Yhteen kaverimiehen kanssa, kun viimeinenkin lapsi muuttanut pois kotoa?

Meillä on hyvä olla yhdessä. Hellyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista riittää. Olen ajatellut, ettei sellaista hullua jalat alta vievää rakkautta enää tule, vaan voisi vaan siirtyä suoraan siihen arkeen, joka olisi ihan hyvää.
Takana suhde vain lasten isään, joka otti petti ja jätti. Häneltä en koskaan saanut sellaista tukea kuin tuolta kaverimieheltä. Minun on hyvä olla hänen kainalossaan. Seksiä ei ole ollut, enkä tiedä, olisikokaan ja jos niin millaista. Ehkä se riittää, että on vaan hyvä ja rauhaisa mieli hänen kanssaan sen sijaan, että kumpikin kärvistelisi yksinäisyydessään ja rahakin on tiukalla.
Kellään kokemusta tai mielipiteitä?