Lue keskustelun säännöt.
Kohtuullinen taloudellinen apu kehitysmaassa asuville sukulaisille?
14.10.2016 |
Jos sinulla olisi puolisosi kautta sukua maassa, jossa ei ole sosiaaliturvaa, niin paljonko olisitte perheenä valmiita kustantamaan per kuukausi esim anoppisi, appesi vanhuudentoimeentuloa?
Kuinka monta prosenttia nettotuloistanne? Kuinka monta euroa/kk? Kokemuksia? Mihin rahan on riitettävä itsellä avun antamisen jälkeen? Entä heillä? Mistä maksatte? Entä jos joku muu sukulainen ei kykene osallistumaan heidän elatukseensa? MIten se todistetaan? Lisääntyykö velvollisuutenne, jos joku ei maksakaan? Kokemuksia?
Kommentit (56)
Puoliso on 50 % :sti mamu perheestä ja suomen kansalainen. On pienipalkkaisessa osa-aikatyössä käyvä. Molemmat opiskellaan.
13.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverilla oli marokkolainen avomies. Kaverin oletettiin lähettävän sinne rahaa ja apuja. Esim tietokoneen pyysi sen miehen sisko. Kaverini lähetteli kiltisti sinne rahaa ja apuja.
Marokkolainen kävi kuitenkin hakemassa jonkun suvun katsoman marokkolaisen nuoren naisen itselleen vaimoksi. Kaverini järkyttyi. Ne marokkolaiset menivät välittömäri naimisiin ja nainen alkoi odottaa lasta.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että marokkolainen oli kyllä sanonut vuosien saatossa useasti haluavansa naida oman kulttuurin naisen. Tuttuni ei jotenkin kai uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen sairastui diabetekseen. Joutuu maksamaan itse 200 €/kk, jotta saa ostettua riittävästi insuliinia. Keskituloinenkin saa ko maassa palkkaa vain 300 €/kk, mutta hän on jo "eläkkeellä".
Autanko vai en? Jos en auta, niin hänen rahat eivät riitä, jää pian ilman elossa pitävää hoitoa. Nytkin jo säästää insuliinin määrässä! Hänen eläke on pieni (säästänyt sen itse työssä käydessään, maassa on tapana säästää silloin kun on työkykyinen, hoitaa itse vanhukset, eläkejärjestelmää ei ole kaikille) ja asuminen, vaatteet (ei tarvitse uusia) ja ruoka vievät jo kaikki rahat. Ainoa omaisuus on koti ja säästöjään kulutti tasaisesti ajatellen, että lapsiensa ei ehkä tarvitsisi tukea taloudellisesti, mutta sitten lääkkeet veivätkin liikaa. Säästöt loppuvat kohta.
Meillä on niin vähän rahaa, että voisimme irroittaa noin 75 €/kk, mutta se vaatisi toimeentulotuen rajamailla elämistä meiltäkin. Suurempi summa ja täytysi elää vieläkin köyhemmin. Miloin voimme säästää itseämme varten? Onneksi meillä ei ole velkaa.
Miten itse toimisit, jos kyseessä olisi oma äitisi?
Kaverin ex-mies (syntynyt kehitysmaassa) lähetti niin isoja summia kotimaahansa, että se oli yksi syy heidän eroonsa. Mies oli töissä täällä, ja elätettäviä sukulaisia kotimaassaan oli aika paljon. Hienosti tehty, mutta miehen lasten elatus täällä Suomessa jäi sitten vaimon ja yhteiskunnan vastuulle.
Me pystyisimme irrottamaan 400€/kk helposti, tiukasti köyhäilemällä jopa tonnin kuussa. Jos perheenjäsen (isä, äiti, sisarus...) olisi hengenvaarassa, tekisin kyllä mitä vaan voisin auttaakseni.
No jos olisi läheinen sukulainen, jonka kanssa ollaan oikeasti myös tekemisissä, vaikkapa oma isoäitini, niin yrittäisin varmasti auttaa. Mutta joku rajahan se on siihenkin vedettävä. Jos auttaminen tarkoittaisi sitä, että omat lapset jäisivät ruokkimatta tai vaikka ilman talvikenkiä, niin sitten pitäisi jättää auttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin miksi miehesi ei elätä niitä sukulaisiaan, jos jonkun on pakko? Ei se sinulle kuulu.
Toisekseen pyydät kopiot lääkärintodistuksista ja resepteistä.
Kolmanneksi googlaat paljonko insuliini maksaa kk:ssa ko. maassa (vinkki: se ei maksa 200e/kk, jos keskiansio on 300e/kk. Veikkaisin, että 20e/kk on lähempänä totuutta).
Neljänneksi mietit nyt oikein tarkkaan ja huolella MIKSI olet lupautumassa vieraan ihmisen elättäjäksi? Ja vielä suoraan tililtä kuukausittaisesti, eikä kertakorvauksena?
Jos välttämättä haluat ko. henkilöä tukea, niin 10-20 euroa kuukaudessa on siellä hyvä avustus verrattuna kuukausiansioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen sairastui diabetekseen. Joutuu maksamaan itse 200 €/kk, jotta saa ostettua riittävästi insuliinia. Keskituloinenkin saa ko maassa palkkaa vain 300 €/kk, mutta hän on jo "eläkkeellä".
Autanko vai en? Jos en auta, niin hänen rahat eivät riitä, jää pian ilman elossa pitävää hoitoa. Nytkin jo säästää insuliinin määrässä! Hänen eläke on pieni (säästänyt sen itse työssä käydessään, maassa on tapana säästää silloin kun on työkykyinen, hoitaa itse vanhukset, eläkejärjestelmää ei ole kaikille) ja asuminen, vaatteet (ei tarvitse uusia) ja ruoka vievät jo kaikki rahat. Ainoa omaisuus on koti ja säästöjään kulutti tasaisesti ajatellen, että lapsiensa ei ehkä tarvitsisi tukea taloudellisesti, mutta sitten lääkkeet veivätkin liikaa. Säästöt loppuvat kohta.
Meillä on niin vähän rahaa, että voisimme irroittaa noin 75 €/kk, mutta se vaatisi toimeentulotuen rajamailla elämistä meiltäkin. Suurempi summa ja täytysi elää vieläkin köyhemmin. Miloin voimme säästää itseämme varten? Onneksi meillä ei ole velkaa.
Miten itse toimisit, jos kyseessä olisi oma äitisi?
Nyt ei ole kyseessä ap:n äiti. Et auta, jos nyt jo epäilyttää. Jos päätät auttaa, niin autat esim 10e/kk. Sekin on jo 120e/v, mikä on kehitysmaassa iso raha lahjaksi saatuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on 50 % :sti mamu perheestä ja suomen kansalainen. On pienipalkkaisessa osa-aikatyössä käyvä. Molemmat opiskellaan.
13.
Ette lähetä mitään. Olette opiskelijoita ja teidän täytyy pitää huoli itsestänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen sairastui diabetekseen. Joutuu maksamaan itse 200 €/kk, jotta saa ostettua riittävästi insuliinia. Keskituloinenkin saa ko maassa palkkaa vain 300 €/kk, mutta hän on jo "eläkkeellä".
Autanko vai en? Jos en auta, niin hänen rahat eivät riitä, jää pian ilman elossa pitävää hoitoa. Nytkin jo säästää insuliinin määrässä! Hänen eläke on pieni (säästänyt sen itse työssä käydessään, maassa on tapana säästää silloin kun on työkykyinen, hoitaa itse vanhukset, eläkejärjestelmää ei ole kaikille) ja asuminen, vaatteet (ei tarvitse uusia) ja ruoka vievät jo kaikki rahat. Ainoa omaisuus on koti ja säästöjään kulutti tasaisesti ajatellen, että lapsiensa ei ehkä tarvitsisi tukea taloudellisesti, mutta sitten lääkkeet veivätkin liikaa. Säästöt loppuvat kohta.
Meillä on niin vähän rahaa, että voisimme irroittaa noin 75 €/kk, mutta se vaatisi toimeentulotuen rajamailla elämistä meiltäkin. Suurempi summa ja täytysi elää vieläkin köyhemmin. Miloin voimme säästää itseämme varten? Onneksi meillä ei ole velkaa.
Miten itse toimisit, jos kyseessä olisi oma äitisi?
Nyt ei ole kyseessä ap:n äiti. Et auta, jos nyt jo epäilyttää. Jos päätät auttaa, niin autat esim 10e/kk. Sekin on jo 120e/v, mikä on kehitysmaassa iso raha lahjaksi saatuna.
Ei ollut kyse edes ap:stä eikä ap:n sukulaisesta. Kysyn sitten vastaajalta 13 uudelleen: miten toimisit, jos kyseessä olisi oma sukulaisesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ahdistunut, kun tietää, että siellä säätetään insuliinista! Lupasin tuon 75 € ja puhuimme, että täytyy yrittää saada lisää töitä opintojen oheen.
13.
Ei mitään kuukausittaista avustusta.
Sen sijaan johonkin isompaan hankintaan kuten vaimon veljen liikeyrityksen aloittamiseen annoimme 2000. Vaimon isän sairastuttua maksoimme ilmastoinnin asentamisen 500 ja sen jälkeen 50 kuussa niin kauan kuin se eli eli puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän Kelalla ole joku tuki olemassa tätä varten. Meillä kumminkin on jäljellä valkoisen miehen velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään kuukausittaista avustusta.
Sen sijaan johonkin isompaan hankintaan kuten vaimon veljen liikeyrityksen aloittamiseen annoimme 2000. Vaimon isän sairastuttua maksoimme ilmastoinnin asentamisen 500 ja sen jälkeen 50 kuussa niin kauan kuin se eli eli puoli vuotta.
Siis mitä mä just luin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on ahdistunut, kun tietää, että siellä säätetään insuliinista! Lupasin tuon 75 € ja puhuimme, että täytyy yrittää saada lisää töitä opintojen oheen.
13.
Ei se insuliini maksa 75e/kk... Teitä viedään nyt kuin pässiä narussa.
Sen miehen on ihan pakko auttaa, jos siellä maassa on sellainen laki, että lapset huolehtivat vanhemmistaan. Mutta vain oman osuutensa verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen sairastui diabetekseen. Joutuu maksamaan itse 200 €/kk, jotta saa ostettua riittävästi insuliinia. Keskituloinenkin saa ko maassa palkkaa vain 300 €/kk, mutta hän on jo "eläkkeellä".
Autanko vai en? Jos en auta, niin hänen rahat eivät riitä, jää pian ilman elossa pitävää hoitoa. Nytkin jo säästää insuliinin määrässä! Hänen eläke on pieni (säästänyt sen itse työssä käydessään, maassa on tapana säästää silloin kun on työkykyinen, hoitaa itse vanhukset, eläkejärjestelmää ei ole kaikille) ja asuminen, vaatteet (ei tarvitse uusia) ja ruoka vievät jo kaikki rahat. Ainoa omaisuus on koti ja säästöjään kulutti tasaisesti ajatellen, että lapsiensa ei ehkä tarvitsisi tukea taloudellisesti, mutta sitten lääkkeet veivätkin liikaa. Säästöt loppuvat kohta.
Meillä on niin vähän rahaa, että voisimme irroittaa noin 75 €/kk, mutta se vaatisi toimeentulotuen rajamailla elämistä meiltäkin. Suurempi summa ja täytysi elää vieläkin köyhemmin. Miloin voimme säästää itseämme varten? Onneksi meillä ei ole velkaa.
Miten itse toimisit, jos kyseessä olisi oma äitisi?
Nyt ei ole kyseessä ap:n äiti. Et auta, jos nyt jo epäilyttää. Jos päätät auttaa, niin autat esim 10e/kk. Sekin on jo 120e/v, mikä on kehitysmaassa iso raha lahjaksi saatuna.
Ei ollut kyse edes ap:stä eikä ap:n sukulaisesta. Kysyn sitten vastaajalta 13 uudelleen: miten toimisit, jos kyseessä olisi oma sukulaisesi?
Biologinen sukulaisuus on yliarvostettua. Ennemmin tukisin jotain lasta tai yh-äitiä kuin jotain puolituttua verisukulaista.
Onko tämä sukulainen osallistunut puolisosi elatukseen millään lailla? Onko kyseessä puolisosi vanhempi?
Itse koen, että omia vanhempia tulisi tuossa tilanteessa auttaa. Poikkeuksena tilanne, että kyseessä on sinun puolisosi isä, joka muuttanut pois Suomesta ja suomalainen äiti hoitanut lähes kokonaan puolisosi elatuksen alaikäisenä. Kaukaisempi sukulaisia, tätejä ja serkkuja voisin auttaa satunnaisesti pienillä summilla.
Teidän kannattaisi pitää taloutenne erillään ja sopia oma osanne yhteisistä kuluista (yleensä 50%), sitten puoliso voi omalla ylijäämällään tehdä mitä haluaa kuten auttaa sukulaisiaan. Jos puolison tulot eivät riitä hänen osaansa ja sukulaisten tukemiseen, täytyy puolison tehdä enemmän töitä.
Vierailija kirjoitti:
Sen miehen on ihan pakko auttaa, jos siellä maassa on sellainen laki, että lapset huolehtivat vanhemmistaan. Mutta vain oman osuutensa verran.
Onko tässä nyt ensinnäkin kyse miehen toisesta vanhemmasta? Tuntevatko hyvin toisensa, onko vanhempi ollut läsnä lapsuudessa ja jos niin oliko hyvä vanhempi?
Olettehan avioliitossa?
Pyytäkää kopio reseptistä ja sairauskertomuksesta, sekä kuitti viime ostosta.
Sitten vasta voitte pohtia mitä annatte vai annatteko mitään.
Kulut ovat nousseet 200 €/kk. Sisältää insuliinin, lääkärin, verensokerin mittaukset, ruokavalion muutokset ym hyvän hoidon. Meiltä 75 €/kk.
13.
Oletko varma, että puolisosi puhuu totta?
Olin opiskeluaikana samassa tutkijahuoneessa kuin yksi afrikkalainen. Hän teki väitöskirjaa ja sai jotain rahaa sen tekemisestä. Se raha loppui heti, kun väitöskirja oli valmis, mistä hän järkyttyi.
Hänen äidillään oli diabetes ja hänen isänsä oli kyllä ainakin ollut valtion virassa. Olivat varmaan sen maan keskiluokkaa. Se hänen äitinsä sitten kuoli, kun ei hänen mukaansa saanut kunnollista hoitoa diabetekseensa. Siinä maassa vanhimman pojan pitää kustantaa hautajaiset. Hän oli aivan pulassa. Ei oikein olisi ollut rahaa edes matkaansa sinne vissiin.
En tiedä sitten, mitä teki. Oli hönellä suomalainen avokki ja avokin kanssa lapsia. Mutta vissiin sitten kävi siellä hautaamassa ja lopulta muutti sinne maahan takaisin. Tänne jäi kaipaavat lapset ja avokki.