Lapseton nainen kyselee äideiltä ja miksei myös isiltä

M47 kirjoitti:

Lapsi tarvitsee sisaruksen,ettei siitä tule itsekäs.Toinen syy on ,että aina voi jtn ikävää tapahtua.Se olis ikävää huomata seniilinä,että ainut lapsi sairastui.itsellä 2 lasta

Näin kuopuksena musta olisi tosi ikävää huomata että mut tehtiin ensisijaisesti vanhemmalle leikkikaveriksi tai jos tälle esikoiselle olisi sattunut jotain, niin olisi ollut korvaava pikkukakkonen. Rehellisesti ihan sairas ajattelutapa.

Varmaan se oma lapsuudenperhe vaikuttaa monilla, mitä pitää itselle "normaalina" perheenä. Omat suhteet sisaruksiin voi myös vaikuttaa sekä totta kai omat luonteenpiirteet jne.

Itse tulen isosta perheestä ja välit sisaruksiin on läheiset. Toivonkin useampaa lasta. Mielestäni on luonnollista muodostaa näkemys perheestä ja siihen liittyvistä toiveista oman lapsuuden perusteella. Sitten nämä toiveet kohtaavat todellisuuden esim uran tai esikoisen vauvavuoden aikana, ja jokainen löytää toivon mukaan itselle hyvän ratkaisun. Jotkuhan voivat myös oireilla omia lapsuuden kipukohtia tekemällä monta lasta, siis enemmän kuin olisi voimavaroja hoitaa..

Vierailija kirjoitti:

M47 kirjoitti:

Lapsi tarvitsee sisaruksen,ettei siitä tule itsekäs.Toinen syy on ,että aina voi jtn ikävää tapahtua.Se olis ikävää huomata seniilinä,että ainut lapsi sairastui.itsellä 2 lasta

Näin kuopuksena musta olisi tosi ikävää huomata että mut tehtiin ensisijaisesti vanhemmalle leikkikaveriksi tai jos tälle esikoiselle olisi sattunut jotain, niin olisi ollut korvaava pikkukakkonen. Rehellisesti ihan sairas ajattelutapa.

Rehellisesti sanottuna sairas minunkin mielestä. En ole kuopus ja kyllä siihen itsekkyyteen vaikuttaa kasvatus eikä sisarukset. Samoiten tuo että ainut lapsi sairastuu... huh mitä ajattelua.

Meillä on yksi lapsi ja hän on meille valtavan rakas ja tärkeä. Jokainen päivä on ollut ilo seurata hänen kasvuaan ja kehitystään. Vauva-aika oli rankkaa, mutta niiiin ihmeellistä. Raskaus sujui todella helposti, synnytys (sektio) oli kamala kokemus, mutta palauduin 6vkossa täysin omiin lähtömittoihini, eikä kropasta edes näe, että olen koskaan raskaana ollutkaan. En ollut pitkään hoitovapaalla, vaan palasin innolla töihin.

Sekä minulla että miehelläni on sisaruksia ja he ovat meille tärkeitä, lisäksi taakka vanhenevista vanhemmista jakautuu meille kaikille lapsille. Olemme siis onnellisia kaikin puolin sisaruksistamme.

Olemme myös hyvintoimeentulevia, eli meillä olisi varaa toiseen lapseen ja silti pitää matkusteleva elämäntyylimme ja kustantaa kaikki harrastukset jääkiekosta ratsastukseen lapsille. Meillä on myös jaksamista ja henkistä pääomaa, olemme korkeakoulutettuja ja työurillamme hyvässä vauhdissa, olemme fyysisesti hyvässä kunnossa, eikä meillä ole mitään perinnöllisiä sairauksia suvussa. Olemme yli kolmekymppisiä ja elämä on kaikkiaan todella hyvällä mallilla.

Pähkäilemme siis toisen lapsen tekemistä, sillä elämä on valtavan helppoa ja onnellista nyt, mitä jos kaikki ei menisikään yhtä hyvin toisella kerralla? Toisaalta olisi ihana nähdä, millainen toinen lapsi olisi luonteeltaan ja tavallaan tehdä tietoisesti vauva-aika "viimeistä kertaa". Tietysti olisi se mahdollisuus myös, että toinen lapsi olisi eri sukupuolta, mikä olisi myös uutta ja ihmeellistä.

Vastatakseni kysymykseesi, niin en tiedä, mikä lopulta on se syy, miksi tekisimme toisen lapsen. Kukaan ei painosta siihen ja elämä kotiäitinä ei sekään houkuta, synnytyskin hirvittää jo ajatuksena. Elämässä on juuri nyt kaikki hyvin, kokonaista ja täydellistä. - Silti uskon, että päädymme toisen lapsen kannalle tulevaisuudessa.

Sun vanhemmat on outoja,tottakai kaikkia lapsia rakadtetaan saman verran.Tai ainakin minä rakastan.

Urpot vanhempani sikisivät kuin kaniinit koko 90-luvun, työttömällä kun ei parempaa tekemistä taida olla kuin lakanoiden lallattelu. Oli tosi mahtavaa 6-lapsisen perheen vanhimpana tajuta, että koko porukalla olisi asiat paremmin jos lapsia olisi vähemmän. Tämä vaikutti hyvin suuresti omiin lapsihaaveisiini.

En usko että vanhempani tarkoittivat pahaa kun tekivät suorastaan typerästi tehtaillessaan kakaroita, joista osalla ei tänä päivänä ole toisen asteen koulutusta eikä sellaista tule. "Lapsi tuo leivän pöytään", sanoi äitini. Ja kilinvittu, enemmän meillä olisi ollut leipää jos olisi ollut vähemmän syöjiä.

Anteeksi katkera avautuminen mutta sille on syynsä, miksi meillä on tasan yksi lapsi eikä tule enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt meni kyllä ekalla kommentoijalla aiheen ohi. Minua kiinnostaa ihmisten motiivit lasten hankkimiselle. Ihminen pystyy säätelemään lisääntymistään, toisin kuin muut eläimet, joten miksi monet tekevät tietoisen päätöksen hankkia useampi lapsi. Eikö kukaan vanhempi ole oikeasti tällaisia mietiskellyt? Kunhan lisääntyvät?

Ap

Eihän siihen kukaan voi täysin varmoja ja yksittäisiä syitä ajatella. Nuorena ajattelin tosi ideaalisti, että haluan tehdä lapsia koska haluan antaa ihmiselle mahdollisuuden hyvään elämään, sekä haluan kasvattaa ihmisen joka välittää ympäristöstään ja muista. Eli toisin sanoen koska ajattelin, että minulla on paljon annettavaa lapsille. Edelleen ajattelen hieman samalla tavalla,mutta nykyään pystyn nimeämään myös niitä motiiveja noiden "tietoisten" takana, kuten esimerkiksi halun palata takaisin lapsuuteen ja ihan puhdas ihmisen biologia. Kyllä varmasti suurin osa miettii miksi niitä lapsia haluaa, mutta ikä myös tuo ymmärrystä itseä kohtaan enemmän, ja ymmärtääkin että jonkin haluaman asian taustalla onkin jotain muuta. Kaikenhan voi selittää aina parhain päin,mutta minä uskon että suurin osa ihmisistä käsittelee omaa lapsuuttaan samalla kun hankkii lapsia, ja tämä on osittain ainakin vaikuttaa meidän haluun hankkia/olla hankkimatta lapsia. Sen lisäksi tähän liittyy kaikki mitä toivomme aikuisuudelta ja oletamme lasten tuovan siihen. Ei elämä ole niin mustavalkoista.

Olen itse ainoa lapsi ja toiveissa oli yksi lapsi. Mutta oman lapsen kohdalla jotenkin tajusi, miten omia persooniaan vauvatkin jo ovat, ja koska olen aina tykännyt erityisesti pienistä lapsista, halusin vielä toisenkin "pienen persoonan". Onneksi sain.

Ensimmäinen ja tärkein syy on ollut ihan se perus vauvakuume. Kun biologinen kello tikittää, niin se on ihan yhtä todellinen paine naiselle kuin palstamiehelle panetus, eikä siihen järki auta.

Lisäksi toisen haluamiseen liittyi kyllä halu saada sisarus ensimmäiselle. Joku joka kulkis vierellä koko elämän.

Paineita muualta ei ole tullut. En tosin koe mitään viatonta yksittäistä "koska tulee toinen" -kysymystä painostamiseksi. Se on vain kysymys.

Jos joku kuvittelee että tällä tehdään rahaa, niin täytyy olla matemaattisesti melkoisen lahjaton. Lapset kuluttaa moninkertaisesti sen mitä lapsilisinä saa. Useimmat vielä sen jälkeenkin kun lapsilisät loppuu.

Minulla on myös orastava kolmannen vauvan kuume. Mutta tässä kohtaa ne järkisyyt (tai huolehtimisvaistot kahta ekaa kohtaan) painaa jo enemmän.

Ja kyllä yksi syy myös on se, ettei tartte olla tässä maailmassa toivottavasti koskaan yksin. Perhe on kuitenkin aina perhettä, ystävät on hyviä korvikkeita mutta ei koskaan sama asia. Nyt nuorena vanhuus ilman omia lapsia ja lapsenlapsia voi tuntua vähäpätöiseltä asialta, mutta kun ne ystävät alkaa kuolla kupsahtaa ympäriltä, saatat löytää itsesi äärettömän yksinäisenä vanhuksena.