuolen näkökulmasta sama: valinta parisuhteessa pysymisen tai vanhemmaksi tulemisen välillä. Jos on sitä mieltä, että toisen kyvyttömyys hankkia lapsia ei ole syy eroon, tämän mielipiteen pitäisi olla johdonmukainen.
Toinen vaihtoehto olisi myöntää, että jokainen tavoittelee vain sitä, mitä itse haluaa, ylevistä periaatteista viis.
Minä kyllä koen valinneeni, etten halua lapsia eikä minua ole koskaan vaivannut se, etten niitä halua. Olen tyytyväinen itseeni, joten en koe, että tämä "psykologinen este" oli oma haluamattomuuteni jotenkin estäisi minua toimimasta yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Ehkä vanhemmalla väellä on eri näkemys, mutta näin 29-vuotiaana ei ainakaan kukaan kieroon katso. Joku saattaa joskus hymistä, että "kyllä mieli vielä muuttuu", mutta on sekin nyt alkanut loppumaan, kun tuo 30 kolkuttelee ja vieläkään ei ole biologinen kello kilahtanut.
Ei tämä päätös ole syntynyt mistään estoista vaan ihan vain siitä, että haluan priorisoida todella nousujohteista kansainvälistä uraa. Toivon voivani tehdä maailmasta paremman paikan elää tuhansille lapsille, joten siihen kuvioon olisi hyvin itsekästä sovittaa myös omia mukuloita, koska väistämättä pitäisi joko priorisoida töitä tai kotia eikä kummallekaan voisi antaa täyttä huomiota. Itseäni kiinnostaa enemmän ura ja tämä on valinta eikä este.
Miksi otit tuon noin henkilökohtaisesti? Ei mitään järkeä!
Kirjoittaja toi esiin sen ihmisen näkökulman, joka lapsia haluaa ja joka lähtee suhteesta jos sellaisia ei saa. Sillä ei ole mitään tekemistä juuri sinun kanssasi.
Älä ap ryhdy enää hoitoihin vain toisen mieliksi. Miehellesi lapsen biologia on oudon tärkeää. Mitä jos onnistutte saamaan biologisen lapsen, mutta lapsi ei muistutakaan isäänsä lainkaan ja ei miellytä käytökseltään tai valinnoillaan elämässä? Oliko kaikki sen arvoista ja tiedät, ettei mies rakastanut sinua alun alkaenkaan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa tasa-arvon maailmaan. Miehelläkin on oikeus haluta biologista lasta ja toimia kaikin keinoin tämän haaveen edistämiseksi.
Tottakai on oikeus haluta biolasta, mutta jos mies olisi tässä se "viallinen" niin mitä mieltä olisit, että nainen jättäisi miehen biolapsen saadakseen? Kyllä se minusta kertoo, ettei siinä mitään todellista rakkautta ja kumppanuutta ikinä ollutkaan. Kukaan kun ei itse voi päättää pystyykö niitä lapsia saamaan vai ei.
Tietenkin naisella on ihan samanlainen oikeus haluta biologista lasta. Jos tämä halu ajaa kaiken muun edelle, niin se on yhtä hyväksyttävää kummaltakin sukupuolelta. Kaikkein pahinta on jäädä katkeraksi: olisi ollut mahdollisuus saada lapsia, mutta ei toisen takia saanut.
Pointti oli siinä, että miehellä on ihan samanlainen oikeus tavoitella biologisia jälkeläisiä kuin naisellakin. Ei miehen tarvitse uhrautua (jäädä vasten tahtoaan lapsettomaksi) yhtään sen enempää kuin naisenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velat yleensä tietävät jo parisuhteen alkaessa, etteivät halua lapsia, silloin suhdetta on turha jatkaa, jos toinen lapsia palavasti haluaa. Ihan eri tilanne kuin avioparilla, joka on luvannut tukea toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä, ja jossa toinen osapuoli jättäisi, kun toisen lapsettomuus selviäisikin.
Tämä on ihan selvä asia. Ja samalla lailla jos haluaa yhteisiä biologisia lapsia tuelvan kumppaninsa kanssa ja tietää toisen olevan steriili vaikkapa kohdunpoiston takia, suhdetta on turha jatkaa. Mutta tässä onkin puhe tilanteesta, jossa kyvyttömyys hankkia lapsia, oli sen alkuperä mikä tahansa, paljastuu vasta vuosien yhdessäolon ja keskinäisen sitoutumisen jälkeen.
Olisiko sinusta, hanska, ihan ok, jos vauva menehtyisi synnytyksessä ja vaimon kohtu jouduttaisiin poistumaan ihan ok, että mies jättäisi vaimon saman tien? Vaikka molemmat surisivat yhtä paljon vauvan kuolemaa?
Ei minulla ole tähän asiaan mitään kantaa. Siihen minulla on kanta, että jotkut periaatteellisina esiintyvät ihmiset käyttävät sisäisesti ristiriitaista logiikkaa oman kantansa puolustamiseen.
En halua loukata, mutta oletkohan ihan kunnossa henkisesti? Täysin epärelevanttia jankkaamista kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta, jotka täysin eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt joku jankkaa veloista, vaikka ap:n jutussa on kyse tahattomasta lapsettomuudesta, mikä ei ole verrattavissa mitenkään velana olemiseen. Se ettei ihminen halua lapsia, on yleensä kyseisellä henkilöllä hyvin tiedossa ja tuskin hakeutuu parisuhteeseen, jossa toinen taas haluaa lapsia.
Tarkkuutta lukemiseen. Tässä on alusta asti puhuttu tilanteesta, jossa toiselle valkenee vasta pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen, ettei hän kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä. Tällainen tilanne rinnastuu siihen, että sairaudesta johtuva lapsettomuus ilmenee pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen. Vastaavasti se, että tietää alusta asti, ettei voi lisääntymiseen taipua, rinnastuu tilanteeseen, jossa tietää alusta asti, ettei voi omia biologisia lapsia saada.
Toivottavasti asia on nyt selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti miehesi rakastaa sinua mutta se ei aina riitä.
Miehesi nyt vaan haluaa lapsia niinkuin moni muukin.
Et voi kuitenkaan niitä hoitoja jatkaa ikuisuuksia johan siinä loppuu terveys ja rahat.
Toista ei voi väkisin pitää suhteessa.
Eroihin on monia syitä ja teillä se on lapsettomuus. Tuntuu varmasti musertavan pahalta mutta et voi miestäsi tai itseäsi toisenlaiseksi muuttaa vaikka haluaisit.
Tämäkö on sitä, että seisotaan rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä? Olisi eri asia, jos AP olisi vela - silloinhan kyseessä ei ole toisilleen sopiva pari. Mutta on mieheltä niin väärin syyllistää ja uhkailla toista osapuolta, joka on jo kaikkensa antanut.
Tilanne ei ole millään lailla erilainen: velakin voi tehdä kaikkensa halutakseen lapsia, ja ihan yhtälailla voi todeta, etteivät lisääntymiskyvytön nainen ja lapsia haluava mies ole toisilleen sopivat kumppanit. Jos sinusta on hyväksyttävää hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia psyologisista syistä, mutta väärin hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia biologisista syistä, olet epäjohdonmukainen.
Jos ihminen haluaa haluta lapsia, mutta kokee omaavansa psykologisen esteen, niin silloin hän kyllä ei ole vela, sillä vapaaehtoisuus ei täyty. Myös jos mieli on muuttunut radikaalisti vain yhtäkkiä, niin suosittelen kyllä pariskunnalle terapiaa ennemmin kuin mitään muita toimenpiteitä. Ei ole normaalia, että omat päätökset muuttuvat kuin tuuliviiri. Eri asia, jos ei ole ollut lastenhankinnasta varma ja myöhemmin havaitsee olevansa vela. Tällöin ero on mielestäni oikeutettu. Mutta jos toinen on ensin halunnut lapsia ja yhtäkkiä ei niitä haluakaan, niin kyllä silloin on hyvä tutkituttaa vaikkapa kaksisuuntainen. Yksi kaverini on tällainen, joka aina kolmen vuoden sykleissä joko haluaa tai ei halua lapsia ja hänellä on muitakin mielenterveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti miehesi rakastaa sinua mutta se ei aina riitä.
Miehesi nyt vaan haluaa lapsia niinkuin moni muukin.
Et voi kuitenkaan niitä hoitoja jatkaa ikuisuuksia johan siinä loppuu terveys ja rahat.
Toista ei voi väkisin pitää suhteessa.
Eroihin on monia syitä ja teillä se on lapsettomuus. Tuntuu varmasti musertavan pahalta mutta et voi miestäsi tai itseäsi toisenlaiseksi muuttaa vaikka haluaisit.
Tämäkö on sitä, että seisotaan rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä? Olisi eri asia, jos AP olisi vela - silloinhan kyseessä ei ole toisilleen sopiva pari. Mutta on mieheltä niin väärin syyllistää ja uhkailla toista osapuolta, joka on jo kaikkensa antanut.
Tilanne ei ole millään lailla erilainen: velakin voi tehdä kaikkensa halutakseen lapsia, ja ihan yhtälailla voi todeta, etteivät lisääntymiskyvytön nainen ja lapsia haluava mies ole toisilleen sopivat kumppanit. Jos sinusta on hyväksyttävää hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia psyologisista syistä, mutta väärin hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia biologisista syistä, olet epäjohdonmukainen.
Tässä o nyt unohtunut se ihmisen oma tahto. Et voi verrata asiaa jonka voit valita, ja asiaa johon et voi vaikuttaa
En vertaakaan. Ihminen ei voi valita sitä, kykeneekö hän haluamaan lapsia vai ei. Kuten sanottu, monet velat nimenomaan toivovat, että he olisivat syntyneet ihmisiksi, jotka voivat lapsia haluta, koska se tekisi monesta asiasta paljon helpompaa.
Vertasit kun kirjoitit ettei tilanne ole mitenkään erilainen. Velat eivät kuitenkaan liity teidän tilanteeseenne millään lailla, vaan fokus pitäisi olla miehesi käytöksessä sinua kohtaan. Miksi siedät tuollaista käytöstä?! Mieti, että miehesi olisi masentunut ja voisitte saada lapsen kivuliaiden ja henkisesti raskaiden hoitojen avulla, joita olisi yritetty kuusi vuotta. Olisiko mielestäsi ok painostaa ja uhkailla miestä? Tuskin. On ihan ok haluta lasta. Ei ole ok uhkailla puolisoa ja vaarantaa pahimmillaan hänen terveyttään. Todennäköisesti suhteenne on jo piloilla.
Mutta olisi ok sanoa, että joko hoitoja yritetään tai minä lähden. Se on ihan joka ainoan ihmisen oikeus, onneksi, nimittäin oikeus erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velat yleensä tietävät jo parisuhteen alkaessa, etteivät halua lapsia, silloin suhdetta on turha jatkaa, jos toinen lapsia palavasti haluaa. Ihan eri tilanne kuin avioparilla, joka on luvannut tukea toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä, ja jossa toinen osapuoli jättäisi, kun toisen lapsettomuus selviäisikin.
Tämä on ihan selvä asia. Ja samalla lailla jos haluaa yhteisiä biologisia lapsia tuelvan kumppaninsa kanssa ja tietää toisen olevan steriili vaikkapa kohdunpoiston takia, suhdetta on turha jatkaa. Mutta tässä onkin puhe tilanteesta, jossa kyvyttömyys hankkia lapsia, oli sen alkuperä mikä tahansa, paljastuu vasta vuosien yhdessäolon ja keskinäisen sitoutumisen jälkeen.
Olisiko sinusta, hanska, ihan ok, jos vauva menehtyisi synnytyksessä ja vaimon kohtu jouduttaisiin poistumaan ihan ok, että mies jättäisi vaimon saman tien? Vaikka molemmat surisivat yhtä paljon vauvan kuolemaa?
Ei minulla ole tähän asiaan mitään kantaa. Siihen minulla on kanta, että jotkut periaatteellisina esiintyvät ihmiset käyttävät sisäisesti ristiriitaista logiikkaa oman kantansa puolustamiseen.
En halua loukata, mutta oletkohan ihan kunnossa henkisesti? Täysin epärelevanttia jankkaamista kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta, jotka täysin eri asioita.
Jos sinusta ihminen, joka ei lapsia halua, voisi kyllä kääntää jotakin kytkintä päässään ja alkaakin haluta lapsia, en tiedä, mitä sanoa. Et selvästikään tunne asiaa, josta puhut. Ihminen ei voi tällaista asiaa päättää sen enempää kuin sairaudesta kärsivä lapseton voi päättää tulla raskaaksi.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti miehesi rakastaa sinua mutta se ei aina riitä.
Miehesi nyt vaan haluaa lapsia niinkuin moni muukin.
Et voi kuitenkaan niitä hoitoja jatkaa ikuisuuksia johan siinä loppuu terveys ja rahat.
Toista ei voi väkisin pitää suhteessa.
Eroihin on monia syitä ja teillä se on lapsettomuus. Tuntuu varmasti musertavan pahalta mutta et voi miestäsi tai itseäsi toisenlaiseksi muuttaa vaikka haluaisit.
Tämäkö on sitä, että seisotaan rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä? Olisi eri asia, jos AP olisi vela - silloinhan kyseessä ei ole toisilleen sopiva pari. Mutta on mieheltä niin väärin syyllistää ja uhkailla toista osapuolta, joka on jo kaikkensa antanut.
Tilanne ei ole millään lailla erilainen: velakin voi tehdä kaikkensa halutakseen lapsia, ja ihan yhtälailla voi todeta, etteivät lisääntymiskyvytön nainen ja lapsia haluava mies ole toisilleen sopivat kumppanit. Jos sinusta on hyväksyttävää hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia psyologisista syistä, mutta väärin hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia biologisista syistä, olet epäjohdonmukainen.
Tässä o nyt unohtunut se ihmisen oma tahto. Et voi verrata asiaa jonka voit valita, ja asiaa johon et voi vaikuttaa
En vertaakaan. Ihminen ei voi valita sitä, kykeneekö hän haluamaan lapsia vai ei. Kuten sanottu, monet velat nimenomaan toivovat, että he olisivat syntyneet ihmisiksi, jotka voivat lapsia haluta, koska se tekisi monesta asiasta paljon helpompaa.
Vertasit kun kirjoitit ettei tilanne ole mitenkään erilainen. Velat eivät kuitenkaan liity teidän tilanteeseenne millään lailla, vaan fokus pitäisi olla miehesi käytöksessä sinua kohtaan. Miksi siedät tuollaista käytöstä?! Mieti, että miehesi olisi masentunut ja voisitte saada lapsen kivuliaiden ja henkisesti raskaiden hoitojen avulla, joita olisi yritetty kuusi vuotta. Olisiko mielestäsi ok painostaa ja uhkailla miestä? Tuskin. On ihan ok haluta lasta. Ei ole ok uhkailla puolisoa ja vaarantaa pahimmillaan hänen terveyttään. Todennäköisesti suhteenne on jo piloilla.
Tarkkuutta lukemiseen, kiitos.
Et ole terve. Mitä mielestäsi termi vapaaehtoinen lapsettomuus voisi tarkoittaa? Niin pahaa psykoosia että on psyykkisesti kykenemätön lapsen tekemiseen? Tarkkuutta ajatteluun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halveksin ihmisiä joilla on järjetön pakkomielle lisääntyä.
Olette itsekkäitä ja typeriä.
Teidän geeninne ei ole minkään arvoisia.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt joku jankkaa veloista, vaikka ap:n jutussa on kyse tahattomasta lapsettomuudesta, mikä ei ole verrattavissa mitenkään velana olemiseen. Se ettei ihminen halua lapsia, on yleensä kyseisellä henkilöllä hyvin tiedossa ja tuskin hakeutuu parisuhteeseen, jossa toinen taas haluaa lapsia.
Tarkkuutta lukemiseen. Tässä on alusta asti puhuttu tilanteesta, jossa toiselle valkenee vasta pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen, ettei hän kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä. Tällainen tilanne rinnastuu siihen, että sairaudesta johtuva lapsettomuus ilmenee pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen. Vastaavasti se, että tietää alusta asti, ettei voi lisääntymiseen taipua, rinnastuu tilanteeseen, jossa tietää alusta asti, ettei voi omia biologisia lapsia saada.
Toivottavasti asia on nyt selvä.
Edelleen: tuo mainitsemasi henkilö ei silloin ole _vapaaehtoisesti_ lapseton, jos ei sitä halua olla. Lapsien hankkiminen tai hankkimatta jättäminen on valinta. Jos kokee sen olevan kumpaankaan suuntaan ehdoton pakko, niin silloin kannattaa oikeasti koittaa hakea apua. Esim. ihmiset eroavat suhteista, koska heidän on _pakko_ saada 3 lasta, mutta toinen haluaa vain 2. Kyllä silloin on myös mietittävä omaa mielenterveyttään, jos tällainen pakottava tarve menee jopa oman ja jo saatujen lapsien onnen ohi.
Jos koet, että haluat haluta lapsia, niin et ole vela. Piste. Asialle voidaan varmasti tehdä jotain, jos uskallat toimia.
Onnea ja menestystä, AP. Sympatiseeraan sua todella paljon, mutten tota "velaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti miehesi rakastaa sinua mutta se ei aina riitä.
Miehesi nyt vaan haluaa lapsia niinkuin moni muukin.
Et voi kuitenkaan niitä hoitoja jatkaa ikuisuuksia johan siinä loppuu terveys ja rahat.
Toista ei voi väkisin pitää suhteessa.
Eroihin on monia syitä ja teillä se on lapsettomuus. Tuntuu varmasti musertavan pahalta mutta et voi miestäsi tai itseäsi toisenlaiseksi muuttaa vaikka haluaisit.
Tämäkö on sitä, että seisotaan rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä? Olisi eri asia, jos AP olisi vela - silloinhan kyseessä ei ole toisilleen sopiva pari. Mutta on mieheltä niin väärin syyllistää ja uhkailla toista osapuolta, joka on jo kaikkensa antanut.
Tilanne ei ole millään lailla erilainen: velakin voi tehdä kaikkensa halutakseen lapsia, ja ihan yhtälailla voi todeta, etteivät lisääntymiskyvytön nainen ja lapsia haluava mies ole toisilleen sopivat kumppanit. Jos sinusta on hyväksyttävää hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia psyologisista syistä, mutta väärin hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia biologisista syistä, olet epäjohdonmukainen.
Tässä o nyt unohtunut se ihmisen oma tahto. Et voi verrata asiaa jonka voit valita, ja asiaa johon et voi vaikuttaa
En vertaakaan. Ihminen ei voi valita sitä, kykeneekö hän haluamaan lapsia vai ei. Kuten sanottu, monet velat nimenomaan toivovat, että he olisivat syntyneet ihmisiksi, jotka voivat lapsia haluta, koska se tekisi monesta asiasta paljon helpompaa.
Vertasit kun kirjoitit ettei tilanne ole mitenkään erilainen. Velat eivät kuitenkaan liity teidän tilanteeseenne millään lailla, vaan fokus pitäisi olla miehesi käytöksessä sinua kohtaan. Miksi siedät tuollaista käytöstä?! Mieti, että miehesi olisi masentunut ja voisitte saada lapsen kivuliaiden ja henkisesti raskaiden hoitojen avulla, joita olisi yritetty kuusi vuotta. Olisiko mielestäsi ok painostaa ja uhkailla miestä? Tuskin. On ihan ok haluta lasta. Ei ole ok uhkailla puolisoa ja vaarantaa pahimmillaan hänen terveyttään. Todennäköisesti suhteenne on jo piloilla.
Tarkkuutta lukemiseen, kiitos.
Et ole terve. Mitä mielestäsi termi vapaaehtoinen lapsettomuus voisi tarkoittaa? Niin pahaa psykoosia että on psyykkisesti kykenemätön lapsen tekemiseen? Tarkkuutta ajatteluun...
Itehän olen psyykkisiltä kyvyiltäni niin vajaavainen ja heikko etten, kykene psyykkisesti tappamaan, raiskaamaan ja kiduttamaan.
Psyykkiset kykyni eivät riitä haluamaan että tulisin perseraiskatuksi.
Hävettää kun olen kyvytön. Toisilla on enemmän kykyjä kuin minulla.
Ihminen joka kykenee noihin asioihin on täten KYVYKKÄÄMPI kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti miehesi rakastaa sinua mutta se ei aina riitä.
Miehesi nyt vaan haluaa lapsia niinkuin moni muukin.
Et voi kuitenkaan niitä hoitoja jatkaa ikuisuuksia johan siinä loppuu terveys ja rahat.
Toista ei voi väkisin pitää suhteessa.
Eroihin on monia syitä ja teillä se on lapsettomuus. Tuntuu varmasti musertavan pahalta mutta et voi miestäsi tai itseäsi toisenlaiseksi muuttaa vaikka haluaisit.
Tämäkö on sitä, että seisotaan rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä? Olisi eri asia, jos AP olisi vela - silloinhan kyseessä ei ole toisilleen sopiva pari. Mutta on mieheltä niin väärin syyllistää ja uhkailla toista osapuolta, joka on jo kaikkensa antanut.
Tilanne ei ole millään lailla erilainen: velakin voi tehdä kaikkensa halutakseen lapsia, ja ihan yhtälailla voi todeta, etteivät lisääntymiskyvytön nainen ja lapsia haluava mies ole toisilleen sopivat kumppanit. Jos sinusta on hyväksyttävää hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia psyologisista syistä, mutta väärin hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia biologisista syistä, olet epäjohdonmukainen.
Tässä o nyt unohtunut se ihmisen oma tahto. Et voi verrata asiaa jonka voit valita, ja asiaa johon et voi vaikuttaa
En vertaakaan. Ihminen ei voi valita sitä, kykeneekö hän haluamaan lapsia vai ei. Kuten sanottu, monet velat nimenomaan toivovat, että he olisivat syntyneet ihmisiksi, jotka voivat lapsia haluta, koska se tekisi monesta asiasta paljon helpompaa.
Vertasit kun kirjoitit ettei tilanne ole mitenkään erilainen. Velat eivät kuitenkaan liity teidän tilanteeseenne millään lailla, vaan fokus pitäisi olla miehesi käytöksessä sinua kohtaan. Miksi siedät tuollaista käytöstä?! Mieti, että miehesi olisi masentunut ja voisitte saada lapsen kivuliaiden ja henkisesti raskaiden hoitojen avulla, joita olisi yritetty kuusi vuotta. Olisiko mielestäsi ok painostaa ja uhkailla miestä? Tuskin. On ihan ok haluta lasta. Ei ole ok uhkailla puolisoa ja vaarantaa pahimmillaan hänen terveyttään. Todennäköisesti suhteenne on jo piloilla.
Mutta olisi ok sanoa, että joko hoitoja yritetään tai minä lähden. Se on ihan joka ainoan ihmisen oikeus, onneksi, nimittäin oikeus erota.
Olen samaa mieltä. Painostaminen ei kuitenkaan käy, se ei ole rakkautta. Kortit avoimesti pöytään. Sama koskee miehiä ja naisia. En siis pidä painostamisena että kertoo omat halunsa. En kyllä itse haluaisi olla miehen kanssa, jolla on ehtoja suhteelle mutta jos ap:n miehellä n ja hän ne kertoo se on ihan ok.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt joku jankkaa veloista, vaikka ap:n jutussa on kyse tahattomasta lapsettomuudesta, mikä ei ole verrattavissa mitenkään velana olemiseen. Se ettei ihminen halua lapsia, on yleensä kyseisellä henkilöllä hyvin tiedossa ja tuskin hakeutuu parisuhteeseen, jossa toinen taas haluaa lapsia.
Tarkkuutta lukemiseen. Tässä on alusta asti puhuttu tilanteesta, jossa toiselle valkenee vasta pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen, ettei hän kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä. Tällainen tilanne rinnastuu siihen, että sairaudesta johtuva lapsettomuus ilmenee pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen. Vastaavasti se, että tietää alusta asti, ettei voi lisääntymiseen taipua, rinnastuu tilanteeseen, jossa tietää alusta asti, ettei voi omia biologisia lapsia saada.
Toivottavasti asia on nyt selvä.
Anteeksi nyt vaan. Sinustako olen lapseton psykologisista syistä? Onko se psykologinen syy, että olen nyt masennuslääkityksellä. Ne hoidot tehdään naisille. Hoidot ja keskemenot on sekä fyysisesti että psyykkisesti rankkoja. Mieheni aikanaan lupasi pysyä rinnallani. Eihän minun tarvitse muuta kuin hyväksyä, että hän minut kaiken jälkeen hylkää. Ap
Mies ei rakasta sinua, jos yhdessäpysyminen on oman lapsen saannista kiinni.
.
Tai Porvoossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin, rakastaako hän minua enää vai onko koskaan rakastanutkaan. Toisaalta hän sanoo, että rakkauden takia hän halua perheen juuri minun kanssa. Ap
Jos miehesi olisi sanonut kuusi vuotta sitten, ettei hän haluakaan koskaan lapsia, olisitko silti rakastanut häntä ja jäänyt hänen luokseen?
Minusta on kyllä eri asia, että haluaako lapsia ollenkaan vai eikö voi saada niitä. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin nämä ihmiset todennäköisesti haluavat elämältään niin erilaisia asioita, ettei kannata olla yhdessä, koska ainakin toinen kuitenkin katkeroituisi. Tämä on kuitenkin asia, joka yleensä selvitetään toisesta jo ennen naimisiin menoa. Lapsettomuuden näen taas enemmänkin kuin mikä tahansa muukin koettelemus, jota ei ole valittu.
Voin vakuuttaa, ettei ihminen, joka ei halua lapsia, ole valinnut, ettei hän halua lapsia. Moni päinvastoin toivoo, että olisi syntynyt ihmiseksi, joka haluaa lapsia, koska se on se sosiaalisesti odotuksenmukainen tila, jolla pääsee yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi ja osaksi yleistä elämän käsikirjoitusta. Psykologinen este hankkia lapsia on kuitenkin ihan yhtä todellinen kuin biologinen estekin.
Toin tämän asian esiin, koska miestä moititaan tässä ketjussa sanomalla, että jos hän oikeasti rakastaisi juuri aloittajaa tämän itsensä vuoksi eikä vain välineenä saada lapsia, hän pysyisi aloittajan rinnalla. Parisuhteen pitäisi siis olla tärkeämpi kuin lapsen saaminen. No, oli kyvyttömyys hankkia lasta sitten psykologista tai biologista alkuperää, tilanne on toisen osapuolen näkökulmasta sama: valinta parisuhteessa pysymisen tai vanhemmaksi tulemisen välillä. Jos on sitä mieltä, että toisen kyvyttömyys hankkia lapsia ei ole syy eroon, tämän mielipiteen pitäisi olla johdonmukainen.
Toinen vaihtoehto olisi myöntää, että jokainen tavoittelee vain sitä, mitä itse haluaa, ylevistä periaatteista viis.
Minä kyllä koen valinneeni, etten halua lapsia eikä minua ole koskaan vaivannut se, etten niitä halua. Olen tyytyväinen itseeni, joten en koe, että tämä "psykologinen este" oli oma haluamattomuuteni jotenkin estäisi minua toimimasta yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Ehkä vanhemmalla väellä on eri näkemys, mutta näin 29-vuotiaana ei ainakaan kukaan kieroon katso. Joku saattaa joskus hymistä, että "kyllä mieli vielä muuttuu", mutta on sekin nyt alkanut loppumaan, kun tuo 30 kolkuttelee ja vieläkään ei ole biologinen kello kilahtanut.
Ei tämä päätös ole syntynyt mistään estoista vaan ihan vain siitä, että haluan priorisoida todella nousujohteista kansainvälistä uraa. Toivon voivani tehdä maailmasta paremman paikan elää tuhansille lapsille, joten siihen kuvioon olisi hyvin itsekästä sovittaa myös omia mukuloita, koska väistämättä pitäisi joko priorisoida töitä tai kotia eikä kummallekaan voisi antaa täyttä huomiota. Itseäni kiinnostaa enemmän ura ja tämä on valinta eikä este.
Miksi otit tuon noin henkilökohtaisesti? Ei mitään järkeä!
Kirjoittaja toi esiin sen ihmisen näkökulman, joka lapsia haluaa ja joka lähtee suhteesta jos sellaisia ei saa. Sillä ei ole mitään tekemistä juuri sinun kanssasi.
Eikö se ole aika henkilökohtaista, jos viesti alkaa "Voin vakuuttaa, ettei ihminen, joka ei halua lapsia, ole valinnut, ettei hän halua lapsia." ja minulla on tähän täysin erilainen näkemys. Myös puhutaan, että minulla pitäisi olla kokemus siitä, etten ole yhteisön täysivaltainen jäsen. Joku laittoi ns. sanoja suuhuni. Eikö se silloin ole aika henkilökohtaista.
Järkiperäisyyttä en osaa sen kummemmin kommentoida. Ei kai täällä AV:ssa kirjoittelussa nyt ylipäänsä ole mitään järkeä. Itse kulutan tylsää odotusaikaa ennen check-iniä, mutta järkeväksi en silti tätä erehtyisi kutsumaan.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt joku jankkaa veloista, vaikka ap:n jutussa on kyse tahattomasta lapsettomuudesta, mikä ei ole verrattavissa mitenkään velana olemiseen. Se ettei ihminen halua lapsia, on yleensä kyseisellä henkilöllä hyvin tiedossa ja tuskin hakeutuu parisuhteeseen, jossa toinen taas haluaa lapsia.
Tarkkuutta lukemiseen. Tässä on alusta asti puhuttu tilanteesta, jossa toiselle valkenee vasta pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen, ettei hän kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä. Tällainen tilanne rinnastuu siihen, että sairaudesta johtuva lapsettomuus ilmenee pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen. Vastaavasti se, että tietää alusta asti, ettei voi lisääntymiseen taipua, rinnastuu tilanteeseen, jossa tietää alusta asti, ettei voi omia biologisia lapsia saada.
Toivottavasti asia on nyt selvä.
Anteeksi nyt vaan. Sinustako olen lapseton psykologisista syistä? Onko se psykologinen syy, että olen nyt masennuslääkityksellä. Ne hoidot tehdään naisille. Hoidot ja keskemenot on sekä fyysisesti että psyykkisesti rankkoja. Mieheni aikanaan lupasi pysyä rinnallani. Eihän minun tarvitse muuta kuin hyväksyä, että hän minut kaiken jälkeen hylkää. Ap
Miehesi on siis pettäjä.
Alue: Aihe vapaa
Olen samaa mieltä, mutta aloittaja ja miehensä eivät varman ole uskossa. En usko että Jumalan kanta heitä hetkauttaa, vaikka olisivatkin menneet kirkossa naimisiin.