Te jotka työpaikkakiusaatte, millaisia ihmisiä olette? Miten kiusaatte ja minkälaisia työkavereita kiusaatte?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Onko mielestänne kiusaamista jos välttelee tiettyä henkilö, ei puhu tälle ellei ole ihan pakko eikä tervehdi? Olen tehnyt näin, ja syynä oli se, että kyseinen henkilö oli järkyttävän ilkeä kaikille, ja erityisesti minulle. Toimistossa myös kovaan ääneen pilkkasi ihmisiä joilla oli "ruma tukka", tai vastaavista yhtä älykkäistä syistä. Kaikki kommunikaatio oli joko suoraa tai verhottua vittuilua. Mieluummin otan etäisyyttä kamaliin ihmisiin kuin osallistun konfliktiin. Näin päädyin syrjimään yksittäistä henkilöä.
Vaikea kysymys, onko oikein kiusata kiusaajaa. Olen syyllistynyt samaan. Lakkasin tervehtimästä työpaikan kiusaajaa, enkä ole hänen kanssaan tekemisissä yrityksistä huolimatta. En voi sietää sellaista käytöstä keneltäkään aikuiselta ihmiseltä.
Kuvittelenko vain, että tämänhetkinen heikko työtilanne ja kiristynyt kilpailu on lisännyt kiusaamista?
Kiusaaminen on aina jonkinlaista valtapeliä. Osa tekee sitä saavuttaakseen jonkinlaista kieroutunutta mielihyvää, mutta näkisin että työkaveria vastaan käydyt likaiset pelit on joillekin keino turvata omaa asemaansa yt-neuvottelujen kierteessä. Samoja keinoja käytetään oman edun tavoitteluun ylennystä pedatessa, ja motiivina voi olla vallan lisäksi raha ja asema. Kateus on tietysti meille suomalaisille yksi syy kiusata, kun ei kestetä että toinen saa jotakin hyvää joka itseltä puuttuu. Kiusaaminen ei ole välttämättä uhrille näkyvää, sillä sitä voi tapahtua selän takana kiusaajan esittäessä uhrilleen hyvääkin kaveria.
Surullista ja kallista leikkiä ihmisen mielenterveyden kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mielestänne kiusaamista jos välttelee tiettyä henkilö, ei puhu tälle ellei ole ihan pakko eikä tervehdi? Olen tehnyt näin, ja syynä oli se, että kyseinen henkilö oli järkyttävän ilkeä kaikille, ja erityisesti minulle. Toimistossa myös kovaan ääneen pilkkasi ihmisiä joilla oli "ruma tukka", tai vastaavista yhtä älykkäistä syistä. Kaikki kommunikaatio oli joko suoraa tai verhottua vittuilua. Mieluummin otan etäisyyttä kamaliin ihmisiin kuin osallistun konfliktiin. Näin päädyin syrjimään yksittäistä henkilöä.
Vaikea kysymys, onko oikein kiusata kiusaajaa. Olen syyllistynyt samaan. Lakkasin tervehtimästä työpaikan kiusaajaa, enkä ole hänen kanssaan tekemisissä yrityksistä huolimatta. En voi sietää sellaista käytöstä keneltäkään aikuiselta ihmiseltä.
Minä olen päätynyt samaan ratkaisuun. Se on itseni suojelemista. En halua päästää kiusaajaa lähelle. Oen hänen kanssaan tekemisissä vain sen verran kuin työ vaatii, muuten hän on minulle ilmaa. En juokse karkuun, mutta en vain välitä hänestä. Kohtelen häntä asiallisen ystävällisesti, jos on pakko hänelle jotain puhua. En koe, että kiusaisin, koska hän on kuitenkin ihan työpaikalla "piireissä" mukana. Ei mitenkään syrjitty henkilö. On vahva persoona, äänekäs ja osaa pitää puolensa. työpaikalla. Olen vain jostakin syystä hänen silmätikkunsa ja kohtelee minua välillä todella huonosti. Tavallaan hän on mielestäni vähän naurettava, eikä hän siksi oikeasti loukkaa minua. Luulen, että siviilissä hän on vähän yksinäinen rassukka ja työ on ainoa paikka missä hän pääsee pätemään. Käytöksensä on kuitenkin ärsyttävä, enkä pidä siitä että hän yrittää leimata minut osaamattomaksi ja sulkea pois yhteisöstä.
Vain laiskoja tai kädettömiä ihmisiä kiusataan koska niistä ei ole hyötyä ja lisäävät muiden työmääriä joten opettilisi työnsä tai edes yrittäisi niin ei kukaan kiusaisi. Itse olen nuutamalla työpaikalla nähnyt velttoja henkilöitä jotka on kyllä sitten potkittu pois kun ei ole mitään saanut aikaiseksi ja kukaan ei pidä laiskasta työkaverista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija Eikö sitä parempaa tavoitetta voi keksiä kuin toisen ihmisen elämän pilaamisen? Säälittävää ja raukkamaista.
Onko mielestänne kiusaamista jos välttelee tiettyä henkilö, ei puhu tälle ellei ole ihan pakko eikä tervehdi? Olen tehnyt näin, ja syynä oli se, että kyseinen henkilö oli järkyttävän ilkeä kaikille, ja erityisesti minulle. Toimistossa myös kovaan ääneen pilkkasi ihmisiä joilla oli "ruma tukka", tai vastaavista yhtä älykkäistä syistä. Kaikki kommunikaatio oli joko suoraa tai verhottua vittuilua. Mieluummin otan etäisyyttä kamaliin ihmisiin kuin osallistun konfliktiin. Näin päädyin syrjimään yksittäistä henkilöä.
Lakkasin myös tervehtimästä erästä hyvin ujoa työntekijää, joka toistuvasti säikähti tai jopa juoksi karkuun jos näki minut. En tiedä mikä minussa oli pelottavaa, mutta koin tilanteet häiritsevinä. Olin myös välillä vihainen tälle henkilölle, koska koin hänen käytöksensä loukkaavana, mutta pyrin pitämään nämä tunteet itselläni. Myöhemmin hän alkoi puhua minulle ja minä hänelle ihan ystävälliseen sävyyn. Oletan että hän oli saanut apua ongelmiinsa, koska käytös ja olemus muuttui pelokkaasta hyväntuuliseen.