Lue keskustelun säännöt.
Entiset lapsuudenystävät. Oletko kuullut miten lapsuudenystävä elää nykyisin?
18.10.2016 |
Oletko koskaan miettinyt sovintoa, tilanteessa missä välit on mennyt poikki?
Kommentit (41)
Mua toisaalta kiinnostaisi selvittää, mitä kahdelle parhaalle lapsuudenystävälleni kuuluu. Mutta toisaalta taas pelkään, että jos he ei enää olekaan kiinnostuneita ja jos ollaan niin erilaisia nykyään, ettei tullakaan enää juttuun. Onko parempi vain antaa olla? Jos aikoinaan erkaannuttiin syystä?
Toinen tuli samalle luokalle viidennelle, kun he muuttivat samalta paikkakunnalta meidän kaupunginosaan. Sitten kuudennen loputtua he muutti pois. Lenkitettiin paljon meidän koiria ja käytiin aina siinä samalla kioskilla ostaan karkkia. Käytiin myös yhdessä uimassa usein. Oltiin kuin paita ja peppu. :-) Oltiin yläasteen aikaan vähän yhteydessä, mutta tosiaan vain aika vähän. Muutama kirje ja nähtiin muutaman kerran. Yhden kerran käytiin laivalla mun äidin ja serkun kanssa. Viimeisimpään kirjeeseeni en koskaan saanut enää vastausta. Tuli kyllä joskus mieleen, että meniköhän se edes koskaan perille, koska olin jättänyt sen isälleni postitettavaksi. Nimikirjaimet on B.H.
Seiskalla ystävystyin yhden rinnakkaisluokan tytön kanssa. Hänen kanssaan oltiin myös kuin paita ja peppu. Hengailtiin paljon hänen kotonaan ja hänelläkin oli koira. Yhdessä lenkkeiltiin paljon ja muistan, että naurettiin aina hirveästi. :-) Tiet vain jotenkin erkani yläasteen jälkeen, kun mentiin eri kouluihin. Meidän isät kävi samassa puutyökerhossa. Isältäni hän oli kyllä kuulemma kerran kuulumisiani kysellyt. Nimikirjaimet N.K.
Ehkä aika epätodennäköistä kuitenkin, että tätä kautta tärppäisi? :-)
T. A -81
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen edelleen ystävä monen lapsuuden aikaisen ystävän kanssa. Minusta on ihanaa että on pitkäaikaisia ystäviä jotka tuntevat minut ja taustani hyvin.
En usko, että jaksaisin enää omia lapsuudenystäviä, ollaan todella erilaisia. Kuitenkin harmittaa, koska välit menivät mun mokailujen takia. Olin lapsena aika kova valehtelemaan ja vielä yläasteella ärsytti, kun piti olla jotain muuta kuin mitä olin, koska en kehdannut sanoa kenellekään, että olin valehdellut niistä asioista. Olin myös kieroileva ja aika ilkeäkin, en todellakaan mikään ihannekaveri. Peruskoulun jälkeen lähdin muualle opiskelemaan ja katkaisin välit kaikkiin, sain vihdoin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Enää en valehtele koskaan ja valehtelu on sellainen asia, joka saa mulla heti verenpaineen nousemaan. Näitä lapsuudenystäviä olen joskus stalkkailut fb:sta, mutta ei sieltä paljoa mitään saa selville, kun ei olla kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebookin kautta olen vähän stalkannut ja se on oikeastaan sammuttanut mielenkiintoani lapsuudenystäviä kohtaan. Ehkä meillä ei olisi enää mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Facebookin kautta olen vähän stalkannut ja se on oikeastaan sammuttanut mielenkiintoani lapsuudenystäviä kohtaan. Ehkä meillä ei olisi enää mitään yhteistä.
Millaiset asiat saa mielenkiinnon lopahtamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en todellakaan ole ainakaan yhteen lapsuudenystävääni ollut yhteydessä, sellanen alkoholisti siitäki tuli. en oo kahteen muuhun ottanut yhteyttä moneen vuoteen, olis varmaan ihan kiva ottaa vihdoinkin yhteyttä heihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin kanssa olen Facessa yrittänyt herätellä suhdetta eloon. Tylsää katsoa ventovieraiden kuvia. Tuntuu ystävyyden tekohengittämiseltä koska he ovat nykyään oikeasti vieraita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamia lapsuudenkavereita (tarha-ajoilta) olen joskus yrittänyt etsiä Facebookista, mutta heillä on niin tavalliset nimet, että en ole löytänyt. Ja sukunimethän ovat saattaneet vaihtuakin. Tarhan jälkeen menimme siis eri kouluihin ja tiet erkanivat. Ala-asteella minulla ei ollut erityisen hyviä ystäviä ja 6-luokalla muutimme muualle, joten yhteys luokkakavereihin katkesi. Yläasteen aikaisten kavereiden kanssa taas pidän edelleen tiiviisti yhteyttä.
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon jo yli 4-kymppinen ja kaikkein parhaimpaan lapsuudenystävään säilyi välit ihan viime vuosiin saakka. Mutta yhtenä iltana sitten tuli mitta täyteen.. Oltiin nähty aika harvakseltaan ja tiesinhän mä, että ystävä on aika "topakka", oli jo pikkutyttönä. Sen tyyli vaan tuntui muuttuvan kaiken aikaa ronskimmaksi ja tuona mullistavana iltana tajusin, että se oikeesti kohtelee ihmisiä ihan kuin sitä itteään sattuu hyvittamaan. Omaa miestään ja lapsiaankin hyppyyttää ihan törkeästi, hylkää milloin minkäkin syyn takia ja sitten pokkana vaan palaa maisemiin - tietysti omia ehtojaan luetellen.
Ystävän lapsuudenkoti ei ollut ihan kaikkein ihanin, vaikka isänsä pitikin hänestä hyvää huolta. Äiti taisi olla tuon mun ystävän kaltainen hupakko.
Aina välillä mielessä käy että mitähän sille "Mimmille" nykyään kuuluu, mutta kun erottiin riitaisissa väleissä, ei oikein viitti alkaa kyselemään. Enkä toisaalta tiedä mitä siitä enää tuliskaan. Kauhea sääli kun ollaan tunnettu 5-vuotiaista asti ja oltiin pitkään ihan parhaat ystävät. Se ymmärrys, mikä meillä toisistamme oli, on jotakin jota voi saavuttaa korkeintaan ehkä sisarusten kesken. Toivon tietysti hänelle kaikkea hyvää elämässään ja ennenkaikkea toivon, että hän tajuaa joskus ettei toisia ihmisiä voi kohdella ihan miten sattuu. Olisi kelpo äiti edes omille lapsilleen, jotka kaikki hän todellakin halusi.
Olen välillä stalkkaillut netistä, mutta en halua olla yhteyksissä. Minulla menee kuitenkin huonommin enkä halua puhua itsestäni. Oli myös aikoinaan vähän dominoiva persoona ja pelkään, että kävisi päälle uteluineen.
1. Avioitui hyvin nuorena . Muutti perheineen Ruotsiin. Myöhemmin kuulin, että puolisonsa teki aika pian itsarin. Ilmeisesti avioitunut uudelleen, koska en löydä netistä/numerotiedoista oman/puolisonsa nimillä. Viimeksi olen tavannut ystäväni v.1983 hautajaisissa...
2. Naapurin lapsi. Elää sinkkuna ilman nettiä/telkkua. Pakoillut työtä koko aikuisikänsä. Oletan että on nyt 5-kymppisenä ollut jo usean vuoden eläkkeellä. Ei tiedosta omia mielenterveysongelmiaan. Harhainen. Tapasin hänet 3 v sitten. Tuli meille yökylään 20 v tauon jälkeen. Pelkäsin. Elää täysin omassa maailmassaan ja näkee pikku-ukkoja...Muuttanut vuosi sitten jonnekin. Yhteystietoja ei saa käsiin mistään...
3.Ystävä, jonka kanssa asuttu jo 33 v eri paikkakunnilla, mutta silti pidämme yhteyttä. Ystäväni on lapseton. Meidän ystävyytemme on harvakseltaan tapahtuvia yhteydenottoja/kyläilyjä, mutta aina voimme jatkaa siitä mihin olemme jääneet. Vaikka tiet ovat eronneet, pysymme aina ystävinä. Ystävälläni onasiat päällisin puolin hyvin.
4. Tapasin ystäväni viimeksi ylioppilaaksi päästessä. Tiemme erkanivat täydellisesti. Ystäväni on maailmankansalainen, lapseton. Tällä hetkellä asuu Amerikassa. Emme pidä yhteyttä, koska meillä ei ole juurikaan mitään yhteistä enää, mutta kuulemme toisistamme yhteisen ystävän välityksellä.
5. Nuoruudenystäväni kanssa pidimme säännöllisesti ja harvakseltaan yhteyttä myös aikuisiällä, kunnes hän löysi uuden suhteen. Ilmeisesti häpeä on kova, koska rikkoi samalla avioliittonsa . Ei ilmeisesti pysty tunnustamaan minulle tätä. Kuulin asian hänen entiseltä puolisoltaan. Lähettää edelleen joulukortitkin minulle koko perheen nimillä:/ Olen hyvin pettynyt...
Olin pienenä kaveri lähinnä serkkujen kanssa. Enää ei olla ystäviä eikä edes kavereita mutta onhan ne silti serkkuja ja sukujuhlissa nähdään ja jutellaan.