Huonokäytöksisyys, röyhkeys ja narsismi tulee nykykasvatuksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on lähtöisin jo aikamme suurimmasta epätasa-arvosta, sodasta. Rakenteellisen ja yhteiskunnallisen auktoriteettien puute on lisännyt ongelmaa. Kun ei ole enää auktoriteettia, jota vastaan kapinoida, seuraa keskinäinen valtataistelu, jossa kateus, ahneus ja itsekkyys hallitsevat suhteita kanssaihmisiin.

Suuret ikäluokat nuo  toisen polven sotainvalidit tosiaan keksivät tämän nykykasvatusmallin- vapaa kasvatus.

Toinen aikamme vitsaus on isättömyys. Eräs sodistamme nykypäivään ulottuva yhteiskunnallinen trendi on avioerojen lisääntyminen, päiväkotien työntekijöistä valtaenemmistö on naisia, tilanne on sama peruskoulun ala-asteilla. Lapset ovat siis pääosan valveillaoloajastaan naisten kanssa.

Alkaen jo kätilöistä ja neuvolan henkilökunnasta, pääsääntöisesti naisia. Miesten osallistumista lapsen elämään pidetään poikkeuksena, sen sain viimeks eilen kuulla. :(

Ei voi yleistää. 50 vuotiaissa vasta niitä ihmisvihaajarasistijuntti oman navan tuijottelijoita on...

Puhut paskaa ja tiedät sen itsekin. Ei ole mitään yhtä "nykykasvatusta". Ongelmalapsia on ollut aina kasvatusmetodeista huolimatta. Nuoriso on aina ollut "pilalla" jos kysytään vanhemmalta ikäpolvelta. Sinunkin sukupolvesi oli ihan kamala, niin kuulemma minunkin, samaa sanovat nykyisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on lähtöisin jo aikamme suurimmasta epätasa-arvosta, sodasta. Rakenteellisen ja yhteiskunnallisen auktoriteettien puute on lisännyt ongelmaa. Kun ei ole enää auktoriteettia, jota vastaan kapinoida, seuraa keskinäinen valtataistelu, jossa kateus, ahneus ja itsekkyys hallitsevat suhteita kanssaihmisiin.

Suuret ikäluokat nuo  toisen polven sotainvalidit tosiaan keksivät tämän nykykasvatusmallin- vapaa kasvatus.

Toinen aikamme vitsaus on isättömyys. Eräs sodistamme nykypäivään ulottuva yhteiskunnallinen trendi on avioerojen lisääntyminen, päiväkotien työntekijöistä valtaenemmistö on naisia, tilanne on sama peruskoulun ala-asteilla. Lapset ovat siis pääosan valveillaoloajastaan naisten kanssa.

Alkaen jo kätilöistä ja neuvolan henkilökunnasta, pääsääntöisesti naisia. Miesten osallistumista lapsen elämään pidetään poikkeuksena, sen sain viimeks eilen kuulla. :(

Hah nykyään ne isät on enemmän läsnä kuin koskaan! Näiden suurten ikäluokkien isät oli aina töissä, metsällä tai niille piti antaa rauha rankan työpäivän jälkeen. Ei ne isät lasten kanssa lattialla leikkineet tai kävelleet tuolla lastenvaunujen kanssa. Eikä miehiä ollut hoitajina, kätilöinä yms yhtäkään silloin.

Vierailija kirjoitti:

Puhut paskaa ja tiedät sen itsekin. Ei ole mitään yhtä "nykykasvatusta". Ongelmalapsia on ollut aina kasvatusmetodeista huolimatta. Nuoriso on aina ollut "pilalla" jos kysytään vanhemmalta ikäpolvelta. Sinunkin sukupolvesi oli ihan kamala, niin kuulemma minunkin, samaa sanovat nykyisistä.

Ja paskat. En ole itsekään mikään vanha ja voin kyllä sanoa että nykylapset ja teinit on huonosti kasvatettu. Siitä ei ole kauaa kun itse olin yläasteella ja silloin ei opettajille vittuiltu. Jos lapsena tein pahojani (harvoin tein) ja joku aikuinen moitti siitä, häpesin omaa käytöstäni enkä alkanut soittamaan suutani ja hakenut vanhempiani paikalle haukkumaan tätä "motkottajaa". Toisin on nyt. Nykyään on ruumiillinen kuritus kielletty. Jäähyn käyttö on kielletty. Enää ei saa käyttää edes ei-sanaa vaan mieluummin "ethän" sillä muuten tulee traumoja. Vanhemmat eivät opeta lapsiaan kunnioittamaan muita vaan kasvattavat heistä itsekkäitä omaan napaan tuijottelijoita, jotka saavat häiriköidä ihan niin paljon kun huvittaa, kieltää ei saa.

Ja höpöhöpö. Kusipäiden määrä on aina vakio, mutta jokainen sukupolvi on sitä mieltä, että seuraava on ihan hanurista.

Mistä johtuu entisajan narsismi? Terveisin 40-luvulla syntyneen narsistiäidin tytär.

Kaikissa sukupolvissa on kusipäitä. Nuoriso on aina pilalla.

Oikeasti nykynuoriso on kyllä paljon fiksumpaa kuin esim oma sukupolveni samassa iässä. Kilttejä ja hyväkäytöksisiä. Aina on poikkeuksia mutta esim ryyppääminen ja tupakointi on paljon vähäisempää nuorilla kuin esim 80-luvulla oli. Kun olin yläasteella, viikonloppukänni oli enempi sääntö kuin poikkeus. Nyt moni ei ota alaikäisenä ollenkaan. Se jos mikä on fiksua. Samoin tupakointi on paljon vähäisempää.

Jos jotkut on huonokäytöksisiä niin aikuiset ihmiset netissä. Ihan hirveää käytöstä ja usein jopa omalla nimellä. Tai piilosta huudellaan törkeyksiä niin kuin täällä.

Nykyaikana vallalla on AUKTORITEETTIKAMMO.

Vierailija kirjoitti:

Näinpä, kieltäminen ja rajat ovat eri asia kuin naama punaisena karjuminen ja lapsen peloittelu. Selkeistä kielloista ja rajoista kiinni pitäminen tuo lapselle turvallisuuden tunteen. Hänellä on siis mahdollisuus toimia oikein seuraavalla kerralla.

Itkemistä ja kiukuttelua ei näytetä oikein siedettävän, miksi? Se kuuluu luonnolliseen kehitykseen ja lapsen raivo on vain kestettävä, periksi ei missään nimessä saa antaa. Pettymykset ovat pienellä pienet, isompana ne voivat olla jo tuhoisia. Pettymyksiäkin on hyvä oppia käsittelemään ja sietämään eli kaikkea ei aina voi saada.

Näistä ei kukaan traumoitu.

Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka lapsen raivo ja huuto saa antamaan lapselle periksi. Itse miltei päinvastoin provosoidun ja tunnen raivostuvani lasten epärationaalisista ja itsekkäistä raivokohtauksista, joudun oikein hillitsemään itseäni ja muistuttamaan itseäni siitä, että lapsi on niin alkukantainen olento, ettei sen vuoksi kykene olemaan reilu ja rationaalinen. Lapsen raivokohtaus saa minut vain kireämmäksi ja ankarammaksi, ja tekisi mieli juuri huutaa takaisin naama punaisena, vaikka siihen en oikeasti ryhdykään enkä pidä sitä sopivana kasvatustapana. Jännä, miten oman lapsen raivokohtaus herättää niin erilaisia tunteita eri ihmisissä. Toisten sydän pehmenee siitä niin, että he heltyvät ja haluavat antaa lapselle haluamansa. Oma sydämeni taas pikemminkin kovettuu ja koen tilanteen niin, että lapsi koittaa haastaa minut valtataisteluun, joka minun on voitettava.

Jos viesti antoi jotain muuta ymmärtää, niin rakastan kyllä lapsiani, mutta epä-älyllisten raivokohtauksien sietäminen on minulle raskasta. En kestä oikein moisia piirteitä aikuisissakaan ihmisissä, joten omien lasten kanssa tuntee välillä olevansa lujilla.

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu entisajan narsismi? Terveisin 40-luvulla syntyneen narsistiäidin tytär.

Varmaan sekin johtuu nykyajan kasvatuksesta.

Minusta nykyajan AIKUISET on todella huonokäytöksisiä. Ihan pokkana toivotetaan toisille ihmisille raiskauksia ja tappoja, halutaan tappaa ihmisiä, tehdään selväksi että ihmiset eivät ole saman arvoisia.. En vois kuvitellakaan sellaista esim mummoni sukupolvelta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa sukupolvissa on kusipäitä. Nuoriso on aina pilalla.

Oikeasti nykynuoriso on kyllä paljon fiksumpaa kuin esim oma sukupolveni samassa iässä. Kilttejä ja hyväkäytöksisiä. Aina on poikkeuksia mutta esim ryyppääminen ja tupakointi on paljon vähäisempää nuorilla kuin esim 80-luvulla oli. Kun olin yläasteella, viikonloppukänni oli enempi sääntö kuin poikkeus. Nyt moni ei ota alaikäisenä ollenkaan. Se jos mikä on fiksua. Samoin tupakointi on paljon vähäisempää.

Jos jotkut on huonokäytöksisiä niin aikuiset ihmiset netissä. Ihan hirveää käytöstä ja usein jopa omalla nimellä. Tai piilosta huudellaan törkeyksiä niin kuin täällä.

Kaikessa on puolensa. Toisaalta sitä mukaa kun nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt, on vähentynyt myös ihmisten tapaaminen ja vapaa-ajanvietto ulkona kaveriporukassa. Moni nuori viettää helposti miltei koko viikonlopun somettamalla, ja mikäli välillä kokoonnutaan kavereiden kanssa jonnekin, pyörii homma useimmiten lähinnä somettamisen ympärillä. Juuri vaikkapa 80-luvun viikonlopunvietossa oli kyse paljolti sosiaalisten taitojen kehittämisestä ja tuttavapiirin laajentamisesta sen ryyppäämisen ohella. Viikonloppu oli "onnistunut", jos tapasi paljon uusia ihmisiä tai sai jopa uuden kaverin. Nykyään moni nuori laajentaa tuttavapiiriään lähinnä tykkäilemällä jonkun puolitutun instakuvista. Ihastuksiakin kytätään lähinnä somessa sen sijaan, että lähdettäisiin muiden nuorten mukana ulos tekemään kasvotusten tuttavuutta. On selvää, että nuorisokulttuuri on muuttunut paljon muutamassa vuosikymmenessä, mutta en olisi siitä älykkyydestä vetämässä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Älykkyys on paljon muutalin kuin raittius. Useimmat teinit ovat oman aikakautensa tuotoksia, ja luulen, että nykyteinienkin raitistuminen on seurausta muuttuneesta vapaa-ajasta ja sosiaalisesta elämästä, eikä muuttunut vapaa-aika ja seuraelämä seurausta raitistumisesta.

Kristillisten arvojen häviäminen on aiheuttanut nykyisen itsekkään elämäntavan. Raamatusta tulee suoraan hyvät kultaiset säännöt, ajatellaan ennemmin me kuin minä, palvele toista -saat itse vielä pidemmän päälle enemmän, kunnioita toista, kymmenen käskyä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille lasten hoitsut/opettajat ovat sanoneet lapsistamme vuosien ajan "poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä/tottelevaisia nykyaikana, kiitos kotikasvatuksen".

Samaan aikaan naapurustossa asuva kasvatustieteiden tohtori (tms kasvatustieteilijä/tutkija) käyttää minusta termiä "kasvatusnatsi", syynä kuulemma hyvinkin autoritäärinen kasvatustapani. Lapsilla on oikeus olla jotain mieltä ja ilmaista se, mutta jos esim pihalle huudetaan "viiden minuutin kuluessa ruokapöytään" niin se myös tarkoittaa sitä eikä mitään mussutusta vaikka olisi meneillään kuuma pihasäbä kavereiden kera...

Tuo on teidän tapanne kasvattaa lapsia, mutta ei se ole ainoa oikea tapa.

Meillä on lempeämpi tapa, sellainen täälläkin moitittu empaattinen ja keskusteleva tapa.

Palaute päiväkodista ja koulusta on ollut pelkästään positiivista. Lapsiamme sanotaan hyvin käyttäytyviksi, avuliaiksi ja kohteliaiksi. Eräs hoitaja sanoi, että jos kaikki lapset olisivat samanlaisia kuin meidän lapset, niin heidän työnsä olisi helppoa.

Samoin meidän tytön kanssa on aina keskusteltu ja neuvoteltu asioista. Säännöt ovat sitten menneet hänelle aika hyvin läpi, kun ne on hänelle perusteltu, mutta säännötkään eivät ole olleet kovin tiukkoja. Pelkkää kiitosta on aina sadellut päiväkodista ja koulusta, nyt on jo yläasteella ja tekee kouluhommatkin tosi hyvin. Voi kuitenkin olla luonnekysymys, että hänelle on tällainen kasvatus toiminut.

Syylliset tähän tilanteeseen löytyy peilin edestä, eli juurikin te itse arvon 25-60v naiset.

Itse olen aina ihmetellyt näitä vanhempia, jotka pelkäävät lapsen suuttumista. Mutta en ihmettele enää, kun lapseni on kasvaneet ja sitä myötä kaveripiiri laajentunut: on paljon vko-vko -lapsia, joita ei haluta suututtaa ettei se vaan sano, että toisen vanhemman luona on hauskempaa eikä sitä ns. laatuaikaa haluta pilata komentamisella. Ja samaa on myös ydinperhelapsilla, kun on niin kova kiire että kun siinä illalla ollaan tunti koko porukka yhdessä kokona, vältellään konflikteja. Vaikka muuten olen yhteiskunnan jätettä ja työtön luuseri, voin ainakin sanoa että mulla on aikaa kasvattaa lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Kristillisten arvojen häviäminen on aiheuttanut nykyisen itsekkään elämäntavan. Raamatusta tulee suoraan hyvät kultaiset säännöt, ajatellaan ennemmin me kuin minä, palvele toista -saat itse vielä pidemmän päälle enemmän, kunnioita toista, kymmenen käskyä jne.

Totta! Itse olen huomannut, että omat ihmissuhteeni töissä, kotona ja ystäväpiirissä sujuvat yhä paremmin, kun pyrin toteuttamaan omalta osaltani Jeesuksen opetuksia. Etenkin huomaan, että kun ihmisiä kohtaan on anteeksiantavainen, niin he pehmenevät. Olen kuitenkin myös oppinut tarvittaessa puolustautumaan paremmin, koska kun itse kunnioitan toisia, niin huomaan paremmin, jos joku täysin polkee minua maahan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut paskaa ja tiedät sen itsekin. Ei ole mitään yhtä "nykykasvatusta". Ongelmalapsia on ollut aina kasvatusmetodeista huolimatta. Nuoriso on aina ollut "pilalla" jos kysytään vanhemmalta ikäpolvelta. Sinunkin sukupolvesi oli ihan kamala, niin kuulemma minunkin, samaa sanovat nykyisistä.

Ja paskat. En ole itsekään mikään vanha ja voin kyllä sanoa että nykylapset ja teinit on huonosti kasvatettu. Siitä ei ole kauaa kun itse olin yläasteella ja silloin ei opettajille vittuiltu. Jos lapsena tein pahojani (harvoin tein) ja joku aikuinen moitti siitä, häpesin omaa käytöstäni enkä alkanut soittamaan suutani ja hakenut vanhempiani paikalle haukkumaan tätä "motkottajaa". Toisin on nyt. Nykyään on ruumiillinen kuritus kielletty. Jäähyn käyttö on kielletty. Enää ei saa käyttää edes ei-sanaa vaan mieluummin "ethän" sillä muuten tulee traumoja. Vanhemmat eivät opeta lapsiaan kunnioittamaan muita vaan kasvattavat heistä itsekkäitä omaan napaan tuijottelijoita, jotka saavat häiriköidä ihan niin paljon kun huvittaa, kieltää ei saa.

Denial is strong in this one.

Sen sijaan että kiinnittäisi huomioni vain niihin ongelmatapauksiin ja käyttäisin sitä yleistämisen perusteena, minä TIEDÄN että nykynuoriso on pääsääntöisesti kunnollista, koska olen heidän kanssaan pikkusisarukseni kautta tekemisissä.

Ruumiillinen kuritus on kielletty hyvästä syystä (henk.koht. kokemuksesta voin kertoa ettei se toimi, vaan saa aikaan vain enemmän tuhoa - väkivallan käyttöhän ON huonoa käytöstä ja huonoa esimerkkiä). On myös hienoa jos vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen kouluasioista. Mikään muu luettelemasi kielto ei ole totta, eikä kuvaus siitä miten lapsia nykyään kasvatetaan.

Vierailija kirjoitti:

Huonokäytöksisiä ja itsekkäitä: kyllä. Narsismi sen sijaan syntyy emotionaalisesti turvattomissa olosuhteista. Kun lapsi ei saa emotionaalista vastinetta äidiltään, niin hönestä voi kehittyä narsisti, elin minäkuvan häiriön omaava ihminen, joka ei näe rajoja itsen ja muiden välillä. Minäkuvan häiriöitä ehkäisee äidin sensitiivisyys, lämpö ja rakkaus, terveet rajat, ensisijaisen hoitajan läheisyys (=ei liian pitkä ero vanhemmasta kehitykseen nähden, ja ero vauvana aina tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Tuttuutta ei ratkaise sukulaisuussuhde, vaan se kuinka usein hoitajaa nähdään). No meni jo ihan ohi aiheem, mutta pointti lienee että ääripää kunpaankaan suuntaan kasvatuksessa ei ole hyväksi.

Teoriasi narsismin kehityksestä jäi vajaaksi, toit esiin vain yhden kehityssuunnan. Toinen on nimittäin juuri se, että lapsi nostetaan jalustalle, hän saa tahtonsa aina periksi, eli puuttuva vanhemmuus. Pieni lapsi on aina omasta mielestään maailman napa, vanhemmat sitten joko tukevat tätät ajatusmallia tai pudottavat lapsen realismiin.