Anoppini on wt pubiruusu

Mulla itselläni vähän vastaava tilanne. Anoppi juo itsensä humalaan kaikissa tärkeissä tilaisuuksissa (häät,hautajaiset,joulu..) ja lapset ovat oppineet pelkäämään mummuaan. Mieheni on kieltänyt häntä tulemasta näihin tapahtumiin jossei osaa olla juomatta mutta joka kerta lupaa parantavansa tapansa ja retkahtaa siitä huolimatta. Olen kyllästynyt että lapsemme pelkäävät ja me joudunne mieheni kanssa leikkimään aikuisen naisen lapsenvahtia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla itselläni vähän vastaava tilanne. Anoppi juo itsensä humalaan kaikissa tärkeissä tilaisuuksissa (häät,hautajaiset,joulu..) ja lapset ovat oppineet pelkäämään mummuaan. Mieheni on kieltänyt häntä tulemasta näihin tapahtumiin jossei osaa olla juomatta mutta joka kerta lupaa parantavansa tapansa ja retkahtaa siitä huolimatta. Olen kyllästynyt että lapsemme pelkäävät ja me joudunne mieheni kanssa leikkimään aikuisen naisen lapsenvahtia.

Apua.. Voimia sinne ja toivottavasti raitistuisi mummo niin saisi lapset ihan selväpäisen isoäidin

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa sille apua.

Olisit kertonut myös, millaista apua sivullinen voi juopolle hankkia? 

Täällä vastailee ilmiselvästi sellaiset, joilla ei ole kokemusta alkoholistin lähellä elämisestä. No, minun ÄITINI on juonut vuosikausia samalla tavalla kuin anoppisi. Ei onneksi pyrkinyt meidän ovelle juodessaan eikä soitellut ja välimatkakin on pitkä. Meidän oli pakko vetää selkeät rajat, että hänen ollessaan humalassa, ei olla yhteydessä. Kyllä, on lähdetty lasten kanssa takaisin 800 km välimatkaa taittamaan, kun korkki aukesi. Välit on jääneet aika etäisiksi sittemmin sattuneesta syystä. Välillä ei saatu kuukausiin äitiä kiinni, kun ei vastannut puhelimeen eikä viesteihin (koska ei ollut koskaan selvin päin). Puhelin oli päällä, joten pääteltiin että on hengissä. Yllä oleva kuulostaa todella kovalta ja tunteettomalta, mutta voit uskoa että kaiken tämän takana on vuosikymmenten suru ja kärsimys. Suru siitä, ettei meidän lapsilla voinut olla tavallista isoäitiä. Olen kaikissa väleissä, kun äiti on ollut raittiina, yrittänyt kaikin voimin saada lapsille ja hänelle edes jonkinlaisen suhteen. Siitä vetovastuu on ollut täysin minun harteillani, äidillä ei ole siihen riittänyt voimia (tai kiinnostusta).

Käytännön neuvot mitä minä antaisin:

- samaa mieltä ylemmän kirjoittajan kanssa, että älä hauku ja päivittele anoppia miehellesi. Minulle moni sukulainen ihmettelee ihan samaan tyyliin kuin monet kirjoittajat tässä ketjussa, että miten äitini nyt tuolla tavalla räkäkänniin itsensä juo, käsittämätöntä ettei ristiäisiin voi tulla selvänä, miksei voi pitäytyä parissa lasillisessa, eikö se ymmärrä hävetä jne. Käydään läpi kaikki työpaikan tai suvun alkoholistit ja yritetään minulta tivata, että mikä siinä on että ne niiden joka tilaisuudessa pitää vetää överiksi. Jotkut jopa sanovat, että minun pitäisi puhua järkeä äidille. No arvaa onko yritetty. MINÄKÄÄN EN YMMÄRRÄ. ÄLÄ PÄIVITTELE SITÄ MINULLE. MINÄ EN OSAA SITÄ RATKAISTA (muuta kuin että se on riippuvuus, joka hämärtää todellisuudentajun).

- selkeät rajat. Ette vastaa jatkuviin puheluihin, ette ota vastaan iltamyöhällä. Anopin ollessa selvänä käytte asiat jämäkästi läpi. Pidätte rajat AINA, vaikka mikä olisi. Minun äitini alkoi kertoa mielikuvituksellisia tarinoita ryöstöistä ja ties mistä kidnappauksista, joista heti kuuli ettei ole voinut tapahtua, selitelläkseen ohareitaan luvatuista tapaamisista. Minä en nykyään edes teeskentele uskovani, vaan sanon että älä valehtele.

- tarvittaessa jos rajojen pito ei auta, kutsutte poliisit ovellenne, vaihdatte puhelinnumeron jne.

-lasten hankintaa teidän ei tarvitse moisen takia jättää. Moni kasvattaa lapsensa ilman isoäitiä, kuten minä. Olisi hienoa, jos lapsilla olisi ollut isoäiti jota tavata, mutta kun ei ollut. Teidän täytyy tehdä se surutyö siitä asiasta, mutta omista elämänsuunnitelmistanne älkää luopuko.

-tämä kuulostaa nyt kovalta, mutta niin kauan kuin tilanne on tuo, teidän täytyy nyt kovettaa itsenne ja ottaa etäisyyttä. Autatte myös anoppia sillä tavalla.

-al-anonin vertaistukipuhelin tai ryhmä auttaa (etenkin miehellesi olennaisempi). On aivan eri juttu puhua jonkun kanssa, joka on kokenut saman, ei tarvitse selitellä ja hävetä ja pyytää anteeksi eikä kuunnella ymmärtämätöntä päivittelyä.

Mitä mieltä miehesi on. Olisiko aika sulkea puhelin ja ottaa ovikello pois ovesta? Anoppi oppii kun kerran soittaa poliisit koska ette ole avanneet ovea. Tuolla uhkailulla hän todistaa itselleen että hallitsee miestäsi yhä. Ja on oikeassa, ikävä kyllä.

Vastaaja 24 lisää (tuo pitkä sepustus äidistäni). Erona teidän tilanteeseen on, että äitini on selvin päin fiksu ja mukava (ei martyyriyyteen, panetteluun tai muuhunkaan taipuvainen). Minulla oli myöskin hyvä lapsuus itsellä, hän ei juonut silloin. Sitä taustaa vasten on vielä vaikeampi ottaa etäisyyttä ja laittaa rajoja.

Kuulostaa omalta anopiltani. Alkoholi on aina kuulemma maistunut ja tilanne paheni kun puolisoni vanhemmat erosivat. Anoppi ripustautuu kuopukseensa (puolisoni on esikoinen), joka myös tapaa juoda alkoholia ilman estoja. Pyydetään rahaa ja kyytejä kaupunkiin, kun ei haluta lähteä omalla autolla (=ei voi juoda) ja koska rahat menee ja katoaa aina jonnekin niin on tälläkin hetkellä velkaa tänne.

Puoliso on pikku hiljaa kiristänyt rajojaan, ei enää lähde heti käskystä kuskiksi tai muuta. Rahaa lainaa, koska muuten tulisi välirikko ja anoppi kuitenkin maksaa rahat aina seuraavasta tilistä. Surullinen tapaus koko keissi, oma puoliso ahdistuu jo joulustakin etukäteen, sillä marttyyrin viitta ei hevillä tipu. Haukutaan kaikkia (myös meitä meidän selän takana) ja ihmetellään, miksei miesjutut toimi ja miksi ystävät kaikkoavat...

Näillä eletään. Jos ikinä päätetään perustaa perhe niin ollaan kyllä anopin suhteen todella tarkkana. Puolisoni isä on onneksi ihan huipputyyppi, vaikka häntä haukutaan menemään tuon tuosta anopin puolelta.

Sanokaa anopille suoraan että jos jatkaa juomista niin välit pysyvät poikki. Jos hän ei omasta mielestään näe minkäänlaista ongelmaa käytöksessään, listatkaa paperille tai vaikka tekstiviestiin että mitä kaikkea hän kännissä tekee. Ihan kaikki. Sitten lähetätte anopille sen viestin/näytätte paperin ja kysykää että eikö vieläkään ole mikään vikana. Jos ei edelleenkään usko, kuvatkaa vaikka seuraavan kerran kännissä ollessaan videolle ja lähetätte hänelle krapula-aamuna videon.

Jos nämä ei toimi niin antakaa olla. Jos tulee yöllä koputtelemaan, älkää avatko. Soittakaa poliisi jos ei itse tajua lähteä pois. Pahimmillaan voitte vaikka blokata anopin numeron. Ei ole mikään pakko vastata kun hän soittaa.

Alkoholistin lähimmäisenä voin sanoa että jos lähdette tuolle paapomislinjalle (esim. menette baariin mukaan katsomaan perään) niin alkoholisti on pahasti koukuttanut teidät. Hän on aikuinen ihminen ja itse tekee päätöksen juoda pää täyteen ja mennä siihen tilaan että menee sekaisin. Siinä vaiheessa ei todellakaan pidä alkaa huolehtimaan, varsinkin jos toinen ei tee omasta mielestään mitään pahaa. Jos heräisi jonkun toisen vierestä aamulla niin EHKÄ hänellä voisi alkaa päässäkin raksuttamaan että miten tässä näin kävi, vaikka ihan viattomasti vain pari otin. Kuitenkin tärkeintä on että hän alkoholistina kantaa vastuun teoistaan, kuten nyt kun teihin on välit poikki. Voitte esim. tuon facebook-päivityksen suhteenkin laittaa hänelle viestiä (yksityisesti) että tässä vielä lista syistä miksi oikeasti laitamme välit poikki.

Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä miehesi on. Olisiko aika sulkea puhelin ja ottaa ovikello pois ovesta? Anoppi oppii kun kerran soittaa poliisit koska ette ole avanneet ovea. Tuolla uhkailulla hän todistaa itselleen että hallitsee miestäsi yhä. Ja on oikeassa, ikävä kyllä.

Mieheni on myös katkaissut välinsä äitiinsä viimeisen tempauksen takia. Hänkin on aivan puhki tilanteesta, mutta tietysti välittää äidistään, niin me kaikki. Tämä on ollut hänellekin vaikeaa aikaa, mutta mielestäni nyt pitää tehdä valintoja. Joko anoppi jatkaa samalla linjalla ja riidat jatkuvat tai sitten otetaan etäisyyttä ja annetaan mahdollisuus muuttaa toimintatapojaan. Myönnän että en itsekään ole mikään helpoin tapaus (pidän tiukkaa kuria kotona, aikataulutan kaiken ja juon hyvin harvoin, samoin mieheni) ja tämä eroaa kovin siitä miten anoppi haluaisi asioiden hoituvan. Mutta mielestäni meidän huushollissamme asiat hoidetaan meidän tavalla, ei muiden. Meidän käsityksemme alkoholin kohtuukäytöstä eivät kohtaa. En halua että (tulevat) lapsemme menevät mummolaan hoitoon ja joutuvat katsomaan aikuisten ihmisten sekoilua kännissä saati kokemaan turvattomuutta sen takia. Omakin äitini juo välillä, mutta ei ikinä ole mennyt tuohon pisteeseen yksikään juominen. Siksi minun on vaikeaa ymmärtää mitä mieheni käy läpi. Tästä selvitään, mutta vaatii aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa anopille suoraan että jos jatkaa juomista niin välit pysyvät poikki. Jos hän ei omasta mielestään näe minkäänlaista ongelmaa käytöksessään, listatkaa paperille tai vaikka tekstiviestiin että mitä kaikkea hän kännissä tekee. Ihan kaikki. Sitten lähetätte anopille sen viestin/näytätte paperin ja kysykää että eikö vieläkään ole mikään vikana. Jos ei edelleenkään usko, kuvatkaa vaikka seuraavan kerran kännissä ollessaan videolle ja lähetätte hänelle krapula-aamuna videon.

Jos nämä ei toimi niin antakaa olla. Jos tulee yöllä koputtelemaan, älkää avatko. Soittakaa poliisi jos ei itse tajua lähteä pois. Pahimmillaan voitte vaikka blokata anopin numeron. Ei ole mikään pakko vastata kun hän soittaa.

Alkoholistin lähimmäisenä voin sanoa että jos lähdette tuolle paapomislinjalle (esim. menette baariin mukaan katsomaan perään) niin alkoholisti on pahasti koukuttanut teidät. Hän on aikuinen ihminen ja itse tekee päätöksen juoda pää täyteen ja mennä siihen tilaan että menee sekaisin. Siinä vaiheessa ei todellakaan pidä alkaa huolehtimaan, varsinkin jos toinen ei tee omasta mielestään mitään pahaa. Jos heräisi jonkun toisen vierestä aamulla niin EHKÄ hänellä voisi alkaa päässäkin raksuttamaan että miten tässä näin kävi, vaikka ihan viattomasti vain pari otin. Kuitenkin tärkeintä on että hän alkoholistina kantaa vastuun teoistaan, kuten nyt kun teihin on välit poikki. Voitte esim. tuon facebook-päivityksen suhteenkin laittaa hänelle viestiä (yksityisesti) että tässä vielä lista syistä miksi oikeasti laitamme välit poikki.

Voimia.

Veikkaan että tarkoituksena oli juurikin testata tuolla käytöksellä että mihin asti voi temppuilla kännissä. Kyllä se on miehelleni raskasta nähdä oma äitinsä tuossa kunnossa. En tiedä katuuko anoppi someen laittamiaan päivityksiä? On poistanut ne seuraavana aamuna eikä vieläkään kuulunut minkäänlaista pahoittelua, anteeksipyyntöä käytöksestään. Kyllä oli avautunut jollekin forumille miten olen käännyttänyt poikansa häntä vastaan ja toivoo eroamme. Oli laitettu mausteeksi pari aikaisempaa riitatilannetta hänen näkökulmastaan (kuinka kauhea ihminen olen yms). On pettynyt selkeästi että pidimme yhteisen kannan ja otimme etäisyyttä. Luulisi päälle nelikymppisen naisen tajuavan että pelkkä anteeksipyyntö tekee jo ihmeitä. Mutta on liian ylpeä sellaiseen. "Mielummin kuolen kun pyydän anteeksi".

Anoppini on lievä wt. Matalapalkkaisella alalla ja kovasti yrittää olla hieno mutta ei siinä oikein onnistu. Esim. vaatteet siistit mutta kynsilakat on monta viikkoa vanhat ja lohkeilleet. Tai vaatteet hienot mutta hampaat pesemättä ja hengitys haisee.

Mieheni ei kuitenkaan kiinnitä anopin wt-mäisyyteen mitään huomiota mutta minua häpeää vaikken ole mikään wt ja yrittää kontrolloida esim. käyttäytymistäni tietyissä tilanteissa joissa on muita ihmisiä? Olen kuitenkin saanut hyvän kasvatuksen. Mistä tämä johtuu?

Kyllästynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät että hieroi vieraita miehiä bissen toivossa?

Olin paikalla mieheni kanssa yrittämässä saada häntä lopettamaan juomisen ja painumaan taksiin. Uhkasi myös satuttaa itseään jonka takia oli pakko mennä "vahtimaan".

Kenen kanssa teidän lapset oli sillä aikaa?

Minun äitini on seitsemänkymppinen alkoholisti. Selvin päin mukava ja rakastava, vaikkakin kyllä hänestä huomaa, että hän oikein odottaa että saa sitä viiniään. On hieman hermostunut ja kankea. Kun juo, niin rentoutuu- ainakin ensin. Sitten alkaa kyyneleet, marttyyrointi, syyllistäminen. Kolhii itseään.

Kotonaan ja matkassa mukana on aina piilopulloja. Valehtelee juomisestaan, vaikka lapsenikin näkevät (ja haistavat) että mummi on taas juonut. Perhejuhlissa tms nolottaa, kun hän esim. päättää pitää epäselvän, sössöttävän extempore-puheen. Kaatuilee, hoippuu, halaa ja suutelee kaikkia.

Kun olemme ottaneet puheeksi hänen juomisensa, hän suuttuu ja itkee. Ei näe käytöksessään kertakaikkiaan mitään väärää.

Ap, ei minulla ole neuvoja sen kummemmin antaa. Mutta tiedä, että et ole yksin.

Meitä on monta, joiden elämässä on alkoholisti. Se ei ole helppoa.