En jaksa enää jatkuvaa arvostelua

Töissä, kotona, kaikkialla. Olen ihan aikuinen ihminen, perheellinen. Elän ns ruuhkavuosia ja olen varmaan vähän väsynyt ja muisti pätkii. Olo on sellainen että täytyy kokoajan selviytyä. Läheiseni sairastui myös vasta vakavasti. Kaikki tuntuu vain kasautuvan ja kaatuvan päälle.

Mies haluaa että ehtisin kotona enemmän. Mikään ei riitä, moittii jatkuvasti jos jokin jää tekemättä. Teen meistä enemmän ja hoidan melkein kokonaan lapset.

Töissä kollegat etsivät jatkuvasti virheitäni. Jos eivät löydä niin etsivät niin kauan että löytävät. Tiedän että olen jo niin väsynyt tähän etten enää aina jaksa ottaa vastaan kovin hyvin edes rakentavaa kritiikkiä. En koskaan sano juuri mitään kenellekään, enkä menetä malttiani, kuin hyvin harvoin, töissä en ole menettänyt koskaan, ehkä kerran sanonut jotain hieman painokkaammin. Olen hyvä työntekijä, tarkka, nopea, taitava, jopa parempi kuin muut, ainakin ennen ollut mutta nyt alkaa tuntua että olenkohan vain kuvitellut kun mikään ei tunnu riittävän. Mistä tiedän olenko oikeasti paska vai käyttävätkö muut minua vain oman pahan olonsa sylkykuppina? Epäilen jälkimmäistä osin.

Miehelle olen sanonut sen miljoona kertaa että olen aivan poikki, että antaisi olla ja auttaisi. Ei se usko. Ei usko vaikka miten puhun. Näin välillä unia että koitin huutaa mutta ääntä ei kuulu, ja että juoksen mutta ikään kuin uppoaisin veteen, enkä pääse eteenpäin.

Harrastukset oli välillä mukavia, niitäkin on pari-kolme kertaa viikossa, nykyään vain tuntuu etten kuulu mihinkään. Haluaisin vain nukkua.

Keinoja miten päästä eteenpäin, miten saada elämä tasapainoon? Miten saada ihmiset uskomaan etteivät enää painostaisi ja vaatisi koko ajan enempää ja enempää kun nyt jo teen kaiken mahdollisen ja vähän päälle? Auttakaa!