Lue keskustelun säännöt.
Hesarin kommenttiketju tatuoiduista ihmisistä :)
19.10.2016 |
Päivän naurut tuli tästä kommenttiketjusta: https://www.hs.fi/elama/a1476243816818 Kommentista toiseen ihmiset väittää että tatuoidut ihmiset ovat jotenkin syrjäytyneitä, tai hulluja, tai huoria. Onko Suomessa oikeasti näin tynnyrissä kasvaneita ihmisiä? Itse olen tatuoitu, 40-vuotias esimies (nainen), minua kunnioitetaan ja minusta pidetään töissä. Ei ole tullut mieleenkään että joku pitäisi minua huorana tai hulluna tatuointieni takia, eikä kyllä kukaan pidäkään. Ystäväpiirissäni noin 80%lla on vähintään yksi tatuointi, koska tatuoinnithan ovat nykyään yhtä yleisiä kuin vaikkapa ripsiväri, eikä tatuoinnit ole enää vuosiin olleet vankien tai merimiesten yksinoikeutta. Puhutaan siis valtavirrasta.
Taitaa kaikki kommentoijat olla sieltä "Kehä Kolmosen ulkopuolelta" :)
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostas tietää mitä ne paremmat piirit on? Terveisiä ankkalammelta, täällä on vanhalla rahalla teetetyt tatuoinnit paljonkin. Ja nimet alkaa von. Onko parempi väki?
Säätykierto on siis meillä jo tuossa vaiheessa.
Itse kuulun vanhempaan aateliin, eikä meillä ole yhdelläkään mitään tatuointeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tällä palstalla keskusteluaiheet kiertää kehää hohhoijaaa
Tatuoitujen ihmisten arvostelijat voisivat perustaa jonkun oman järjestön, 'parempien' ihmisten kerhon, vai onko sellainen jo en ole kuullut tai kutsuttu
Vierailija kirjoitti:
Nääh. Ne on vain mielipiteitä. Minusta parrakkaat miehet ovat äärettömän sottaisen ja epämääräisen näköisiä, aivan kauhistus puku päällä, mutta se on vain mielipide ja ei pahenna ketään sen enempää kuin minun pöhkössä päässäni. Ihan yhtä pöhköä on julistaa tatuointien kauheutta.
No juu, mutta parran voi aina ajaa pois tai siistiä. Samoin voi rumat hiukset leikata nätimmin tai ylipainon voi pudottaa. Rumat vaatteet voi vaihtaa kauniinpiin ja tyylittömät lävistukset voi ottaa pois.
Sen sijaan tatuointi on ikuinen ja siksi en ikinä itse ottaisi sellaista. Se on vähän sama kuin päättäisi käyttävänsä koko loppuikänsä jotain tiettyä vaatetta tai hiusleikkausta. Lisäksi ihmisten mieli muuttuu. Asia, mikä 20 vuotiaana on ollut tosi tärkeä ja siihen liittyvä tatuointi on otettu, voi olla ihan toissijainen 40-vuotiaana.
Vai onko niin, ettei kukaan koskaan kadu tatuointejaan...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä työskentelen arvostetussa (liikkeenjohdon-)konsulttifirmassa, ja kyllä tatutointeja löytyy monilta meikäläisiltä (korkeakoulutetuilta ja keskivertoa aika reippaasti paremmin tienaavilta), kuin myös nännilävistyksiä yms. saunailloissa ilmi tulleita "koristeita". Eli eipä näytä tatuoinnit haitanneen tahtia / urakehitystä täällä meillä ainakaan. (Tosin harvalla on mitään näkyvällä paikalla olevaa kuvaa, suurin osa on piilossa vaatteiden alla, niinkuin minullakin.)
Mua ei muiden ihmisten tatuoinnit hetkauta mihinkään suuntaan, ja niille kukkahatuille, jotka mullekin ovat sanoneet että "ajattele miltä tuo näyttää sitten kun olet vanha", terveiset, että jos vanhuksena mun suurin ongelmani on levähtänyt tatska, niin hyvin pyyhkii siinä tapauksessa.
Seksikkän mies, jonka olen koskaan tavannut, omistaa ainakin muutaman tatuoinnin käsivarsissaan, vaatteiden alle en valitettavasti ole päässyt ainakaan toistaiseksi kurkistamaan. Toivottavasti pääsen.
Ihmettelen ihmisiä, joille muiden kuvat tuntuvat olevan henki ja elämä.
Onhan niitä tatuointeja kaikissa ammattiryhmissä, kuten lentäjät, lääkärit ja politikot ym. Kaikki tietty nistejä, wt ja alempaa sakkia av mammojen mielestä.. :D
Totta, kyllähän niitä muutama aina jokaiseen ryhmään aina mahtuu - mutta heilläkin on jokin ominaisuus, kuten vaikkapa hyperaktiivinen ja estoton seksielämä. Tätä voisin epäillä ainakin täällä mainitusta klitoriläivstetystä opettajasta (saakohan kiksejä kun esittelee vartaloaan murrosikäisille pojilleen töissä?). Reilusti suurin osa tatuoinneista on kuitenkin aina juuri niissä stereotyyppisissä ryhmissä.
Tosta katumisesta. Ette varmaan usko tätä, mut yks mun kaveri otti aikanaan isohkon tatuoinnin olkapäähänsä, joka kuvasi kaverille silloin tosi rakasta harrastusta (en viitsi kertoa tarkemmin mikä se oli). Harrastus oli yhteinen sillloisen poikakaverin kanssa. Sitten poikakaveri löysi just ton rakkaan harrastuksen parista uuden tyttöystävän ja petti tosi sikamaisesti tota mun kaverii.
No niillä meni tietty välit poikki ja mun kaveri lopetti välittömästi tän harrastuksen. Otti päähän kuulemma koko laji. No sitten tietysti v**utti* se olkapäätatska.. Kaveri otti siihen päälle uuden kuvan, mutta siitä tuli aika hirvee ja nyt kaveri säästää sitä jotain laserhoitoa tms varten, jolla saisi kuvan kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M28 kirjoitti:
Kyllähän se vie herttaisuuden ja kiltin tyttömäisyyden pois naisesta. Ja kyllähän ne ovat yleisempiä toisessa piirissä kuin toisessa. Voisin väittää, että tatuoinnit ovat suositumpia ammattikoulun käyneillä, tupakoitsijoilla, nisteillä, rikollisilla, syrjäytyneillä, mielenterveyspotilailla ja estotonta seksielämää viettävillä kuin keskiverto akateemisen koulutksen saaneilla. Yleensä kun henkilöllä on tatuointi, niin on hän jostakin noista yllä luettelemastani (yleensä monta asiaa niistä). Näihin stereotypihoin voisi liittää myös aggressiiviset isokokoiset koirat kuten susikoira, dobermann ja muut pitbullit.
Umpimielisenä eläminen varmasti raskasta.
Mitä umpimielistä tuossa on? Se nyt vain on fatka, että tatuoinnit ovat yleisempiä tietynlaisissa piireissä. Se ei ole mikään mielipide tahi umpimielisyyttä - paitsi mikäli sen asian haluaa kieltää, kuten sinun tapauksessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nääh. Ne on vain mielipiteitä. Minusta parrakkaat miehet ovat äärettömän sottaisen ja epämääräisen näköisiä, aivan kauhistus puku päällä, mutta se on vain mielipide ja ei pahenna ketään sen enempää kuin minun pöhkössä päässäni. Ihan yhtä pöhköä on julistaa tatuointien kauheutta.
No juu, mutta parran voi aina ajaa pois tai siistiä. Samoin voi rumat hiukset leikata nätimmin tai ylipainon voi pudottaa. Rumat vaatteet voi vaihtaa kauniinpiin ja tyylittömät lävistukset voi ottaa pois.
Sen sijaan tatuointi on ikuinen ja siksi en ikinä itse ottaisi sellaista. Se on vähän sama kuin päättäisi käyttävänsä koko loppuikänsä jotain tiettyä vaatetta tai hiusleikkausta. Lisäksi ihmisten mieli muuttuu. Asia, mikä 20 vuotiaana on ollut tosi tärkeä ja siihen liittyvä tatuointi on otettu, voi olla ihan toissijainen 40-vuotiaana.
Vai onko niin, ettei kukaan koskaan kadu tatuointejaan...?
Tatuoinnin saa myös piiloon. Yksikään työkaverini ei ole ikinä nähnyt tatuointiani. Ei valtaosa muistakaan ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä, eikä se heitä varten olekaan. En ymmärrä miksi pitäisikään olla. Se on eri asia tietty jos kuva on jossain hankalassa paikassa. Tatuointini ei vaikuta mitenkään työntekooni tai mihinkään ja kukaan ei sitä minusta päällepäin näkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hehkutat tatuointeja, niin älä sitten ulise silikoneista, botoksista, tekoripsistä, tekokynsistä ja fitnessistäkään. Muuten olet epäjohdonmukainen pösilö.
Eipä osannu mammat vastata tähän, hähhää.
Tatuointi ei ole tyylikkyyttä, vaikka kuvana sinänsä jotkut ovatkin ihan hienoja. En oikein ymmärrä, miksi tatuoinnin ottajien on tehtävä niin kova ikäänkuin "kannanotto" johonkin asiaan. Eli tässä tapauksessa tähän tatuoinnin esittämään asiaan. Elämä on yleismaailmallista, tatuoinnit harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime aikoina olen melkein päivittäin nähnyt eräällä henkilöllä kaikkein typerimmän tatuoinnin, mitä voi olla. Käsivarressa huono tekoinen tatuointi, jossa lukee Anthrax. Aivan järkyttävä, en tiedä, vieläkö ko. henkilö tuntee Anthraxin niin tärkeäksi, että tatuointia haluaa pitää kädessään. Joskus 18-vuotiaana ollut varmaa tärkeäkin bändi.
Mä olen jotenkin nykyvuosina hieman pehmentynyt noille tatuoinneille, kun olen nähnyt niitä myös sellaisilla ihmisillä, joilla en olisi uskonut näkeväni. En ole koskaan arvottanut ihmisiä tatuointien pohjalta. Itselläni on lähinnä hyvin herkät aivot kaikenlaisille esteettisille asioille. Reagoin tosi voimakkaasti vaikkapa siihen, että sävyt eivät soinnu yhteen. Mielestäni suoraan ihoa vasten mikään kova väri harvoin sopii yhteen vaan voi näyttää sottaiselta. Toki ymmärrän, ettei varmaan 70% ihmisistä ole samanlaisia. Ihmisillä näyttää olevan mitä erilaisempia hiustyylejä, värejä jne. ja hyvä niin. Myönnän olevani hyvin vanhanaikainen ihminen. En ole kuitenkaan mielestäni suvaitsematon. Ehkä tatuoinnit ovat kuitenkin sellainen asia, että tuntuisi lähinnä pahalta painajaiselta, jos itselle tulisi sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa kaikki kommentoijat olla sieltä "Kehä Kolmosen ulkopuolelta" :)
Miksi tautoiduille on niin kauhean kova tarve tuoda itseään esille ja morkata muita?
Jotkut itkevät "mun tatuoinnit on mun oma asia", kun joku on sanonut heille ikävästä heidän tatuoinneistaan ja samalla kuitenkin samat ihmiset esittelevät tatuointejaan somessa.
Nyt sinä naureskelet muiden kommenteille mutta itse olet selvästi koko porukan lapsellisin "Kehä kolmosen ulkopuolella" puheinesi. Olet selvästi näitä massan mukana kulkevia joille ryhmäpaine muodostaa ison osan elämäsi valinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isot ja näkyvät tatuoinnit häiritsevät, ovat jotenkin julkean näköisiä. Jos on vain yksi pieni jossain jonka olemassaolosta muut eivät tiedä niin sehän on nyt sitten se ja sama. Ei ole kyse juuri tatuoinnista vaan siitä hyökkäävästä asenteesta jonka tatuoiduista saa. Ja se asenne kuuluu "mulle ei sit vttuilla". Kertoo jonkinlaisesta pelkoaggressiivisesta suhtautumisesta ympäristöön, joskus tosi ujonoloisillakin koulukiusattu-tyypeilläkin näkee näitä joten teoriani ei liene tuulesta temmattu. Jos haluaa että tatuointi näkyy niin kyllähän ihminen aina haluaa viestittää silloin jotain muille. En ole vielä keksinyt mitä tähdet kasvoissa haluavat kertoa, mutta ehkä saan joskus selityksen. Siihen asti on turvauduttava ennakkoluuloihin, joka ensinnäkin antaa vaikutelman että tatuoitu ei ole kovin ystävällinen eikä tasapainoinen ihminen, vaan hänellä on paljon selvittämättömiä ongelmia psyykessään jotka hänen täytyy selvittää ennen kuin voi olla ystävällinen ja vakaa luonteeltaan muille.
Nääh. Ne on vain mielipiteitä. Minusta parrakkaat miehet ovat äärettömän sottaisen ja epämääräisen näköisiä, aivan kauhistus puku päällä, mutta se on vain mielipide ja ei pahenna ketään sen enempää kuin minun pöhkössä päässäni. Ihan yhtä pöhköä on julistaa tatuointien kauheutta.