PK-lapsen kuhmut ja kolhut, mikä on normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt vähän isomman lapsen äitinä (poika täyttää 5v) kanssa tämän syksyn aikana. Lapsi on on ollut päiväkodissa hiukan alle 3v saakka ja parina edellisenä vuonna ei ole ollut ongelmia. Aina silloin tällöin mustelma siellä, naarmu täällä ja kolhu tuolla ja mutta siis vain silloin tällöin.

Tänä syksynä on koko ajan kolhuja siellä ja täällä. Monta ihan läheltä piti tilannetta, että olisi tarvinnut lääkäriin lähteä (iso haava nenän ja silmän välissä, kun kaveri oli heittänyt sellaisella laatalla, mikä on tarkoitettu lattialle, jonka päältä voi hyppiä toiselle laatalle tms, hampaat menneet leukaan niin syvälle, että millin kymmenyksistä kiinni, että ei ole mennyt läpi, kun kaveri lapsi oli kääriytynyt leikkimattoon ja kaveri hypännyt päälle jne.) Kun kysyy mistä kolhut on tullut niin tuntuu, että tarina on aina sama. Eli lapset ovat leikkineet ja leikki on mennyt turhan rajuksi, jolloin vahinko on sattunut. Myös muille lähipiirin samassa päiväkodissa oleville lapsille on sattunut saman tyyppisiä vahinkoja huomattavan monta kertaa tänä syksynä.

Itse pääsin väliin yhteen tilanteeseen, kun meni lastani hakemaan lapsi huitoi kahden muovisen lumilapion kanssa, lapsen kaverilla oli aseena sählymaila. Pojat leikkivät "taistelua" eli huitoivat aseillaan pään yläpuolella tavoitellen osumia toistensa aseisiin. Yksi aikuinen (ilmeisesti harjoittelija, kun en tuntenut) seisoi muutaman metrin päässä katsomassa ja ryhmän lastentarhanopettajakaan ei ollut kaukana. Itse menin heti väliin ja nappasin lapiot lapseltani ja komensin, että lapsio on kaivamista varten, sillä ei huidota ja laitoin lapseni jäähylle (meillä lapset joutuu jäähylle ilman varoituksia, jos käyttäytyvät väkivaltaisesti). Toinen poika jatkoi huitomista yksikseen, kun iskut alkoi lähestyä alle 3v leikkiporukkaa haki lastentarhanopettaja vihdoin mailan pois toiselta pojalta ja silloinkin vain torui poikaa huitomisesta, ei siis ehdottanut mitään järkevämpää leikkiä tilalle tai ohjannut miten mailalla ja pallolla pelaillaan.

Näiden tapahtumien jälkeen olen kovasti miettinyt, miten ottaa päiväkodissa asia puheeksi. Toisaalta lapset ovat lapsia ja kolhuja sattuu ja niiden takia ei pidä leikkimistä kieltää, toisaalta tuollainen huitominen ja muu selkeästi vaarallinen toiminta pitää kieltää jo ennen, kuin vahinko sattuu. Nyt linja tuntuu olevan, että hoidetaan sitten vahingot, sen sijaan että ennaltaehkäistäisiin (vai kuvittelenko vai tämän yhden näkemäni tapauksen perusteella).

Ja sen verran pitää täydentää, että pojan leikit eskari-ikäisen veljen kanssa sujuu niin kuin ennenkin, eli aina välillä menee riehumiseksi tai riitelyksi, mutta pääosin leikki sujuu mukavasti ja ilman väkivaltaa/päätöntä riehumista. Eli lapsen leikkitaitojen puutteesta/kasvatuksen puutteesta ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se täytyy sitten hyväksyä, että hoidossa sattuu ja tapahtuu.

Harmittaa vaan pikku veikkosen puolesta! Kotona usein juuri viime hetkellä syöksyn pelastamaan, kun toinen koheltaa.. PK:ssa ei apuun ehdi syöksyä näköjään kukaan..

Ei ainakaan jatkuvasti. Ethän sinä voi tietää montako kolhua ovat onnistuneet ehkäisemään.

Miksi vasta viime hetkellä syöksyt paikalle muuten? Eikö kannattaisi pitää vähän paremmin silmällä ja ennakoida tilanteita? Sitähän sinä toivot että tekisivät päiväkodissakin.

Pari muksua kasvattaneena tietäisit, että tuollaista se toisinaan on, että kun silmät kääntää niin tapahtuu! Ja usein löydät itsesi viime hetkellä pelastamasta jotain tilannetta, kuten vaikka lasin tipahtamista lattialle, hammasharjan työntämistä wc-pönttöön ym. Ei meistä kukaan niin ylijumala ole, että lapsi ei ikinä saisi tilaisuutta päästä vähän riehaantumaan.

Ja tästä huolimatta et ymmärrä miksi päiväkodissa ei hoitaja pysty ennakoimaan ja estämään tilanteita ennakolta. Vahtimaan ja suojelemaan jokaista ison ryhmän lasta ihan joka hetki.

Vierailija kirjoitti:

"joku on tönäissyt, repinyt lelun kädestä, lyönyt lapiolla päähän" jne.....

Onko tällainen selviytymistaisto pitkin päivää tosiaan pienen lapsen parhaaksi?

Tulee mieleen eilinen Atalk jossa kotiin kovasri huolissaan kun kaikki 2-vuotiaat eivät Ole varhaiskasvatuksen piirissä.

Ja kauhea meuhkaaminen että kotonaolevan vanhemmat lapset saa enää tästä nauttia 4 tuntia päivässä 8 tunnin sijaan. Miksi puhutaan lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen eikä lapsen oikeudesta olla kotona?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli omien lasten kanssa se linja että kun ne haetaan päiväkodista niin silloin mulle kerrottiin jos jotain oli sattunut. Ja jos lapsi ei ollut ehjä ja siitä ei kerrottu niin Seuraavana päivänä heti keskustelu hoitajien kanssa. Jos alkoi toistua tai joutui käyttämään lääkärissä niin sitten soitin johtajalle. Varsinkin jos osumia alkaa tulla naamaan niin hoitajien pitää pystyä selvittämään asia oma- aloitteisesti asia selvittämään.

Näin Espoossa.

Hyvin usein toistuessa ymmärtäisin kyllä, mutta yksittäisissä tapauksissa en. Lapsille sattuu ja tapahtuu. Joskus on omillakin lapsilla ollut naarmuja ja haavaumia, eikä ole ollut syytä alkaa tivaamaan selitystä asialle. Jos ei ymmärrä, että samassa tilassa olevien pienten lasten kesken (jopa lapsen ollessa yksin, vajaa motoriikka vielä) tapahtuu joskus osumia, lapsi tulee pitää kotona pumpulissa siihen asti, ettei hän enää muksahtele ympäriinsä.

Se loppuu yleensä siihen mennessä, kun lapsi täyttää 18, jonka jälkeen hän pääsääntöisesti vastaa itsestään. Voi olla kyllä itsenäistyminen vaikeaa, kun äiti on ollut siihen asti haalareissa kiinni estämässä tapahtumia, ja vaatimassa selityksiä.

Ilman muuta otat asian puheeksi, mutta totuus on se, ettei siellä voi kukaan yhtä lasta jatkuvasti vahtia. Jos haluaisi estää tapaturmia, pitäisi lapsen vieressä olla jatkuvasti. Jos näet vaikka että lapsi putoaa sohvalta ja olet kahden metrin päässä niin tuskin ehdit enää estämään tilannetta. Tietenkin jos on kyse siitä, että joku toinen on vahingoittanut, asialle pitää heti tehdä jotain ja muutenkin kyllä hoitajien pitää tietää mitä on tapahtunut. Joskus varmasti käy niin ettei kukaan näe mutta toistuvaa se ei saa olla.

Tuon ikäiset lapset telovat vielä hyvinkin paljon itse itseään, kun kaatuvat ja kolaroivat ties minne. Kurjaahan siinä on se että tuon ikäinen ei osaa kertoa onko kolhut tulleet vahingossa vai jonkun toisen aiheuttamana. Olen myös sitä mieltä että noin pienet ei kuulu suureen ryhmään, mutta kun ei sitä vaihtoehtoakaan aina ole..

Onko nuo pk-lapset pääkaupunkiseutu lapsia?