Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi mies ei tapaa lapsiaan

opopopopopop
19.10.2016 |

Homma lyhykäisyydessään. Miehellä on kaksi lasta, eri naisille tietenkin. Toista tapaa silloin tällöin, ei mitenkään säännöllisesti. Toista ei käytännössä ole tavannut ollenkaan moneen vuoteen.

Kaikenlaiset selitykset asialle on käyty läpi. Painavimpana on ollut se, ettei toisen lapsen äiti anna nähdä. On ihan kamala ja hankala persoona. Tämäkin valhe vesittyi puolisen vuotta sitten, kun kyseinen äiti otti yhteyttä ja alkoi kysellä mieheltä tapaamisia. Nähnyt sen jälkeen lasta muutaman kerran, ei oma-aloitteisesti, aina pyynnöstä. Olin tuota selitystä epäillyt pidempään muutenkin, koska mies ei tunnu kokevan tarvetta tavata tätä toistakaan lasta, jonka äiti hyvinkin asiallinen ja mukava.

Mies ei vain näe lapsia. Ei koe ikävää. Ei koe, että olisi mitenkään lapsen edun mukaista tavata säännöllisesti. Ei ymmärrä, että lapsi tarvitsee ja kaipaa häntä. Oma-aika menee aivan täysin lapsen/lasten edelle. Ei voi kuulemma sopia mitään säännöllistä, kun sitten voi jäädä paitsi jostain menostaan. Siis?!?!? Sitähän vanhemmuus on... Aina ei vaan pääse jokaisiin kissanristiäisiin. Ei voi ottaa lasta/lapsia, koska muuten meillä ei olisi parisuhdeaikaa ollenkaan.

Oman lapseni mies on kuin täysin eri henkilö. Leikkii ja huolehtii. On kuin mikäkin unelmaisä. En ymmärrä. Mikä voi olla syynä tämmöiseen? Selkeästi pitää lapsista... Jostain syystä ei vain omistaan.

Ja kaiken huippu on, että mies kovasti toivoisi yhteistä lasta!! Ja kun itse olen aina haaveillut sisaruksesta. En vain kykene hankkimaan sitä ihmisen kanssa, joka ei ota mitään vastuuta jälkikasvustaan. Pitääkö vain haudata haaveeni? Vaiko lähteä etsimään unelmaa muualta? Tehdä lapsi valmiiksi totaaliyh-periaatteella...? (viimeinen oli kai vitsi) Ilman tätä ongelmaa suhde on hyvä. Olen kolme vuotta yrittänyt ymmärtää. Löytää syytä käytökseen. En vain ymmärrä. Kaikki selitykset ovat pelkkiä tekosyitä. Milloin on ollut naisystävä, joka on kieltänyt. Milloin liian pieni asunto. Milloin mitäkin... Mitään järjellistä syytä tapaamattomuuteen ei löydy. Ainut edes hieman sinnepäin on se, että kokee, ettei ole koskaan päässyt muodostamaan suhdetta lapsiinsa kunnolla (ero vauva-aikana molemmilla kerroilla). Tämäkin selitys hieman ontuu, koska oman kokemukseni perusteella silloinkin on pääsääntöisesti asia kiinni omasta tahdosta...

Anteeksi sekava purkaus. Toivottavasti joku ymmärsi, mitä haen takaa. Ongelmaa ei olisi, ellen potisi vauvakuumetta. Tai olisihan se, mutta saattaisin jollain tavoin "haudata" ongelman ja elää vain tätä päivää murehtimatta. Tai voihan se olla, että tuo asia on jollain tavoin syönyt jonkin luottamuksen koko suhteelta. En tiedä voinko koskaan täysin luottaa mieheen, vaikka hän kanssani ei ole antanut mitään aihetta olla luottamatta.

Kommentit (47)

Vierailija
21/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne, mutta isä on lasteni biologinen isä. Erosimme lasten ollessa pueniä. Asuu tuossa kolmen kilometrin päässä, mutta kahteen kuukauteen ei ole kuulunut mitään. Ei edes whatsapp viestiä. Aloite on ollut lapsilla hyvin useasti, jonka seurauksena näkevät jossain pari tuntia, siinä se. En vaan voi ymmärtää millainen ihminen ei halua tuntea omia lapsiaan.

Sinunhan se pitäisi tietää. Sinä olet valinnut hänet lastesi isäksi niin luulisi sinun tietävän mikä hän on miehiään. Vai oliko kaikki raskautesi pilleri petti raskauksia?!

Yhdessä suunniteltuja olivat. Silti ei nykyään paljon kiinnosta lapsiaan tavata. Ilmeisesti liian työlästä.

Vierailija
22/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on eräs työkaveri, joka on tällainen isä. Ilmeisesti kyse on siitä, että avioero myrkytti miehen mielen niin pahasti, että se viha ja katkeruus ei kohdistu pelkästään exään, vaan se heijastevaikutus osuu myös lapsiin. Surullinen tapaus, mutta näin sen olen omassa päässäni tulkinnut. Vielä vuosia myöhemmin miehen koko olemus muuttuu sysimustaksi kun tulee juttua entisestä aviovaimosta. Ei sellaisessa tilanteessa varmaan sitten yksinkertaisesti ole mahdollista olla hellä isä sen naisen lapsille. Vaikea ymmärtää, mutta niin se kai sitten on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän teki lapsi vain siksi, että niitä kuuluu tehdä. Meille on iskostettu jo varhain joku ihanne ja normi johon kuuluu se perheen perustaminen.

Mitä väliä? Lapsi on kuitenkin jo olemassa joten miehellä on vastuu jälkikasvustaan ja sitä nyt olettaisi että oma lapsi kiinnostaisi nyt luonnollisesti muutenkin.

On muuten tuttua täälläkin se, miten mies suuttuu exälleen eron jälkeen, vaikka itse jätti ja mahdollisesti pettikin. Siskoni ex ei halunnut nähdäkään lastensa äitiä ja ei voi sietää häntä ja kieltää uusille tuttavilleen koskaan olleensa naimisissa siskoni kanssa. Väittää, että yhteiset lapset 2kpl oli molemmat yhden illan vahinkoja. :D samoin hän kertoilee muille, miten siskoni haluaa pitää lapset erossa isästään. Ihan omituista ja käsittämätöntä käytöstä.

Vierailija
24/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miehille ei vaan ne lapset ole niin iso juttu.

No, sitten ei pitäisi miehen kinuta lasta. -5

Vierailija
25/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasten äiti pommittaa miestäni kaikenlaisilla vaatimuksilla. Milloin tarvitaan rahaa siihen tai tähän, milloin on joku oireillut meillä käytyään, milloin on mitäkin säätämistä. Pommitus on jatkuvaa ja pahansuopaa. Tyyliin ”VASTAA HETI!!!!” Miehen exä ei katso minuun päinkään.  Meitä ei näy kevätjuhlissa tai urheilukatsomoissa, koska siitä tulisi maailmanlopun sota. Hän muuttaa koko ajan lasten tapaamisaikoja, että voi voi, lapsi on nyt kipeä, ensi kerralla parempi tuuri, jne Mitä muuta mies voi tehdä kuin väistää, että lapset kärsisivät vähemmän?

Vierailija
26/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain alkuun miehen tapaamaan toista lastaan useammin. Lähes jopa säännöllisesti. Sitten ymmärsin, että olin aina se, joka lasta pyysi näkemään. Lopetin pyytämisen ja tapaaminen vähentyä taas. Koin pitkään huonoa omatuntoa asiasta. En tiennyt, oliko parempi pyytää vai antaa olla. Lisäksi yritin painottaa miehelle, että lapsi kaipaa aikaa hänen kanssaan. Ei niin, että siinä on koko ajan "uusi perhe" mukana. Tähän kai se oma pyytämiseni kaatui. Mies otti lapsen vain, jos omani oli kotona ja itse taas koin tärkeämpänä, että saisi sitä "omaa-aikaa".

En ole tekemässä enää yhtään lisälasta hylättäväksi. Mielummin tekisin lapsen vaikka täysin yksin. Samahan se lopputulos kai kuitenkin olisi. Silloin ei vain tarvitsisi lapselle selittää, miksi isää ei kiinnosta...

Olen surullinen lapsen/lasten puolesta. Toista en ole edes nähnyt. Lisäksi häpeän asiaa niin, etten ole kehdannut toisesta lapsesta edes puhua kenellekkään. Koko sukuni luultavasti luulee miehen olevan hyvä viikonloppuisä yhdelle. Hän kun tulee omanikin kanssa niin hyvin toimeen.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on eräs työkaveri, joka on tällainen isä. Ilmeisesti kyse on siitä, että avioero myrkytti miehen mielen niin pahasti, että se viha ja katkeruus ei kohdistu pelkästään exään, vaan se heijastevaikutus osuu myös lapsiin. Surullinen tapaus, mutta näin sen olen omassa päässäni tulkinnut. Vielä vuosia myöhemmin miehen koko olemus muuttuu sysimustaksi kun tulee juttua entisestä aviovaimosta. Ei sellaisessa tilanteessa varmaan sitten yksinkertaisesti ole mahdollista olla hellä isä sen naisen lapsille. Vaikea ymmärtää, mutta niin se kai sitten on.

Höpsis. Ei tunnu olevan naisille yhtään mahdotonta olla lapsilleen hyvä äiti, vaikka mitä temppuja exä olisi tehnyt. Miehen on tietysti huomattavasti helpompi ulkoistaa itsensä lastensa arjesta ja nopeammin nautintoa tuottavia asioita elämästä tietysti löytyy kuin omasta jälkikasvusta huolehtiminen.

Vierailija
28/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tapaa lastaan niin vähän kuin mahdollista. Ei kestä lapsen itsekyyttä, negatiivisuutta, sättäämistä, jne. Minäkin kärsivällisenä ihmisenä just ja just siedän häntä. Lapsi tappaa kaiken ilon ja kivan mitä yritetään luoda ja mies on vaan luovuttanut hänen suhteensa.

Isästä lapsi muistuttaa likaa äitiään ja siinä leinee se syy.

Ei, vaan isä muistuttaa lasta, tunnetaidoiltaan, tarpeiltaan, itsekeskeisyydeltään, pientä lasta. Miesvauvasi haluaa olla ainoa, jota passataan, ainoa, joka saa olla itsekäs, pahantuulinen ja mitä lie tuo sättääminen? Keskusteluryhmissä roikkumista? Miehesi on itse kyvytön toimimaan lapsensa kanssa, kun ei osaa olla kuin omilla ehdoillaan, ei pysty huomioimaan lapsen tarpeita. Ja saattaa olla, että olet itse samanlainen, kärsivällinen ote elämään ja kanssaihmisiin ei oikein välity kirjoituksestasi. -5

Naisilla onkin tavattoman vaikea hyväksyä, että kaikki vika ei olekaan yksin miehessä. Vaikeinta taitaa olla hyväksyä, että kaikki lapset ei ole rakastettavia. Lapset oppii esimerkistä ei sanomalla. Jos lapsi viettää lähes kaiken valveilla olo aikansa naisen kanssa, joka itsekäs paskiainen niin mitä muuta lapselta voi odottaa?  Sitä ei muuteta edes remmillä.

Ihan sama meille. Vuosi pari niin tuskin käy enää ollenkaa.  Lapsi tulee olemaan loppuun palanut ennen kun on edes aikuisuuden kynnyksellä niin nähdään kuinka täydellisiä te äidit olette, kun siitä yrittää selviä kuiville.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oliko molemmat miehesi lapset kuitenkin suunniteltuja? Jos vahinko on käynyt ehkäisystä huolimatta ja nainen on jyrännyt miehen mielipiteen lapsen tulevaisuudesta, voi miehen olla vaikea vain sopeutua. Varsinkin jos tilanne johtaa eroon lapsen ollessa pieni, ei suhdetta ja kiintymystä niin vain muodosteta. Surullista tietenkin lapsen kannalta.

Sinuna en tekisi miehen kanssa yhteisiä lapsia, kun kerran taustalla on kaksi "hylkäämistä".

Vierailija
30/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lasten äiti pommittaa miestäni kaikenlaisilla vaatimuksilla. Milloin tarvitaan rahaa siihen tai tähän, milloin on joku oireillut meillä käytyään, milloin on mitäkin säätämistä. Pommitus on jatkuvaa ja pahansuopaa. Tyyliin ”VASTAA HETI!!!!” Miehen exä ei katso minuun päinkään.  Meitä ei näy kevätjuhlissa tai urheilukatsomoissa, koska siitä tulisi maailmanlopun sota. Hän muuttaa koko ajan lasten tapaamisaikoja, että voi voi, lapsi on nyt kipeä, ensi kerralla parempi tuuri, jne Mitä muuta mies voi tehdä kuin väistää, että lapset kärsisivät vähemmän?

Toisen lapsen äiti ei ole hankaloittanut millään tavoin elämäämme. Oikeastaan kovasti toivoisi miehen pitävän lasta enemmän. Ottanut mut vastaan hyvin. Toisen lapsen äidistä en enempää tiedä, mutta tuskinpa niin kamala ja hankala on, mitä annetaan ymmärtää.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nro 6 on oikeilla jäljillä. En haluaisi tavata lapsia, koska he muistuttavat vi**umaisesta eksästä ja siitä huonosta kohtelusta mitä sain eron ja avioliiton aikana osakseni. Lisäksi lasten asioita hoitaessa ja tapaamisia järjestäessä joutuu olemaan yhteydessä eksään ja tämän teennäisen siirappiseen uuteen mieheen. Lapset ovat kuitenkin minulle rakkaat ja heillä on kova ikävä isäänsä, joten tungin oman egoni joksikin aikaa taustalle ja tapaan lapsia aina kun on mahdollisuus.

Ymmärrän kuitenkin hyvin niitä miehiä jotka eivät halua tavata lapsiaan. On kaunis ajatus etteivät lapset ole syypäitä eroon tai ettei lasten tulisi kärsiä erosta, mutta tämä nyt on sellainen naistenlehtien maalaama utopia jonka moni eronnut nainen tulee katkerasti huomaamaan.

Vierailija
32/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oliko molemmat miehesi lapset kuitenkin suunniteltuja? Jos vahinko on käynyt ehkäisystä huolimatta ja nainen on jyrännyt miehen mielipiteen lapsen tulevaisuudesta, voi miehen olla vaikea vain sopeutua. Varsinkin jos tilanne johtaa eroon lapsen ollessa pieni, ei suhdetta ja kiintymystä niin vain muodosteta. Surullista tietenkin lapsen kannalta.

Sinuna en tekisi miehen kanssa yhteisiä lapsia, kun kerran taustalla on kaksi "hylkäämistä".

Lyhyistä suhteista, ei niin suunnitellusti. Mutta kuitenkin yhdessä päätetty pitää. Sitä mies ei ole edes yrittänyt laittaa ns. naisten piikkiin.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille ei vaan ne lapset ole niin iso juttu.

No, sitten ei pitäisi miehen kinuta lasta. -5

Sitä ei voi koskaan etukäteen tietää millainen vanhempi sinusta tulee. En olisi minäkään koskaan uskonut, että olisin tilanteessa jossa en kokenut sitä paljon puhutta elämääkin suurempaa tunnetta äidinrakkautta. 

Vierailija
34/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nro 6 on oikeilla jäljillä. En haluaisi tavata lapsia, koska he muistuttavat vi**umaisesta eksästä ja siitä huonosta kohtelusta mitä sain eron ja avioliiton aikana osakseni. Lisäksi lasten asioita hoitaessa ja tapaamisia järjestäessä joutuu olemaan yhteydessä eksään ja tämän teennäisen siirappiseen uuteen mieheen. Lapset ovat kuitenkin minulle rakkaat ja heillä on kova ikävä isäänsä, joten tungin oman egoni joksikin aikaa taustalle ja tapaan lapsia aina kun on mahdollisuus.

Ymmärrän kuitenkin hyvin niitä miehiä jotka eivät halua tavata lapsiaan. On kaunis ajatus etteivät lapset ole syypäitä eroon tai ettei lasten tulisi kärsiä erosta, mutta tämä nyt on sellainen naistenlehtien maalaama utopia jonka moni eronnut nainen tulee katkerasti huomaamaan.

Ymmärrät varmaan, että myös moni nainen joutuu eronsa yhteydessä todella kaltoinkohdelluksi ex-miehensä puolelta. Miksi vain hyvin pieni osa lastensa hylkääjistä on silti naisia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ne ole hänen biologisia lapsiaan vaan jonkun toisen miehen siittämiä onko sitä vaikeaa ymmärtää ?

Paitsi jos asia on 4 kertaa dna testattu siis kaksi testiä/ lapsi ja ne ovat osoittaneet hänen olevan niiden oikea biologinen isä niin sitten asian on kiistattomasti selvä.

Jos mies on kiistatta lasten isä niin aika 💩kasa kyllä on

Kokototuutta voidaan vain arvailla, mutta kyllä oudolta tuntuu oli se sitten ihan mikä tahansa.

Vierailija
36/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten äiti pommittaa miestäni kaikenlaisilla vaatimuksilla. Milloin tarvitaan rahaa siihen tai tähän, milloin on joku oireillut meillä käytyään, milloin on mitäkin säätämistä. Pommitus on jatkuvaa ja pahansuopaa. Tyyliin ”VASTAA HETI!!!!” Miehen exä ei katso minuun päinkään.  Meitä ei näy kevätjuhlissa tai urheilukatsomoissa, koska siitä tulisi maailmanlopun sota. Hän muuttaa koko ajan lasten tapaamisaikoja, että voi voi, lapsi on nyt kipeä, ensi kerralla parempi tuuri, jne Mitä muuta mies voi tehdä kuin väistää, että lapset kärsisivät vähemmän?

Toisen lapsen äiti ei ole hankaloittanut millään tavoin elämäämme. Oikeastaan kovasti toivoisi miehen pitävän lasta enemmän. Ottanut mut vastaan hyvin. Toisen lapsen äidistä en enempää tiedä, mutta tuskinpa niin kamala ja hankala on, mitä annetaan ymmärtää.

Ap

Koska äidit ovat niin paljon parempia  ihmisiä niin eihän heissä voi mitään vikaa olla, eihän? Voinko lähettää mieheni puhelimen sinulle viikoksi? Ehkä sinunkin silmät aukeaa miten hankalia  ja kamalia äidit voi olla. 

Vierailija
37/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille ei vaan ne lapset ole niin iso juttu.

No, sitten ei pitäisi miehen kinuta lasta. -5

Sitä ei voi koskaan etukäteen tietää millainen vanhempi sinusta tulee. En olisi minäkään koskaan uskonut, että olisin tilanteessa jossa en kokenut sitä paljon puhutta elämääkin suurempaa tunnetta äidinrakkautta. 

Hei, ymmärretään, että olet kerran kokeillut ja todennut, ettei oikein luonnistu. Kaikkihan tässä ovat ihmisiä. Mutta tämä aloittajan mies mankuu kolmatta, vaikka edellisetkin ovat heitteillä. -5

Vierailija
38/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten äiti pommittaa miestäni kaikenlaisilla vaatimuksilla. Milloin tarvitaan rahaa siihen tai tähän, milloin on joku oireillut meillä käytyään, milloin on mitäkin säätämistä. Pommitus on jatkuvaa ja pahansuopaa. Tyyliin ”VASTAA HETI!!!!” Miehen exä ei katso minuun päinkään.  Meitä ei näy kevätjuhlissa tai urheilukatsomoissa, koska siitä tulisi maailmanlopun sota. Hän muuttaa koko ajan lasten tapaamisaikoja, että voi voi, lapsi on nyt kipeä, ensi kerralla parempi tuuri, jne Mitä muuta mies voi tehdä kuin väistää, että lapset kärsisivät vähemmän?

Toisen lapsen äiti ei ole hankaloittanut millään tavoin elämäämme. Oikeastaan kovasti toivoisi miehen pitävän lasta enemmän. Ottanut mut vastaan hyvin. Toisen lapsen äidistä en enempää tiedä, mutta tuskinpa niin kamala ja hankala on, mitä annetaan ymmärtää.

Ap

Koska äidit ovat niin paljon parempia  ihmisiä niin eihän heissä voi mitään vikaa olla, eihän? Voinko lähettää mieheni puhelimen sinulle viikoksi? Ehkä sinunkin silmät aukeaa miten hankalia  ja kamalia äidit voi olla. 

Meidän tapauksessa näin. En kiellä, etteikö ole hankalia exiä olemassa! Paria semmoista vierestä kauhulla seurannut. :( Mutta niissäkin tapautapauksissa isät pitäneet lopulta puolensa ja suhde lapsiin säilynyt!

Ap

Vierailija
39/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Dna testaus kertoo oikean isän kirjoitti:

Ei ne ole hänen biologisia lapsiaan vaan jonkun toisen miehen siittämiä onko sitä vaikeaa ymmärtää ?

Paitsi jos asia on 4 kertaa dna testattu siis kaksi testiä/ lapsi ja ne ovat osoittaneet hänen olevan niiden oikea biologinen isä niin sitten asian on kiistattomasti selvä.

Jos mies on kiistatta lasten isä niin aika 💩kasa kyllä on

Kokototuutta voidaan vain arvailla, mutta kyllä oudolta tuntuu oli se sitten ihan mikä tahansa.

Äärimmäisen epätodenäköistä, etteivät olisi omia. Aisurifantasiamies voisikin mennä ja avata oman ketjun itselleen. -5

Vierailija
40/47 |
19.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli kauhee hinku jakaa sitä siementä tähän maailmaan, kunhan ei tartte itse ottaa siitä vastuuta.

Oletko ap ajatellut, että vaikka mies huolehtii sinun lapsesta, niin jos teillä ero tulee, niin tollasesta ukosta ei näy kun vain ja ainoastaan perävalot, ja siinä on sitten kolmaskin lapsi joka miestä kaipaa, vaikkei se biologinen isä olekkaan.

Mä en kyllä suosittelis tekemään tuollaisen kanssa minkään sortin lasta. Jäät ihan varmasti "yksin" lapsen kanssa, miehen kirmatessa etsimään uutta siitettävää. Ja kyllä tuon huomaa jo tosta valehtelusta...Ihminen joka valehtelee tollatavalla, ja vielä että siihen liittyy oma lapsi ja sen täydellinen kieltäminen.. nou nou!!! Steriloida tuommonen pitäs alta aikayksikön