Lue keskustelun säännöt.
Entiset lapsuudenystävät. Oletko kuullut miten lapsuudenystävä elää nykyisin?
18.10.2016 |
Oletko koskaan miettinyt sovintoa, tilanteessa missä välit on mennyt poikki?
Kommentit (41)
Lapsuudenystävät ovat edelleen elämässäni ja ystäviäni, eli tietysti tiedän millaista elämää he elävät.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme lapsuudenystavaa joihin haluaisin ottaa yhteytta mutta en loyda niita mistaan. Niiden nimetkin on niin tavaliset 70-luvun suosikit. Oltiin pihakavereita ikavuosina 5-11 mutta kolme meista muutti pois talosta samoihin aikoihin ja yhteydenpito jai, se harmittaa.
En ole oikeastaan miettinyt ollenkaan. Olen muuttanut elämäni aikana monta kertaa ja asunut ulkomaillakin välillä. Siinä on ystävät vaihtuneet tiuhaan, enkä ole pitänyt yhteyttä entisiin eivätkä he minuun.
Netistä olen heitä yrittänyt välillä kaivaa, vaan ei löydy. Olisi kiva kuulla missä ovat nykyään.
Olen ikäluokkaa -73 ja hieman yllättynyt ikätoverieni nettijälkien vähyydestä.
Ollaan edelleen ystäviä. Eilen viimeksi kyläiltiin hänen perheensä luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lapsuudenystävän kanssa missään väleissä. Syy: Käytös, ja minun tunteilla leikkiminen.
Mulla on ollut ehkä 3 sellaista todellista lapsuuden ystävää, ollaan saman ikäisiä eli melkein 30:
1. On mies, tunnettu ja oltu ystäviä siitä asti kun hän syntyi pari kk mun jälkeen. Ehkä yläasteaikoina alettiin hengaileen omissa porukoissa, hän edelleen mun veljen hyvä kaveri. Seurustellut muutaman vuoden ja muutti vastikään yhteen. Töissä mutta en ole ihan varma mitä tekee, saattaa myös opiskella.
2. On mun ensimmäinen oikea pitkäaikainen naispuolinen ystävä, tutustuttiin ekaluokalla ja oltiin parhaita kavereita koko kouluaika. Mentiin eri lukioihin ja siinä meidän identiteetit alkoi muodostua erilaisiksi, hengailtiin eri porukoissa ja tykätään ihan eri asioista nykyään. On töissä, muutti juuri kauaksi miehen perässä.
3. Myös koko ala- ja yläasteen sekä vielä lukioaikojen jälkeen pitkälle oltiin kavereita. Välit taisi mennä kun jouduin välikädeksi riitaan jossa hän oli toisena osapuolena ja se joka oli riitaan syypää ja puolustin tätä toista henkilöä. On töissä, avioliitossa ja vasta syntynyt esikoinen.
Kaikkien kanssa ollaan 'moikataan ja jutellaan kun nähdään' -tyyppisissä väleissä ja Facebookissa kommentoidaan ja tykkäillään, satunnaisesti voidaan siellä jutella pidemminkin mutta lähinnä vaan vanhoja muistellen.
Kaihoisasti välillä ajattelen miltä tuntuisi kun olisi vieläkin oikein hyvissä väleissä noiden kanssa ja olen vähän kateellinen kavereille joilla on kavereita yli 20 vuoden takaa, muta toisaalta en ole surullinen missään nimessä vaan ihan iloinen siitä millaisia kavereita mulla on ollut silloin ja millaisia nykyäänkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt aina välillä. Harmittaa, että välit katkesivat. Oikeastaan tällaisia henkilöitä on kaksi: toinen ystävä varhaislapsuudesta ja ala-asteajoilta ja toinen yläasteelta. Näen tästä toisesta joskus unia. Haluaisin ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi ja kuulla, miten hänellä menee. Ei ehkä ole konkreettista syytä pyytää anteeksi, mutta jotenkin tunnen pettäneeni hänet, kun en huolehtinut ja ajattelin vain itseäni. Jotain pientä kärhämää ja sitten vain erkaantuminen. Teini-iässä hän alkoi muuttua ja olla toisenlaisten porukoiden kanssa. Harmittaa todella, etten ole edes moikkausyhteydessä...
On mennyt naimisiin, koska gradussa oli poikaystävän (eli nykyisen miehen) sukunimi tyttönimen sijasta. Töissä seurakunnassa, mutta tarkempaa työnkuvaa en tiedä.
Yhteydenpito loppui hänen toimestaan, ei vain enää vastaillut sähköposteihin tai tekstareihin. Ei ole ollut koskaan somessa, joten se siitä stalkkaamisesta.
Jotenkin raskas ihminen, joten ihan hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt aina välillä. Harmittaa, että välit katkesivat. Oikeastaan tällaisia henkilöitä on kaksi: toinen ystävä varhaislapsuudesta ja ala-asteajoilta ja toinen yläasteelta. Näen tästä toisesta joskus unia. Haluaisin ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi ja kuulla, miten hänellä menee. Ei ehkä ole konkreettista syytä pyytää anteeksi, mutta jotenkin tunnen pettäneeni hänet, kun en huolehtinut ja ajattelin vain itseäni. Jotain pientä kärhämää ja sitten vain erkaantuminen. Teini-iässä hän alkoi muuttua ja olla toisenlaisten porukoiden kanssa. Harmittaa todella, etten ole edes moikkausyhteydessä...
Unohda mitä tapahtui, ja mene rohkeasti sopimaan asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenystävä 1. Elelee kotikylällä alkoholistina, viimeksi siellä käydessä näin kaupan eteisessä. En puhutellut. Jossain vaiheessa kulki juoruja, että osisi kuollut, mutta serkun mies kumosi sen huhun.
Lapsuudenystävä 2. Asuu kotikylällä yrittäjänä, nähdään harvakseltaan ja silloin puhutaan paljon.
Lapsuudenystävä 3. Jo lapsena asuimme eri paikkakunnilla, olimme pikkuserkkutasoisia perhetuttuja. Tapaamme muuaman vuoden välein, kun on jotain käyntiä toisen kaukaisella kotipaikkakunnalla.
Lapsuudenystävä 4. Yläaste- ja lukioaikainen luokkakaveri. Töissä kotipakkakunnalla. Tapaamme, kun käyn hänen työpaikallaan asioimassa.
Kas, vain. Yhteyttä pidän siis niihin, jotka eivät aikuistuttuaan muuttaneet pois kotipaikkakunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan miettinyt sovintoa, tilanteessa missä välit on mennyt poikki?
En eikä kiinnosta. Menneet ovat menneitä syystä.En kaipaa noita ihmisiä.
Meitä oli kolme kaverusta: Jusa, Pertsa ja mä. Mulla on kaikki keskiluokkaisen OK, Pertsa on yliopiston proffa, ja Jusa on pultsarina Göteborgissa, ellei ole jo kuollut. Niin se elämä poikia vie.
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli kolme kaverusta: Jusa, Pertsa ja mä. Mulla on kaikki keskiluokkaisen OK, Pertsa on yliopiston proffa, ja Jusa on pultsarina Göteborgissa, ellei ole jo kuollut. Niin se elämä poikia vie.
Niin se elämä heittelee
En. En ole yhteydessä kuin yhteen lapsuudenystävään, häneenkin ehkä kerran vuodessa. Muihin yhteydenpito katkesi koulun vaihtumisen myötä.