Te jotka työpaikkakiusaatte, millaisia ihmisiä olette? Miten kiusaatte ja minkälaisia työkavereita kiusaatte?

Kiusaan sellaista tärkeilevää, täysin huumorintajutonta pilkunviilaajaa. 

Kiusaaminen on lähinnä naureskelua ja hänen puheidensa nonsaleeraamista tai vähintään vähättelyä. Muitakin siis on mukana, mutta olen aktiivisin pääkiusaaja. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusaan sellaista tärkeilevää, täysin huumorintajutonta pilkunviilaajaa. 

Kiusaaminen on lähinnä naureskelua ja hänen puheidensa nonsaleeraamista tai vähintään vähättelyä. Muitakin siis on mukana, mutta olen aktiivisin pääkiusaaja. 

Miksi? Tuleeko sulle hyvä mieli siitä?

21 jatkaa;

Verbaalisen ja nonverbaalisen kiusaamisen lisäksi teen myös konkreettisia tekoja, joiden tiedän saavan hänet suunniltaan. 

Esim. jätän kahvikuppini lojumaan pesemättömänä tiskipöydälle, lähetän sähköpostia ilman otsikkoa (on raportoinut, että tästä saa paskahalvauksen) ym. pientä jäynää. 

Aivan juu. Mun kiusaajan mielestä mä olen ruma ja tyhmä ja mun pitäisi ymmärtää lähteä tuosta työpaikasta. Tarkempaa perustelua en ole saanut. Paitsi syyttelyä ja haukkumista. Kun ollaan kahdestaan, kyseinen henkilö menee pitkin seiniä, kun on yleisöä niin haukkuminen ja päänaukominen alkaa. Mistä tuokin johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaan sellaista tärkeilevää, täysin huumorintajutonta pilkunviilaajaa. 

Kiusaaminen on lähinnä naureskelua ja hänen puheidensa nonsaleeraamista tai vähintään vähättelyä. Muitakin siis on mukana, mutta olen aktiivisin pääkiusaaja. 

Miksi? Tuleeko sulle hyvä mieli siitä?

Joo... kyllä se on vähintään melko tyydyttävää henkisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaan sellaista tärkeilevää, täysin huumorintajutonta pilkunviilaajaa. 

Kiusaaminen on lähinnä naureskelua ja hänen puheidensa nonsaleeraamista tai vähintään vähättelyä. Muitakin siis on mukana, mutta olen aktiivisin pääkiusaaja. 

Miksi? Tuleeko sulle hyvä mieli siitä?

Joo... kyllä se on vähintään melko tyydyttävää henkisesti. 

Oletko koskaan ajatellut, mitä se kertoo sinusta itsestäsi? Että ajattelet noin, että saat siitä tyydytystä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa kummallista, että ihminen voi kasvaa aikuiseksi asti ymmärtämättä, että vittuilu, seläntakana paskanpuhuminen, ulkopuolelle sulkeminen, työnteon vaikeuttaminen, mykkäkoulu ja joskus jopa fyysinen kajoaminen on työpaikkakiusaamista?

Olen miettinyt tätä työpaikkakiusaamista. Että kuka kiusaa ja ketä. Minun ja työkaverin välit on hivenen tulehtuneet, syitä on vaikka kuinka paljon mutta mun näkökulmasta työkaveri ei ole tehtäviensä tasalla ja sen luonne on hyvin erilainen.

Pimitän töitä, koska en kestä neuvoa työkaveriani. Mieluummin teen jutut itse kuin käytän työaikaa siihen, että teen ne sen kanssa. Tai kuuntelen kolme tuntia, kun se selittää ääneen, mitä on tekemässä.

Hänen kielenkäyttönsä on karmaisevaa. Yritämme useamman ihmisen voimin "varjella" tätä työkaveria joutumasta tunteenpurkauksiin. Oikeasti me hyssytellään tilannetta kuin piiloteltaisiin jotain juoppoa ettei se vaan pahoita jostain mieltään.

Eli puhumme pahaa selän takana.

Esimiehelle on kanneltu tästä ihmisestä. Niin meidän työkavereiden kuin asiakkaidenkin toimesta. Asiakasongelmat on ratkaistu siten, että nämä valittaneet eivät enää asioi tämän työkaverini kanssa. Esimies ei ota kantaa sen jälkeen kun on annettu suullinen huomautus.

Mutta.

Lopultakaan en tiedä, onko hän kiusaaja vai minä. Tekeytyykö hän tahallaan niin tyhmäksi, että hommat kaatuu meille muille? Onko hänen huutamisensa ja kiroilunsa huonoa käytöstä vai vain rempseä luonne?

Olkoon kiusaamista, mutta mä toivon että me päästäisiin tuosta ihmisestä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaan sellaista tärkeilevää, täysin huumorintajutonta pilkunviilaajaa. 

Kiusaaminen on lähinnä naureskelua ja hänen puheidensa nonsaleeraamista tai vähintään vähättelyä. Muitakin siis on mukana, mutta olen aktiivisin pääkiusaaja. 

Miksi? Tuleeko sulle hyvä mieli siitä?

Joo... kyllä se on vähintään melko tyydyttävää henkisesti. 

Oletko koskaan ajatellut, mitä se kertoo sinusta itsestäsi? Että ajattelet noin, että saat siitä tyydytystä.

Ajattelen, että olen aika ilkeä ihminen. Jos olisin hyväntahtoinen, en toimisi näin. Antaisin tämän kollegani olla kuten on ja en tekisi mitään ylimääräistä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kuten kulunut fraasi sanoo. 

Totuus on, että hän on sietämätön tyyppi.Ei todellakaan ole vain minun mielipiteeni.  Mutta eihän se aktiivisiin kiusaamistoimiin oikeuta. Tarkoitukseni on kyllä ihan savustaa tämä pois yksiköstä. On siis tavoite. 

Haen henkilökohtaista etua muihin kollegoihini nähden korostamalla itseäni ja saavutuksiani ja mitätöimällä ja manipuloimalla muita. Toistaiseksi metodini toimii, enkä aio muuttaa kurssiani.

21: 

Eipä tästä mitään vilkasta keskustelua tullutkaan, vaikka ihan ehta kiusaaja nyt ilmoittautui pyynnöstä. 

Ehkäpä useimmat työpaikkakiusaamisen kanssa tekemisissä olevat ovat töissä. Itselläni tässä kahden päivän syysloma meneillään ja muu perhe matkoilla. 

Aikaa keskusteluun siis on. 

Pitäisikö tehdä erillinen aloitus: Olen työpaikkakiusaaja. Kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

21: 

Eipä tästä mitään vilkasta keskustelua tullutkaan, vaikka ihan ehta kiusaaja nyt ilmoittautui pyynnöstä. 

Ehkäpä useimmat työpaikkakiusaamisen kanssa tekemisissä olevat ovat töissä. Itselläni tässä kahden päivän syysloma meneillään ja muu perhe matkoilla. 

Aikaa keskusteluun siis on. 

Pitäisikö tehdä erillinen aloitus: Olen työpaikkakiusaaja. Kysyttävää?

Kannustatko lapsiasi kiusaamaan koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Haen henkilökohtaista etua muihin kollegoihini nähden korostamalla itseäni ja saavutuksiani ja mitätöimällä ja manipuloimalla muita. Toistaiseksi metodini toimii, enkä aio muuttaa kurssiani.

Voihan se toimia kunnes sun toimintatavat käyvät tutuiksi. Meillä on töissä yksi sun kaltainen pyrkyri, mutta sen tyyli ja tavat on tiedossa ihan ylintä johtoa myöten. Tulos kun ei ole sen mukaista mitä puheet.

27. ei välttämättä kiusaamista, mun mielestä.

Työkaverisi aiheuttaa ongelmia joko tahallaan tai tietämättömyyttään. On itsekeskeinen ja varmaan samankaltaisia ongelmia hänellä on myös työpaikan ulkopuolisissa ihmissuhteissa.  Hankala persoona sanovat jotkut.

Hyssyttely ei kuitenkaan auta (en tiedä mikä auttaisia) eikä kiusaaminenkaan auta. Mutta ainakaan sen töitä ei pitäisi kenenkään paikkailla, ehkä se sitten tulisi julki pomoillekkin. Ja suoraan saa mun mielestä sanoa että "en jaksa sun itkuvirsiäsi kuunnella" se ei ole musta kiusaamista, tietysti sitä ei tarvitse sanoa niin että nolaa ihmisen kaikkien kuullen, vaan poistuu silloin paikalta. Kahdenkesken voi sanoa mielipiteensä suoraan.

Mua kiinnostaa vain saada näiltä työpaikkakiusaajilta vastaus kysymykseen miksi?

Kerron tänne oman kokemukseni kiusaajana ja miksi tein sitä.

Tulin uutena työntekijänä firmaan ja tein innokkaasti töitä sekä sain paljon positiivista palautetta johtajilta. Olin alusta asti kiinnittänyt huomiota ympäri työpaikkaa liimattuihin huomautuslappuihin, joissa muistutettiin tyhjentämään roskat ja vaihtamaan vesiautomaatin vesipullo ym. Nämä hommat kuuluivat kaikille työtekijöille ja kaikki niitä hoitivat kun jaksoivat ja muistivat. Työpaikalla oli yksi nainen joka oli ottanut nämä kaikille kuuluvat asiat ikään kuin oman valvontansa alle ja liimaili lappusia ympäri työpaikkaa. Tämä naisihminen jaksoi aina uhriutua ja marmattaa asiasta, jos hän joskus itse uhrautui tyhjentämään roskat tai vaihtamaan vesipullon.  Hänen käytöksensä oli muutenkin ylimielistä. Hän esim. ramppasi työajalla hierojalla ja oli saikulla todella usein ja juuri sopivaan aikaan. Esim. juuri ennen inventaariota, joka koski kaikkia, tämä nainen haki saikkua.

Esitin olevani hänen kanssaan hyvää pataa ja esitin ystävällistä kun olin hänen kanssaa kaksin tekemisissä. Hänen selkänsä takana kuitenkin puhuin hänestä niin paljon paskaa kuin kerkesin. Muut työkaverit olivat tämän naisen touhuun myös aika väsyneitä.

Kiusasin naista tilanteissa jossa oli useita työntekijöitä paikalla. Hän rupesi marmattamaan jostain asiasta, jotta saisi porukan hyväksynnän itselleen. Ammuin hänen väitteensä kerta toisensa jälkeen alas, tyyliin "mistä tiedät, että muut eivät ota astioita koneesta"? Nöyryytin häntä muiden työnttekijöiden läsnäollessa ja sain siitä nautintoa. Tuntui hyvältä saada tämä työpaikan loinen tuntemaan itsensä huonoksi. Tämä yksi nainen suljettiin tehokkaasti pois työpaikan ydinporukan keskuudesta. Häntä halveksuttiin ja vieroksuttiin.

Olen jo lähtenyt silloisesta työpaikasta. Nyt jälkeenpäin hieman harmittaa, että olin niin ilkeä tälle ihmiselle, mutta hän kyllä osittain ansaitsikin kiusaamisen. Jälkeenpäin kuulin vanhasta työpaikastani, että pomo oli saanut tarpeekseen tämän naisen saikkuilusta ja antanut tälle potkut.

Olen muuttanut pk-seudulta lounais-Suomeen. Ihme syksynä aloitin uudessa työpaikassa. Samaan aikaan kanssani aloitti toinen pk-seudulta muuttanut. Se oli lähinnä koomista miten meitä aluksi kohdeltiin. Seläntakana puhuttiin, kuinka olemme leuhkoja hesalaisia. Jos kohtasimme sanoa jotain kahvihuoneessa, työkavereiden silmät pyörähtivät kuin olisimme sanoneet jotain todella typerää. Meidän mielipiteet olivat aina jotenkin typeriä muiden mielestä. Ja siis puhuimme ihan normaaleja juttuja mielestäni, lapsista ja lastenvaatteista, ruoasta, kotikaupungin kahvila- ja ravintolatarjonnasta, yhteiskunnallisista jutuista, mistä nyt yleensä puhutaan.. Juteltiin kyllä yleensä sitten vain kahdestaan. Kumpikaan meistä ei jostain syystä halunnut jatkaa määräaikaisuuden loputtua.

Puuttuuko teiltä kiusaajilta oma tunto yleensäkin? Koetteko yleensäkään syyllisyyttä, jos varastatte tms?

Minä itse ajattelen, että tein mitä tahansa, minun pitää pystyä sen jälkeen katsomaan itseäni peiliin. Ja jos haluaisin tahalleen satuttaa toista ihmistä, en siihen pystyisi. Siksi en sitä tee.

Ihmiset on sokeita omalle tekemiselleen.

Meillä esim. töissä yksi henkilö josta useampi on puhunut että on se kumma kun tervehtii vain tiettyjä ihmisiä ja monesti vain kävelee nokka pystyssä ohi sanomatta edes "huomenta".  No nyt oli henkilöstötilaisuus jossa tämä henkilö käytti puheenvuoron aiheesta miten työilmapiiriä tulisi parantaa ja sanoi että "en ymmärrä miksi meillä on töissä ihmisiä jotka ei tervehdi kun tulevat käytävllä västaan. En millään voi ymmärtää tällaista ja tekisikin mieli pysäyttää ne ja kysyä mistä tämä johtuu."

Niin meillä siis on kyllä näitä jotka ei tervehdi mutta tämä puhuja on se pahin. Ja kyllä suurin osa häntä edelleen tervehtii aina vaikkei hän vastaa.

Tämä ketju avaa silmäni.

Olen 48-vuotias ja aina ajatellut, ettei kukaan ole ilkeä tahallaan. He ovat ilkeitä, koska eivät muuta osaa.

Ilmeisesti olen ollut kaikki nämä vuodet väärässä.

Sivusta seurasin valitettavan voimattomana kahden kollegan välistä kitkaa. Siinä tilanne oli sellainen, että vanhempi työntekijä sai sai nuoremman kollegan jakamaan sinällään jo kohtuuttomaksi käynyttä työtaakkaansa.

Vanhempi työntekijä kuitenkin koki nuoremman uhkana itselleen, ja pelkäsi muuttuvansa tarpeettomaksi, vaikka töitä todellakin riitti kahdelle ja esimies oli huolehtinut näiden työnjaosta niin, etteivät talloisi toistensa varpaille. Näinä yt-neuvotteluiden aikoina tietysti on ihan ymmärrettäväkin pelko, että nuoremmat ajavat ohi, vaikka kaupungin työpaikasta olikin kyse.

Vanhempi kollega kuitenkin purki tätä pelkoaan pyrkimällä jatkuvasti järjestämään nuoremman kollegan tilanteisiin, jossa hän sai mielellään asiakkaan läsnäollessa jotenkin näpäytettyä ja nöyryytettyä, aiheettomasti yleensä. Hän myös heitteli ilkeitä kommentteja ja pyrki monin tavoin saamaan nuoremman huonoon valoon.

Nuorempi kollega ei halunnut tehdä asiasta numeroa, vaan yritti vaan sietää. Vanhempi kollegapa keksi mennä valittamaan esimiehelle, että nuorempi kiusaa häntä. Esimiehen oli pakko ottaa asia selvitykseen henkilöstölakimiehen kanssa, vaikka varmaan sisimmässään arveli, ettei tilanne ollut aivan sellainen kuin vanhempi kollega väitti. Vanhemman kollegan ilkeilyn kohteeksi oli nimittäin vuosien varrella joutunut muitakin.

Näin sivusta seuraajan näkökulmasta kiusaaja tässä tapauksessa oli äärettömän epävarma itsestään. Mielestäni hän vaikutti myös henkisesti epävakaalta, mikä heijastui myös hänen työsuoritteisiinsa. Taustalla ehkä vaikutti myös rankka parisuhde, joka sisälsi ainakin henkistä väkivaltaa.

Kiusattu taas oli kiltti ja liian kärsivällinen ja pitkämielinen, ja ehkä vähän huono vetämään rajaa sen suhteen miten häntä saa kohdella (mikä tuntui pitkään heijastuvan myös hänen yksityiselämäänsä ja mm. parisuhteisiin).

En ole enää samassa työpaikassa, joten en tiedä miten tilanne kehittyi, mutta molemmat ovat kyllä edelleen samoissa tehtävissä, eivät sitten ainakaan täysin hulluuden partaalle ole toisiaan ajaneet.