Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä jaksanko enää lapsettomuushoitoja, mutta mies ei voi hyväksyä lapsettomuutta
19.10.2016 |
Miltei kuusi vuotta on yritetty ja kaikki mahdolliset hoidot käyty läpi. Olen ihan loppu. En olisi uskonut, että tulen vielä jätetyksi kaiken kokemamme jälkeen. Vika lapsettomuuteen on minussa. Aikaisemmin mieheni on jossain määrin tukenutkin, mutta nyt hän tietää, ettei voi koskaan olla onnellinen ilman biologista lasta. Jos hoidot lopetetaan tai jos en tule raskaaksi niin se on sitten ero. En tiedä pystynkö tässä tilanteessa hoitoihin lähtemään, kun ahdistaa niin paljon. Jos tulen raskaaksi ja synnytän vauvan, mies haluaa elää loppuelämän kanssani.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt joku jankkaa veloista, vaikka ap:n jutussa on kyse tahattomasta lapsettomuudesta, mikä ei ole verrattavissa mitenkään velana olemiseen. Se ettei ihminen halua lapsia, on yleensä kyseisellä henkilöllä hyvin tiedossa ja tuskin hakeutuu parisuhteeseen, jossa toinen taas haluaa lapsia.
Tarkkuutta lukemiseen. Tässä on alusta asti puhuttu tilanteesta, jossa toiselle valkenee vasta pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen, ettei hän kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä. Tällainen tilanne rinnastuu siihen, että sairaudesta johtuva lapsettomuus ilmenee pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen. Vastaavasti se, että tietää alusta asti, ettei voi lisääntymiseen taipua, rinnastuu tilanteeseen, jossa tietää alusta asti, ettei voi omia biologisia lapsia saada.
Toivottavasti asia on nyt selvä.
Anteeksi nyt vaan. Sinustako olen lapseton psykologisista syistä? Onko se psykologinen syy, että olen nyt masennuslääkityksellä. Ne hoidot tehdään naisille. Hoidot ja keskemenot on sekä fyysisesti että psyykkisesti rankkoja. Mieheni aikanaan lupasi pysyä rinnallani. Eihän minun tarvitse muuta kuin hyväksyä, että hän minut kaiken jälkeen hylkää. Ap
Pystyisitkö lopettamaan lääkkeet raskauden aikana? Entä kun lapsi valvottaa? Sinä jo kerroit että sinulla on munasoluissa jotakin vikaa. Kuitenkaan et myöskään vaikuta tasapainolta mutta en itsekään6v hoitojen jälkeen sitä enää olisi. Osasyy mielestäni on epäreilu miehesi. Suhteessanne voi olla jo liikaa rikki. Ei lapsi pelasta suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt joku jankkaa veloista, vaikka ap:n jutussa on kyse tahattomasta lapsettomuudesta, mikä ei ole verrattavissa mitenkään velana olemiseen. Se ettei ihminen halua lapsia, on yleensä kyseisellä henkilöllä hyvin tiedossa ja tuskin hakeutuu parisuhteeseen, jossa toinen taas haluaa lapsia.
Tarkkuutta lukemiseen. Tässä on alusta asti puhuttu tilanteesta, jossa toiselle valkenee vasta pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen, ettei hän kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä. Tällainen tilanne rinnastuu siihen, että sairaudesta johtuva lapsettomuus ilmenee pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen. Vastaavasti se, että tietää alusta asti, ettei voi lisääntymiseen taipua, rinnastuu tilanteeseen, jossa tietää alusta asti, ettei voi omia biologisia lapsia saada.
Toivottavasti asia on nyt selvä.
Anteeksi nyt vaan. Sinustako olen lapseton psykologisista syistä? Onko se psykologinen syy, että olen nyt masennuslääkityksellä. Ne hoidot tehdään naisille. Hoidot ja keskemenot on sekä fyysisesti että psyykkisesti rankkoja. Mieheni aikanaan lupasi pysyä rinnallani. Eihän minun tarvitse muuta kuin hyväksyä, että hän minut kaiken jälkeen hylkää. Ap
Miehesi on siis pettäjä.
Aika moni täällä on mieheni puolella. Hoitoihin aikanaan lähdettäessä mieheni vakuutti rakastavansa ja pysyä rinnallani, vaikkei lasta saataisikaan. Minusta olisi ollut ok, että jo kuusi vuotta sitten olisi kertonut asian oikean laidan. Varmaankin jokainen lapsettomuusdiagnoosin saanut puoliso ehdottaa puolisolleen hedelmällisen kumppanin mahdollisuutta. Niin minäkin aikanaan tein. Petetty olo on todellakin. Ap
Lapsettomatko eivät ole täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä?
Lapsettomatko eivät voi olla onnellisia siitä että eivät halua lapsia?
Minäpä väitän että monet lapsen tehneet olisivat onnellisempia jos eivät olisi lapsia tehneet tai niitä halunneet.
Vapaaehtoisesti lapseton ei kärsi siitä että häneltä puuttuu halu tehdä lapsia.
Jos lapsien tekoon olisi mielestäni jotain järkeviä syitä, saattaisin yrittää haluta haluta, mutta kun ei ole, niin olen ylpeä ja kiitollinen kun ei ole biologista tarvetta lisääntyä.
Mitä tulee tuohon sosiaaliseen paineeseen, niin itse ajattelen siten päin että olisi parempi etteivät kaikki niin päättömästi lisääntyisi. Tyhmät sikiävät eniten ja kun eivät ole kyvykkäitä vanhemmiksi, kasvattavat lapsistaan kärsiviä ihmisraunioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin, rakastaako hän minua enää vai onko koskaan rakastanutkaan. Toisaalta hän sanoo, että rakkauden takia hän halua perheen juuri minun kanssa. Ap
Jos miehesi olisi sanonut kuusi vuotta sitten, ettei hän haluakaan koskaan lapsia, olisitko silti rakastanut häntä ja jäänyt hänen luokseen?
Minusta on kyllä eri asia, että haluaako lapsia ollenkaan vai eikö voi saada niitä. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin nämä ihmiset todennäköisesti haluavat elämältään niin erilaisia asioita, ettei kannata olla yhdessä, koska ainakin toinen kuitenkin katkeroituisi. Tämä on kuitenkin asia, joka yleensä selvitetään toisesta jo ennen naimisiin menoa. Lapsettomuuden näen taas enemmänkin kuin mikä tahansa muukin koettelemus, jota ei ole valittu.
Voin vakuuttaa, ettei ihminen, joka ei halua lapsia, ole valinnut, ettei hän halua lapsia. Moni päinvastoin toivoo, että olisi syntynyt ihmiseksi, joka haluaa lapsia, koska se on se sosiaalisesti odotuksenmukainen tila, jolla pääsee yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi ja osaksi yleistä elämän käsikirjoitusta. Psykologinen este hankkia lapsia on kuitenkin ihan yhtä todellinen kuin biologinen estekin.
Toin tämän asian esiin, koska miestä moititaan tässä ketjussa sanomalla, että jos hän oikeasti rakastaisi juuri aloittajaa tämän itsensä vuoksi eikä vain välineenä saada lapsia, hän pysyisi aloittajan rinnalla. Parisuhteen pitäisi siis olla tärkeämpi kuin lapsen saaminen. No, oli kyvyttömyys hankkia lasta sitten psykologista tai biologista alkuperää, tilanne on toisen osapuolen näkökulmasta sama: valinta parisuhteessa pysymisen tai vanhemmaksi tulemisen välillä. Jos on sitä mieltä, että toisen kyvyttömyys hankkia lapsia ei ole syy eroon, tämän mielipiteen pitäisi olla johdonmukainen.
Toinen vaihtoehto olisi myöntää, että jokainen tavoittelee vain sitä, mitä itse haluaa, ylevistä periaatteista viis.
Minä kyllä koen valinneeni, etten halua lapsia eikä minua ole koskaan vaivannut se, etten niitä halua. Olen tyytyväinen itseeni, joten en koe, että tämä "psykologinen este" oli oma haluamattomuuteni jotenkin estäisi minua toimimasta yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Ehkä vanhemmalla väellä on eri näkemys, mutta näin 29-vuotiaana ei ainakaan kukaan kieroon katso. Joku saattaa joskus hymistä, että "kyllä mieli vielä muuttuu", mutta on sekin nyt alkanut loppumaan, kun tuo 30 kolkuttelee ja vieläkään ei ole biologinen kello kilahtanut.
Ei tämä päätös ole syntynyt mistään estoista vaan ihan vain siitä, että haluan priorisoida todella nousujohteista kansainvälistä uraa. Toivon voivani tehdä maailmasta paremman paikan elää tuhansille lapsille, joten siihen kuvioon olisi hyvin itsekästä sovittaa myös omia mukuloita, koska väistämättä pitäisi joko priorisoida töitä tai kotia eikä kummallekaan voisi antaa täyttä huomiota. Itseäni kiinnostaa enemmän ura ja tämä on valinta eikä este.
Miksi otit tuon noin henkilökohtaisesti? Ei mitään järkeä!
Kirjoittaja toi esiin sen ihmisen näkökulman, joka lapsia haluaa ja joka lähtee suhteesta jos sellaisia ei saa. Sillä ei ole mitään tekemistä juuri sinun kanssasi.
Eikö se ole aika henkilökohtaista, jos viesti alkaa "Voin vakuuttaa, ettei ihminen, joka ei halua lapsia, ole valinnut, ettei hän halua lapsia." ja minulla on tähän täysin erilainen näkemys. Myös puhutaan, että minulla pitäisi olla kokemus siitä, etten ole yhteisön täysivaltainen jäsen. Joku laittoi ns. sanoja suuhuni. Eikö se silloin ole aika henkilökohtaista.
Järkiperäisyyttä en osaa sen kummemmin kommentoida. Ei kai täällä AV:ssa kirjoittelussa nyt ylipäänsä ole mitään järkeä. Itse kulutan tylsää odotusaikaa ennen check-iniä, mutta järkeväksi en silti tätä erehtyisi kutsumaan.
Ei tuole ole "henkilökohtaista", tuo on vain ihan puhdasta paskapuhetta.
En todellakaan ole henkisesti vahvoilla tällä hetkellä. Tällä hetkellä tuntuu niin musertavalta, että hoitorumbaan lähtiessä minulle ei kerrottu totuutta. Olisin ilman tätä kuuden vuoden pettymysten kierrettä ollut valmiimpi hylkäämiseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kaikki jotka haluavat oman biologisen lapsen tai kaksi ovat rikollisia ja pitäisi karkottaa.
Etelänavalle
Lisääntyminen kuuluu vaan Afrikan maiden asukkaille koska siellä on asiat ja arvot kohdallaan + tasa-arvo toteutuu parhaiten maailmassa ja elinolosuhteet ja edellytykset parhaat mahdolliset .
Myös kiinassa ja Intiassa on asiat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt joku jankkaa veloista, vaikka ap:n jutussa on kyse tahattomasta lapsettomuudesta, mikä ei ole verrattavissa mitenkään velana olemiseen. Se ettei ihminen halua lapsia, on yleensä kyseisellä henkilöllä hyvin tiedossa ja tuskin hakeutuu parisuhteeseen, jossa toinen taas haluaa lapsia.
Tarkkuutta lukemiseen. Tässä on alusta asti puhuttu tilanteesta, jossa toiselle valkenee vasta pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen, ettei hän kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä. Tällainen tilanne rinnastuu siihen, että sairaudesta johtuva lapsettomuus ilmenee pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen. Vastaavasti se, että tietää alusta asti, ettei voi lisääntymiseen taipua, rinnastuu tilanteeseen, jossa tietää alusta asti, ettei voi omia biologisia lapsia saada.
Toivottavasti asia on nyt selvä.
Anteeksi nyt vaan. Sinustako olen lapseton psykologisista syistä? Onko se psykologinen syy, että olen nyt masennuslääkityksellä. Ne hoidot tehdään naisille. Hoidot ja keskemenot on sekä fyysisesti että psyykkisesti rankkoja. Mieheni aikanaan lupasi pysyä rinnallani. Eihän minun tarvitse muuta kuin hyväksyä, että hän minut kaiken jälkeen hylkää. Ap
Pystyisitkö lopettamaan lääkkeet raskauden aikana? Entä kun lapsi valvottaa? Sinä jo kerroit että sinulla on munasoluissa jotakin vikaa. Kuitenkaan et myöskään vaikuta tasapainolta mutta en itsekään6v hoitojen jälkeen sitä enää olisi. Osasyy mielestäni on epäreilu miehesi. Suhteessanne voi olla jo liikaa rikki. Ei lapsi pelasta suhdetta.
En pysty tällä hetkellä olemaan ilman lääkkeitä. Lääkkeeni lisää keskenmenoriskiä ja niitä ei suositella käytettäväksi raskauden aikana. Täyskiellettyjä ne ei kuitenkaan ole.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti miehesi rakastaa sinua mutta se ei aina riitä.
Miehesi nyt vaan haluaa lapsia niinkuin moni muukin.
Et voi kuitenkaan niitä hoitoja jatkaa ikuisuuksia johan siinä loppuu terveys ja rahat.
Toista ei voi väkisin pitää suhteessa.
Eroihin on monia syitä ja teillä se on lapsettomuus. Tuntuu varmasti musertavan pahalta mutta et voi miestäsi tai itseäsi toisenlaiseksi muuttaa vaikka haluaisit.
Tämäkö on sitä, että seisotaan rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä? Olisi eri asia, jos AP olisi vela - silloinhan kyseessä ei ole toisilleen sopiva pari. Mutta on mieheltä niin väärin syyllistää ja uhkailla toista osapuolta, joka on jo kaikkensa antanut.
Tilanne ei ole millään lailla erilainen: velakin voi tehdä kaikkensa halutakseen lapsia, ja ihan yhtälailla voi todeta, etteivät lisääntymiskyvytön nainen ja lapsia haluava mies ole toisilleen sopivat kumppanit. Jos sinusta on hyväksyttävää hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia psyologisista syistä, mutta väärin hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia biologisista syistä, olet epäjohdonmukainen.
Tässä o nyt unohtunut se ihmisen oma tahto. Et voi verrata asiaa jonka voit valita, ja asiaa johon et voi vaikuttaa
En vertaakaan. Ihminen ei voi valita sitä, kykeneekö hän haluamaan lapsia vai ei. Kuten sanottu, monet velat nimenomaan toivovat, että he olisivat syntyneet ihmisiksi, jotka voivat lapsia haluta, koska se tekisi monesta asiasta paljon helpompaa.
Mitä ihmeen höpöjä sinä puhut? :D Jos ihminen toivoo haluavansa lapsia, hän haluaa niitä, ja mikäli on biologisesti kykenevä niitä saamaan niin sitten senkun lisääntymään! Jos hän ei halua vaikka voisi saada, hän on vela. Jos hän haluaa mutta ei voi saada niin on vastentahtoisesti lapseton, ja se on hyvin eri asia kun se että joku on vela tai joku muuttaa mieltään kesken suhteen että ei haluakaan lapsia.
Jos ihminen ei halua lapsia mutta haluaa lapsia niin hän on seko. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt joku jankkaa veloista, vaikka ap:n jutussa on kyse tahattomasta lapsettomuudesta, mikä ei ole verrattavissa mitenkään velana olemiseen. Se ettei ihminen halua lapsia, on yleensä kyseisellä henkilöllä hyvin tiedossa ja tuskin hakeutuu parisuhteeseen, jossa toinen taas haluaa lapsia.
Tarkkuutta lukemiseen. Tässä on alusta asti puhuttu tilanteesta, jossa toiselle valkenee vasta pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen, ettei hän kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä. Tällainen tilanne rinnastuu siihen, että sairaudesta johtuva lapsettomuus ilmenee pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen. Vastaavasti se, että tietää alusta asti, ettei voi lisääntymiseen taipua, rinnastuu tilanteeseen, jossa tietää alusta asti, ettei voi omia biologisia lapsia saada.
Toivottavasti asia on nyt selvä.
Anteeksi nyt vaan. Sinustako olen lapseton psykologisista syistä? Onko se psykologinen syy, että olen nyt masennuslääkityksellä. Ne hoidot tehdään naisille. Hoidot ja keskemenot on sekä fyysisesti että psyykkisesti rankkoja. Mieheni aikanaan lupasi pysyä rinnallani. Eihän minun tarvitse muuta kuin hyväksyä, että hän minut kaiken jälkeen hylkää. Ap
Pystyisitkö lopettamaan lääkkeet raskauden aikana? Entä kun lapsi valvottaa? Sinä jo kerroit että sinulla on munasoluissa jotakin vikaa. Kuitenkaan et myöskään vaikuta tasapainolta mutta en itsekään6v hoitojen jälkeen sitä enää olisi. Osasyy mielestäni on epäreilu miehesi. Suhteessanne voi olla jo liikaa rikki. Ei lapsi pelasta suhdetta.
En pysty tällä hetkellä olemaan ilman lääkkeitä. Lääkkeeni lisää keskenmenoriskiä ja niitä ei suositella käytettäväksi raskauden aikana. Täyskiellettyjä ne ei kuitenkaan ole.ap
Millä viikoilla km:t olleet? Kirjoitit että edellinen 2kk sitten. Onko kohtu ja limakalvo edes kunnossa ja jos 2 km:ää ja lääke joka lisää km-riskiä. Ei mitään järkeä!! Et ole kunnossa hoitoihin. Itsellä 8+5 ja toipuminen vei kuukausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinusta taida olla äidiksi, kun noin pienistä vastoinkäymisistä joudut lääkkeitä syömään.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt joku jankkaa veloista, vaikka ap:n jutussa on kyse tahattomasta lapsettomuudesta, mikä ei ole verrattavissa mitenkään velana olemiseen. Se ettei ihminen halua lapsia, on yleensä kyseisellä henkilöllä hyvin tiedossa ja tuskin hakeutuu parisuhteeseen, jossa toinen taas haluaa lapsia.
Tarkkuutta lukemiseen. Tässä on alusta asti puhuttu tilanteesta, jossa toiselle valkenee vasta pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen, ettei hän kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä. Tällainen tilanne rinnastuu siihen, että sairaudesta johtuva lapsettomuus ilmenee pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen. Vastaavasti se, että tietää alusta asti, ettei voi lisääntymiseen taipua, rinnastuu tilanteeseen, jossa tietää alusta asti, ettei voi omia biologisia lapsia saada.
Toivottavasti asia on nyt selvä.
"ei kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä" = ei yhtäkkiä haluakaan lapsia = muuttaa mielensä = täysin eri asia kun se että suhteen aikana selviää että ei oikeasti kykene niitä saamaan.
Olen samaa mieltä tämän alkuperäisen väitteen kirjoittaneen kanssa että on aivan eri asia jättää sellainen ihminen joka yhtäkkiä päättää ettei haluakaan lapsia (tai muotoilee sen tällä tavalla oudosti kuin tämä "hanska" että "ei kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä") kuin sellainen joka ei halustaan huolimatta pystykään niitä saamaan. Ensimmäinen on ymmärrettävää ja ihan ok, toinen on tavallaan myös kyllä ymmärrettävää mutta äärettömän julmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt joku jankkaa veloista, vaikka ap:n jutussa on kyse tahattomasta lapsettomuudesta, mikä ei ole verrattavissa mitenkään velana olemiseen. Se ettei ihminen halua lapsia, on yleensä kyseisellä henkilöllä hyvin tiedossa ja tuskin hakeutuu parisuhteeseen, jossa toinen taas haluaa lapsia.
Tarkkuutta lukemiseen. Tässä on alusta asti puhuttu tilanteesta, jossa toiselle valkenee vasta pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen, ettei hän kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä. Tällainen tilanne rinnastuu siihen, että sairaudesta johtuva lapsettomuus ilmenee pitkän yhdessäolon ja sitoutumisen jälkeen. Vastaavasti se, että tietää alusta asti, ettei voi lisääntymiseen taipua, rinnastuu tilanteeseen, jossa tietää alusta asti, ettei voi omia biologisia lapsia saada.
Toivottavasti asia on nyt selvä.
"ei kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä" = ei yhtäkkiä haluakaan lapsia = muuttaa mielensä = täysin eri asia kun se että suhteen aikana selviää että ei oikeasti kykene niitä saamaan.
Olen samaa mieltä tämän alkuperäisen väitteen kirjoittaneen kanssa että on aivan eri asia jättää sellainen ihminen joka yhtäkkiä päättää ettei haluakaan lapsia (tai muotoilee sen tällä tavalla oudosti kuin tämä "hanska" että "ei kykene hankkimaan lapsia psykologisista syistä") kuin sellainen joka ei halustaan huolimatta pystykään niitä saamaan. Ensimmäinen on ymmärrettävää ja ihan ok, toinen on tavallaan myös kyllä ymmärrettävää mutta äärettömän julmaa.
Minusta se psykologinen syy voi olla vain vakava mielenterveysongelma. Haluaminen ei ole psykologinen syy, se on haluamista tai että ei halua. Vrt en halua fyysisistä syistä = voin saada raskausarpia.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti miehesi rakastaa sinua mutta se ei aina riitä.
Miehesi nyt vaan haluaa lapsia niinkuin moni muukin.
Et voi kuitenkaan niitä hoitoja jatkaa ikuisuuksia johan siinä loppuu terveys ja rahat.
Toista ei voi väkisin pitää suhteessa.
Eroihin on monia syitä ja teillä se on lapsettomuus. Tuntuu varmasti musertavan pahalta mutta et voi miestäsi tai itseäsi toisenlaiseksi muuttaa vaikka haluaisit.
Tämäkö on sitä, että seisotaan rinnalla myötä ja vastoinkäymisissä? Olisi eri asia, jos AP olisi vela - silloinhan kyseessä ei ole toisilleen sopiva pari. Mutta on mieheltä niin väärin syyllistää ja uhkailla toista osapuolta, joka on jo kaikkensa antanut.
Tilanne ei ole millään lailla erilainen: velakin voi tehdä kaikkensa halutakseen lapsia, ja ihan yhtälailla voi todeta, etteivät lisääntymiskyvytön nainen ja lapsia haluava mies ole toisilleen sopivat kumppanit. Jos sinusta on hyväksyttävää hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia psyologisista syistä, mutta väärin hylätä toinen, koska hän ei voi hankkia lapsia biologisista syistä, olet epäjohdonmukainen.
Tässä o nyt unohtunut se ihmisen oma tahto. Et voi verrata asiaa jonka voit valita, ja asiaa johon et voi vaikuttaa
En vertaakaan. Ihminen ei voi valita sitä, kykeneekö hän haluamaan lapsia vai ei. Kuten sanottu, monet velat nimenomaan toivovat, että he olisivat syntyneet ihmisiksi, jotka voivat lapsia haluta, koska se tekisi monesta asiasta paljon helpompaa.
Vertasit kun kirjoitit ettei tilanne ole mitenkään erilainen. Velat eivät kuitenkaan liity teidän tilanteeseenne millään lailla, vaan fokus pitäisi olla miehesi käytöksessä sinua kohtaan. Miksi siedät tuollaista käytöstä?! Mieti, että miehesi olisi masentunut ja voisitte saada lapsen kivuliaiden ja henkisesti raskaiden hoitojen avulla, joita olisi yritetty kuusi vuotta. Olisiko mielestäsi ok painostaa ja uhkailla miestä? Tuskin. On ihan ok haluta lasta. Ei ole ok uhkailla puolisoa ja vaarantaa pahimmillaan hänen terveyttään. Todennäköisesti suhteenne on jo piloilla.
Tarkkuutta lukemiseen, kiitos.
Et sitten muuta sanottavaa enää keksi? Kun alkaa argumentit loppua, takerrutaan vastapuolen pieniin teknisiin virheisiin, useimmiten juuri luetunymmärtämiseen. Taattua av-laatua XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestäni olisi viisaampaa, jos ajattelisit nyt ihan sitä itseäsi. Se on sun kroppasi, siis sun ainoa kroppasi.
Näe mitä mies tekee sinulle ja jätä se mies. Jos rakkaus olisi todellista rakkautta, mies etsisi vaihtoehtoisia ratkaisuja tai tyytyisi tilanteeseen kahdestaan. Hänellä on erittäin voimakas pakkomielteinen lisääntymistarve, ja vain biologinen lapsi täyttää sen, eli joku tarve hänellä on olla mahtisonni. Ja sen kautta alistaa sinua. Sinä olet hänelle lapsentekokone, et rakas ihminen. Kun masiina ei toimi, se pitää korjata. Niin hän ilmeisesti ajattelee. Vika ei ole hänen päässään, hänen mielestään. Hänpä näkeekin sinut esineenä eli lapsentekokoneena?
Älä jää sinne lisää masentumaan. Veikkaan että ne masispilleritkin jää sinne apteekin hyllylle, kun uskallat tehdä omaa elämääsi koskevia ratkaisuja ja lopetat hoidot.
Parisuhdemarkkinoilla on miehiä, joilla on lapset tehty. Myös vanhempia miehiä, jotka ei halua lisää lapsia.
Ja mitä pahaa on siinä, että olet tulevaisuudessa ehkä sinkku ja saat määrätä omasta kropastasi ja omasta elämästäsi? Yksinäisellä on oikeus adoptoida, jos lapsen haluat. Mä siivoaisin pakon pois elämästäni ja valitsisin vapaaehtoisuuden käydä hoidoissa tai olla käymättä hoidoissa.
Sinun pitää siis pelkäämättä tehdä omia valintoja, ja lyödä miehelle nämä kortit pöytään. Sinun ei ole pakko tunkea kroppaasi yhtään enää mitään, eikä itkeä enää yhtään keskenmenoa, jos et halua. Et saa olla riippuvainen miehestä, vaan sinun pitää seistä omilla jaloillasi. Huomaat kyllä, että elämää voi elää muutenkin, kuin jonottaa miehen kanssa lapsettomuusklinikalla. Mies ei ole mikään pakko olla itseisarvo elämässä, vaikka kuinka häntä rakastaisit. Hän ei rakasta sinua niin paljon, joten kunnioita itseäsi ja valitse vapaaehtoisuus. Ei kukaan, joka oikeasti rakastaa toista, pakota tätä mihinkään sellaiseen fyysiseen, mitä päänuppikaan ei enää kestä. Hulluksihan siinä sinä tulet, sellaisen ihmisen rinnalla, joka ajattelee vain itseään. Et ole kone!
N vm 1970
(itselläni laiskat munasarjat, siskolla PCO ja parhaalla kaverilla vain toinen munasarja....)
Alan olla täysin vakuuttunut siitä että miehet eivät pysty näkemään naista inhimillisenä olentona, vaan nainen on heille aina esine.
Viallista esinettä koetetaan korjata kuin jotain laitetta.
Jos korjaus ei onnistu niin kaatopaikalle vain.
Sama ilmiö koskee laitteen ulkonäköä, vanhemmiten esine rapistuu ja menee pilalle.
Laite on kelvoton.
Kunnollinen tasokas ja laadukas laite suorittaa seksin kunnolla, suorittaa kodinhoitotehtävät kunnolla, suorittaa omat työnsä kunnolla ja suorittaa raskauden ja synnyttämisen kunnolla.
Laadukas kone hoitaa lapset ja ei reistaile.
Kunnon kone ei pidä nakuttavaa ääntä.
mä kirjoitti:
Aikaa hirvee mies sulla, jos on valmis jättämään sut vain siksi ettet voi saada biologista lasta :( Anteeksi, mutta itse en varmasti pystyisi jatkamaan lapsettomuushoitoja ja parisuhdetta, jos mulla olisi tiedossa, etten kelpaa miehelle lapsettomana...
Minusta mies ei ole hirveä vaan rehellinen. Vaikean asian äärellä ei ole helppoa olla rehellinen. Tilanne on kamala, ja hirveä koska molempien henkisten kipujen lisäksi naisella on fyysiset kivut. Mikään ei voi tietenkään olla täysin reilua, eikä sellaista voi kukaan aikuinen olettaa. Mutta mies ei ole lainkaan hirveä!
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole henkisesti vahvoilla tällä hetkellä. Tällä hetkellä tuntuu niin musertavalta, että hoitorumbaan lähtiessä minulle ei kerrottu totuutta. Olisin ilman tätä kuuden vuoden pettymysten kierrettä ollut valmiimpi hylkäämiseen. Ap
Toisaalta, myös miehesi on läpikäynyt asian ja hoidot omalta osaltaan ja tukenut sinua. Hänella ei ollut tätä kokemusta 6 v. sitten, siksi hän ei halunnut erota silloin koska halusi olla sun kaa.
Aivan kuin miehesi olisi paniikissa eikä ymmärtäisi sinua ja sinun tilannettasi. Vaatii, riehuu ja henkisesti "huitoo" ympärilleen. Onhan se tietysti kovaa luopua unelmasta. On myös helpompaa sanoa vierestä "syö hormoni, mene tutkittavaksi jnejne", kun se ei tapahdu omassa kropassa. Sinun tilallasi viheltäisin nyt pelin poikki. Kirjoittaisin vaikka kirjeen, jossa kerrot nämä samat asiat kuin täällä. Mahdollisimman vähän kannattaa käyttää sanoja, joista voi syyllistyä/syyttää sinua jostain. Faktat pöytään: pää ei kestä, elimistö ei kestä, se on loppu nyt. Sitten kysyt, pitääkö vanhat sopimukset vai ei. Hankkisin myös jonkun ulkopuolisen asiantuntijan tähän prosessiin mukaan. Lopuksi lähtisin pariksi viikoksi muualle joko lomalle tai asumaan kaverin nurkkiin. Mies saisi miettiä ja päättää mielipiteensä (sun mielipidehän oli jo selvä: ei hoitoja, yhdessä eteenpäin). Siitä sitten keskusteluja eteenpäin, ja toimintaa.
Luulenpa, että ero ei olisi kovinkaan huono vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
mä kirjoitti:
Aikaa hirvee mies sulla, jos on valmis jättämään sut vain siksi ettet voi saada biologista lasta :( Anteeksi, mutta itse en varmasti pystyisi jatkamaan lapsettomuushoitoja ja parisuhdetta, jos mulla olisi tiedossa, etten kelpaa miehelle lapsettomana...
Minusta mies ei ole hirveä vaan rehellinen. Vaikean asian äärellä ei ole helppoa olla rehellinen. Tilanne on kamala, ja hirveä koska molempien henkisten kipujen lisäksi naisella on fyysiset kivut. Mikään ei voi tietenkään olla täysin reilua, eikä sellaista voi kukaan aikuinen olettaa. Mutta mies ei ole lainkaan hirveä!
Rehellinen? Mieheni ei ole ollut minulle rehellinen kun nämä asiat käytiin ennen hoitoja läpi. Hän on luvannut, vakuuttanut ja vannonut. Se on tietenkin rehellistä kertoa, mitä nyt ajattelee. Ilmeisesti tällaisessa asiassa saa mieltään muuttaa ja toista käyttää miten tahtoo. Onhan se rehellistä. Ap
Alue: Aihe vapaa
Samaa mieltä!
Minun mieheni halusi lapsia kunnes jäi työttömäksi, sai masennuksen ja psykologin mukaan kärsi harhoista ym. Olin alkuun katkera mutta ymmärsin kun mies itsekin sanoi, ettei tiedä pystyisikö lasta hoitamaan. Ei hän olisi pystynyt. Velan kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä kuitenkaan. Psyykkiset ongelmat voivat kuitenkin tuoda tasapainottomuutta, univaikeuksia ym. kuvitelmia jotka eivät mahdollista lapsen hoitamista.