Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi mies ei tapaa lapsiaan

opopopopopop
19.10.2016 |

Homma lyhykäisyydessään. Miehellä on kaksi lasta, eri naisille tietenkin. Toista tapaa silloin tällöin, ei mitenkään säännöllisesti. Toista ei käytännössä ole tavannut ollenkaan moneen vuoteen.

Kaikenlaiset selitykset asialle on käyty läpi. Painavimpana on ollut se, ettei toisen lapsen äiti anna nähdä. On ihan kamala ja hankala persoona. Tämäkin valhe vesittyi puolisen vuotta sitten, kun kyseinen äiti otti yhteyttä ja alkoi kysellä mieheltä tapaamisia. Nähnyt sen jälkeen lasta muutaman kerran, ei oma-aloitteisesti, aina pyynnöstä. Olin tuota selitystä epäillyt pidempään muutenkin, koska mies ei tunnu kokevan tarvetta tavata tätä toistakaan lasta, jonka äiti hyvinkin asiallinen ja mukava.

Mies ei vain näe lapsia. Ei koe ikävää. Ei koe, että olisi mitenkään lapsen edun mukaista tavata säännöllisesti. Ei ymmärrä, että lapsi tarvitsee ja kaipaa häntä. Oma-aika menee aivan täysin lapsen/lasten edelle. Ei voi kuulemma sopia mitään säännöllistä, kun sitten voi jäädä paitsi jostain menostaan. Siis?!?!? Sitähän vanhemmuus on... Aina ei vaan pääse jokaisiin kissanristiäisiin. Ei voi ottaa lasta/lapsia, koska muuten meillä ei olisi parisuhdeaikaa ollenkaan.

Oman lapseni mies on kuin täysin eri henkilö. Leikkii ja huolehtii. On kuin mikäkin unelmaisä. En ymmärrä. Mikä voi olla syynä tämmöiseen? Selkeästi pitää lapsista... Jostain syystä ei vain omistaan.

Ja kaiken huippu on, että mies kovasti toivoisi yhteistä lasta!! Ja kun itse olen aina haaveillut sisaruksesta. En vain kykene hankkimaan sitä ihmisen kanssa, joka ei ota mitään vastuuta jälkikasvustaan. Pitääkö vain haudata haaveeni? Vaiko lähteä etsimään unelmaa muualta? Tehdä lapsi valmiiksi totaaliyh-periaatteella...? (viimeinen oli kai vitsi) Ilman tätä ongelmaa suhde on hyvä. Olen kolme vuotta yrittänyt ymmärtää. Löytää syytä käytökseen. En vain ymmärrä. Kaikki selitykset ovat pelkkiä tekosyitä. Milloin on ollut naisystävä, joka on kieltänyt. Milloin liian pieni asunto. Milloin mitäkin... Mitään järjellistä syytä tapaamattomuuteen ei löydy. Ainut edes hieman sinnepäin on se, että kokee, ettei ole koskaan päässyt muodostamaan suhdetta lapsiinsa kunnolla (ero vauva-aikana molemmilla kerroilla). Tämäkin selitys hieman ontuu, koska oman kokemukseni perusteella silloinkin on pääsääntöisesti asia kiinni omasta tahdosta...

Anteeksi sekava purkaus. Toivottavasti joku ymmärsi, mitä haen takaa. Ongelmaa ei olisi, ellen potisi vauvakuumetta. Tai olisihan se, mutta saattaisin jollain tavoin "haudata" ongelman ja elää vain tätä päivää murehtimatta. Tai voihan se olla, että tuo asia on jollain tavoin syönyt jonkin luottamuksen koko suhteelta. En tiedä voinko koskaan täysin luottaa mieheen, vaikka hän kanssani ei ole antanut mitään aihetta olla luottamatta.

Kommentit (47)

Vierailija
41/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mies on vastuuton, itsekäs ja lisäksi sairaalloinen valehtelija. Valitettavasti iso osa "vieroitetuista" (nyyh, niisk) isistä on juuri tuollaisia, joille oma vapaa-aika on ollut jo suhteen aikana ykkönen ja eksä, joka tietysti on aina hullu, leimataan vieroittajaksi mieluummin kuin sanotaan rehellisesti, ettei voisi vähempää kiinnostaa omat lapset. Tätä valetarinaa sitten baareissa nyyhkitään yhä uusille naisille.

Vaikutat melko tietämättömältä. Vieraannuttaminen ei ole mikään miesten keskimä tapa saada pillua.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Ar…

Vierailija
42/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 6 on oikeilla jäljillä. En haluaisi tavata lapsia, koska he muistuttavat vi**umaisesta eksästä ja siitä huonosta kohtelusta mitä sain eron ja avioliiton aikana osakseni. Lisäksi lasten asioita hoitaessa ja tapaamisia järjestäessä joutuu olemaan yhteydessä eksään ja tämän teennäisen siirappiseen uuteen mieheen. Lapset ovat kuitenkin minulle rakkaat ja heillä on kova ikävä isäänsä, joten tungin oman egoni joksikin aikaa taustalle ja tapaan lapsia aina kun on mahdollisuus.

Ymmärrän kuitenkin hyvin niitä miehiä jotka eivät halua tavata lapsiaan. On kaunis ajatus etteivät lapset ole syypäitä eroon tai ettei lasten tulisi kärsiä erosta, mutta tämä nyt on sellainen naistenlehtien maalaama utopia jonka moni eronnut nainen tulee katkerasti huomaamaan.

Ymmärrät varmaan, että myös moni nainen joutuu eronsa yhteydessä todella kaltoinkohdelluksi ex-miehensä puolelta. Miksi vain hyvin pieni osa lastensa hylkääjistä on silti naisia?

Koska jonkunhan ne lapset on hoidettava. Muuten joutuvat sosiaalitoimen hoitoon. Moni nainen sitten käytännön pakon edessä jatkaa lasten kanssa. Täytyy muistaa sekin, että nainen on kasvattanut sisällään lasta 9 kk ja synnyttänyt. Ei sellaista sidettä kovin helpolla rikota, poikkeuksia toki aina löytyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on vastuuton, itsekäs ja lisäksi sairaalloinen valehtelija. Valitettavasti iso osa "vieroitetuista" (nyyh, niisk) isistä on juuri tuollaisia, joille oma vapaa-aika on ollut jo suhteen aikana ykkönen ja eksä, joka tietysti on aina hullu, leimataan vieroittajaksi mieluummin kuin sanotaan rehellisesti, ettei voisi vähempää kiinnostaa omat lapset. Tätä valetarinaa sitten baareissa nyyhkitään yhä uusille naisille.

Vaikutat melko tietämättömältä. Vieraannuttaminen ei ole mikään miesten keskimä tapa saada pillua.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Ar…

Ei tietenkään ole, mutta siitä valehteleminen on, ja yleinen sellainen. Ja kiitos linkistä, luen ihan mielellään Duodecim-lehteä. -5

Vierailija
44/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 6 on oikeilla jäljillä. En haluaisi tavata lapsia, koska he muistuttavat vi**umaisesta eksästä ja siitä huonosta kohtelusta mitä sain eron ja avioliiton aikana osakseni. Lisäksi lasten asioita hoitaessa ja tapaamisia järjestäessä joutuu olemaan yhteydessä eksään ja tämän teennäisen siirappiseen uuteen mieheen. Lapset ovat kuitenkin minulle rakkaat ja heillä on kova ikävä isäänsä, joten tungin oman egoni joksikin aikaa taustalle ja tapaan lapsia aina kun on mahdollisuus.

Ymmärrän kuitenkin hyvin niitä miehiä jotka eivät halua tavata lapsiaan. On kaunis ajatus etteivät lapset ole syypäitä eroon tai ettei lasten tulisi kärsiä erosta, mutta tämä nyt on sellainen naistenlehtien maalaama utopia jonka moni eronnut nainen tulee katkerasti huomaamaan.

Ymmärrät varmaan, että myös moni nainen joutuu eronsa yhteydessä todella kaltoinkohdelluksi ex-miehensä puolelta. Miksi vain hyvin pieni osa lastensa hylkääjistä on silti naisia?

Koska jonkunhan ne lapset on hoidettava. Muuten joutuvat sosiaalitoimen hoitoon. Moni nainen sitten käytännön pakon edessä jatkaa lasten kanssa. Täytyy muistaa sekin, että nainen on kasvattanut sisällään lasta 9 kk ja synnyttänyt. Ei sellaista sidettä kovin helpolla rikota, poikkeuksia toki aina löytyy.

Se hoitaja voi kyllä yhtä hyvin olla mies ja lähtijä nainen. Vai sysääkö mies tiukan paikan tullen vastuun lapsista sosiaalitoimelle kun on vaan liian hankalaa?

Vierailija
45/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on ollut kamalat riidat asiasta ja olen miehelle täysin suoraan sanonut mielipiteeni. Hän haluaisi "kerrankin sen mahdollisuuden ehjään perheeseen". Mulle toi vain ei mene läpi. Hänellä on mahdollisuus paikata suhteensa jo olemassa oleviin lapsiinsa. En halua tuottaa lapsille enää yhtään enempää tuskaa, kun näkevät sen "isän paremman lapsen". Mies ei ymmärrä, mitä tekemistä lapsilla olisi uuden vauvan kanssa. Jota ei kuulemma hylkäisi...

En siis ole tekemässä lasta. Mietin vain, hautaanko unelmani vai lähdenkö muuten hyvästä suhteesta. Välillä tuntuu, että mies on tunne puolella jäänyt 5-vuotiaan tasolle.

Ap

Vierailija
46/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämän on sanottu johtuvan aikamme suurimmista epätasa-arvoista, sodista. Isäksi asettuminen rintamaolojen jälkeen ei varmaankaan ollut helppoa, sodan aikana ja heti sodan jälkeen syntyneet lapset, tämä paljon puhut suuret ikäluokat ovan toisen polven sotainvalideja, he ovat pakostakin joutuneet kantamaan eri tavoin isiensä traumaattisia kokemuksia mielessään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille ei vaan ne lapset ole niin iso juttu.

No, sitten ei pitäisi miehen kinuta lasta. -5

Sitä ei voi koskaan etukäteen tietää millainen vanhempi sinusta tulee. En olisi minäkään koskaan uskonut, että olisin tilanteessa jossa en kokenut sitä paljon puhutta elämääkin suurempaa tunnetta äidinrakkautta. 

Että osaa olla lapsellista höpötystä.

Jos on lapsen tehnyt , niin siitä pitää huolehtia, tuntui miltä tuntui.( joo, jätetään tästä selvät mt- potilaat pois).

Jos ostat mökin eikä homma olekaan niin kivaa, niin myy mökki pois jne.

Mutta lapsen kanssa asia ei mene näin vaan homma on hoidettava

Hankit apua jne mutta hylkääminen on p**seestä kertakaikkiaan.