Mitä hyvää teille on seurannut laihtumisesta?
Niin? Tiedän todellakin, ettei laihtuminen takaa uutta ja upeaa elämää, mutta olisi kiva kuulla inspiroivia kokemuksia :)
Kommentit (38)
Isoin muutos oli että ihmiset alkoivat kohdella paremmin. Se oli iso juttu mulle, koska läskinä tuntui etten ollut edes ihminen saati nainen.
- 30 kg, ainut parannus elämänlaatuun oli vaateostosten teon helpottuminen. Valitetta asti muuta iloa pienemmästä kilomäärästä ei ollut.
Oma kroppa ei enää ahdista, ei tarvitse istuessa järjestellä housunvyötäröä ja laukkua/tyynyä niin että mahamakkarat peittyisi. Olen ketterämpi ja jaksavampi, löytyy intoa jumpata ja valita nättejä vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Isoin muutos oli että ihmiset alkoivat kohdella paremmin. Se oli iso juttu mulle, koska läskinä tuntui etten ollut edes ihminen saati nainen.
Tuon kuuluisi mennä "edes nainen saati ihminen". Eihän naisia yleensä pidetä ihmisarvoisina.
Aloimme taas harrastaa seksiä mieheni kanssa. Itsetuntoni parani ja siksi mieheni taas haluaa minua.
Närästys vaivaa enää harvoin. Nälänsieto on parempi, eli verensokerin ei romahda heti, jos edellisestä syömisestä on lähelle 3 tuntia.
Itsevarmuus. Myös intiimeissä kanssakäymisissä miehen kanssa.
Ihmiset eivät varasta tunikoitani pihan pyykkinarulta teltoikseen.
Voin vihdoinkin pukeutua siihen tyyliin, joka itseäni miellyttää. Aiemmin tietynlaiset vaatteet saivat näyttämään vain entistäkin isommalta, eikä silloinen kroppani sopinut hakemani estetiikan kanssa yhteen. Esim. löysät sifonkipaidat saivat näyttämään siltä, kuin olisin raskaana. Nyt näyttää paljon paremmalta!
-30kg ja juuri 18 täyttäneenä ja laihtuneena miehet alkoivat kiinnostua minusta. Sitä ennen ei kukaan ja olin hyvin surullinen. Tapasin lopulta unelmieni miehen: komean, urheilullisen ja älykkään. Ilman laihtumista näin tuskin olisi käynyt.
Yhä toisinaan näen itseni lihavana tyttönä ja jälkensä se on mieleen jättänyt. Onneksi muut välillä muistuttelevat tuloksista :)
Mikään ei muuttunut paremmaksi. Ei piristynyt seksielämä, eikä ollut tarmokkaampi olo töissä. Verenpane laski ja sokeri häivisi virtsasta, mutta ei se tuntunut mitenkään paremmalta, voin ihan yhtä hyvin kuin lihavanakin.
Tuli positiivinen olo ja sain huomiota miehiltä.. pystyin eroamaan feminismiliikkeestäkin, valitettavasti paljon nyrpeitä ystäviä jäi sille tielleen mutta sain toisaalta paljon uusia (positiivisempia) ystäviä tilalle
Jaksan tehdä enemmän ja mitä enemmän teen, sitä enemmän mieleeni pulpahtaa toteutusta vaativia ideoita. Kotini on nyt miellyttävämpi ja siistimpi, en enää tupakoi ja rahaakin on vähän säästössä, kun en herkuttele ja teen enemmän itse.
Vierailija kirjoitti:
Aloimme taas harrastaa seksiä mieheni kanssa. Itsetuntoni parani ja siksi mieheni taas haluaa minua.
Meniköhän se just noin?
Voin pukea päälleni vaatteita, jotka näyttää oikeasti ihan kivalta eikä teltalta tai makkaran kuorelta! :D
Minä en koskaan ole varsinaisesti ylipainoinen ollutkaan, mutta eron jälkeen tullut laihduttua vähän liikaakin mieheksi. Nyt hilaan painoa pikkuhiljaa hieman ylöspäin yrittäen samalla kasvattaa lihasmassaani.
Ainakin liikkumisen keveyden olen huomannut, enkä hikoile yhtä helposti kuin ennen. Toisaalta taas palelen helpommin kuin ennen ja huomaan sormeni olevan usein kylmät, vaikka ne olivat ennen aina lämpimät.
Maksan rasvoittuminen stoppasi ja verenpaine laski.
Verensokeritaso palautui normaaliksi.
Rahaa alkoi jäämään säästöön, kun herkuttelubudjetti lensi roskakoriin: selvisi, että olin käyttänyt kuukaudessa enemmän rahaa herkkuihin kuin itse ruokaan..! Ja minä söin hyvin jo läskinä!!
Muiden katseiden alla oleminen ei enää ahdista samalla tavalla kuin ennen.
Itseluottamus palautunut normaaliksi! Energisempi olo, nukun paremmin.