Tapailut vaikea järjestää ja vaistosin, ettei mies ole aidosti kiinnostunut

Mun kohdalla tilanne on vaikea. Välitän paljon tapailemastani miehestä, mutta hänen työnsä vie melkein kaiken ajan ja työ muuttuu koko ajan lyhyellä varoitusajalla. Kestän tämän,sillä meillä on hyvä yhdessä silloin, kun saamme olla yhdessä. Olen aika kiukkuinen luonne ja mies on saanut tuta sen aikataulujen muutosten takia. On hänkin pahoillaan, kun tilanteet muuttuu. Itseni olen psyykannut niin,  että on hyväksyttävä miehen työ kaikkineen tai sitten lopetettava suhde. Niinkin olen jo pari kertaa tehnyt, mutta sitten vasta murheissani olen ollutkin.

Tuntuu että toi naisten roikottaminen on varsin yleistä. Minulla pitkä tapailusuhde päättymässä. Juuri siitä syystä, että miehellä ei ole ikinä aikaa, eikä haluja nähdä. Surullista, mutta minkäs teet. Ei toista voi pakottaa rakastamaan :(

N40

Oot vissiin tavannut miehen, Teron?

Ehditkö antaan pimpslooraa, entä kakkosta?

On ikävää seurata sivusta, kun ystävä on ihastunut tuollaiseen, joka kyllä viestittelee, mutta ei sitten kuitenkaan ikinä löydä aikaa tavata. On kuulemma niin kiireinen ja aktiivinen. Ja ystäväni ymmärtää loputtomiin. Ja odottaa ja haaveilee seuraavasta tapaamisesta.

Ja ystävä on kärsivällinen ja toiveikas. Toiveet perustuvat mitättömän pieniin murusiin. Minä yritän kannustamaan keskittymään muuhun elämään, mutta arvaatte, että eihän se onnistu. Tosi vaikeaa on kannustaa toista tuossa ihmissuhteessa, jota ei oikeastaan käytännössä edes ole.

Jos teillä on minulle jotain kannustavia sanoja, niin olen niistä kiitollinen. Tuntuu niin kamalan pitkältä tämä aika odottaa, että toinen tajuaa, ettei tuosta mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi, että tässä tapauksessa miehelle sopi, että nähtiin vaikka kerran kahdessa kuukaudessa... silloin kun hänelle sattui sopimaan, ihan mikä tahansa muu meno oli kyllä tärkeämpää. Ja kyseessä tosiaan nelikymppinen mies...

Tämä onkin tutulta tuntuva tapaus. Itse olin mieheen sitoutunut ja hän sanoi olevansa minuun. Tapailut vaan olivat aina miehen työn ehdoilla tapahtuvia ja taisivatkin olla pitkälti seksiin perustuvaa. Ihan inhottaa ajatella nyt koko asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että toi naisten roikottaminen on varsin yleistä. Minulla pitkä tapailusuhde päättymässä. Juuri siitä syystä, että miehellä ei ole ikinä aikaa, eikä haluja nähdä. Surullista, mutta minkäs teet. Ei toista voi pakottaa rakastamaan :(

N40

Kyllä, näin asia on. Olen melko varma, että mies tapailee muitakin ja työkiireet ovat vain selitys tälle tapaamisten vähyydelle. En halua enää olla yksi linkki tukemassa miehen egoa, on luotettava omaan arviooni ja samalla arvostettava itseäni. Suhteessa pitää olla hyvä olla. Tapailin  helsinkiläismiestä, joka lähemmäs 50v. Näitä löyhässä narussa pitäjiä näköjään on kaikissa ikäluokissa.

Täysjärkinen ja tunne-elämältään kypsä mies ei riiputa naisia epämääräisessä suhteessa. Muistakaa se.  Älkää naiset tyytykö tuollaisiin miehiin. Mitä enemmän on odottajanaisia, sitä  enemmän mukavuutta miehillä.

Pakko tulla kommentoimaan, kun luin teidän kokemuksianne roikottajamiehistä.

Niitä todellakin löytyy kaikissa ikäluokissa. Itse olen 24 ja tapaillut tänä vuonna kahta vanhempaa miestä, toinen 28 ja toinen 30. Molemmat samanlaisia, puhuvat että välittävät ja haluavat nähdä. Sitten kun tulisi tekojen aika, niin miehet häviävät kuin tuhka tuuleen. Tuon 28 vuotiaan kanssa tapailin pidempään vielä ja kerkisin hänen kanssaan harrastaa mitä nyt suhteissa yleensäkin tehdään... :(

Puhuimme mm. siitä että vaikka välimatkaa oli (alle 100km) niin välitämme toisistamme niin paljon ettei juttua voi jättää kesken. Ja niin vain miehestä ei yhtä äkkiä kuulunut mitään. Olisin arvostanut suoraa puhetta asiasta, enkä valehtelua.

Että kyllä näitä roikottajamiehiä ja muita idiootteja löytyy kaikissa ikäluokissa. Täytyy vaan itse yrittää olla kyynistymättä, vaikka tuntuu että mies toisensa jälkeen ei omaa normaaleja käytöstapoja.

49, kuulostaa ikävältä mieheltä. Inhottavaa, kun itse kiintynyt ja on suhteessa vakavasti ja toinen käyttää omiin tarpeisiinsa. Sain yhden miehen kiinni epäluotettavuudesta. Oli tapailtu useampi viikko, kun miehelle kävi, peruuntumisia tuli. Alkujaan tavattiin nettideiteillä ja mies oli usein kirjautuneena siellä tapaillessammekin, kävin katsomassa, koska en luottanut täysin. Eipä tuokaan olisi haitannut, mutta tein toisen profiilin ja mieshän ehdotti tapaamista muutaman viestin jälkeen.  Kuinka monta naista sitten kuviossa lopulta pyörikin, pkseutu.

50 jatkaa. Kun kysyin mieheltä, tapaileeko muita, käänsi aina niin että tapailenko minä. Lisäksi oli mustasukkainen aiemmasta suhteestani ja liian tarkkaan kyseli yksityiskohtia. Kun taas itse ei kertonut mistään mitään. Ylisti vuolaasti seksiä suhteessamme. 

Tuollainen kielii miehen kaksoiselämästä. Sovitaan jotain, mutta ei päästäkään livahtamaan vaimolta karkuun...

Kuulostaa siltä, että ap ratkaisusi oli täysin oikea! Eiköhän meistä melkein jokainen ole tuohon seinään jossain vaiheessa hakannut päätään ja jälkikäteen ajatellen harmittaa vaan. Sitten oikeita suhteita rakentaessa kaikki on ollut helppoa, sen tajuaa heti, että tää homma toimii ja toista kiinnostaa aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä enemmän hänellä on elämänkokemusta takanaan ja sitä paremmin hän ymmärtää, että seurustelu ei ole se maata mullistava juttu. Parikymppinen haluaa nähdä joka päivä, nelikymppiselle riittää joka viikonloppu.

Höpö höpö. Kyllä minä ihastun ihan niin kuin nuorenakin ja etsin ihan normaaliin suhteeseen miestä. Jos ei löydy, olen ennemmin ilman. Kenenkään varanaiseksi tai "jos-on-aikaa-eikä-parempaakaan-tekemistä" -tyypiksi en ala. 

t. 23

Hei 23-v nainen, miten tämä liittyy kommentoimaasi viestiin? Siinä oli puhe frekvenssistä eikä mistään varatyypeistä. Sinähän näytät vahvistavan lainaamasi viestin sanoman, vaikka höpöhöpöä sieltä huutelet.

VIESTINI oli 23, ei ikäni. Olen 40-vuotias.  Ja frekvenssistä kyllä puhuin; jos ei nähdä kovin usein ja toinen peruu tapaamisia, tulee olo siitä, että on varalla. 

Joojoo, mutta useimmilla se hollywoodromanttinenpusipusisuhdetyyppi jää sinne nuoruuteen. Totuttele vaan 40-v siihen, että ikäisesi miehet eivät käy enää niin kuumina kuin joskus ennen. Tai sitten etsit itsellesi sen 23-v miehen.

No, ehkä et ihan tiedä, mistä puhut. Tuttavani on 58v ja rakastui palavasti itseään muutamaa vuotta vanhempaan mieheen.

Olen itse yli 40v  ja tiedän, että kykenen edelleen rakastumaan syvästi, mikäli oikea mies sattuu elämääni. Olen rakastunut nuorena ja elänyt pitkän liiton. Jos nyt näin varttuneemmalla iällä vielä rakastuu, saattaa palo olla vielä voimakkaampikin. Sitä kun miettii jo elämän rajallisuuttakin ihan eri näkökulmasta kuin nuoruudessa. Silloin oli lapset ja eri haasteet. Nyt olisi aikaa keskittyä siihen kumppaniin.

Ainakin noissa 40-50v miehissä, joilla pitkä liitto takana, ei tunnu olevan mitään halua sitoutua. Yksikin tuttavamies kertoi olevan neljä naista kierrossa samaan aikaan. Yritti aikansa minuakin.Joo-o,mieluummin yksin olen kuin tuollaisen kanssa.