Lue keskustelun säännöt.
Te jotka työpaikkakiusaatte, millaisia ihmisiä olette? Miten kiusaatte ja minkälaisia työkavereita kiusaatte?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
27. ei välttämättä kiusaamista, mun mielestä.
Työkaverisi aiheuttaa ongelmia joko tahallaan tai tietämättömyyttään. On itsekeskeinen ja varmaan samankaltaisia ongelmia hänellä on myös työpaikan ulkopuolisissa ihmissuhteissa. Hankala persoona sanovat jotkut.
Hyssyttely ei kuitenkaan auta (en tiedä mikä auttaisia) eikä kiusaaminenkaan auta. Mutta ainakaan sen töitä ei pitäisi kenenkään paikkailla, ehkä se sitten tulisi julki pomoillekkin. Ja suoraan saa mun mielestä sanoa että "en jaksa sun itkuvirsiäsi kuunnella" se ei ole musta kiusaamista, tietysti sitä ei tarvitse sanoa niin että nolaa ihmisen kaikkien kuullen, vaan poistuu silloin paikalta. Kahdenkesken voi sanoa mielipiteensä suoraan.
Kyllä, kuulostaa ihan selkeältä ja todella oikealta, kun sen laittaa noin sanoiksi!
Liikuttavan oikeamielistä ja näinhän se korjaantuu.
Paitsi että ei. Kaunista puhumista on kokeiltu. Sitä ei ymmärräkään, miten joku ihminen voi olla niin voimia vievä, ennen kuin sellaiseen törmää.
Jatkan tietojen pimittämistä ja selän takana puhumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummallista, että ihminen voi kasvaa aikuiseksi asti ymmärtämättä, että vittuilu, seläntakana paskanpuhuminen, ulkopuolelle sulkeminen, työnteon vaikeuttaminen, mykkäkoulu ja joskus jopa fyysinen kajoaminen on työpaikkakiusaamista?
Olen miettinyt tätä työpaikkakiusaamista. Että kuka kiusaa ja ketä. Minun ja työkaverin välit on hivenen tulehtuneet, syitä on vaikka kuinka paljon mutta mun näkökulmasta työkaveri ei ole tehtäviensä tasalla ja sen luonne on hyvin erilainen.
Pimitän töitä, koska en kestä neuvoa työkaveriani. Mieluummin teen jutut itse kuin käytän työaikaa siihen, että teen ne sen kanssa. Tai kuuntelen kolme tuntia, kun se selittää ääneen, mitä on tekemässä.
Hänen kielenkäyttönsä on karmaisevaa. Yritämme useamman ihmisen voimin "varjella" tätä työkaveria joutumasta tunteenpurkauksiin. Oikeasti me hyssytellään tilannetta kuin piiloteltaisiin jotain juoppoa ettei se vaan pahoita jostain mieltään.
Eli puhumme pahaa selän takana.
Esimiehelle on kanneltu tästä ihmisestä. Niin meidän työkavereiden kuin asiakkaidenkin toimesta. Asiakasongelmat on ratkaistu siten, että nämä valittaneet eivät enää asioi tämän työkaverini kanssa. Esimies ei ota kantaa sen jälkeen kun on annettu suullinen huomautus.
Mutta.
Lopultakaan en tiedä, onko hän kiusaaja vai minä. Tekeytyykö hän tahallaan niin tyhmäksi, että hommat kaatuu meille muille? Onko hänen huutamisensa ja kiroilunsa huonoa käytöstä vai vain rempseä luonne?
Olkoon kiusaamista, mutta mä toivon että me päästäisiin tuosta ihmisestä eroon.
Sä olet kiusaaja. Toinen henkilö ei ole ottanut sua silmätikuksi ja kohteeksi, vaan sinä olet ottanut hänet. Valituksenkin olet tehnyt. Jos työkaverit eivät miellytä sinua, ei ole sinun asiasi kieroilla heitä ulos yrityksestä. Se on pomon päätettävissä onko tuosta henkilöstä enemmän haittaa vai hyötyä. Jos et ole tyytyväinen työkavereihisi, vaihda työpaikkaa. Niin ja yritäpä asettua Kiusatun asemaan. Olisiko kiva että tietää että koko työpaikka juonii sinua vastaan? Että sinusta tehdään valituksia ja sinut yritetään savustaa ulos? Olet luultavasti juuri tuo kiusaajaporukan "pääjehu". Olet hyvin todennäköisesti narsisti.
Taidan olla hiljainen kiusaaja. Työpaikallamme on eräs häsläävä ihminen, joka on aika omaperäinen mutta samalla outolintu. Tämä naisihminen olisi varmasti av-palstalla "heikompaa ainesta", josta päiviteltäisiin että "kuka oikeesti tekee näin?". Saisi monta keskustelua aiheella Ärsyttävä työkaveri. Mutta miksi? Suurin osa työpaikallamme huomasi heti että työkaverini unohtaa lähes kaiken. Ei osaa priorisoida, läheltä piti-tilanteet ovat melkein jokapäiväisiä, yksinkertaisesti on monella tavalla kömpelö ja hänestä huomaa että on jotain kognitiivista tai psyykkistä poikkeavuutta, ei nyt kuitenkaan ihan vammainen.
Olen tämän naisen lähimpiä työkavereita tässä viiden hengen tiimissä. Muut työpisteellämme kysyvät usein: "Eikö sua yhtään hermostuta kun X teki taas noin?", "Miten sun hermot kestää tätä päivästä toiseen?". Usein olen niin turhautunut, etten pysty olemaan purkamatta sitä ärsytystä, kun joku muukin reagoi niin voimakkaasti. Päivästä riippuen säälin tai ärsyynnyn työkaveristani. Välillä kun joku muukin avaa suunsa, saatan puolustaa tai puhua paskaa. Ei tunnu kivalta, mutta en tunne aina sääliä koska omia ystäviäni on paljon työttöminä ja tiedän että kuka tahansa olisi parempi tuon häslääjän tilalla. Toisaalta, olen välillä myös puolustanut. Työkaverini on epäsuorasti kertonut että on vähän mielenterveystaustaa. Olen pari kertaa yrittänyt näille aktiivisemmille paskanpuhujille vihjata, että käytös voi olla siitä johtuvaa, ei ihan täyttä välinpitämättömyyttä. Tein ehkä karhunpalveluksen, mutta yritin ainakin puolustaa.
En koe olevani aktiivinen kiusaaja, ja välillä jopa tuntuu että itse olen se kiusattu tuon työkaverini toimesta. Hermot ovat liian usein koetuksella siihen nähden, että työmme on suht simppeliä, välillä tulee enemmän kyormitusta ja monessa suunnassa tarvitaan. Lisättäköön vielä, että työssämme on kyse ihmishengistä, pahoilla virheillä voidaan epäsuorasti aiheuttaa kuolema. Vaikka olisin kuinka paska työkaveri, pysyn kannassani että kuka tahansa korvaisi tuon ihmisen ja tekisi työn paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkakiusaaminen on kuitenkin tosi yleistä niin miksi kukaan ei halua kertoa?
Katsopas näitä mammojen kirjoituksia pitkin ketjuja. Niistä huomaa potentiaalin.
Miksi he kiusaavat on mysteeri. Ehkä kuitenkin luonteessa jokin mättää.
Ja naisvaltaiset alat täynnänsä turhautuneita naisia. Saavat tyydytystä. Kiusaaminen voittaa orkunkin.
Vierailija kirjoitti:
Kerron tänne oman kokemukseni kiusaajana ja miksi tein sitä.
Tulin uutena työntekijänä firmaan ja tein innokkaasti töitä sekä sain paljon positiivista palautetta johtajilta. Olin alusta asti kiinnittänyt huomiota ympäri työpaikkaa liimattuihin huomautuslappuihin, joissa muistutettiin tyhjentämään roskat ja vaihtamaan vesiautomaatin vesipullo ym. Nämä hommat kuuluivat kaikille työtekijöille ja kaikki niitä hoitivat kun jaksoivat ja muistivat. Työpaikalla oli yksi nainen joka oli ottanut nämä kaikille kuuluvat asiat ikään kuin oman valvontansa alle ja liimaili lappusia ympäri työpaikkaa. Tämä naisihminen jaksoi aina uhriutua ja marmattaa asiasta, jos hän joskus itse uhrautui tyhjentämään roskat tai vaihtamaan vesipullon. Hänen käytöksensä oli muutenkin ylimielistä. Hän esim. ramppasi työajalla hierojalla ja oli saikulla todella usein ja juuri sopivaan aikaan. Esim. juuri ennen inventaariota, joka koski kaikkia, tämä nainen haki saikkua.
Esitin olevani hänen kanssaan hyvää pataa ja esitin ystävällistä kun olin hänen kanssaa kaksin tekemisissä. Hänen selkänsä takana kuitenkin puhuin hänestä niin paljon paskaa kuin kerkesin. Muut työkaverit olivat tämän naisen touhuun myös aika väsyneitä.
Kiusasin naista tilanteissa jossa oli useita työntekijöitä paikalla. Hän rupesi marmattamaan jostain asiasta, jotta saisi porukan hyväksynnän itselleen. Ammuin hänen väitteensä kerta toisensa jälkeen alas, tyyliin "mistä tiedät, että muut eivät ota astioita koneesta"? Nöyryytin häntä muiden työnttekijöiden läsnäollessa ja sain siitä nautintoa. Tuntui hyvältä saada tämä työpaikan loinen tuntemaan itsensä huonoksi. Tämä yksi nainen suljettiin tehokkaasti pois työpaikan ydinporukan keskuudesta. Häntä halveksuttiin ja vieroksuttiin.
Olen jo lähtenyt silloisesta työpaikasta. Nyt jälkeenpäin hieman harmittaa, että olin niin ilkeä tälle ihmiselle, mutta hän kyllä osittain ansaitsikin kiusaamisen. Jälkeenpäin kuulin vanhasta työpaikastani, että pomo oli saanut tarpeekseen tämän naisen saikkuilusta ja antanut tälle potkut.
Kai ymmärrät että hyvin harvoin"saikkuilu" on lintsaamista. Ihmisillä on pahojakin sairauksia joiden kanssa yrittävät parhaansa mukaan pärjätä työelämässä. Joskus täytyy kuitenkin laittaa oma terveys edelle ja levätä. Minä olin entisessä työsuhteessani juuri tuo "saikuttelija" jota kiusattiin. En ollut koskaan kevyin perustein pois töistä. Olin joko sairaslomalla kärsimässä fyysisesti tai työpaikalla kärsimässä henkisesti. Nyt en ole työelämässä, mutta jos vielä joskus joudun samanlaiseen tilanteeseen aion ottaa loparit samantien. Pitäköön työpaikat narsistinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan tuntuu kivalta kun kolleegat keskustelevat toisen mielenterveydestä. Tuo jos joku on kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
21:
Eipä tästä mitään vilkasta keskustelua tullutkaan, vaikka ihan ehta kiusaaja nyt ilmoittautui pyynnöstä.
Ehkäpä useimmat työpaikkakiusaamisen kanssa tekemisissä olevat ovat töissä. Itselläni tässä kahden päivän syysloma meneillään ja muu perhe matkoilla.
Aikaa keskusteluun siis on.
Pitäisikö tehdä erillinen aloitus: Olen työpaikkakiusaaja. Kysyttävää?
Kannustatko lapsiasi kiusaamaan koulussa?
En varsinaisesti kannusta. Mutta ehkä esimerkki puree eli en kannusta kovin empaattiseenkaan suhtautumistapaan totaalisen ärsyttäviä tyyppejä kohtaan. Jos yhteisö ei karsi virhekäyttäytymistä, niin kuka sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieslukija kirjoitti:
Varmaan tuntuu kivalta kun kolleegat keskustelevat toisen mielenterveydestä. Tuo jos joku on kiusaamista.
Mun mielestä on hyvä olla aina huolissaan, jos on pitkäaikainen työkaveri ja työssä on vastuuta. Suomessa tapahtuu edelleen itsemurhia ja on yksinäisyyttä, halusit tai et. Entinen työkaverini jäi työkyvyttömyyseläkkeelle syvän masennuksen takia, about kukaan ei arvannut. Yksi kolleega tiesi kertoa, pienessä kaupungissa kun asuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Mieslukija kirjoitti:
Varmaan tuntuu kivalta kun kolleegat keskustelevat toisen mielenterveydestä. Tuo jos joku on kiusaamista.
Mun mielestä on hyvä olla aina huolissaan, jos on pitkäaikainen työkaveri ja työssä on vastuuta. Suomessa tapahtuu edelleen itsemurhia ja on yksinäisyyttä, halusit tai et. Entinen työkaverini jäi työkyvyttömyyseläkkeelle syvän masennuksen takia, about kukaan ei arvannut. Yksi kolleega tiesi kertoa, pienessä kaupungissa kun asuttiin.
Miks sun ois pitänyt tietää? Kunnioittaisit toisten yksityisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä pitkään esimiehenä toimineen näkökulma. Kiusaajalla on aina suuria ongelmia joko yksityiselämässään tai työelämässään. Hänen ammattitaitonsa ei yleensä ole ajantasainen, mutta hän ei itse huomaa sitä. Hän yleensä kuuluttaa suureen ääneen, miten paljon hän tekee ja miten hyvin. Hän ottaa itselleen luvatta työnjohdollisia oikeuksia ja alkaa mm. määrittelemään, miten työt tulisi tehdä. Hän luulee olevansa hyvin suosittu, mutta todennäköisesti häntä joko siedetään tai pelätään. Kiusattu tekee usein työnsä tuoreella ammattitaidolla ja siten kuten kuuluukin, mutta kiusaajan mielestä se on tietenkin väärä tapa. Rekrytointi on aina hirvittävä riski. Pyrin kaikki kivet kääntämällä varmistamaan, ettei työpaikkaamme tule kiusaajaa. Yleensä soitto sinne entiselle pomolle on rekrytoinnissa ratkaiseva loppusilaus. Hyvien suositusten saaminen on todella tärkeää työllistymisen kannalta. Täälläkin moni kiusaaja on sanonut, että kiusattu on ansainnut kiusatuksi tulemisen. Haistakaa paska kaikki kiusaajat, teistä on työyhteisölle pelkkää harmia.
Kaikkia näitä kiusaajia näyttää yhdistävän yksi asia: rajoittunut empatiakyky ja kyvyttömyys asettua toisen asemaan. Myös tietynlainen ylemmyydentunne ja häikäilemättömyys. Nämä ovat vahvasti narsistisia piirteitä. Todella harmillista huomata miten paljon narsistisia ihmisiä on Suomessa. Itse olen jokaisella työpaikalla kohdannut vähintään yhden tällaisen ihmishirviön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pikkuhiljaa tajunnut, että käyttäydyn erästä työkaveria kohtaan kiusaajamaisesti. Tarkoitukseni on estää häntä hyppimästä nenälleni ja osoittaa, etten halua hänen seuraansa.
Kyseinen ihminen kuvittelee olevansa joku "alfauros", ja hänellä on tapana ottaa nuorempia työntekijöitä hampaisiinsa ja savustaa heitä ulos tiimistä. Hän on itse korottanut itsensä epävirallisen esimiehen asemaan, mikä ärsyttää mua suuresti. Hänen ylimielisyytensä muita kohtaan näkyy myös käytöksessä - hän esimerkiksi puhuu toisten päälle, puhuu ihmisistä kuin nämä eivät olisi paikalla jne.
Itse olen aika kovapintainen, enkä kaipaa sosiaalisia kuvioita työpaikalla. Siksi en ole pelännyt, että tämä ihminen kävisi minun kimppuuni, vaan olen avoimesti näyttänyt että minulle hän ei ole mikään laumanjohtaja. Jos hän yrittää puhua päälleni, korotan ääntäni. Usein ignooraan hänen puheensa, etenkin tilanteissa joissa hän änkeää pätemään asioista mistä ei tiedä mitään (tätä tapahtuu usein). Hänen sijastaan kysyn aina neuvoa vaikkapa joltain nuorelta naiselta, koska tiedän että se sattuu tämän ukon arvovaltaan. Jos hän tulee taukotilaan yhtäaikaa kanssani, lähden pois. Välttelen katsekontaktia, en tervehdi, jätän kaikin tavoin huomiotta. Teen työt itse, jotta hän näkisi ettei ole korvaamaton ja laskeutuisi jalustaltaan.
Pahaa en puhu, mutta ilman sitäkin moni on alkanut seurata mua toiseen taukopaikkaan pois tämän ukon ulottuvilta. Välillä säälittää nähdä tämä ylimielinen mies yksinään tauolla, mutta en pysty muuttamaan toimintaani. Olen vuosien varrella alkanut vihata häntä niin, etten kestä kuulla hänen ääntään enkä olla hänen lähellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron tänne oman kokemukseni kiusaajana ja miksi tein sitä.
Tulin uutena työntekijänä firmaan ja tein innokkaasti töitä sekä sain paljon positiivista palautetta johtajilta. Olin alusta asti kiinnittänyt huomiota ympäri työpaikkaa liimattuihin huomautuslappuihin, joissa muistutettiin tyhjentämään roskat ja vaihtamaan vesiautomaatin vesipullo ym. Nämä hommat kuuluivat kaikille työtekijöille ja kaikki niitä hoitivat kun jaksoivat ja muistivat. Työpaikalla oli yksi nainen joka oli ottanut nämä kaikille kuuluvat asiat ikään kuin oman valvontansa alle ja liimaili lappusia ympäri työpaikkaa. Tämä naisihminen jaksoi aina uhriutua ja marmattaa asiasta, jos hän joskus itse uhrautui tyhjentämään roskat tai vaihtamaan vesipullon. Hänen käytöksensä oli muutenkin ylimielistä. Hän esim. ramppasi työajalla hierojalla ja oli saikulla todella usein ja juuri sopivaan aikaan. Esim. juuri ennen inventaariota, joka koski kaikkia, tämä nainen haki saikkua.
Esitin olevani hänen kanssaan hyvää pataa ja esitin ystävällistä kun olin hänen kanssaa kaksin tekemisissä. Hänen selkänsä takana kuitenkin puhuin hänestä niin paljon paskaa kuin kerkesin. Muut työkaverit olivat tämän naisen touhuun myös aika väsyneitä.
Kiusasin naista tilanteissa jossa oli useita työntekijöitä paikalla. Hän rupesi marmattamaan jostain asiasta, jotta saisi porukan hyväksynnän itselleen. Ammuin hänen väitteensä kerta toisensa jälkeen alas, tyyliin "mistä tiedät, että muut eivät ota astioita koneesta"? Nöyryytin häntä muiden työnttekijöiden läsnäollessa ja sain siitä nautintoa. Tuntui hyvältä saada tämä työpaikan loinen tuntemaan itsensä huonoksi. Tämä yksi nainen suljettiin tehokkaasti pois työpaikan ydinporukan keskuudesta. Häntä halveksuttiin ja vieroksuttiin.
Olen jo lähtenyt silloisesta työpaikasta. Nyt jälkeenpäin hieman harmittaa, että olin niin ilkeä tälle ihmiselle, mutta hän kyllä osittain ansaitsikin kiusaamisen. Jälkeenpäin kuulin vanhasta työpaikastani, että pomo oli saanut tarpeekseen tämän naisen saikkuilusta ja antanut tälle potkut.
Kai ymmärrät että hyvin harvoin"saikkuilu" on lintsaamista. Ihmisillä on pahojakin sairauksia joiden kanssa yrittävät parhaansa mukaan pärjätä työelämässä. Joskus täytyy kuitenkin laittaa oma terveys edelle ja levätä. Minä olin entisessä työsuhteessani juuri tuo "saikuttelija" jota kiusattiin. En ollut koskaan kevyin perustein pois töistä. Olin joko sairaslomalla kärsimässä fyysisesti tai työpaikalla kärsimässä henkisesti. Nyt en ole työelämässä, mutta jos vielä joskus joudun samanlaiseen tilanteeseen aion ottaa loparit samantien. Pitäköön työpaikat narsistinsa.
Sinä joka alapeukutit: toivon että saat kokea järkyttävät 24/7 kivut ja sen seurauksena sairaslomakierteen, josta joudut syyllistetyksi ja kiusatuksi työpaikallasi. Ehkä se auttaisi sinua ymmärtämään sairaita ihmisiä hieman paremmin. Toisaalta narsistit eivät pysty näkemään omia virheitään, tuntemaan empatiaa tai parantumaan. Sääliksi käy työkavereitasi, jotka joutuvat kärsimään sinun läsnäolostasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitkään esimiehenä toimineen näkökulma. Kiusaajalla on aina suuria ongelmia joko yksityiselämässään tai työelämässään. Hänen ammattitaitonsa ei yleensä ole ajantasainen, mutta hän ei itse huomaa sitä. Hän yleensä kuuluttaa suureen ääneen, miten paljon hän tekee ja miten hyvin. Hän ottaa itselleen luvatta työnjohdollisia oikeuksia ja alkaa mm. määrittelemään, miten työt tulisi tehdä. Hän luulee olevansa hyvin suosittu, mutta todennäköisesti häntä joko siedetään tai pelätään. Kiusattu tekee usein työnsä tuoreella ammattitaidolla ja siten kuten kuuluukin, mutta kiusaajan mielestä se on tietenkin väärä tapa. Rekrytointi on aina hirvittävä riski. Pyrin kaikki kivet kääntämällä varmistamaan, ettei työpaikkaamme tule kiusaajaa. Yleensä soitto sinne entiselle pomolle on rekrytoinnissa ratkaiseva loppusilaus. Hyvien suositusten saaminen on todella tärkeää työllistymisen kannalta. Täälläkin moni kiusaaja on sanonut, että kiusattu on ansainnut kiusatuksi tulemisen. Haistakaa paska kaikki kiusaajat, teistä on työyhteisölle pelkkää harmia.
Hienoa kuulla että on olemassa kaltaisiasi esimiehiä! Valitettavasti olen huomannut, että kiusaajat onnistuvat luikertelemaan pomon suosioon ja saattavat saada hyvät suositukset, kun taas kiusattua pidetään laiskana työntekijänä kun hän ei pidä itsestään kovaa meteliä. Parhaiten kiusaajat saa karsittua rekryprosessissa käyttämällä työpsykologian ammattilaisia apuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummallista, että ihminen voi kasvaa aikuiseksi asti ymmärtämättä, että vittuilu, seläntakana paskanpuhuminen, ulkopuolelle sulkeminen, työnteon vaikeuttaminen, mykkäkoulu ja joskus jopa fyysinen kajoaminen on työpaikkakiusaamista?
Olen miettinyt tätä työpaikkakiusaamista. Että kuka kiusaa ja ketä. Minun ja työkaverin välit on hivenen tulehtuneet, syitä on vaikka kuinka paljon mutta mun näkökulmasta työkaveri ei ole tehtäviensä tasalla ja sen luonne on hyvin erilainen.
Pimitän töitä, koska en kestä neuvoa työkaveriani. Mieluummin teen jutut itse kuin käytän työaikaa siihen, että teen ne sen kanssa. Tai kuuntelen kolme tuntia, kun se selittää ääneen, mitä on tekemässä.
Hänen kielenkäyttönsä on karmaisevaa. Yritämme useamman ihmisen voimin "varjella" tätä työkaveria joutumasta tunteenpurkauksiin. Oikeasti me hyssytellään tilannetta kuin piiloteltaisiin jotain juoppoa ettei se vaan pahoita jostain mieltään.
Eli puhumme pahaa selän takana.
Esimiehelle on kanneltu tästä ihmisestä. Niin meidän työkavereiden kuin asiakkaidenkin toimesta. Asiakasongelmat on ratkaistu siten, että nämä valittaneet eivät enää asioi tämän työkaverini kanssa. Esimies ei ota kantaa sen jälkeen kun on annettu suullinen huomautus.
Mutta.
Lopultakaan en tiedä, onko hän kiusaaja vai minä. Tekeytyykö hän tahallaan niin tyhmäksi, että hommat kaatuu meille muille? Onko hänen huutamisensa ja kiroilunsa huonoa käytöstä vai vain rempseä luonne?
Olkoon kiusaamista, mutta mä toivon että me päästäisiin tuosta ihmisestä eroon.
Sä olet kiusaaja. Toinen henkilö ei ole ottanut sua silmätikuksi ja kohteeksi, vaan sinä olet ottanut hänet. Valituksenkin olet tehnyt. Jos työkaverit eivät miellytä sinua, ei ole sinun asiasi kieroilla heitä ulos yrityksestä. Se on pomon päätettävissä onko tuosta henkilöstä enemmän haittaa vai hyötyä. Jos et ole tyytyväinen työkavereihisi, vaihda työpaikkaa. Niin ja yritäpä asettua Kiusatun asemaan. Olisiko kiva että tietää että koko työpaikka juonii sinua vastaan? Että sinusta tehdään valituksia ja sinut yritetään savustaa ulos? Olet luultavasti juuri tuo kiusaajaporukan "pääjehu". Olet hyvin todennäköisesti narsisti.
Ja sä kuulostat siltä, että jos joutuisit tunnin työskentelemään kollegani kanssa, kiroilisit tupakkapaikalla (ihan sama poltat vai et) että kaikenmaailman apinoita sitä korkeasaaresta vapaaksi päästetäänkin.
Olin ensimmäinen yläpeukuttaja kommentissasi. Sitä paitsi kyllä meillä kaikki tuntuu tietävän tämän ihmisen kykenemättömyyden, liekö väliportaan johdolla jotenkin hauskaa kun seuraavat tätä jokapäiväistä taistelua ihmisen tyhmyyttä vastaan.
Melkein toivoisi, että itse menetät työsi, kun et näytä tajuavan, että miten tärkeää on saada pitää työpaikkansa. Kaikki eivät voi olla täydellisiä vaikka tekevät parhaansa.
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä palstoilla ole työssäkäyviä ihmisiä, joten turha huudella mitään työhön/työpaikkaan liittyvää.
Nykyään poissa työelämästä, nuoruudesta muistan millainen oli vaikea henkilö.
Hän ei sietänyt esimiehiä, vaikeutti heidän työtään kaikin tavoin. Häiritsi keskittymistä vaativia tehtäviä.
Hän oli pilkuntarkka, etsi virheitä muista. Hän vaati itselleen käsittämättömiä etuja, tietty viikonpäivä piti olla vapaa, kesäloma heinäkuussa ym.
Lapsellinen ja turvaa hakeva kai riitelyssäkin. Loukkaukset kostettiin monta vuotta jälkikäteen.
10 vuoden aikana kuulin yhtenä päivänä hänen puhuvan hyvää jostakin. Ihme etteivät muut väsyneet vaan yleensä säestivät kun puhuttiin pahaa.
Vasta loppuaikoina tapahtui outo asia: hänen käskyjään ei toteltukaan.
Mieslukija kirjoitti:
Jos kiusaan niin en ikinä aloita sitä ja kyseessä on yleensä pöhöttyneen omanarvontunnon omaava nainen joka on hyvin töykeä ja ilkeä joskin verhoilee sen rehellisyyden ja suorasanaisuuden taakse. Itseni alapuolella tai minussa riippuvuussuhteessa olevia en ikinä kiusaisi tai kohtelisi asiattomasti.
Vaikuttaa siltä, että kiusaamisen takana noin yleisesti on oma heikko itsetunto ja kohteeksi valikoituu sellainen kiltti ja diplomaattinen joka ei oikein anna takaisin .
Koetko vahvan naishahmon uhkana miehisyydellesi? Miesten kiusaamat naiset ovat usein vahvatahtoisia, ehkä koviakin tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieslukija kirjoitti:
Varmaan tuntuu kivalta kun kolleegat keskustelevat toisen mielenterveydestä. Tuo jos joku on kiusaamista.
Mun mielestä on hyvä olla aina huolissaan, jos on pitkäaikainen työkaveri ja työssä on vastuuta. Suomessa tapahtuu edelleen itsemurhia ja on yksinäisyyttä, halusit tai et. Entinen työkaverini jäi työkyvyttömyyseläkkeelle syvän masennuksen takia, about kukaan ei arvannut. Yksi kolleega tiesi kertoa, pienessä kaupungissa kun asuttiin.
Miks sun ois pitänyt tietää? Kunnioittaisit toisten yksityisyyttä.
On paljon yksinäisiä ihmisiä, jotka saavat ainoan sosiaalisen elämänsä työn kautta. Itsekin olen ollut tilanteessa jossa työ/opiskelu tuntui olevan kaikki, mitään muuta en saanut sisällöksi elämälle. Jos pystyisin auttamaan tuollaista ihmistä, tekisin sen. Töissä kun ollaan se 40-50h viikossa, siinä oppii tuntemaan väkisinkin työkaverin maailmaa.
Usein ne myös aukovat päätään asiakkaista koska muutama jo päätä aukova jostain asiallisesta asiakkaasta saavat sen pienen kassavirran aikaiseksi.
Tehdään vaikkapa surkea radiomainos heikko itsetuntoisesta orhanisaatiosta.
Jos kiusaan niin en ikinä aloita sitä ja kyseessä on yleensä pöhöttyneen omanarvontunnon omaava nainen joka on hyvin töykeä ja ilkeä joskin verhoilee sen rehellisyyden ja suorasanaisuuden taakse. Itseni alapuolella tai minussa riippuvuussuhteessa olevia en ikinä kiusaisi tai kohtelisi asiattomasti.
Vaikuttaa siltä, että kiusaamisen takana noin yleisesti on oma heikko itsetunto ja kohteeksi valikoituu sellainen kiltti ja diplomaattinen joka ei oikein anna takaisin .