Lue keskustelun säännöt.
PK-lapsen kuhmut ja kolhut, mikä on normaalia?
14.10.2016 |
2-v lapseni tulee usein päiväkodista niin, että naamassa/kädessä on mustelma, pikkuhaava tai muuta pientä tapaturmaa. Kuhmut otsassa on tosi yleisiä.
Ymmärrän että mun poika on vilkas ja energinen pakkaus, jolla ei juuri ole sitä itsesuojeluvaistoa, ja niinpä hän törmäilee ties mihin pöydänkulmiin ja kaatuilee pensaikkoon ym.. joskus on ollut jopa pieni tappelu toisen lapsen kanssa.
Mutta missä menee raja? Kuinka monta kuhmua mun pitää sietää "normaalina"? Alkaa jo pikkasen kiehua kun lähes joka päivä on joku uusi kolhu. Missä aikuiset on silloin kun sattuu ja tapahtuu? Joskus hoitajat eivät ole edes varmoja, missä tilanteessa mikäkin mustelma on tullut. Eli eivät ole olleet edes paikalla?
Miten voisin ystävällisesti vihjata heille, että pitäkää nyt edes pikkasen silmällä mun lasta?? Kotioloissa ei noin paljon kuhmuja tulisi, tosi meillä ei ole 12 lastakaaan..
Kommentit (27)
Kuvaa päivähoidon arkea. Minusta taaperoikäinen on liian pieni päiväkotiin koska ei joka lapsella voi olla omaa peräänkatsojaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika normaalia, meidän 4v rymyeetu on vieläkin ihan mustelmilla, tarhassa ei ole sattunut vakavempaa mutta kotona hyppäsi sohvalta pöydän kulmaan niin että puoli naamaa oli sininen, kesällä täytyi pitää pitkiä housuja kun polvet oli kokoajan niin ruvella.
Tarha kaveri oli juossut ovea päin niin että piti viedä tikattavaksi ym.
Sitä luulee että voi hetkeksi katsoa muualle, esim. esimies tulee kysymään jotain ja mietitään hetken aikaa jotain yhdessä, sitten kuuluukin lapsen itkua kun joku on taas tönäissyt jotakut, repinyt lelun kädestä, kompastunut matonreunaan jne.
Ulkona yksi keskustelee yhden lapsen vanhemman kanssa kun haetaan kotiin, vanhempi haluaa tietää miten päivä on mennyt ja toinen pyyhkii räkää toisen lapsen nenästä kun jostain taas kuuluu itkua, joku lyönyt lapiolla päähän, on kompastunut hiekkalaatikon reunaan, kävellyt päin liukumäkeä.
Se on kurjaa mutta ei lapsia voi koko ajan valvoa.
Kai se täytyy sitten hyväksyä, että hoidossa sattuu ja tapahtuu.
Harmittaa vaan pikku veikkosen puolesta! Kotona usein juuri viime hetkellä syöksyn pelastamaan, kun toinen koheltaa.. PK:ssa ei apuun ehdi syöksyä näköjään kukaan..
Vierailija kirjoitti:
Kai se täytyy sitten hyväksyä, että hoidossa sattuu ja tapahtuu.
Harmittaa vaan pikku veikkosen puolesta! Kotona usein juuri viime hetkellä syöksyn pelastamaan, kun toinen koheltaa.. PK:ssa ei apuun ehdi syöksyä näköjään kukaan..
Ei ainakaan jatkuvasti. Ethän sinä voi tietää montako kolhua ovat onnistuneet ehkäisemään.
Miksi vasta viime hetkellä syöksyt paikalle muuten? Eikö kannattaisi pitää vähän paremmin silmällä ja ennakoida tilanteita? Sitähän sinä toivot että tekisivät päiväkodissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"joku on tönäissyt, repinyt lelun kädestä, lyönyt lapiolla päähän" jne.....
Onko tällainen selviytymistaisto pitkin päivää tosiaan pienen lapsen parhaaksi?
Tulee mieleen eilinen Atalk jossa kotiin kovasri huolissaan kun kaikki 2-vuotiaat eivät Ole varhaiskasvatuksen piirissä.
Vierailija kirjoitti:
"joku on tönäissyt, repinyt lelun kädestä, lyönyt lapiolla päähän" jne.....
Onko tällainen selviytymistaisto pitkin päivää tosiaan pienen lapsen parhaaksi?
Tulee mieleen eilinen Atalk jossa kotiin kovasri huolissaan kun kaikki 2-vuotiaat eivät Ole varhaiskasvatuksen piirissä.
Ei ole ei, mutta minkäs teet kun vanhempien täytyy käydä töissä ja viisaammat ovat päättäneet että kyllä lapset pärjäävät isoissa ryhmissä.
Hyvinvoinnilla ei niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkotitoiminta on avointa. Vanhempi voi mennä tutustumaan päiväkotiarkeen. Kannattaa käydä. Avasi kyllä omat silmät .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se täytyy sitten hyväksyä, että hoidossa sattuu ja tapahtuu.
Harmittaa vaan pikku veikkosen puolesta! Kotona usein juuri viime hetkellä syöksyn pelastamaan, kun toinen koheltaa.. PK:ssa ei apuun ehdi syöksyä näköjään kukaan..
Ei ainakaan jatkuvasti. Ethän sinä voi tietää montako kolhua ovat onnistuneet ehkäisemään.
Miksi vasta viime hetkellä syöksyt paikalle muuten? Eikö kannattaisi pitää vähän paremmin silmällä ja ennakoida tilanteita? Sitähän sinä toivot että tekisivät päiväkodissakin.
Pari muksua kasvattaneena tietäisit, että tuollaista se toisinaan on, että kun silmät kääntää niin tapahtuu! Ja usein löydät itsesi viime hetkellä pelastamasta jotain tilannetta, kuten vaikka lasin tipahtamista lattialle, hammasharjan työntämistä wc-pönttöön ym. Ei meistä kukaan niin ylijumala ole, että lapsi ei ikinä saisi tilaisuutta päästä vähän riehaantumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhaiskasvatus on ulkoistettu päiväkodin porukoille vaikka kotijoukot ensimmäisinä vuosina olisivat useimmiten parempia. Nyt on hätä kun 2-vuotiaat eivät olekaan kokopäivähoidossa "maailman parhaassa varhaiskasvatuksessa". Ja ei kun lapiolla päähän.
Itsekin tuot sen ongelman esiin, kun siellä on 12 niitä joiden vanhemmat haluaa että heidän lastaan seurataan ja valvotaan herkeämättä. Kolmella hoitajalla se ei oikein onnistu, ulkoilussa hoitajia on sitä paitsi vain kaksi. Samaan aikaan kun yksi hoitaja paijaa sinun kaatunutta lastasi kaatuu joku hänen takanaan ja kun häntä tullaan hakemaan ei hoitajalla ole antaa mitään selitystä siihen mistä kuhmu tuli.
Jos asia sinua huolettaa niin tuo se esiin selväsanaisesti, kerro että ihmettelet kolhujen suurta määrää ja toivoisit että lasta seuraillaan vähän tarkemmin. Tämä saattaa lapselle tarkoittaa sitä että leikkipaikat on rajoitettuja sekä sisällä että ulkona, leikkikaverit valikoidaan tarkemmin ja kiellot (esim kiipeily) kuuluvat hänelle entistä vaativammalla äänellä. Koska todellisuudessa nuo on oikeastaan ne keinot jolla lapsen kaatuilua ja kolhimista kyetään hillitsemään, rajoitetaan hänen tekemisiään semmoiseen missä ei pääse sattumaan niin helposti.
Itse voit pitää huolen ainakin siitä että lapsen sisätossut/kengät ovat jalkaan sopivat, helposti puettavat (kaksivuotias osaa jo itse vetää perustossun jalkaan) ja asianmukaiset. Moni vanhempi tuo pienelle lapselle ihan kengät ja ne ovat sisätiloissa kyllä melkoisen kömpelöt, lapsi kaatuilee kynnyksiin, leluihin jne. Viime hetkillä hätään juoksemisen sijaan voisit kotonakin panostaa siihen että lapsi oppii tottelemaan kieltoja, jos on oppinut siihen että sohvalta voi kaatua lattiaan koska aina joku nappaa kiinni niin vaikeahan se on käsittää ettei sama toimi päiväkodissa.
Oletettavasti teilläkin on vasu-keskustelu tulossa/ollut tänä syksynä? Se on varsin hyvä aika keskustella asiasta pidempään, selvittää saako lapsi kuhmuja ja mustelmia oman toimintansa seuraamuksina vai onko ryhmässä esim lapsi joka tönii, muksii, raapii toisia ja lapsesi joutuu lähinnä uhriksi. Voit myös tarkkailla ryhmän tilat, onko siellä mielestäsi jotain mikä aiheuttaa riskejä tämmöiselle ja sanoa asiasta.
On aika mahdoton määritellä millaista määrää kolhuja pitää sietää tai mikä on normaalia, toisilla lapsilla on aina sääret mustelmilla ja toisilla ei lähes koskaan. Itse tiedät lapsesi ja jos päiväkodin tapahtumat eroaisivat kovin paljon kodin tapahtumista niin asia ihmetyttäisi enemmän mutta kerrot että kotonakin saat juosta apuun kun lapsi koheltaa, siinä se oleellinen oikeastaan on. Omat murheet ja mietinnän aiheet kannattaa kuitenkin aina tuoda esiin sen sijaan että kyräilee itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se täytyy sitten hyväksyä, että hoidossa sattuu ja tapahtuu.
Harmittaa vaan pikku veikkosen puolesta! Kotona usein juuri viime hetkellä syöksyn pelastamaan, kun toinen koheltaa.. PK:ssa ei apuun ehdi syöksyä näköjään kukaan..
Ei ainakaan jatkuvasti. Ethän sinä voi tietää montako kolhua ovat onnistuneet ehkäisemään.
Miksi vasta viime hetkellä syöksyt paikalle muuten? Eikö kannattaisi pitää vähän paremmin silmällä ja ennakoida tilanteita? Sitähän sinä toivot että tekisivät päiväkodissakin.Pari muksua kasvattaneena tietäisit, että tuollaista se toisinaan on, että kun silmät kääntää niin tapahtuu! Ja usein löydät itsesi viime hetkellä pelastamasta jotain tilannetta, kuten vaikka lasin tipahtamista lattialle, hammasharjan työntämistä wc-pönttöön ym. Ei meistä kukaan niin ylijumala ole, että lapsi ei ikinä saisi tilaisuutta päästä vähän riehaantumaan.
Mutta tätä samaa ei sallittaisi päiväkodin henkilökunnalle?
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tuot sen ongelman esiin, kun siellä on 12 niitä joiden vanhemmat haluaa että heidän lastaan seurataan ja valvotaan herkeämättä. Kolmella hoitajalla se ei oikein onnistu, ulkoilussa hoitajia on sitä paitsi vain kaksi. Samaan aikaan kun yksi hoitaja paijaa sinun kaatunutta lastasi kaatuu joku hänen takanaan ja kun häntä tullaan hakemaan ei hoitajalla ole antaa mitään selitystä siihen mistä kuhmu tuli.
Jos asia sinua huolettaa niin tuo se esiin selväsanaisesti, kerro että ihmettelet kolhujen suurta määrää ja toivoisit että lasta seuraillaan vähän tarkemmin. Tämä saattaa lapselle tarkoittaa sitä että leikkipaikat on rajoitettuja sekä sisällä että ulkona, leikkikaverit valikoidaan tarkemmin ja kiellot (esim kiipeily) kuuluvat hänelle entistä vaativammalla äänellä. Koska todellisuudessa nuo on oikeastaan ne keinot jolla lapsen kaatuilua ja kolhimista kyetään hillitsemään, rajoitetaan hänen tekemisiään semmoiseen missä ei pääse sattumaan niin helposti.
Itse voit pitää huolen ainakin siitä että lapsen sisätossut/kengät ovat jalkaan sopivat, helposti puettavat (kaksivuotias osaa jo itse vetää perustossun jalkaan) ja asianmukaiset. Moni vanhempi tuo pienelle lapselle ihan kengät ja ne ovat sisätiloissa kyllä melkoisen kömpelöt, lapsi kaatuilee kynnyksiin, leluihin jne. Viime hetkillä hätään juoksemisen sijaan voisit kotonakin panostaa siihen että lapsi oppii tottelemaan kieltoja, jos on oppinut siihen että sohvalta voi kaatua lattiaan koska aina joku nappaa kiinni niin vaikeahan se on käsittää ettei sama toimi päiväkodissa.
Oletettavasti teilläkin on vasu-keskustelu tulossa/ollut tänä syksynä? Se on varsin hyvä aika keskustella asiasta pidempään, selvittää saako lapsi kuhmuja ja mustelmia oman toimintansa seuraamuksina vai onko ryhmässä esim lapsi joka tönii, muksii, raapii toisia ja lapsesi joutuu lähinnä uhriksi. Voit myös tarkkailla ryhmän tilat, onko siellä mielestäsi jotain mikä aiheuttaa riskejä tämmöiselle ja sanoa asiasta.
On aika mahdoton määritellä millaista määrää kolhuja pitää sietää tai mikä on normaalia, toisilla lapsilla on aina sääret mustelmilla ja toisilla ei lähes koskaan. Itse tiedät lapsesi ja jos päiväkodin tapahtumat eroaisivat kovin paljon kodin tapahtumista niin asia ihmetyttäisi enemmän mutta kerrot että kotonakin saat juosta apuun kun lapsi koheltaa, siinä se oleellinen oikeastaan on. Omat murheet ja mietinnän aiheet kannattaa kuitenkin aina tuoda esiin sen sijaan että kyräilee itsekseen.
Vahvistuu usko siitä että 1-2-vuotiaan paikka on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se täytyy sitten hyväksyä, että hoidossa sattuu ja tapahtuu.
Harmittaa vaan pikku veikkosen puolesta! Kotona usein juuri viime hetkellä syöksyn pelastamaan, kun toinen koheltaa.. PK:ssa ei apuun ehdi syöksyä näköjään kukaan..
Ei ainakaan jatkuvasti. Ethän sinä voi tietää montako kolhua ovat onnistuneet ehkäisemään.
Miksi vasta viime hetkellä syöksyt paikalle muuten? Eikö kannattaisi pitää vähän paremmin silmällä ja ennakoida tilanteita? Sitähän sinä toivot että tekisivät päiväkodissakin.Pari muksua kasvattaneena tietäisit, että tuollaista se toisinaan on, että kun silmät kääntää niin tapahtuu! Ja usein löydät itsesi viime hetkellä pelastamasta jotain tilannetta, kuten vaikka lasin tipahtamista lattialle, hammasharjan työntämistä wc-pönttöön ym. Ei meistä kukaan niin ylijumala ole, että lapsi ei ikinä saisi tilaisuutta päästä vähän riehaantumaan.
Olen kolme omaa kasvattanut. Tiedän kyllä millaista se on.
Ihmetyttää vain että odotat että päiväkodissa voisivat varjella kolhuilta kun saattaa hyvin olla niin että 2 hoitajaa on askartelemassa neljän lapsen kanssa ja yksi valvoo leikkihuoneessa kahdeksan muun leikkejä, kun itse huomaat vasta viime hetkellä että jotain on tapahtumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"joku on tönäissyt, repinyt lelun kädestä, lyönyt lapiolla päähän" jne.....
Onko tällainen selviytymistaisto pitkin päivää tosiaan pienen lapsen parhaaksi?
Tulee mieleen eilinen Atalk jossa kotiin kovasri huolissaan kun kaikki 2-vuotiaat eivät Ole varhaiskasvatuksen piirissä.Ei ole ei, mutta minkäs teet kun vanhempien täytyy käydä töissä ja viisaammat ovat päättäneet että kyllä lapset pärjäävät isoissa ryhmissä.
Hyvinvoinnilla ei niin väliä.
Viisaammat ovat päättäneet näin, koska meillä ei oikeasti ole rahaa, joten vanhuksilta ja lapsilta on helpoin ottaa, koska he ovat vähiten kovaäänisiä. Sitten vedotaan laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, johon kaikkien kotona loisivien ja 300 e/kk -"kannustinloukussa" olevien pitäisi alle 3-vuotiaansa viedä. Kinkkinen tilanne myös työssä käyvien kannalta. Veroja maksetaan, mutta vastinetta euroille ei tule. Maamme on lähes konkurssin partaalla.
Mulla oli omien lasten kanssa se linja että kun ne haetaan päiväkodista niin silloin mulle kerrottiin jos jotain oli sattunut. Ja jos lapsi ei ollut ehjä ja siitä ei kerrottu niin Seuraavana päivänä heti keskustelu hoitajien kanssa. Jos alkoi toistua tai joutui käyttämään lääkärissä niin sitten soitin johtajalle. Varsinkin jos osumia alkaa tulla naamaan niin hoitajien pitää pystyä selvittämään asia oma- aloitteisesti asia selvittämään.
Näin Espoossa.
Meillä on ollut nyt viimeisen kahden viikon aikana 2 puremaa ja yksi raapaisu, kaikki kasvoihin. Nuo on tullut yhden ja saman lapsen tekemänä ja hoitajat on reilusti kertoneet. Kuitenkin tuntuu tosi kurjalta, että oma lapsi joutuu kärsimään tollaisista varsinkin kun ei noissa tilanteissa ole itse tehnyt mitään väärää.
En haluaisi olla vaikea vanhempi, mutta seuraavasta puremasta/raapaisusta aion kyllä ottaa esille tämän ja että jotain olisi tehtävä.
Ei päiväkodissa vaan voi vahtia jokaista muksua koko ajan. Seuraapa joskus sen lapsilauman ulkoilua pihalla, niin näet että jossain nurkassa tapahtuu aina jotain mihin ei aikuisen silmä ulotu. Siksi mä kannatan sitä ratkaisua, että lapsi viedään sinne päiväkotiin vasta sitten, kun osaa itse kertoa päivän tapahtumista. Ja sitä pitää myös aktiivisesti lapsen kanssa harjoittaa kysymällä joka päivä pk:n tapahtumista tyyliin "mitä oli ruokana, mitä leikit, kenen kanssa leikit" yms. Näin lapselle kehittyy taito pistää muistiin siitä arjesta tiettyjä asioita. Ja sitten sieltä alkaa tulemaan myös niitä "kaaduin ulkona, mikko tönäs, liukastuin sisällä koska juoksin".
Samaa olen miettinyt vähän isomman lapsen äitinä (poika täyttää 5v) kanssa tämän syksyn aikana. Lapsi on on ollut päiväkodissa hiukan alle 3v saakka ja parina edellisenä vuonna ei ole ollut ongelmia. Aina silloin tällöin mustelma siellä, naarmu täällä ja kolhu tuolla ja mutta siis vain silloin tällöin.
Tänä syksynä on koko ajan kolhuja siellä ja täällä. Monta ihan läheltä piti tilannetta, että olisi tarvinnut lääkäriin lähteä (iso haava nenän ja silmän välissä, kun kaveri oli heittänyt sellaisella laatalla, mikä on tarkoitettu lattialle, jonka päältä voi hyppiä toiselle laatalle tms, hampaat menneet leukaan niin syvälle, että millin kymmenyksistä kiinni, että ei ole mennyt läpi, kun kaveri lapsi oli kääriytynyt leikkimattoon ja kaveri hypännyt päälle jne.) Kun kysyy mistä kolhut on tullut niin tuntuu, että tarina on aina sama. Eli lapset ovat leikkineet ja leikki on mennyt turhan rajuksi, jolloin vahinko on sattunut. Myös muille lähipiirin samassa päiväkodissa oleville lapsille on sattunut saman tyyppisiä vahinkoja huomattavan monta kertaa tänä syksynä.
Itse pääsin väliin yhteen tilanteeseen, kun meni lastani hakemaan lapsi huitoi kahden muovisen lumilapion kanssa, lapsen kaverilla oli aseena sählymaila. Pojat leikkivät "taistelua" eli huitoivat aseillaan pään yläpuolella tavoitellen osumia toistensa aseisiin. Yksi aikuinen (ilmeisesti harjoittelija, kun en tuntenut) seisoi muutaman metrin päässä katsomassa ja ryhmän lastentarhanopettajakaan ei ollut kaukana. Itse menin heti väliin ja nappasin lapiot lapseltani ja komensin, että lapsio on kaivamista varten, sillä ei huidota ja laitoin lapseni jäähylle (meillä lapset joutuu jäähylle ilman varoituksia, jos käyttäytyvät väkivaltaisesti). Toinen poika jatkoi huitomista yksikseen, kun iskut alkoi lähestyä alle 3v leikkiporukkaa haki lastentarhanopettaja vihdoin mailan pois toiselta pojalta ja silloinkin vain torui poikaa huitomisesta, ei siis ehdottanut mitään järkevämpää leikkiä tilalle tai ohjannut miten mailalla ja pallolla pelaillaan.
Näiden tapahtumien jälkeen olen kovasti miettinyt, miten ottaa päiväkodissa asia puheeksi. Toisaalta lapset ovat lapsia ja kolhuja sattuu ja niiden takia ei pidä leikkimistä kieltää, toisaalta tuollainen huitominen ja muu selkeästi vaarallinen toiminta pitää kieltää jo ennen, kuin vahinko sattuu. Nyt linja tuntuu olevan, että hoidetaan sitten vahingot, sen sijaan että ennaltaehkäistäisiin (vai kuvittelenko vai tämän yhden näkemäni tapauksen perusteella).
Tuo on kyllä ikävää etteivät tiedä. Mutta kaikenlaisia tilanteita kyllä päivän mittaan riittää.
Kannattaa kertoa päiväkotiin huolestasi.
T.päiväkodin lastenhoitaja