Lue keskustelun säännöt.
Ja taas se jokajouluinen stressi siitä joulunvietosta! Vanhentuneet vanhemmat ei vaan tajua
16.10.2016 |
Jos mummi ja ukki on yli 80 vee ja heidän lapensa yli 50 vee, niin millä tahansa matikkapäällä pystyy laskemaan, että mitään lasten juhlaa ei enää saada kasaan meidän kanssa ja lastenlasten kanssa millään. Ei siis millään. Mummin ja ukin lastenlapset ovat sen ikäisiä , että he ovat muuttaneet omilleen opiskelemaan, ehkä avoliittoon ihan ekaa kertaa. Lapsenlapsia ei ole vielä näköpiirissä, enkä niitä todellakaan vielä toivokaan. Haluan lasteni ensin saavan opinnot valmiiksi.
Ja nythän on jo ihan hyvää aikaa aloittaa kysely, arpominen, kauttarantain huokailu ja veivaaminen, että tuleeko sitä joulua ollenkaan.
Olen onnitunut muutaman kerran väistämään koko homman lähtemällä etelään juuri jouluksi, vaikka matkat on silloin älyttömän hintaiset. Olen kyllä ollut valmis sen maksamaan.
Kerran ostin koko porukalle jouluristelyn.
Kysymys on siitä, että vanhukset eivät hyväksy sitä, että lapset kasvaa eikä niiden kanssa enää saada sellaista pikkulasten ilonkiljahdusten täyttämää perhejoulua. Ei vaan onnistu.
Mikään muu ei kelpaa ja jouluristely esimerkiksi sai heidät vaan kärsimään ja ihmettelemään ettei tämä nyt ole ollenkaan sellaista.
Väkisin pitäisi rakentaa lapsuuden joulu ja jostain pitäisi kai saada pikkulapsiksi takaisin muuttumaan meidän lapset.
Ymmärrän täysin, että vanheneminen on luopumista, sitä luopumista olen tehnyt tässä itsekin. Ja onhan siinä ikävääkin, mutta minä sentään ymmärrän asian. Vanhuksilta ei siihen löydy venymistä.
Olen suoraan sanonut etten vielä tiedä miten ja millä porukalla meillä jouluna ollaan. Olen sanonut vanhuksille että miksipä eivät menisi toisen sisarukseni luo, ei ole joka joulu pakko meillä olla. (Tiedän että sisar häipyy jonnekin muualle sillä sekunnilla kun kuulee että vanhukset olis heille tulossa. Ei vaan passaa sille)
Viime jouluna äiti mullotti kuin haudan äärellä, että ei kait täsä tarvi lähteä ollenkaan ettei vaan olla vaivaksi ja mitä sitä turhaan ja läpäläpä loputtomiin. Nyt se jo aloittelee samaa virttä.
Kommentit (258)
Onnea teille, joulumarttyyrit ovat paholaisen luomumsista ikävimpiä 😕
- jouluton, stressitön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montakohan joulua näillä isovanhemmilla on vielä vietettävänä? Ja ehkä ajatus on perhejuhlassa, ei pikkulapset ole pakollisia siinä.
Surullista, että perinteistä ja rakkaiden kanssa vietetystä juhlasta on tullut tuollainen inhokki ja taakka.
Itse kuulun eri uskontoon ja emme joulua vietä, mutta meillä on sitten omat juhlapyhämme ja traditiomme.
Ja vanhuksille ei voi sanoa, että meillä ei enää mitään pikkulapsia ole, vai....?
Jos ei viiskymppinen ihminen pysty sanomaan vanhemmilleen, että me vietämme aikuisten joulun keskenämme, niin on kyllä ihme. Mutta toki se on mukavampaa suomalaiseen tyyliin huokailla ja valittaa selän takana, kuin selvittää asia suoraan.
Joten jatkakaahan kärsimistä niin kauan, kunnes vanhempanne kuolee.
Joulu, tuo lähimmäisten ja hyvän tahdon juhla
Mä oon just se nuori ihminen joka pakotetaan vierailemaan kaikki mummot ja papat jouluna. Kivaa nähdä heitä mutta todella stressaavaa kiertää monta eri paikkaa kun pitää poikaystävänkin isovanhemmat kiertää. En tiedä rauhallisesta joulusta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulu, tuo lähimmäisten ja hyvän tahdon juhla
Siitä nautitaan vaikka hampaat irvessä. Ilo pintaan vaik syän märkänis! 🎅
Vierailija kirjoitti:
Ja vanhuksille ei voi sanoa, että meillä ei enää mitään pikkulapsia ole, vai....?
Jos ei viiskymppinen ihminen pysty sanomaan vanhemmilleen, että me vietämme aikuisten joulun keskenämme, niin on kyllä ihme. Mutta toki se on mukavampaa suomalaiseen tyyliin huokailla ja valittaa selän takana, kuin selvittää asia suoraan.
Joten jatkakaahan kärsimistä niin kauan, kunnes vanhempanne kuolee.
Kyllä ap minusta tuolla kertoi kertoneensa, mutta kun sitä vastausta ei hyväksytä vaan vaihdetaan sinne marttyyrivaihteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli niin ihana pappa, että vietimme joulut mielellämme luonaan. Vielä nuorena aikuisenakin. Myöskin lapseni ehti onneksi viettää joulua isopapan kanssa.
Olen jo sanonut omille aikuisille lapsille heidän kotoa muutettuaan että jokainen rakentaa oman joulunsa aikuisena kuten
parhaaksi näkee, eli en tee enää jouluja aikuisille lapsilleni ja en kyläile missään jouluna.
Joulun vietän mieheni kanssa syöden ja sohvalla lojuten, yhtään huutamista tai riemunkiljahdusta ei jaksa edes joulunakaan, stressiä miten pitäisi oikea joulu viettää, ahdistus.
Äidille soitan jouluaattona. Lopetin vanhempien ja mummojen huokailujen kuuntelemisen lopullisesti kun sain omat lapset ja joulut olimme oman perheen kesken, aina ilman vanhempia tai kyläilyjä. Taksit kulkee haudoille ja hotellit majoittaa joulunakin. Olen jouluihminen ja vietän sen kuten haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ap teillä ole joulua ollenkaan kuten esim. joulukuusta tai jouluruokia? Vai oletteko käyneet jouluruokailemassa aina vanhemmillasi?
Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti.
On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon just se nuori ihminen joka pakotetaan vierailemaan kaikki mummot ja papat jouluna. Kivaa nähdä heitä mutta todella stressaavaa kiertää monta eri paikkaa kun pitää poikaystävänkin isovanhemmat kiertää. En tiedä rauhallisesta joulusta mitään.
Olen niin iloinen, että miehen kanssa itsekkäästi vihellettiin peli poikki jo seurusteluaikana, eikä suostuttu ajamaan pitkin poikin koko joulua. Tapaan mielelläni isovanhempia, mutta en vain suostu käsittämään, miksi sen pitäsi tapahtua juuri jouluaattona. Me vietetään rauhallinen joulu oman perheen kesken ja vieraillaan vanhusten luona joko ennen joulua tai joulun jälkeen.
Meillä sama meininki.
Silloin kun itse olin lapsi ei mummot viettäneet meillä joulua.
Äidin äidin luona vierailtiin pikaisesti ennen tai jälkeen joulua. Ja yleensä se meni niin että äitini huusi mummolle jostain mitä tämä oli tehnyt väärin.
Yhtenä vuonna raivosi joulukuusesta, joka siis oli äitini mielestä vääränlainen.
Isän äidin luona ei vierailtu lainkaan vaikka mummot asuivat parin kilometrin päässä toisistaan. Ei olisi ollut isoa vaivaa.
Ja nyt äitini vaatii perhejouluja minun perheeni kanssa. Ja murjottaa tai huutaa jos joku asia ei mene niinkuin hän haluaa.
Hyvää joulua vaan kaikille saatana 😈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta joulun voi aivan hyvin viettää vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa. Olipa ikää aitten miten paljon vain.
En käsitä, miksei ap ymmärrä, että tokihan ne vanhempansa haluavat viettäää joulun lasten ja lastenlasten kanssa, vaikka ne eivät pikkulapsia olisikaan.
Ap taitaa olla sellainen suorittaja ja joulustressaaja. Tärkeintä on kuitenkin yhdessäolo. Viettäkää joulu näiden isovanhempien kanssa. Osta jouluruuat valmiina, jos et itse jaksa tehdä ja relaa.
Kuulostat ap. aika ikävältä ihmiseltä. Ei sinun tarvitse jouluasi viettää vanhempiesi kanssa eikä sinun lasten tarvitse viettää joulua sinun kanssasi. Kaikilla on oikeus valita. Käytöksesi ja puheesi vanhemmistasi on vaan ala-arvoisen kuuloista. Aikuiset ihmiset pystyvät keskustelemaan vanhempiensa kanssa muutenkin kuin vedättämällä loppuun asti ' en mä tiedä' - virrellä.
Edestään löytää mitä taakseen jättää. Sinä olet opettanut lapsillesi ettei suvulla ja isovanhemmilla ole mitään merkitystä ja hyvin todennäköisesti joudut jatkossa samaan rooliin kuin missä suvun seniorit ovat nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti.
On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa.
Kaikkien vanhemmat ja isovanhemmat eivät ole ihan niin pullantuoksuisia ja ihania kuin joidenkin toisten.
Rajat joulunakin kirjoitti:
Olen jo sanonut omille aikuisille lapsille heidän kotoa muutettuaan että jokainen rakentaa oman joulunsa aikuisena kuten
parhaaksi näkee, eli en tee enää jouluja aikuisille lapsilleni ja en kyläile missään jouluna.
Joulun vietän mieheni kanssa syöden ja sohvalla lojuten, yhtään huutamista tai riemunkiljahdusta ei jaksa edes joulunakaan, stressiä miten pitäisi oikea joulu viettää, ahdistus.
Äidille soitan jouluaattona. Lopetin vanhempien ja mummojen huokailujen kuuntelemisen lopullisesti kun sain omat lapset ja joulut olimme oman perheen kesken, aina ilman vanhempia tai kyläilyjä. Taksit kulkee haudoille ja hotellit majoittaa joulunakin. Olen jouluihminen ja vietän sen kuten haluan.
Todella itsekästä. Ei haluta lapsenlapsille suoda sukujoulua ja iloa isovanhempien kanssa, vaan halutaan vain itsekkäästi kykkiä kahdestaan välittämättä lasten perheistä. Näkee, että et-ajan sukupolvi jyllää ja ajattelee vain itseään. Heti, kun saadaan lapset täysi-ikäisiksi, potkaistaan pellolle ja ei haluta pitää heihin yhteyttä
Vierailija kirjoitti:
Montakohan joulua näillä isovanhemmilla on vielä vietettävänä? Ja ehkä ajatus on perhejuhlassa, ei pikkulapset ole pakollisia siinä.
Surullista, että perinteistä ja rakkaiden kanssa vietetystä juhlasta on tullut tuollainen inhokki ja taakka.
Itse kuulun eri uskontoon ja emme joulua vietä, mutta meillä on sitten omat juhlapyhämme ja traditiomme.
Nykylapset tarttisivat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja perinteitä.
Omat vanhempani olivat myös sellaisia, jotka odottivat, että me lapset kasvetaan aikuisiksi ja ei tarvitse enää viettää perhejoulua.
Siinäpä sitten kykin joulut opiskeluaikojen soluasunnossa yksin, etten vain häiritse vanhempiani. Saivat viettää joulut kahdestaan.
No, nyt kun on oma perhe, olen jatkanut samaa linjaa, että vietämme sen vain oman perheen ja miehen vanhempien kanssa. Omat vanhempani saavat viettää joulua edelleen kahdestaan, vaikka nyt muka he niin haluaisivat tulla meille. Mutta suon heille sen ilon, että en todellakaan häiritse heidän joulurauhaansa ja halua heitä meille rasittumaan ja meitä sinne, että heillä olisi raskasta.
Heh, melko tutulta kuulostaa. Meillä on aina onneksi ollut vuorotyö, jota voi syyttää, jos ei olla lähdetty jouluksi mummolaan. Tiedän tuon saman, että ärsyttää, vaikka kuinka ymmärtäisi, että toiset tekee jonkunlaista luopumisen työtä siellä. Mutta kun saisivat nyt valmiiksi sen! Hävettää olla kärsimätön. Ja tosiaankaan nuorisoa (parikymppisiä opiskelijoita) ei pakoteta enää mummolaan jouluksi, satojen kilsojen päähän.