Miksi mies ei tapaa lapsiaan
Homma lyhykäisyydessään. Miehellä on kaksi lasta, eri naisille tietenkin. Toista tapaa silloin tällöin, ei mitenkään säännöllisesti. Toista ei käytännössä ole tavannut ollenkaan moneen vuoteen.
Kaikenlaiset selitykset asialle on käyty läpi. Painavimpana on ollut se, ettei toisen lapsen äiti anna nähdä. On ihan kamala ja hankala persoona. Tämäkin valhe vesittyi puolisen vuotta sitten, kun kyseinen äiti otti yhteyttä ja alkoi kysellä mieheltä tapaamisia. Nähnyt sen jälkeen lasta muutaman kerran, ei oma-aloitteisesti, aina pyynnöstä. Olin tuota selitystä epäillyt pidempään muutenkin, koska mies ei tunnu kokevan tarvetta tavata tätä toistakaan lasta, jonka äiti hyvinkin asiallinen ja mukava.
Mies ei vain näe lapsia. Ei koe ikävää. Ei koe, että olisi mitenkään lapsen edun mukaista tavata säännöllisesti. Ei ymmärrä, että lapsi tarvitsee ja kaipaa häntä. Oma-aika menee aivan täysin lapsen/lasten edelle. Ei voi kuulemma sopia mitään säännöllistä, kun sitten voi jäädä paitsi jostain menostaan. Siis?!?!? Sitähän vanhemmuus on... Aina ei vaan pääse jokaisiin kissanristiäisiin. Ei voi ottaa lasta/lapsia, koska muuten meillä ei olisi parisuhdeaikaa ollenkaan.
Oman lapseni mies on kuin täysin eri henkilö. Leikkii ja huolehtii. On kuin mikäkin unelmaisä. En ymmärrä. Mikä voi olla syynä tämmöiseen? Selkeästi pitää lapsista... Jostain syystä ei vain omistaan.
Ja kaiken huippu on, että mies kovasti toivoisi yhteistä lasta!! Ja kun itse olen aina haaveillut sisaruksesta. En vain kykene hankkimaan sitä ihmisen kanssa, joka ei ota mitään vastuuta jälkikasvustaan. Pitääkö vain haudata haaveeni? Vaiko lähteä etsimään unelmaa muualta? Tehdä lapsi valmiiksi totaaliyh-periaatteella...? (viimeinen oli kai vitsi) Ilman tätä ongelmaa suhde on hyvä. Olen kolme vuotta yrittänyt ymmärtää. Löytää syytä käytökseen. En vain ymmärrä. Kaikki selitykset ovat pelkkiä tekosyitä. Milloin on ollut naisystävä, joka on kieltänyt. Milloin liian pieni asunto. Milloin mitäkin... Mitään järjellistä syytä tapaamattomuuteen ei löydy. Ainut edes hieman sinnepäin on se, että kokee, ettei ole koskaan päässyt muodostamaan suhdetta lapsiinsa kunnolla (ero vauva-aikana molemmilla kerroilla). Tämäkin selitys hieman ontuu, koska oman kokemukseni perusteella silloinkin on pääsääntöisesti asia kiinni omasta tahdosta...
Anteeksi sekava purkaus. Toivottavasti joku ymmärsi, mitä haen takaa. Ongelmaa ei olisi, ellen potisi vauvakuumetta. Tai olisihan se, mutta saattaisin jollain tavoin "haudata" ongelman ja elää vain tätä päivää murehtimatta. Tai voihan se olla, että tuo asia on jollain tavoin syönyt jonkin luottamuksen koko suhteelta. En tiedä voinko koskaan täysin luottaa mieheen, vaikka hän kanssani ei ole antanut mitään aihetta olla luottamatta.
Kommentit (47)
Älä nyt vaan tee lasta sen kanssa. Ei se sitäkään halua tavata jos erootte.
Mies on kelvoton heittiö, joka ei välitä ollenkaan omista lapsistaan.
JSSAP. Oikeasti. Parempiakin miehiä onneksi on.
Mies on vastuuton, itsekäs ja lisäksi sairaalloinen valehtelija. Valitettavasti iso osa "vieroitetuista" (nyyh, niisk) isistä on juuri tuollaisia, joille oma vapaa-aika on ollut jo suhteen aikana ykkönen ja eksä, joka tietysti on aina hullu, leimataan vieroittajaksi mieluummin kuin sanotaan rehellisesti, ettei voisi vähempää kiinnostaa omat lapset. Tätä valetarinaa sitten baareissa nyyhkitään yhä uusille naisille.
Oma exäni kehitti eromme jälkeen suuren vihan minua kohtaan (vaikka itse jätti minut, mutta ilmeisesti syyllisyyttä lieventääkseen), eikä halunnut tavata yhteistä lastamme, koska tämä muistutti häntä minusta. Hänelle lapsemme oli muisto yhdessä vietetystä ajastamme, jonka hän halusi unohtaa, koska oli ollut niin kovin onneton ja koska olin pilannut hänen elämänsä. Ilmeisesti uudelle nuorelle tyttöystävälle oli myös kova paikka tiedostaa, että mies on ollut naimisissa aikaisemminkin ja että hänen ensimmäinen lapsensa ei tule olemaan miehen ensimmäinen laps, joten mies katsoi parhaimmaksi yrittää unohtaa menneisyytensä.
Kaikista ei ole isäksi. :( Surku lapsien puolesta. Älä sinä enää tee lisää lapsia tuollaiselle miehelle, kun ei kykene entisistäkään huolehtimaan.
Mieheni tapaa lastaan niin vähän kuin mahdollista. Ei kestä lapsen itsekyyttä, negatiivisuutta, sättäämistä, jne. Minäkin kärsivällisenä ihmisenä just ja just siedän häntä. Lapsi tappaa kaiken ilon ja kivan mitä yritetään luoda ja mies on vaan luovuttanut hänen suhteensa.
Isästä lapsi muistuttaa likaa äitiään ja siinä leinee se syy.
Niin, miksi miehellä ei ole tunnesidettä lapsiinsa? Jos olisi, niin tapaisi. Nyt ne lapset ovat "vain lapsia", ketä tahansa.
Ei se teidänkään (sun tai yhteisistä) lapsista välitä kun eroatte. Miehet ovat pesäloisia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista ei ole isäksi. :( Surku lapsien puolesta. Älä sinä enää tee lisää lapsia tuollaiselle miehelle, kun ei kykene entisistäkään huolehtimaan.
Eikä kaikista ole äidiksi. :( Surku lasten puolesta. Kaikille ei ole suotu tunne-elämään kykevää vanhempaa.
Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää. Jos ap lisää lapsia haluat tämä suhde ei ole sinua varten.
Meillä vastaava tilanne, mutta isä on lasteni biologinen isä. Erosimme lasten ollessa pueniä. Asuu tuossa kolmen kilometrin päässä, mutta kahteen kuukauteen ei ole kuulunut mitään. Ei edes whatsapp viestiä. Aloite on ollut lapsilla hyvin useasti, jonka seurauksena näkevät jossain pari tuntia, siinä se. En vaan voi ymmärtää millainen ihminen ei halua tuntea omia lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma exäni kehitti eromme jälkeen suuren vihan minua kohtaan (vaikka itse jätti minut, mutta ilmeisesti syyllisyyttä lieventääkseen), eikä halunnut tavata yhteistä lastamme, koska tämä muistutti häntä minusta. Hänelle lapsemme oli muisto yhdessä vietetystä ajastamme, jonka hän halusi unohtaa, koska oli ollut niin kovin onneton ja koska olin pilannut hänen elämänsä. Ilmeisesti uudelle nuorelle tyttöystävälle oli myös kova paikka tiedostaa, että mies on ollut naimisissa aikaisemminkin ja että hänen ensimmäinen lapsensa ei tule olemaan miehen ensimmäinen laps, joten mies katsoi parhaimmaksi yrittää unohtaa menneisyytensä.
Sama! Niin tuttua!
Ehkä hän teki lapsi vain siksi, että niitä kuuluu tehdä. Meille on iskostettu jo varhain joku ihanne ja normi johon kuuluu se perheen perustaminen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän teki lapsi vain siksi, että niitä kuuluu tehdä. Meille on iskostettu jo varhain joku ihanne ja normi johon kuuluu se perheen perustaminen.
Ööö, so?!
Mitä väliä sillä sille lapselle on, miksei käyttänyt kortsua!
mies ei ymmärrä, miksi hänen pitäisi tavata lapsiaan. Hän ei varmaankaan tapaa ketään ihmistä säännöllisesti. Ei vanhempiaan, ei kavereitaan. Tapaa jos on asiaa. Ja kenellä nyt asiaa lapselle ois? Ja jos ei ole mitään puhuttavaa, niin onhan se tylsä tapaaminen
Jotenkin näin mies ajattelee. En usko, että hän ilkeyttään jättäisi tapaamiset väliin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tilanne, mutta isä on lasteni biologinen isä. Erosimme lasten ollessa pueniä. Asuu tuossa kolmen kilometrin päässä, mutta kahteen kuukauteen ei ole kuulunut mitään. Ei edes whatsapp viestiä. Aloite on ollut lapsilla hyvin useasti, jonka seurauksena näkevät jossain pari tuntia, siinä se. En vaan voi ymmärtää millainen ihminen ei halua tuntea omia lapsiaan.
Sinunhan se pitäisi tietää. Sinä olet valinnut hänet lastesi isäksi niin luulisi sinun tietävän mikä hän on miehiään. Vai oliko kaikki raskautesi pilleri petti raskauksia?!
Ajattele sitä lasta, äläkä tee vauvakuumeessas maailmaan uutta isän ikävää itkevää ihmistä.
En muutenkaan pystyisi olemaan ihmisen kanssa, joka ei välitä lapsistaan. Kuulostaa ihan itteensä täynnä olevalta kusipäältä, kun suoraan sanon. Ja sanoisin sen miehellekin suoraan. ...Omat jutut menee aina lapsen edelle? Minä ensin ja muut jos huvittaa.
Älä lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tapaa lastaan niin vähän kuin mahdollista. Ei kestä lapsen itsekyyttä, negatiivisuutta, sättäämistä, jne. Minäkin kärsivällisenä ihmisenä just ja just siedän häntä. Lapsi tappaa kaiken ilon ja kivan mitä yritetään luoda ja mies on vaan luovuttanut hänen suhteensa.
Isästä lapsi muistuttaa likaa äitiään ja siinä leinee se syy.
Ei, vaan isä muistuttaa lasta, tunnetaidoiltaan, tarpeiltaan, itsekeskeisyydeltään, pientä lasta. Miesvauvasi haluaa olla ainoa, jota passataan, ainoa, joka saa olla itsekäs, pahantuulinen ja mitä lie tuo sättääminen? Keskusteluryhmissä roikkumista? Miehesi on itse kyvytön toimimaan lapsensa kanssa, kun ei osaa olla kuin omilla ehdoillaan, ei pysty huomioimaan lapsen tarpeita. Ja saattaa olla, että olet itse samanlainen, kärsivällinen ote elämään ja kanssaihmisiin ei oikein välity kirjoituksestasi. -5
Piti kirjoittaa "oman lapseni kanssa mies on"!!
ap