Kerätään vinkit: Millaisella itsehoidolla olette päässeet eroon paniikista, ahdistuksesta ja vastaavista häiriöistä?

Oksatsepaami on kuitenkin niitä turvallisimpia markkinoilla olevia "pameja" koska se ei rasita niin paljon maksaa kuin monet muut vastaavat yhdisteet, siksi sitä käytetään yleisesti.

Jostain luin ettei niitä kuitenkaan suositeltaisi käytettäväksi kuin 8-12 viikkoa.

Masennuslääkkeissä enemmän sivuvaikutuksia, tulokset alkavat näkyä vasta 2-4 viikon kuluttua ja kuuria voi joutua syömään kuukausikaupalla, jopa puoli vuotta joten ei kiitos niille.

Mä tiedostan ahdistuksen ja ajattelen rationaalisesti, ettei se ole vaarallista. Sitä ei myöskään yleensä ympärillä olevat ihmiset näe tai heitä ei kiinnosta. Kaupungilla jokainen näkee satoja ihmisiä päivittäin, eikä ketään kiinnosta, miltä minä näytän tai mitä minä teen.

Unettomuuden hoito vaatii pitkäjänteisyyttä ja rytmiä. En valvo joka viikonloppu myöhään, vaan menen sänkyyn aina samoihin aikoihin ja nousen melko samoja aikoja ylös. Eli en enää "tankkaa" unta liikaa varmuuden vuoksi ja valvo myöhemmin. Uniongelmat tulevat monesti siitä unettomuuden stressista tai muuten vaan alkaa iltaisin pyöriä asiat päässä. Rauhoitan itseni hyvissä ajoin ja kuuntelen ennen nukkumaan menoa vaikka Avaraa luontoa, jotta saan pään tyhjäksi. Tässäkin asiassa turvaan järjen ääneen: Mikään murhe tai asia ei parane sillä, että vatvon sitä mielessäni silloin, kun pitäisi nukkua.

Minä reagoin vatsalla stressiin, sitten alkaa se jännityskierre että mietin mitä pystyn syömään ettei tulisis huono olo, paljonko pystyn syömään ettei tule huono olo, turpoaako vatsa niin etten voi nukkua yöllä, ja että tuleeko suolistosta ummetusta vai ripulia lopulta. Ahdistukseen saakka.

Pakotin itseni makoilemaan ja kuuntelemaan anxiety, panic attack, guided medication juttuja Youtubesta puolesta tunnista tuntiin joka arki-ilta ennen nukkumaan menoa. Mielestäni tämä on rauhoittanut minua ja vatsaani.

Vierailija kirjoitti:

Pyytämällä lääkäriltä kilpirauhasläkkeet Lion ja Thyroxinin. Tai siis etsimällä lääkärin, joka ne antaa.

Siis vaikkei kärsisi minkäänlaisista kilpirauhasongelmista....?

Minä näytän kuulemma päällepäin ihan normaalilta ja juttelen normaalisti lähipiirini mielestä ja näytän itsevarmalta, mutta pään sisällä ajatukset ja huolet laukkaavat ja kannan huolta monista asioista. Välillä saan asiat pois mielestä mutta välillä ne palaavat painostamaan mieltä. Olin kolmen viikon "stressilomalla" jonka jälkeen palasin töihin.

Stressin myötä laihduin yli 5 kiloa melko äkillisesti, kaikki jotka eivät ole minua muutamaan viikkoon nähneet onnittelevat vaan onnistuneesta laihdutuskuurista! En todellakaan ollut aikeissa laihduttaa. Tulee paha mieli koska vartalo tuntuu uupuneelta mutta yritän nyt syödä monipuolisesti ja kerätä voimia.

Lähipiirissä ihmettelivät että miten minulla muka voi olla paniikki tai ahdistustyyppisiä kohtauksia tai että jännittäisin. Välillä niitä kohtauksia vaan tulee että tärisen, pelkään, jännitän ja huohotan aikani. Minulla myös Opamoxit käytössä tarpeen mukaan.

Jokainen paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta, sosiaalisesta pelosta tai peräti masennuksesta kärsivä ihminen joka kulkee tuolla ulkona kuvittelee että jokainen näkee juuri hänen vaivansa tai epämukavuutensa ja kaikki muut huomaa ettei olisi normaali, mutta mistä me ahdistuksista ja peloista kärsivät tiedetään vaikka joka toinen tai kolmas vastaantuleva kärsisi oikeasti noista oireista ja vaivoista? :)

Tuntuu siltä että pitää vaan antaa aikaa, parantua vähän päivä päivältä ja olla kiitollinen positiivisista tunteista ja siitä että tuntuu vähitellen siltä että on saanut otteen eli kontrollin takaisin omasta elämästään.

Silti samalla hyvä päästä arjen rutiineihin jos ollut sairaslomalla ja näinollen kotona "eristäytyneenä elämästä".

Keho parantaa itse itsensä, keho on fiksu.

Ei kannata vaatia itseltään liikaa, pitää muistaa antaa myötätuntoa itselle.

Kahvinjuonnin lopettaminen ja alkoholinkäytön vähentäminen vähensivät oireita. Raskaaksi tuleminen vei nämä oireet kokonaan pois, mutta en suosittele pelkkänä hoitomuotona eikä välttämättä toimi kaikilla ;)

Kuinka kauan teillä meni että olitte mielestänne takaisin ihan ok kunnossa tuollaisen huonon jakson jälkeen?

masennus, ahdistus ym lääkkeistä tuli mieleen että onko olemassa yhtäkään joka ei aiheuttaisi pahoinvointia ja lisää ahdistusta alussa?

Miksi Suomessa kaikki diagnosoidaan heti masennukseksi ja määrätään pitäaikaiset masennuslääkkeet? Vaikka potilas kokisi että hän kärsii akuuteista eikä pitkäaikaisista oireista jotka viittaisivat enemmän post-traumaattiseen stressiin, yleiseen ahdistushäiriöön, paniikkihäiriöön tai vastaavaan? Eikö sellaiseen riitä tilapäisesti käytettävät ahdistuslääkkeet, eikä mitään puolen vuoden mielialalääkekuureja jotka pudottaa hiukset päästä, lihottavat, aiheuttavat vaan teennäisen hyvänolon jne?

Vierailija kirjoitti:

- Opamox ei ole nopeavaikutteinen.

- Masennuslääkkeistä on apua muihinkin oireisiin kuin masennukseen, mm ahdistukseen.

Terv Kandi

Masennuslääkkeitten aloittamisesta usein johtuvat sivuoireet, ahdistuksen lisääntyminen, unettomuus, vatsakivut jne. mutta lääkärit eivät niistä potilaille juurikaan muista kertoa, eli kun hakee apua ahdistukseen ja paniikkiin, masennuslääkkeet alkavat vaikuttaa vasta muutaman viikon kuluttua, jolloin niistä ei kerta kaikkiaan ole akuuttin hätään mitään hyötyä. Masennuslääkkeitä on monia erilaisia ja usein niitä eri valmisteita joudutaan kokeilemaan, jolloin niistä ei edelleenkään ole mitään apua kuin vasta viikkojen päästä.

Masennuslääkkeet ovat apu jollekin mutta yhtä lailla niistä on myös monelle potilaalle uskomattoman paljon haittaa ja tuo haitta jatkuu myös yhtä pitkään lääkkeitten oton lopettamisen jälkeen kuin lääkkeitten aloittamisessa helpottavan vaikutuksen alkaminen.

On myös oireita, joihin masennuslääkkeistä ei ole apua, vaikka nimim. Kandi tuossa lainauksessani toteaakin, että "Masennuslääkkeistä on apua muihinkin oireisiin ..."

Masennuslääkkeet auttavat siis oireisiin mutta eivät paranna.

Minäkin pelkäsin sairastavani jotain vakavaa ja stressasin ja nukuin huonosti. Tutkimusten jälkeen kävi ilmi ettei ollut vakavaa, parantumatonta mutta kuitenkin asia joka piti hoitaa kuntoon.

Muutaman päivän mittainen sairaalassa olo ja kaikki sitä edeltävät epämukavat tutkimukset laukaisivat minulla aikaan jonkinmoisen ahdistuksen. Samalla toki helpotuksen siitä etten ollut kuolemansairas, mutta sain tuosta jotain jälkitraumaattista stressiperäistä oloa.

Olin tämän jälkeen sairaslomalla kolme viikoa, jonka vietin lähinnä kotona leväten. Ajatus töihin paluusta laukaisi muutaman paniikkikohtauksen tyylisen pelkotilan sairasloman lopulla kun tuntui siltä että olen ollut poissa monta kuukautta. Kaikki sujui kuitenkin ihan hyvin, ja työkaverit suhtautuivat hyvin paluuseeni, kukaan ei udellut liikaa sairaudestani. Käyn siis töissä juuri nyt.

Ne kolme viikkoa kotosalla jolloin kävin vain lääkärillä jälkitarkistuksessa, marketissa muutaman kerran, apteekissa muutaman kerran, ja aina mieheni kuljettamana, aiheutti jonkin asteista sosiaalista pelkoa. Sekin on lieventynyt. Ajatus keskustaan, lentokentälle ym. ihmispaljouksiin lähteminen jännittää yhä, mutta aion suoriutua siitäkin vaikka sitten benzon voimalla. Minulle määrättiin benzoja sairaalassa ahdistuksen ja paniikin kaltaisiin häiriöihin.

Ihmettelin vaan sitä kun lääkäri yritti nyt ehdottaa minulle masennuslääkkeitä.

Olen tuntenut ahdistusta, paniikkia, jännitystä, stressiä, jotain jälkitraumaa ja vastaavaa jonkin aikaa, mutta päivä päivältä parempi olo enkä todellakaan tunne että olisin ollut masentunut missään vaiheessa eli elämänilo ei kadonnut enkä saanut itsetuhoisia ajatuksia tai tuntenut olevani ihan turha ihminen. Kukaan perhe- tai ystäväpiiristä ei ole huomannut minussa mitään ahdistuksen tai paniikin oireita vaan sanovat että olen samanlainen kuin ennenkin ettei minusta mitään päällepäin näy eikä kuulu. Ovat yllättyneet kun olen asiasta heille maininnut, etteivät pelästy jos saan paniikkikohtauksen syystä tai toisesta heidän läsnäollessa.

Olen yrittänyt syödä hyvin sekä terveellisesti ja pieniä annoksia, liikkua ulkona aina kun sää sallii, nukkua enemmän ja paremmin, ja jos olo on käynyt tukalaksi kun olen alkanut miettiä ja pohtia liikaa jotain ikäviä asioita tai pelko nostaa päätään niin olen napannut benzon puolikkaana tai kokonaisena. Kyllä tämä tästä :)

En nyt ainakaan bentsoilla.

Vähensin av:llä palstailua.

Lopetin masennuslääkkeet. Maailma selkeni huomattavasti. Päivittäinen ulkoilu ja liikunta on parasta lääkettä. Lopetin myös terapian. Sain asiattomia vastauksia sekä lääkäriltä että hoitajalta. Esim lääkäri sanoi, että oletpa sinä lihonut. Hoitaja vähätteli fyysisiä oireitani. Sain vakavan sivuvaikutuksen verenpainelääkkeestä. Ei enää ikinä psyk.polille vaikka henki lähtisi.

Mun paniikkioireet ovat vähentyneet ihan sillä, että olen itse käynyt läpi sitä ahdistusta aiheuttavaa asiaa. Ei itse kohtauksen aikana vaan jälkeen tietysti. Olen puolison kanssa myös keskustellut asioista ja yrittänyt itse oivaltaa, mikä niissä ahdistavissa tilanteissa on ollut ongelma ja onko se todella sellainen asia, josta on aiheellista ahdistua ja hyperventiloida.

Näitä keinoja olen opetellut kyllä myös aiemmin terapeutilla, mutta myöhemmin soveltanut ajatusta yleisesti elämään suhtautumiseen.

Hot terapiaa? HOT  edustaa uusinta, kolmannen aallon kognitiivisen käyttäytymisterapian suuntausta

Työskentelyssä on kaksi päämäärää: ensinnäkin auttaa elämään elinvoimaista, rikasta ja merkityksellistä elämää. Tämän tavoitteen tukemiseksi käytetään aikaa sen selkiyttämiseen, mitä asiakas pohjimmiltaan haluaa elämältään; mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Tätä kutsutaan arvojen kirkastamiseksi.

Toinen päämäärä on opettaa taitoja, jotka auttavat käsittelemään epämiellyttäviä tai tuskallisia ajatuksia ja tunteita uudella tavalla. Näitä taitoja kutsutaan tietoisuustaidoiksi (”mindfulness”). Tietoisuustaidot auttavat keskittymään nykyhetkeen avoimesti ja sallivasti. Niiden avulla voi oppia huomaamaan ajatukset ajatuksina ja tunteet tunteina, jolloin niiden vaikutusvalta pienenee.

http://www.joustavamieli.com/p/esittely.html

Vierailija kirjoitti:

En nyt ainakaan bentsoilla.

jos ne on ainoita jotka auttavat paniikkiin ja ahdistukseen? ilman että täytyy kiskoa naamaan depressiolääkitystä joilla kamalasti eri sivuvaikutuksia.

Syön masennuslääkkeitä paniikkiin, koska ne auttavat elämään ns. normaalia elämää. Hyväksyn myös herkkyyteni. Jokaisen on itse määriteltävä miten elää.