Lue keskustelun säännöt.
Oma mies tuntuu vieraalta
14.10.2016 |
Mistä voisi olla kyse? Ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, asuttu siitä vuosi saman katon alla. Suhde alkoi sellaisella vahvalla tuttuuden tunteella, siksi kai häneen ihastuinkin, kun hän tuntui heti siltä, että olisi ollut osa elämääni aina. Ja hän koki minut samoin, ja suunnilleen ensi tapaamisesta lähtien olimme hyvin tiiviisti yhdessä, kuin olisimme olleet aina yhdessä.. Mutta tuosta huolimatta hän tuntuu jotenkin ristiriitaisella tavalla samalla vieraalta. Saatan istua hänen vieressään sohvalla ja miettiä että en oikeastaan tunne tuota miestäni. Pohdin kukahan hän oikein on.. Ei hän mitään salaa, eikä petä eikä mitään sellaista, luotamme toisiimme. Ja osaan ennakoida mitä mieltä hän on asioista ja osaan ennakoida miten hän reagoi asioihin, tiedän hänen arvomaailmansa jne eli tavallaan tunnen hänet oikeinkin hyvin. Hän on aika suoraviivainen ihminen, ei ole siis syytä epäillä että hän "esittäisi" jotenkin erilaista kuin oikeasti on. En tajua mistä on kyse, mistä tämä tunne on tullut, ja kyse ei ole kivasta tunteesta josta tulisi lisää virtaa suhteeseen. Välillä tuntuu että olisin puolitutun kanssa yhdessä.. Ihan kuin en saisi syvää yhteyttä hänen sisinpäänsä.. Tai kuin hän ei itse saisi omaan sisimpäänsä syvää yhteyttä. Oma tunteeni vieraudesta on hämmentävä, tulee mieleen jostain syystä sellainen että miehessä olisi jokin kuori joka estäisi tietyn yhteyden.. Vaikea selittää, toivottavasti edes joku lukija ymmärtäisi mitä tarkoitan ja osaisi sanoa jotain viisasta. Mistä on kyse?
Kommentit (26)
Mulle tulee mieleen monesta viestistä mun asperger eksä mieleen.
Olimme 2,5 vuotta yhdessä ja asuimme siitä pari vuotta saman katon alla. En silti tuntenut ihmistä, hänen sisimpäänsä. Hän ainoastaan puhui pinnallisista helpoista aiheista, ei ikinä mistään vakavasta. Ei osannut puhua. Seksiä ja kosketusta ei juuri ollut, tunteita ei näyttänyt, syvällisiä ei puhunut. Tiesin minkä värinen talo hänellä on, millaiset työajat, mutta hänestä ihmisenä en yhtään mitään.
Se ihminen tuntui hyvin ontolta. Ei ikinä iloinen, ei surullinen. Kova kylmä kuori päällä, elämä tuntui suorittamiselta jonkun robotin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlaista tuntumaa täälläkin ja on myös aina ollut koko yhdessäolon aikana.
Miten siedät tuota tunnetta? Mistä olet tulkinnut sen johtuvan? Itseäni se hämmentää ja kai ahdistaakin. En ole aiemmissa suhteissa kokenut tällaista. Ap.
Jotenkin tuntuu etten kohta siedä/jaksakaan. Vaikea sanoa mistä johtuu, ehkä ollaan niin erilaisia. Itse olen herkkä ja toinen ei ole juuri ollenkaan. Jotenki vaisto sanoo että ihminen elää omissa ajatuksissaan muttei kerro niistä. Minua ainakin ahdistaa ja uskon että tilanne pysyy samana niin kauan kuin yhdessä ollaan.
http://www.autismiliitto.fi/files/1761/Parisuhdeopas5_painos_kevyt.pdf
Tässä hyvä linkki millainen asperger on parisuhteessa.
Minulla on samanlaisia tuntemuksia.
Tuntuu , etten saa mieheen mitään otetta kun häviää aina töihin ja illalla ei jaksa keskustella.
Kyllä siinä tulee virauden tuntua, kun ei tiedä mitä päivin ajattelee tai tekee.
Minusta suhteessa voi käydä helposti niin että jos koko ajan vain painetaan töissä ei enäö nähdä muuta kuin se työelämä.
Oman puolison toiveet ovatkin ihan erilaisia eikä niitä noteerata, on vain tärkeää mitä työkaverit tekevät ja ostavat.
Kotiin tullaan vähän käymään ja taas lähdetään jonkun työkaverin kelkkaan.
Ihnetyttää että eikö työkaverien perheet sano mitään jos miehet juoksee keskenään ympäri maailmaa.
Tai ehkä ne sanoo, mutta eivät voi asialle mitään.
Tosi asia on kuitenkin, että et voi lähteä yhtäaikaa matkalle työkaveri Sepon ja vaimon kanssa. Jos on parisuhteessa, pitää usein tinkiä muista suhteista ja vapaa aikaa ei voi viettää samalla tavoin kuin sinkkuna.
Sinkkuna taa toivotaan että olisi joku jonka kanssa matkustaa. Sitten kun se on, halataan kuitenkin sinkkumatkoille.
Jossain vaiheessa vaimo voi jäädä kelkasta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaisia tuntemuksia.
Tuntuu , etten saa mieheen mitään otetta kun häviää aina töihin ja illalla ei jaksa keskustella.
Kyllä siinä tulee virauden tuntua, kun ei tiedä mitä päivin ajattelee tai tekee.
Minusta suhteessa voi käydä helposti niin että jos koko ajan vain painetaan töissä ei enäö nähdä muuta kuin se työelämä.
Oman puolison toiveet ovatkin ihan erilaisia eikä niitä noteerata, on vain tärkeää mitä työkaverit tekevät ja ostavat.
Kotiin tullaan vähän käymään ja taas lähdetään jonkun työkaverin kelkkaan.
Ihnetyttää että eikö työkaverien perheet sano mitään jos miehet juoksee keskenään ympäri maailmaa.
Tai ehkä ne sanoo, mutta eivät voi asialle mitään.
Tosi asia on kuitenkin, että et voi lähteä yhtäaikaa matkalle työkaveri Sepon ja vaimon kanssa. Jos on parisuhteessa, pitää usein tinkiä muista suhteista ja vapaa aikaa ei voi viettää samalla tavoin kuin sinkkuna.
Sinkkuna taa toivotaan että olisi joku jonka kanssa matkustaa. Sitten kun se on, halataan kuitenkin sinkkumatkoille.
Jossain vaiheessa vaimo voi jäädä kelkasta.
Tämä on kans niin totta ja kuvastaa myös omaa tilannettani. Ehkä ihmisen eli minun tilanteessani mieheni pitäisi itse omassa päässään miettiä että mitä haluaa, jos parisuhteelle ei ole aikaa tai ei haluakaan yhdessä olla niin asiahan on järjestettävissä. Miksi roikkua puoliksi suhteessa jos kotona käydään vaan pikaisesti kääntymässä? Jokainen on kuitenkin mieluiten siellä missä on hyvä olla.
Johtuu siitä, ettette anna miehillenne tarpeeksi tuheroa.