En tiedä jaksanko enää lapsettomuushoitoja, mutta mies ei voi hyväksyä lapsettomuutta

Jos olette avioliitossa, miehesi on vain hyväksyttävä mahdollinen biologinen lapsettomuus. Se on joidenkuiden osa tässä elämässä. Biologisesti lapseton aviopari voi adoptoida, ottaa sijaislapsen tai omistautua yhteisölliseen hyväntekoon.

Kristinuskon kantahan on, että aviopuoliso ei voi jättää puolisoaan muun syyn kuin haureuden takia. Jos miehesi hylkää sinut lapsettomuuden takia, kyseessä on laiton hylkääminen, jolloin sinä olet vapaa, mutta miehesi on vikapää syntiin. Vaihtoehtoja ei siis ole.

Jos kristinusko ei kiinnosta teitä, suosittelen kääntymään pariterapeutin puoleen, kuten moni muukin on täällä suositellut.

Avioliitton vihkiessä puoliso lupaa pysyä toisen rinnalla niin myötä- kuin vastamäessä.

_____________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Vierailija kirjoitti:

Velat yleensä tietävät jo parisuhteen alkaessa, etteivät halua lapsia, silloin suhdetta on turha jatkaa, jos toinen lapsia palavasti haluaa. Ihan eri tilanne kuin avioparilla, joka on luvannut tukea toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä, ja jossa toinen osapuoli jättäisi, kun toisen lapsettomuus selviäisikin.

Tämä on ihan selvä asia. Ja samalla lailla jos haluaa yhteisiä biologisia lapsia tulevan kumppaninsa kanssa ja tietää toisen olevan steriili vaikkapa kohdunpoiston takia, suhdetta on turha jatkaa. Mutta tässä onkin puhe tilanteesta, jossa kyvyttömyys hankkia lapsia, oli sen alkuperä mikä tahansa, paljastuu vasta vuosien yhdessäolon ja keskinäisen sitoutumisen jälkeen.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti miehesi rakastaa sinua mutta se ei aina riitä.

Miehesi nyt vaan haluaa lapsia niinkuin moni muukin. 

Et voi kuitenkaan niitä hoitoja jatkaa ikuisuuksia johan siinä loppuu terveys ja rahat.

Toista ei voi väkisin pitää suhteessa.

Eroihin on monia syitä ja teillä se on lapsettomuus. Tuntuu varmasti musertavan pahalta mutta et voi miestäsi tai itseäsi toisenlaiseksi muuttaa vaikka haluaisit.

Tämäkö on sitä, että seisotaan rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä? Olisi eri asia, jos AP olisi vela - silloinhan kyseessä ei ole toisilleen sopiva pari. Mutta on mieheltä niin väärin syyllistää ja uhkailla toista osapuolta, joka on jo kaikkensa antanut.

Tilanne ei ole millään lailla erilainen: velakin voi tehdä kaikkensa halutakseen lapsia, ja ihan yhtälailla voi todeta, etteivät lisääntymiskyvytön nainen ja lapsia haluava mies ole toisilleen sopivat kumppanit. Jos sinusta on hyväksyttävää hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia psyologisista syistä, mutta väärin hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia biologisista syistä, olet epäjohdonmukainen.

Tässä o nyt unohtunut se ihmisen oma tahto. Et voi verrata asiaa jonka voit valita, ja asiaa johon et voi vaikuttaa

Vaikea tilanne. Toisaalta mies on täysi mulkero kun tolla lailla painostaa, vaikka sä oot jo äärirajoilla. Onko tuo oikeaa rakkautta?

Toisaalta, ymmärrän miehesi tarpeen saada oma lapsi...

Ehkä voisit alkaa valmistautumaan eroon. Toisaalta siksi, että sun miehesi asettaa sulle kohtuuttoman vaatimuksen ja ehdon. Toisaalta siksi, että jos sinä häntä rakastat, ymmärrät hänen tarpeet ja päästät vapaaksi yrittämään lasta jonkun muun kanssa... Saattaahan se olla että karma is a bitch ja mies ei saa lasta toisenkaan naisen kanssa, saati sitten edes naista...

Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen!

Miksi puolustelet miestäsi..?

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velat yleensä tietävät jo parisuhteen alkaessa, etteivät halua lapsia, silloin suhdetta on turha jatkaa, jos toinen lapsia palavasti haluaa. Ihan eri tilanne kuin avioparilla, joka on luvannut tukea toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä, ja jossa toinen osapuoli jättäisi, kun toisen lapsettomuus selviäisikin.

Tämä on ihan selvä asia. Ja samalla lailla jos haluaa yhteisiä biologisia lapsia tuelvan kumppaninsa kanssa ja tietää toisen olevan steriili vaikkapa kohdunpoiston takia, suhdetta on turha jatkaa. Mutta tässä onkin puhe tilanteesta, jossa kyvyttömyys hankkia lapsia, oli sen alkuperä mikä tahansa, paljastuu vasta vuosien yhdessäolon ja keskinäisen sitoutumisen jälkeen.

Olisiko sinusta, hanska, ihan ok, jos vauva menehtyisi synnytyksessä ja vaimon kohtu jouduttaisiin poistumaan ihan ok, että mies jättäisi vaimon saman tien? Vaikka molemmat surisivat yhtä paljon vauvan kuolemaa?

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti miehesi rakastaa sinua mutta se ei aina riitä.

Miehesi nyt vaan haluaa lapsia niinkuin moni muukin. 

Et voi kuitenkaan niitä hoitoja jatkaa ikuisuuksia johan siinä loppuu terveys ja rahat.

Toista ei voi väkisin pitää suhteessa.

Eroihin on monia syitä ja teillä se on lapsettomuus. Tuntuu varmasti musertavan pahalta mutta et voi miestäsi tai itseäsi toisenlaiseksi muuttaa vaikka haluaisit.

Tämäkö on sitä, että seisotaan rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä? Olisi eri asia, jos AP olisi vela - silloinhan kyseessä ei ole toisilleen sopiva pari. Mutta on mieheltä niin väärin syyllistää ja uhkailla toista osapuolta, joka on jo kaikkensa antanut.

Tilanne ei ole millään lailla erilainen: velakin voi tehdä kaikkensa halutakseen lapsia, ja ihan yhtälailla voi todeta, etteivät lisääntymiskyvytön nainen ja lapsia haluava mies ole toisilleen sopivat kumppanit. Jos sinusta on hyväksyttävää hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia psyologisista syistä, mutta väärin hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia biologisista syistä, olet epäjohdonmukainen.

Tässä o nyt unohtunut se ihmisen oma tahto. Et voi verrata asiaa jonka voit valita, ja asiaa johon et voi vaikuttaa

En vertaakaan. Ihminen ei voi valita sitä, kykeneekö hän haluamaan lapsia vai ei. Kuten sanottu, monet velat nimenomaan toivovat, että he olisivat syntyneet ihmisiksi, jotka voivat lapsia haluta, koska se tekisi monesta asiasta paljon helpompaa.

Ap, älä jää tuollaiseen suhteeseen. Kuusi vuotta on julmetun pitkä aika odottaa, pettyä, odottaa, toivoa ja pettyä kerta toisensa jälkeen. Sinä olet rikki, miehesi on rikki. Jos nyt tapahtuisi luomuihme, ei yhdeksän kuukautta ole tarpeeksi aikaa korjata kaikki se, mikä nyt välillänne on. Raskausaikakin olisi sinulle henkisesti hyvin rankka, vaikka olet lasta kauan toivonut. 

Yksin voit adoptoida, ap. Voit tavata uuden miehen ja raskaus voi onnistua ilman hoitoja. Mutta nyt sinä tarvitset paljon henkistä tukea, ja paljon rakkautta jota miehesi ei sinulle suo itsekkäistä syistä. Ja toisaalta ymmärrän miestäsi jos hän haluaa erota: tarve saada biologisia jälkeläisiä on joskus järjetön. Toisaalta, ajattele haluatko saada lapsia tuollaisen ihmisen kanssa. Hän ei vaikuta tasapainoiselta eikä empaattiselta, eikä lapsi asiaa muuta. Myöhemmin hänellä on lapselleen omat vaatimukset, joita toinen ei ehkä koskaan täytä. Ja taas joku tarvitsee terapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velat yleensä tietävät jo parisuhteen alkaessa, etteivät halua lapsia, silloin suhdetta on turha jatkaa, jos toinen lapsia palavasti haluaa. Ihan eri tilanne kuin avioparilla, joka on luvannut tukea toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä, ja jossa toinen osapuoli jättäisi, kun toisen lapsettomuus selviäisikin.

Tämä on ihan selvä asia. Ja samalla lailla jos haluaa yhteisiä biologisia lapsia tuelvan kumppaninsa kanssa ja tietää toisen olevan steriili vaikkapa kohdunpoiston takia, suhdetta on turha jatkaa. Mutta tässä onkin puhe tilanteesta, jossa kyvyttömyys hankkia lapsia, oli sen alkuperä mikä tahansa, paljastuu vasta vuosien yhdessäolon ja keskinäisen sitoutumisen jälkeen.

Olisiko sinusta, hanska, ihan ok, jos vauva menehtyisi synnytyksessä ja vaimon kohtu jouduttaisiin poistumaan ihan ok, että mies jättäisi vaimon saman tien? Vaikka molemmat surisivat yhtä paljon vauvan kuolemaa?

Ei minulla ole tähän asiaan mitään kantaa. Siihen minulla on kanta, että jotkut periaatteellisina esiintyvät ihmiset käyttävät sisäisesti ristiriitaista logiikkaa oman kantansa puolustamiseen.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä mietin, rakastaako hän minua enää vai onko koskaan rakastanutkaan. Toisaalta hän sanoo, että rakkauden takia hän halua perheen juuri minun kanssa. Ap

Jos miehesi olisi sanonut kuusi vuotta sitten, ettei hän haluakaan koskaan lapsia, olisitko silti rakastanut häntä ja jäänyt hänen luokseen?

Minusta on kyllä eri asia, että haluaako lapsia ollenkaan vai eikö voi saada niitä. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin nämä ihmiset todennäköisesti haluavat elämältään niin erilaisia asioita, ettei kannata olla yhdessä, koska ainakin toinen kuitenkin katkeroituisi. Tämä on kuitenkin asia, joka yleensä selvitetään toisesta jo ennen naimisiin menoa. Lapsettomuuden näen taas enemmänkin kuin mikä tahansa muukin koettelemus, jota ei ole valittu.

Voin vakuuttaa, ettei ihminen, joka ei halua lapsia, ole valinnut, ettei hän halua lapsia. Moni päinvastoin toivoo, että olisi syntynyt ihmiseksi, joka haluaa lapsia, koska se on se sosiaalisesti odotuksenmukainen tila, jolla pääsee yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi ja osaksi yleistä elämän käsikirjoitusta. Psykologinen este hankkia lapsia on kuitenkin ihan yhtä todellinen kuin biologinen estekin.

Toin tämän asian esiin, koska miestä moititaan tässä ketjussa sanomalla, että jos hän oikeasti rakastaisi juuri aloittajaa tämän itsensä vuoksi eikä vain välineenä saada lapsia, hän pysyisi aloittajan rinnalla. Parisuhteen pitäisi siis olla tärkeämpi kuin lapsen saaminen. No, oli kyvyttömyys hankkia lasta sitten psykologista tai biologista alkuperää, tilanne on toisen osapuolen näkökulmasta sama: valinta parisuhteessa pysymisen tai vanhemmaksi tulemisen välillä. Jos on sitä mieltä, että toisen kyvyttömyys hankkia lapsia ei ole syy eroon, tämän mielipiteen pitäisi olla johdonmukainen.

Toinen vaihtoehto olisi myöntää, että jokainen tavoittelee vain sitä, mitä itse haluaa, ylevistä periaatteista viis.

Minä kyllä koen valinneeni, etten halua lapsia eikä minua ole koskaan vaivannut se, etten niitä halua. Olen tyytyväinen itseeni, joten en koe, että tämä "psykologinen este" oli oma haluamattomuuteni jotenkin estäisi minua toimimasta yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Ehkä vanhemmalla väellä on eri näkemys, mutta näin 29-vuotiaana ei ainakaan kukaan kieroon katso. Joku saattaa joskus hymistä, että "kyllä mieli vielä muuttuu", mutta on sekin nyt alkanut loppumaan, kun tuo 30 kolkuttelee ja vieläkään ei ole biologinen kello kilahtanut.

Ei tämä päätös ole syntynyt mistään estoista vaan ihan vain siitä, että haluan priorisoida todella nousujohteista kansainvälistä uraa. Toivon voivani tehdä maailmasta paremman paikan elää tuhansille lapsille, joten siihen kuvioon olisi hyvin itsekästä sovittaa myös omia mukuloita, koska väistämättä pitäisi joko priorisoida töitä tai kotia eikä kummallekaan voisi antaa täyttä huomiota. Itseäni kiinnostaa enemmän ura ja tämä on valinta eikä este.

Tervetuloa tasa-arvon maailmaan. Miehelläkin on oikeus haluta biologista lasta ja toimia kaikin keinoin tämän haaveen edistämiseksi.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä mietin, rakastaako hän minua enää vai onko koskaan rakastanutkaan. Toisaalta hän sanoo, että rakkauden takia hän halua perheen juuri minun kanssa. Ap

Jos miehesi olisi sanonut kuusi vuotta sitten, ettei hän haluakaan koskaan lapsia, olisitko silti rakastanut häntä ja jäänyt hänen luokseen?

Ymmärsinkö oikein, vertaat mielen muuttamista tahattomaan lapsettomuuteen? On vähän eri asia muuttaa mieltä lasten hankinnasta, kuin että toiveet on samat, mutta valitettavasti lapsia ei vain tule. Itse en tuollaista miestä katselisi, minusta tuo on sairauteen verrattava tilanne, ei sille itse mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä mietin, rakastaako hän minua enää vai onko koskaan rakastanutkaan. Toisaalta hän sanoo, että rakkauden takia hän halua perheen juuri minun kanssa. Ap

Jos miehesi olisi sanonut kuusi vuotta sitten, ettei hän haluakaan koskaan lapsia, olisitko silti rakastanut häntä ja jäänyt hänen luokseen?

Ymmärsinkö oikein, vertaat mielen muuttamista tahattomaan lapsettomuuteen? On vähän eri asia muuttaa mieltä lasten hankinnasta, kuin että toiveet on samat, mutta valitettavasti lapsia ei vain tule. Itse en tuollaista miestä katselisi, minusta tuo on sairauteen verrattava tilanne, ei sille itse mitään voi.

Kuten sanottu, sillekään ei välttämättä voi mitään, että huomaa, ettei voi hankkia lapsia psykologisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa tasa-arvon maailmaan. Miehelläkin on oikeus haluta biologista lasta ja toimia kaikin keinoin tämän haaveen edistämiseksi.

Tottakai on oikeus haluta biolasta, mutta jos mies olisi tässä se "viallinen" niin mitä mieltä olisit, että nainen jättäisi miehen biolapsen saadakseen? Kyllä se minusta kertoo, ettei siinä mitään todellista rakkautta ja kumppanuutta ikinä ollutkaan. Kukaan kun ei itse voi päättää pystyykö niitä lapsia saamaan vai ei.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä mietin, rakastaako hän minua enää vai onko koskaan rakastanutkaan. Toisaalta hän sanoo, että rakkauden takia hän halua perheen juuri minun kanssa. Ap

Jos miehesi olisi sanonut kuusi vuotta sitten, ettei hän haluakaan koskaan lapsia, olisitko silti rakastanut häntä ja jäänyt hänen luokseen?

Ymmärsinkö oikein, vertaat mielen muuttamista tahattomaan lapsettomuuteen? On vähän eri asia muuttaa mieltä lasten hankinnasta, kuin että toiveet on samat, mutta valitettavasti lapsia ei vain tule. Itse en tuollaista miestä katselisi, minusta tuo on sairauteen verrattava tilanne, ei sille itse mitään voi.

Kuten sanottu, sillekään ei välttämättä voi mitään, että huomaa, ettei voi hankkia lapsia psykologisista syistä.

Aika harvoin aikuiselle ihmiselle tulee yllätyksenä ettei haluakaan lapsia. Toisin päin voi joskus käydäkin.

En tiedä olenko liian individualisti, mutta mielestäni tällaisissa asioissa pitää aina ottaa huomioon se, että meillä on yksi, ainutkertainen elämä. Ainakin oma pyrkimykseni on tehdä siitä elämästä mahdollisimman hyvä ja onnellinen. En saa pyrkimyksissäni suoranaisesti satuttaa ketään tai tehdä vääryyttä (siis karrikoidun esimerkin kautta kampittaa mummoa, jotta ehdin ennen häntä bussiin enkä joudu odottamaan seuraavaa), mutten myöskään ole loputtomassa vastuussa yhdenkään aikuisen ihmisen tunteista. 

On hirveän vaikea miettiä omalle kohdalle, kun en ole moisessa tilanteessa ollut. Uskon, että se on monien muidenkin kommentoijien ongelma - lapsia ei ole koskaan haluttu, raskaaksi on tultu niin helposti ettei ole aavistustakaan mikä se valtava kaipuu voi olla tai hedelmöityshoitojen ajan ollaan oltu yksimielisiä siitä, miten edetään. Silläkin uhalla, että teen anonyymistä itsestäni valtavan kusipään, uskallan sanoa, että uskoakseni voisin harkita eroa rakkaasta puolisostani, jos en hänen kanssaan voisi tulla vanhemmaksi. Tällä hetkellä uskon, että lapsettomuuden taakka olisi liian painava kannettavaksi, jos en tietäisi tehneeni kaikkea mitä voin. Johdonmukaisuuden nimissä minun on tietenkin sallittava vastaava oikeus myös puolisolleni. En tietenkään vähättele AP:n tuskaa tai muidenkaan vastaavassa tilanteessa olleiden, mutta mielestäni kipeää lapsen kaipuuta ei voi arvioida kukaan sellainen, joka ei ole sitä kokenut. 

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti miehesi rakastaa sinua mutta se ei aina riitä.

Miehesi nyt vaan haluaa lapsia niinkuin moni muukin. 

Et voi kuitenkaan niitä hoitoja jatkaa ikuisuuksia johan siinä loppuu terveys ja rahat.

Toista ei voi väkisin pitää suhteessa.

Eroihin on monia syitä ja teillä se on lapsettomuus. Tuntuu varmasti musertavan pahalta mutta et voi miestäsi tai itseäsi toisenlaiseksi muuttaa vaikka haluaisit.

Tämäkö on sitä, että seisotaan rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä? Olisi eri asia, jos AP olisi vela - silloinhan kyseessä ei ole toisilleen sopiva pari. Mutta on mieheltä niin väärin syyllistää ja uhkailla toista osapuolta, joka on jo kaikkensa antanut.

Tilanne ei ole millään lailla erilainen: velakin voi tehdä kaikkensa halutakseen lapsia, ja ihan yhtälailla voi todeta, etteivät lisääntymiskyvytön nainen ja lapsia haluava mies ole toisilleen sopivat kumppanit. Jos sinusta on hyväksyttävää hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia psyologisista syistä, mutta väärin hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia biologisista syistä, olet epäjohdonmukainen.

Tässä o nyt unohtunut se ihmisen oma tahto. Et voi verrata asiaa jonka voit valita, ja asiaa johon et voi vaikuttaa

En vertaakaan. Ihminen ei voi valita sitä, kykeneekö hän haluamaan lapsia vai ei. Kuten sanottu, monet velat nimenomaan toivovat, että he olisivat syntyneet ihmisiksi, jotka voivat lapsia haluta, koska se tekisi monesta asiasta paljon helpompaa.

Vertasit kun kirjoitit ettei tilanne ole mitenkään erilainen. Velat eivät kuitenkaan liity teidän tilanteeseenne millään lailla, vaan fokus pitäisi olla miehesi käytöksessä sinua kohtaan. Miksi siedät tuollaista käytöstä?! Mieti, että miehesi olisi masentunut ja voisitte saada lapsen kivuliaiden ja henkisesti raskaiden hoitojen avulla, joita olisi yritetty kuusi vuotta. Olisiko mielestäsi ok painostaa ja uhkailla miestä? Tuskin. On ihan ok haluta lasta. Ei ole ok uhkailla puolisoa ja vaarantaa pahimmillaan hänen terveyttään. Todennäköisesti suhteenne on jo piloilla.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä mietin, rakastaako hän minua enää vai onko koskaan rakastanutkaan. Toisaalta hän sanoo, että rakkauden takia hän halua perheen juuri minun kanssa. Ap

Jos miehesi olisi sanonut kuusi vuotta sitten, ettei hän haluakaan koskaan lapsia, olisitko silti rakastanut häntä ja jäänyt hänen luokseen?

Ymmärsinkö oikein, vertaat mielen muuttamista tahattomaan lapsettomuuteen? On vähän eri asia muuttaa mieltä lasten hankinnasta, kuin että toiveet on samat, mutta valitettavasti lapsia ei vain tule. Itse en tuollaista miestä katselisi, minusta tuo on sairauteen verrattava tilanne, ei sille itse mitään voi.

Kuten sanottu, sillekään ei välttämättä voi mitään, että huomaa, ettei voi hankkia lapsia psykologisista syistä.

Aika harvoin aikuiselle ihmiselle tulee yllätyksenä ettei haluakaan lapsia. Toisin päin voi joskus käydäkin.

En ole tästä asiasta samaa mieltä. Aika monelle tämä asia valkenee vasta nuorena aikuisena, kun asia tulee oikeasti ajankohtaiseksi vaikkapa juuri parisuhteessa. Mutta sillä, kuinka yleistä tai harvinaista tämä on, ei ole merkitystä itse periaatteen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveä mies. Voisiko hän kuvitella, että itse sanoisit nuo samat sanat hänelle, jos hän ei olisi biologisesti kykeneväinen? Aivan järkyttävän hirveän ihmisen olet rinnallesi saanut. Mies joko suotuu johonkin terapiaan tai sitten vaihtoon aivan saman tien. Et tarvitse tuollaista myrkkyä elämääsi.

Ja mitenköhän monia miehiä naiset ovat painostaneet lasten hankkimiseen? Mitenköhän moni nainen on tullut "vahingossa" raskaaksi?

Kaksoisstandardit taas kukoistavat. Miehen pitäisi luopua lapsihaaveistaan naisen takia, mutta toisin päin naiset eivät voisi asiaa kuvitellakaan.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti miehesi rakastaa sinua mutta se ei aina riitä.

Miehesi nyt vaan haluaa lapsia niinkuin moni muukin. 

Et voi kuitenkaan niitä hoitoja jatkaa ikuisuuksia johan siinä loppuu terveys ja rahat.

Toista ei voi väkisin pitää suhteessa.

Eroihin on monia syitä ja teillä se on lapsettomuus. Tuntuu varmasti musertavan pahalta mutta et voi miestäsi tai itseäsi toisenlaiseksi muuttaa vaikka haluaisit.

Tämäkö on sitä, että seisotaan rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä? Olisi eri asia, jos AP olisi vela - silloinhan kyseessä ei ole toisilleen sopiva pari. Mutta on mieheltä niin väärin syyllistää ja uhkailla toista osapuolta, joka on jo kaikkensa antanut.

Tilanne ei ole millään lailla erilainen: velakin voi tehdä kaikkensa halutakseen lapsia, ja ihan yhtälailla voi todeta, etteivät lisääntymiskyvytön nainen ja lapsia haluava mies ole toisilleen sopivat kumppanit. Jos sinusta on hyväksyttävää hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia psyologisista syistä, mutta väärin hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia biologisista syistä, olet epäjohdonmukainen.

Tässä o nyt unohtunut se ihmisen oma tahto. Et voi verrata asiaa jonka voit valita, ja asiaa johon et voi vaikuttaa

En vertaakaan. Ihminen ei voi valita sitä, kykeneekö hän haluamaan lapsia vai ei. Kuten sanottu, monet velat nimenomaan toivovat, että he olisivat syntyneet ihmisiksi, jotka voivat lapsia haluta, koska se tekisi monesta asiasta paljon helpompaa.

Vertasit kun kirjoitit ettei tilanne ole mitenkään erilainen. Velat eivät kuitenkaan liity teidän tilanteeseenne millään lailla, vaan fokus pitäisi olla miehesi käytöksessä sinua kohtaan. Miksi siedät tuollaista käytöstä?! Mieti, että miehesi olisi masentunut ja voisitte saada lapsen kivuliaiden ja henkisesti raskaiden hoitojen avulla, joita olisi yritetty kuusi vuotta. Olisiko mielestäsi ok painostaa ja uhkailla miestä? Tuskin. On ihan ok haluta lasta. Ei ole ok uhkailla puolisoa ja vaarantaa pahimmillaan hänen terveyttään. Todennäköisesti suhteenne on jo piloilla.

Tarkkuutta lukemiseen, kiitos.