Tapailut vaikea järjestää ja vaistosin, ettei mies ole aidosti kiinnostunut

Ja vastauksensa oli...?

Tuskin tuohon mitään vastausta tulee.

No mutta. Kiva kun kerroit. Voimia!

Eihän nuo helppoja juttuja ole koskaan.  Toisaalta miehen kiinnostuksen kyllä huomaa ja tapailut kyllä järjestyy jos kiinnostusta on. Luotan intuitiooni eli jos jotain epämääräistä on miehen taholta,niin ei jatkoon.

Ap täällä, kiitos vastauksista. Yö meni huonosti ajatellen tuota suhdetta. Kovin moni asia meni pieleen eli kaikki tapaamiset meni miehen aikataulun mukaan ja siltikin tuli muutoksia. Viimeisin kerta oli, kun mies sanoi pääsevänsä töistä ajoissa, mutta lopputulos olikin, ettei tavattu lainkaan. Olin kyllä pettynyt. Samoin yhden viikonlopun suunnitelma meni aivan mönkään, mies vaan unohti koko jutun ja oli muualla reissussa.

Olihan meillä paljon hyvääkin, ei muuten olisi tuotakaan aikaa tavattu. Hyvää huumoria, piristäviä viestejä pitkin päivää jne. Mies ei muuten koskaan ymmärtänyt, miksi olin pettynyt aikataulujen muutoksiin.

Nyt olen poistanut yhteystiedot ja psyykkaan itseäni muihin asioihin.

Kokemusta on kahdesta pitkästä suhteesta ja niitten aloituksessa ei ollut mitään epäilyä miehen kiinnostuksesta.

Kuulostaa tutulta! Jatkoin itse tuolla tavalla huonoa suhdetta vähän pitempään ja sen jälkeen olin itse aivan loppu ja ahdistunut. Ei ollut vaivan arvoista!

Mutta ajattelin, että aikuisten suhteessa tehdään kompromisseja, kummallakin on myös omat kuviot ja joustoa löytyy. Kuinkas sitä joustoa vaadittiinkin vain minulta, toisinpäin ei juuri löytynyt. Harvoin nähtiin ja mies syyttelikin minua ymmärtämättömyydestä yms., kun en pitänyt sitä ihan itsestäänselvänä. Että siis suunnilleen kaikki asiat ajoivat minun ohitseni. En kaivannutkaan jatkuvaa toisessa riippumista, mutta en jatkuvaa yksinoloakaan suhteessa.

Teit varmasti oikean ratkaisun. Itse olen ollut ratkaisuuni erittäin tyytyväinen, helpotus suhteen lopettamisen jälkeen oli suuri, vaikka surettikin. Ei minulle jäänyt tilaa elää, kun piti hyppiä toisen aikataulujen ja mielitekojen mukaan. Ei jatkoon tosiaan...

Hyvä päästä tuollaisesta eroon ajoissa

Näinhän se menee. Heti jos on jotain parempaa näköetäisyydellä niin mies alkaa himmaamaan vanhassa suhteessa. Oli se kohde varattu tai muuten saavuttamattomissa, yrittää pitää koska se valloittaminen on se tunne mitää miehet haluaa kokea. Sit parjataan vanha kumppani ja vähätellään suhde että se okin ollut yhtäkkiä ilmaa. Tai sitten se on raha, ei vaan ole varaa deittailla eikä kertoa sitä. Ja kuka nainen maksaisi kaiken? 

Mulla oli vähän vastaavan laista, tosin tässä erona, että jos jotain sovittu niin siitä ei poikettu, mutta aika saattoikin lyhentyä ja ajat alkoi olle mun aikatauluun mahdottomia.

Mä tein täyskäännöksen ja rupesin pitämään omista jutuista kiinni, esim lähdin matkalle ystävän kanssa viikonlopuksi, harrastin ja tulikin aika pitkä tauko, ettei nähty kun ei sovittu ajoissa niin mulla olikin aina muuta.

Kun sitten tauon jälkeen nähtiin, meillä oli ihanaa ja siitä lähtien vapautunutta, aikaakin löytyy nyt...

Mä luulen, että miehet kyllä ahdistuu roikkujiin, jotka tekee kaiken miehen mukaan... Voin olla väärässä, mutta pitäkää naiset oman elämän onnenlangat omissa kätösissä ja antakaa miesten olla vaan lisäämässä onneanne!!!!

KIitos, 6.  T:ap

Tutulta kuulostaa. En minäkään tarvitse suhdetta, jossa ollaan koko ajan yhdessä, en edes haaveile mistään yhteisestä kodista. Sen vaiheen olen elänyt ja kasvattaunut lapseni. Niin tuo mieskin oli tehnyt.Kyse nimenomaan aikuisten suhteesta, jossa nähdään sovitusti ja vietetään mukavaa aikaa yhdessä.  Ei vaan juurikaan toteutunut. Kivaa ehdotusta mieheltä kyllä oli, mutta puheen tasolle jäi. Sellaiseen en ole tottunut.Aloin epäillä jo omaa psyykeäni eli miksi voin huonosti ja epävarmasti.

Oudointa oli, kun mies puhui haluavansa vain minut ja siltä  se ei kyllä käytännössä tuntunut.  Oli lisäksi mustasukkainen ja seurasi minua somessa.

Olin kyllä sitoutunut häneen, mutta katteettomat lupaukset ja toistuvat muutokset eivät kuulu millään muotoa hyvään ihmissuhteeseen. 

Miehellä nyt vapaa viikonloppu ja jos tahtoa olisi ollut, yhdessä oleminen olisi mahdollistunut. Kun kerran ei vastausta saanut, monelta nähdään ja missä, ollaan kyllä hyvin eri taajuuksilla.

Järjestin sitten omaa ohjelmaa viikonlopuksi lasteni kanssa.

Jos kaikki muu menee sun edellesi, niin älä kuvittele että sun uhrauksesi ja kiltteytesi jotenkin olisi arvossa. Et jos joustat niin oletpa hyvä, ja saat jotain joskus. Ei. Kun jatkuu noin. Jälkeenpäin näet paremmin. Tajuat miten vähän sait.

Hei 9, tein minäkin usein omia juttuja, aikaa kun usein liikaakin Mutta ne miehen aikataulut ja niitten muuttelu milloin mistäkin syystä haittasi jo suhteita omaan perheeseeni ja ystäviin.

En mielestäni ole ollenkaan roikkuja, vaan hyvin itsenäinen ja vähän erakkoluonteinenkin. Joskus kun en joustanut, meni esim. 3 viikkoa, ettei nähty miehen kanssa. Se on mielestäni liikaa, ajattelin silloin jo että antaa olla koko juttu.  Minusta tilaisuuksia nähdä olisi ollut, mutta miehen mielestä oli esteitä, esim. välimatka, joka oli pieni ja milloin mikäkin hajosi ja piti korjata äkkiä, auto tms. 

Toisille kaikki vaan on hankalaa, toiset näkee enemmän mahdollisuuksia siellä, missä toiset vaikeuksia. Tajusin tämän eron meissä ja meni maku miehestä. Kovastihan hän kyllä valitti ikäväänsä jne. Minusta silloin nähdään, jos on ikävä. Jos ei onnistu kahteen, kolmeen viikkoon, niin sitten ei onnistu yleensäkään. En minä halua mitään parisuhdetta, jossa saa elää yksin ja puutteessa  - on muuten helpompi kokonaan ilman!

MIksi pitää sopia tapaamisia, ellei ole aikaa? Tai sopia yhtään mitään, jos ei ole halua toteuttaa?

12 oli siis 6. Usein minäkin järjestin sitten muuta ohjelmaa lasteni ym. kanssa, kun mies ei taaskaan päässytkään. Mutta usein muilla oli jo muuta ja jäin yksin, esim. syntymäpäivänäni. Mies tuli kyllä sitten kahville, kun hänelle itselleen sopi ja toi lahjankin.

Joulunkin vietin pääosin yksin, kun miehen kuvioihin ei sitten sopinutkaan, vaikka oli puhunut ihan muuta. Nämä nyt esimerkkejä. Ja oli mulla muitakin syitä päättää suhde, vähitellenhän siinä tutustui ja huomasin, ettei toinen ollutkaan kovin kiinnostava ihminen eli riittävän kivaa seuraa. Varsinkaan, kun niin usein tuli pettymyksiä tapaamisten järjestämisessä. Huomasin, ettei ne tapaamiset niin kummempia olleetkaan. Olisivat saaneet nimittäin olla, minusta tietty intohimo ja innokkuus kuuluu parisuhteeseen erityisesti alussa!

Et ole selvästikkään miehelle tärkeä. Itse kun ihastuin ja rakastuin halusin nähdä joka päivä. Tosin oltiin opiskelijoita eikä työt haitanneet. Kyllä nykyisin työpäivän mittaan tekstitellään ja lähetetään s-postia toisillemme.

m

12,  samaa täällä. Miehen työ ja auton hajoaminen (uudehko auto) pariin kertaan  estivät suunnitelmia. Meilläkin välimatkaa jonkin verran ja kyllä se olin minä, joka joustin.  Siltikin ne hetket, kun oltiin yhdessä, olivat oikein hyviä. Oli vaan niin vaikea järjestää ja suhde ei toimi niin.

Ollaankohan me yritetty jaksaa samaa miestä :)

t. 6

Vierailija kirjoitti:

Ollaankohan me yritetty jaksaa samaa miestä :)

t. 6

Meitä on muitakin jotka on yritetty tavata samaa kaveria.... ;) 

Kuulostaa niin tutulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaankohan me yritetty jaksaa samaa miestä :)

t. 6

Meitä on muitakin jotka on yritetty tavata samaa kaveria.... ;) 

Kuulostaa niin tutulta.

Samaa miestä taisin tapailla :) Mistä päin ja ikä?

Tää mies on Helsingistä ja n 40v