Lue keskustelun säännöt.
Omakohtaisia kokemuksia mitätöivästä kasvatuksesta?
13.10.2016 |
Kuinka ilmeni? Miten koit? Miten vaikutti käytökseesi lapsena,aikuisena? Miltä tuntuu nyt?
Kommentit (39)
Ikinä ei kuunneltu. Ikinä ei kehuttu. Aina lytättiin. Aina verrattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa ei kellään muulla ole lapsia kuin minulla. Kaksi ihanaa tyttöä. Odotin lapsellisuuttani että äitini joskus kiittäisi, että onpa ihanaa kun olen tarjonnut hänelle ihanat lapsenlapset. Hän kiikutti minulle täyteen kirjoitetun ruutuvihon, johon oli säntillisesti kirjattu kaikki virheeni äitinä, pienintä yksityiskohtaa myöten. Se kiteytti kaiken.
On kyllä aika omituista odottaa kiitosta, että on tarjonnut lapsenlapsia. :O
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa ei kellään muulla ole lapsia kuin minulla. Kaksi ihanaa tyttöä. Odotin lapsellisuuttani että äitini joskus kiittäisi, että onpa ihanaa kun olen tarjonnut hänelle ihanat lapsenlapset. Hän kiikutti minulle täyteen kirjoitetun ruutuvihon, johon oli säntillisesti kirjattu kaikki virheeni äitinä, pienintä yksityiskohtaa myöten. Se kiteytti kaiken.
Voi luoja! Olen pahoillani äidistäsi.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä aika omituista odottaa kiitosta, että on tarjonnut lapsenlapsia. :O
Kiitos mielipiteestäsi. Juuri tuota lyttäystä tässä olinkin vailla. Oikein naurun tyrskeiden kera, ajatella.
No sanotaanko vaikka niin että olisi hän voinut jotain positiivista edes silloin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei kuunneltu. Ikinä ei kehuttu. Aina lytättiin. Aina verrattiin.
Meillä otettiin aina esimerkiksi joku luokkakaveri tmv, jota kehuttiin maasta taivaisiin ja minua sitten haukuttiin koska en yritä olla yhtä X kuin hän. Todellisuudessa nämä verrokit olivat yhtä lailla ihan tavallisia nuoria ja lapsia. Minun elämäni teki lauluäänen puuttuminen vielä erityisen raskaaksi koska minua ei ole siunattu ulkonäöllisillä avuilla eikä edes ole minkäänlaisia erityislahjakkuuksiakaan siunaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei kuunneltu. Ikinä ei kehuttu. Aina lytättiin. Aina verrattiin.
Meillä otettiin aina esimerkiksi joku luokkakaveri tmv, jota kehuttiin maasta taivaisiin ja minua sitten haukuttiin koska en yritä olla yhtä X kuin hän. Todellisuudessa nämä verrokit olivat yhtä lailla ihan tavallisia nuoria ja lapsia. Minun elämäni teki lauluäänen puuttuminen vielä erityisen raskaaksi koska minua ei ole siunattu ulkonäöllisillä avuilla eikä edes ole minkäänlaisia erityislahjakkuuksiakaan siunaantunut.
Jep. Minulla oli virheetön jumalainen pikkusisko ja koulussa luokkakaveri joka yleensä sai saman arvosanan kuin minä tai pari pinnaa enemmän. Ne oli aina ne pari pinnaa, joihin takerruttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa ei kellään muulla ole lapsia kuin minulla. Kaksi ihanaa tyttöä. Odotin lapsellisuuttani että äitini joskus kiittäisi, että onpa ihanaa kun olen tarjonnut hänelle ihanat lapsenlapset. Hän kiikutti minulle täyteen kirjoitetun ruutuvihon, johon oli säntillisesti kirjattu kaikki virheeni äitinä, pienintä yksityiskohtaa myöten. Se kiteytti kaiken.
Sairasta. Toivottavasti katkoit välit.
Hyviä kokemuksia. Miten nuo kokemukset vaikuttavat teihin nyt? Millaisia aikuisia teistä on tullut? Miltä nyt tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kokemuksia. Miten nuo kokemukset vaikuttavat teihin nyt? Millaisia aikuisia teistä on tullut? Miltä nyt tuntuu?
Sanotaanko nyt näin että kuulen herkästi kun minua mitätöidään ja vedän siitä omat johtopäätökseni ja mahdollisimman suuren hajuraon vähättelijään. Joidenkin kanssa joutuu olemaan pakosta tekemisissä mutta olen sitten vain sen minimin näiden kanssa tekemisissä.
Ahdistaa heti, kun ajattelee. En muista, että olisi ollut hellyydenosoituksia, ei huomioitu, kannustettu. Äiti kehui aina, kuinka työkavereitten, naapureitten yms. lapset hyviä koulussa yms. Meillä lapsilla hädintuskin vaatteita. Koulussa sai hävetä vaatteita, niitten likaisuutta. Haisit tupakalta, kun vanhemmat tupakoivat. Koulu meni niinkun meni. Läksyjä en lukenut juuri koskaan. Oli sosiaalisia pelkoja, ei halunnut viitata, kun jännitin vastaamista. Olo oli kokoajan jännittynyt.
Johti siihen, että piti itseään huonompana, tämä tunne on edelleen. Ahdistavana ja musertavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme lähdössä metsäretkelle, minä, isosisko ja pikkuveljet. Äitini sanoi minulle "Et kai sinäkin tunge mukaan pilaamaan muiden hauskan retken?" En tunkenut.
Näitä esimerkkejä olisi miljoona... Nykyään olen kuntoutustuella mt-sairauden takia.
Meillä ei niinkään haukuttu, mutta vähäteltiin ja aliarvioitiin. Joka haaveeseen tai yritykseen oli aina reaktiona että "no älä nyt hömpötä", ja että eihän siitä nyt mitään tule ja tarviiko sitä nyt niin suuria suunnitella. Vaikka kyseessä oli suunnilleen joku lukioon meno, sekin oli sellaista että no mitä siihenkin aikaa tuhlaa ja pärjäätkö sä nyt sellaisessa ja eikö ne ole niitä parempia ihmisiä varten sellaset yliopistot. Ei todellakaan kannustettu. Koskaan en muista, että vanhemmat olisivat sanoneet, että oletpa fiksu tai hyvä, aina vähäteltiin. Jos vaikka sai hyvän numeron kokeesta, siihen sanottiin että taisipa olla liian helppo koe tai että no sulla vissiin sattui hyvä tuuri kun osasit just näihin vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös vertailtiin muihin, yleensä esim naapurin lakimiehen lapsiin. Joita perhe tuki ja auttoi joka käänteessä. Minun olisi itsekseni pitänyt pystyä samaan, ja kun en pystynyt olin luuseri.
No mitäpä luulet että mitä on tullut ja miltä tuntuu?
Tosi hyvältä tuntuu, itsetunto on huipussaan.
Minä olin hyvä koulussa. Johtui kuulemma siitä että minulla oli hyvät perslihakset jotka korvasi sen että olin tyhmä. Olin "tyhmä mutta ahkera".
Tunnen nykyään myös syyllisyyttä siitä, että käyn hoidossa mt-sairauteni takia. Koska isoäitini sanoi, että on minulta itsekästä tunkea sinne, kun joku oikeasti sairas tarvitsisi senkin lääkäriajan.
13
Häissäni äiti sanoi ettei ollut tuntea minua kun "sinähän olet suorastaan kaunis"
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ilmeni? Miten koit? Miten vaikutti käytökseesi lapsena,aikuisena? Miltä tuntuu nyt?[/quot
Minusta tullut alisuoriutuja. Tunnistan nykyään lahjakkuuksiani, mutta itseluittamukseni niin huono, että en uskalla yrittää elämässä eteenpäin.
Paskaahan se oli. Vaikka miten yritti niin kehuja ei tippunut. Siksi ikinä ei ole omasta mielestään tarpeeksi hyvä. Aina pitää tehdä kaksinkertaisesti muihin verrattuna ja silti ruoskii itseään että sinä luuseri paska.