Lue keskustelun säännöt.
!!!! Hassut amerikkalaiset - listataan amerikkalaisten outoja tapoja !!!! :D
Hate USA
12.10.2016 |
1. Amerikassa ampumisen ja kuolemisen saa näyttää televisiossa, mutta tissin vilahdus TV:ssä aiheuttaa ihmisille vakavia vahinkoja ja johtaa hirmuisiin oikeudenkäynteihin. Vaikka ihmisen kuolema onkin amerikkalaisille ok, syntymä on silti ylitsepääsemätön asia.
2. Amerikkalainen ei unelmoi lotto- vaan oikeusvoitosta.
3. Amerikkalaiset pitävät kenkiä sisällä.
4. Suomessa terveellinen ruoka on kalliimpaa kuin pikaruoka, Amerikassa terveellistä ruokaa ei joka kaupungissa saa rahallakaan.
5. Auto on amerikkalaisille turvapaikka. Sinne paetaan tilanteessa kuin tilanteessa.
6. Amerikassa saa yöllä lähteä baaristakin autolla ajaen, mutta kävely sen sijaan on kielletty sen vaarallisuuden takia.
7. Amerikassa lihapullat ovat suklaata.
8. Amerikkalaiset luulevat, että kaikki puhuvat englantia.
9. Amerikkalaisilla on maailman ylivoimaisesti suurin puolustusbudjetti, mutta silti amerikkalaiset pelkäävät eniten ja joutuvat kohtaamaan terrori-iskuja.
10. Amerikkalaiset pitävät jokaista ihmistä huijarina, siksi sanottuun ei luoteta yhtään, vaan kaikki pitää tehdä kirjallisena paperille - lakimiesarmeijan avustuksella.
11. Amerikkalaisten pitäisi olla suvaitsevaisuuden ja rotujen yhteensulautumisen perikuva, mutta väkivaltaiset ghetot ampumavälikohtauksineen kertovat jotain ihan muuta.
12. Amerikkalainen jaksaa nauraa 2 tuntia sille, että mies pukeutuu hameeseen.
Kommentit (433)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, miten veroja ei ole lisätty hintalappuihin kaupassa vaan vasta kassalla, oli mielestäni outoa ja ärsyttävää.
Rasittavinta minusta oli alkuun se, että ruokakaupoista ostetusta ruoasta ei tarvitse maksaa veroa, mutta muista kuin elintarvikkeista tarvitsee (ja nekin ilmoitetaan vasta kassalla). Ja tämä tietysti vaihtelee osavaltiokohtaisesti...
Jenkkiystäväni selitti tämän niin, että hintavertailu on helpompaa (ilmeisesti kai osavaltioiden välillä?), kun verot ovat hintalapusta poissa. Eri osavaltioissa (ja osavaltioiden sisälläkin) on siis eri vero%.
Juu, minähän haluankin pennsylvaniassa tietää paljonko leipä maksaa myös arkansasissa... :DOlet ymmartanyt vaarin. Kyse on kauppaketjujen kirjanpidosta. Eihan siita mitaan tulisi jos pitaisi myyntia laskea ja poistaa ensin jokaisen liikkeen vero loppusummasta.
Ja silti Euroopassa yritykset voivat myydä eri maissa, eri valuutoilla, eri hinnoilla ja eri kielillä. Eiköhän jenkkilässä tuo vaikeus ole pelkkä tekosyy, että voitaisiin pimittää kuluttajalta todellinen hinta ja saada hinnat vaikuttamaan pienemmiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni on Kanadasta, mutta läheltä Jenkkien rajaa (Toronto), jossa olin vaihtarina muutama vuosi sitten.
-muutaman muidenkin mainitsema "ulkokultaisuus" ja small talk on ja oli varsinkin aluksi vaikeaa suomalaiselle. How are you -kysymykseen pitää aina vastata good, you, ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä kuuluu :D Tämä tietty ihan perus small talkin alkeita, mutta itselleni oli silti totuttelemista :) Ärsyttävää oli asioiden suunnitteleminen, tyyliin "käydään new yorkissa!" ja kun kyselet, milloin ostetaan liput, toinen menee hämilleen tyyliin "en oikeasti tarkoittanut sitä".
-moni ei ole matkustanut ikinä edes oman osavaltionsa (tai kanadassa provinssin) ulkopuolella. Jotkut rikkaammat saattavat kertoa käyneensä "Euroopassa", joka sanotaan käsitetään kuin yhtenä paikkana. Vaikka niin mekin käsitämme jenkit/kanadan.
-telkkarikanavat eli cable pitää ostaa erikseen.
-Puhelinliittymät on kalliita.
-Ruuan pakkauskoot on oikeasti naurettavan isoja. Asuin kämppiksien kanssa, ja kaikkien mehu/maitotölkit ei edes mahtuneet jääkaappiin.
Olin vuoden au pairina Uuden Englannin alueella 2009.
- Asuin kaupungissa jossa oli hyvin kävelyteitä ja ihmiset jopa liikkuivat niillä, mutta läheiseen ostoskeskukseen piti mennä autolla koska se oli moottoritien varrella eikä sinne ollut minkäänlaista kulkua muuta kuin autolla. Matkaa oli ehkä kaksi kilometriä, eli hyvin olisi voinut kävelläkin jos ei olisi tarvinnut mennä motarin kiihdytysramppeja pitkin.
- Kaikessa oli sokeria tai maissisiirappia. Jopa "natural"-merkityssä "maustamattomassa jogurtissa oli sokeria, sai metsästää kissojen ja koirien kanssa että löysi jogurttia johon ei oikeasti oltu tungettu mitään makeutusta. Leivässäkin oli aivan hillittömästi sokeria, kaikki leipä maistui ihan pullalta!
- Ihmisten ulkokultainen ystävällisyys, joka vaikutti suomalaisiin tapoihin tottuneelle tosi teennäiseltä. Small talkiin tottuminen vei oman aikansa.
- Alle 12-vuotiaan lapsen jättäminen yksin mihinkään oli laitonta. Ei saanut siis jättää 10-vuotiasta yksin autoon kun kävi bensa-asemalla maksamassa sisään bensat (kaikissa ei ollut korttimaksumahdollisuutta niin piti mennä sisään maksamaan). Eikä saanut jättää 10-vuotiasta yksin kotiin vaikka kävi vain 5 minuutin matkan päästä hakemssa toisen lapsen harrastuksesta. Oli tosi ärsyttävää kun joutui raahaamaan vastentahtoisia lapsia mukana joka paikkaan. Tämä oli mielestäni tosi hölmöä koska samaan aikaan Suomessa 8-vuotias pikkusiskoni oli lapsenvahtina 5-vuotiaalle pikkuveljelleni, ja itse aikanaan vietin tunteja yksin kotona kun tulin 7-vuotiaana koulusta ja vanhemmat pääsivät töistä vasta myöhemmin... kun kerroin tästä, kaikki amerikkalaiset olivat kauhuissaan ajatuksesta että joku jättäisi niin pienen lapsen yksin kotiin.
- Drive-thru-EVERYTHING. Kaikki asiat pystyi hoitamaan ilman että nosti perseen auton penkistä. Oli drive-thru bank, pharmacy, mall pick-up, fast food, coffee shop, liqueur store, grocery store... Tuo autoilukulttuuri oli kyllä aivan järjetön, ja minulle sanottiin että eteläosavaltioissa se on vielä hullumpaa.
- USA:n ajokortti oli melkein ainoa kelpuutettu henkilöllisyystodistus. En edes muista kuinka monta kertaa jouduin baarin ovella tai alkoholia ostaessa vakuuttamaan että kyllä se Suomen passi on ihan oikea asiakirja, ja ei, minulla ei ihan oikeasti ole amerikkalaista ajokorttia eli en voi sellaista näyttää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maito tuodaan pullossa kotiovelle =D
Missa nain? Ehka 40-50 luvuilla.
Tosin Irlannissa tota tehtiin ainakin viel 2000-luvun alkupuolella. Ihan Dublinissa.
Ja Englannissa, Manchesterissa ainakin vielä 2007-2008.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli vaihdossa Yhdysvalloissa. Kerran joku tyttö oli koulussa kysynyt häneltä, että missäpäin Yhdysvaltoja Suomi sijaitsee. Luuli ilmeisesti Suomea joksikin osavaltioksi tai jotain. :D
sinällään hauskaa joo, mutta tiesitkö että jenkeillä on paikkakunta jonka nimi on FINLAND? =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiestittekö, että AMERIKKALAINEN KÄYTTÄÄ VUODESSA KAKSINKERTAISEN MÄÄRÄN ENERGIAA SUOMALAISEEN VERRATTUNA, vaikka siellä esim. asuntojen lämmitystarve on paljon pienempi! :O
Ajellaan 2-tonnisella isolla V8-autolla lähikauppaan, ilmastointi huutaa joka paikassa ja ovet auki, uima-altaat höyryävät talvisinkin, jouluvalaistus saa sulakkeet hehkumaan, joka paikassa on aataminaikaista tekniikkaa (mm. hehkulamppuja) ja jätettä syntyy ihan helvetinmoinen määrä päivässä per jenkki!
Amerikkalaisille pitää ennen tarjoilua muistuttaa kirjallisesti, että KAHVI ON KUUMAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tarkoitti, että lihapullat on suklaata? o.O
Itse olen kuullut vanhalta enkunopelta, että amerikkalaiset harrastaa niin paljon small talkia ja tyhjiä lupauksia, ettei niitä kannata ottaa tosissaan. Hän oli jenkeissä tavannut miellyttävän ihmisen, joka oli kutunut hänet kylään. No, tämä opettajani oli mennyt sitten tapaamaan henkilöä hänen kotiinsa (kuten olivat "sopineet"), ja tämä oli seissyt ovella ihan hämmästyneenä selittäen, että sehän oli vain small talkia.
Heh, sama tapahtui minulle Suomessa.
Tapahtui Texasissa, Dallasin liepeillä: (oli tuolla jo aikaisemmin ketjussa mainittu sama asia) mutta siis käveltiin myöhään illalla ravintolasta/baarista noin 500 metriä kotiin.
Puolivälissä matkaa poliisi pysäytti meidät ja alkoi kuulustelemaan mitä me täällä oikein KÄVELLÄÄN. Kerrottiin että oltiin baarissa, ollaan humalassa ja asutaan tuossa (osoitettiin asunto-kompleksia). Poliisi ihan ihmeisään kysymään että miksi ette menneet autolla? Toistettiin että ollaan humalassa ja siis että tultiin tuolta (osoitettiin "ostaria") ja asutaan tuossa (osoitettiin taas kotiin päin). Ei vaan mennyt poliisille jakeluun että siis kävelään... seurasi meitä sitten siihen asunto-kompleksin portille asti autollaan ja kun avattiin portti hihkasi vielä että ensi kerralla menette sitten autolla.... SIIS HÄ!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jo sanottu: amerikkalaiset ei osaa ajaa manuaalivaihteisella autolla.
Olin lukioaikana 4v sitten vaihto-oppilaana Utahissa. Siellä on paljon mormoneja, joten kokemukseni ovat taatusti aivan erilaisia verrattuna muissa osavaltioissa käyneiden ihmisten kokemuksiin. (Tällä hetkellä opiskelen Irlannissa.)
- High schoolissa tyttö ja poika eivät koskaan saaneet olla vain kavereita. Vastakkaisen sukupuolen kanssa ei hengailtu. Seurustelukaan ei ollut suotavaa, mutta se oli sentään parempi vaihtoehto kuin pelkkä kaverina olo.
- Ihmiset puhuivat puhelimeen aina kaiuttimella, joka puolella. Aluksi oli outoa kävellä kadulla ja kaupassa, kun vastaantulevat ihmiset pitivät puheluja kaiuttimella.
- Kahvia ja teetä ei saanut juoda useimmissa perheissä eikä myöskään koulussa. Kävinkin aina kahvilassa, jos kahvihammasta kolotti.
- Tytöt käyttivät usein t-paitaa topin alla (en tiedä liittyikö uskonnollisuuteen/siveyteen, sillä en koskaan kehdannut kysyä asiasta)
- Kiroilu ei ollut sallittua eikä "oh my god":n käyttö. Muistan saaneeni paheksuneita katseita sanoessani tuon jälkimmäisen. Utahilaiset käyttävät kirosanojen sijaan yleensä sanaa "heck", aikuiset "momma". Myös "son of a motherless goat" oli yleinen haukkumasana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta lääkkeiden käytöstä. En jaksa nyt alkaa linkkiä etsimään, joten en laita prosentteja. Mutta esim. lapsia diagnostioidaan aika reippaalla kädellä ADHD-lapsiksi ja aloitetaan myös reippaalla kädellä lääkitykset "käytöshäiriöihin". Ihan eri määriä, mitä Suomessa.
Sairastan masennusta ja uusia lääkkeitä kokeillessani olen lukenut paljon amerikkalaisia vertaistukisivustoja. Siellä tiedetään lääkkeistä paljon, mutta lähes kukaan ei tunnu käyvän terapiassa. Suomessa terapiaan on toki vaikea päästä, mutta silti terapeutit ja terapiaan hakeutuminen ovat arkipäivää vertaistukikeskusteluissa. Lisäksi suomalaiset ymmärtävät että lääkkeet helpottavat masennuksen oireita, mutta eivät välttämättä paranna sairautta. Amerikkalaisessa terveydenhuollossa masennus tunnutaan näkevän sairautena joka on täysin parannettavissa lääkkeillä, aivan kuin masennuslääkkeet toimisivat antibioottien tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta lääkkeiden käytöstä. En jaksa nyt alkaa linkkiä etsimään, joten en laita prosentteja. Mutta esim. lapsia diagnostioidaan aika reippaalla kädellä ADHD-lapsiksi ja aloitetaan myös reippaalla kädellä lääkitykset "käytöshäiriöihin". Ihan eri määriä, mitä Suomessa.
Sairastan masennusta ja uusia lääkkeitä kokeillessani olen lukenut paljon amerikkalaisia vertaistukisivustoja. Siellä tiedetään lääkkeistä paljon, mutta lähes kukaan ei tunnu käyvän terapiassa. Suomessa terapiaan on toki vaikea päästä, mutta silti terapeutit ja terapiaan hakeutuminen ovat arkipäivää vertaistukikeskusteluissa. Lisäksi suomalaiset ymmärtävät että lääkkeet helpottavat masennuksen oireita, mutta eivät välttämättä paranna sairautta. Amerikkalaisessa terveydenhuollossa masennus tunnutaan näkevän sairautena joka on täysin parannettavissa lääkkeillä, aivan kuin masennuslääkkeet toimisivat antibioottien tapaan.
Olisikohan se nyt niin, että vertaistukea etsivät ne, joilla ei ole varaa terapiaan. Oma sukuni on itärannikon varakkaita. Kaikki ovat kulkeneet terapioissa lapsesta saakka ja erittäin vankka usko terapiaan on kaikilla.
Muutenkin ketju ammentaa oppinsa lähinnä pikkukylistä ja suhteellisen vaatiattomista oloista. Pitää muistaa, että Amerikka on suuri paikka ja väkeä löytyy laidasta laitaan. Mikä pitää kutinsa Bible belttiin ei välttämättä toimi pätkääkään Nykissä. Myös koulutuserot ja varallisuuserot ovat mittavat. Oma sukui on terveysruokia ahmivaa hoikkaa väkeä, joka on amerikkalaiseksi matkustellutkin poikkeuksellisen paljon. Yhdessä vaiheessa jenkeistä vain 6% omisti passin. Maa on iso ja matkailukohteita riittää omasta takaa. Ei tarvitse välttämättä matkustella muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa, että Jenkit on kyllä yksinkertaisia ja vähän ylimielisiäkin kansalaisuudestaan ja kielestään. Entinen kaverini on New Yorkista ja hän saattoi suututtaa ystävänsä tekemällä jotain ihan typerää, kuten pitämällä huvikseen viikon mykkäkoulun, tai syömällä toisen jääkaapin tyhjäksi useaan otteeseen ja oli sitten ihan että höh, mitä mä nyt muka tein väärin? Hän myös rankkasi kaverinsa paremmuusjärjestykseen, niin kuin lapsi, ja piti siitä meteliä: "äiti, tässä on Kaisa, minun kolmanneksi paras ystäväni!"
Yleisesti ottaen hän ei tajunnut hevon helvettiä, miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Kysyikin koko ajan neuvoa eri konflikteihin ja sitten noudatti niitä neuvoja huonosti aiheuttaen taas lisää riitaa ja tämän seurauksena hän suuttui tälle neuvojalle, että kiitti vaan sikana, sun takia mun harteille kasautui vaan lisää paskaa!
Keskustelimme aina vain hänestä. Eihän ketään nyt suomalaisen pikkukylän naisen päivämenot ja kuulumiset kiinnosta, kun täällä ois nykkiläinenkin, hei! Kuukausien aikana opin muistamaan ulkoa hänen isovanhempiensa lempiruoat ja hänen lapsuudenaikaisen lemmikkihiirensä elämäntarinan, mutta hän itse ei tiennyt edes, montako sisarusta minulla oli, vaikka kerroin sen hänelle kyllä aina välillä.
Asuin lapsena vuosia Uudessa-Seelannissa, joten osasin englantia, vaikkakin jenkin mielestä kiwienkku lievällä suomikorostuksella kuulosti hirveältä. Hänellä oli myös tapana vetää pilkalliset räkänaurut ja esittää, ettei ymmärtänyt sanaakaan, jos joku enkkua osaamaton yritti sitä hänelle sönkätä. Silti häntä myös ärsytti, jos joku (lähinnä suomeakaan osaamaton) ei osannut sitä englantia.
Parin vuoden ystävyyden jälkeen minä ja moni muukin jenkin eurooppalaisystävä viilensi välinsä tähän energiasyöppöön. Sen jälkeen olen ollut tekemisissä parin muunkin nuoren jenkkinaisen kanssa ja kokemukset ovat olleet samankaltaisia. Olenko sitten vain sattumalta törmännyt erityisen kusipäisiin jenkkeihin, vai onko ne kaikki yleisesti ottaen noin vatipäitä?
Vierailija kirjoitti:
Olin lukioaikana 4v sitten vaihto-oppilaana Utahissa. Siellä on paljon mormoneja, joten kokemukseni ovat taatusti aivan erilaisia verrattuna muissa osavaltioissa käyneiden ihmisten kokemuksiin. (Tällä hetkellä opiskelen Irlannissa.)
- High schoolissa tyttö ja poika eivät koskaan saaneet olla vain kavereita. Vastakkaisen sukupuolen kanssa ei hengailtu. Seurustelukaan ei ollut suotavaa, mutta se oli sentään parempi vaihtoehto kuin pelkkä kaverina olo.
- Ihmiset puhuivat puhelimeen aina kaiuttimella, joka puolella. Aluksi oli outoa kävellä kadulla ja kaupassa, kun vastaantulevat ihmiset pitivät puheluja kaiuttimella.
- Kahvia ja teetä ei saanut juoda useimmissa perheissä eikä myöskään koulussa. Kävinkin aina kahvilassa, jos kahvihammasta kolotti.
- Tytöt käyttivät usein t-paitaa topin alla (en tiedä liittyikö uskonnollisuuteen/siveyteen, sillä en koskaan kehdannut kysyä asiasta)
- Kiroilu ei ollut sallittua eikä "oh my god":n käyttö. Muistan saaneeni paheksuneita katseita sanoessani tuon jälkimmäisen. Utahilaiset käyttävät kirosanojen sijaan yleensä sanaa "heck", aikuiset "momma". Myös "son of a motherless goat" oli yleinen haukkumasana.
Suurin osahan noista on mormonien uskonnollisia sääntöjä, kuten eri sukupuolten erillään olo (siveys), kahvin ja teen juomattomuus (kofeiini ja muut piristeet kielletty), T-paita topin alla (mormoni"garment"), kiroilemattomuus jne.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että Jenkit on kyllä yksinkertaisia ja vähän ylimielisiäkin kansalaisuudestaan ja kielestään. Entinen kaverini on New Yorkista ja hän saattoi suututtaa ystävänsä tekemällä jotain ihan typerää, kuten pitämällä huvikseen viikon mykkäkoulun, tai syömällä toisen jääkaapin tyhjäksi useaan otteeseen ja oli sitten ihan että höh, mitä mä nyt muka tein väärin? Hän myös rankkasi kaverinsa paremmuusjärjestykseen, niin kuin lapsi, ja piti siitä meteliä: "äiti, tässä on Kaisa, minun kolmanneksi paras ystäväni!"
Yleisesti ottaen hän ei tajunnut hevon helvettiä, miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Kysyikin koko ajan neuvoa eri konflikteihin ja sitten noudatti niitä neuvoja huonosti aiheuttaen taas lisää riitaa ja tämän seurauksena hän suuttui tälle neuvojalle, että kiitti vaan sikana, sun takia mun harteille kasautui vaan lisää paskaa!
Keskustelimme aina vain hänestä. Eihän ketään nyt suomalaisen pikkukylän naisen päivämenot ja kuulumiset kiinnosta, kun täällä ois nykkiläinenkin, hei! Kuukausien aikana opin muistamaan ulkoa hänen isovanhempiensa lempiruoat ja hänen lapsuudenaikaisen lemmikkihiirensä elämäntarinan, mutta hän itse ei tiennyt edes, montako sisarusta minulla oli, vaikka kerroin sen hänelle kyllä aina välillä.
Asuin lapsena vuosia Uudessa-Seelannissa, joten osasin englantia, vaikkakin jenkin mielestä kiwienkku lievällä suomikorostuksella kuulosti hirveältä. Hänellä oli myös tapana vetää pilkalliset räkänaurut ja esittää, ettei ymmärtänyt sanaakaan, jos joku enkkua osaamaton yritti sitä hänelle sönkätä. Silti häntä myös ärsytti, jos joku (lähinnä suomeakaan osaamaton) ei osannut sitä englantia.
Parin vuoden ystävyyden jälkeen minä ja moni muukin jenkin eurooppalaisystävä viilensi välinsä tähän energiasyöppöön. Sen jälkeen olen ollut tekemisissä parin muunkin nuoren jenkkinaisen kanssa ja kokemukset ovat olleet samankaltaisia. Olenko sitten vain sattumalta törmännyt erityisen kusipäisiin jenkkeihin, vai onko ne kaikki yleisesti ottaen noin vatipäitä?
Kuulostaa todella erikoiselta.
En ole itse asunut, tai edes käynyt USA:ssa, enkä tunne jenkkejä, mutta entisessä asuinmaassani Englannissa oli täysin eri meininki. Paikalliset olivat todella kiinnostuineita kotimaastani, bussikuskitkin saattoivat kysyä lipun oston yhteydessä että mistä päin tuo aksentti on kotoisin. Monet luulivat jenkiksi, koska suomalaiset puhuvat tv-ohjelmista tarttuneella amerikkalaisella korostuksella. Olivat tosi yllättyneitä kielitaidosta ja kehuivat, että olen varmaan tehnyt tosi paljon töitä osaamiseni eteen.
Siellä ollaan niin tottuneita sekä maahanmuuttajiin, että maan sisällä suurestikin vaihteleviin aksentteihin, ettei kenelläkään peruskohteliaalla tulisi mieleenkään naureskella toisen puhetavalle. Suomalaiset puhuvat todella selkeää englantia verrattuna esim. pakistanilaisiin tai intialaisiin, joiden kanssa asioiminen taksissa oli välillä aikamoisen työn takana. Briteissä on myös paljon puolalaisia, joille englanti on usein tosi haastavaa. Vaaleana suomityttönä sai ensin osakseen vähän epäilyjä, mutta lopulta kuitenkin otettiin aina lämpimästi vastaan.
En tiedä millaista meno on nykyisessä Brexit-Britanniassa tosin.
Amerikkalaiset presidenttiehdokkaat väittelevät kuin av:n keskivertokäyttäjä.
Hassua, mutta toisaalta ihan hyväkin, että jenkeissä liikennemerkeissä ja teissä lukee mitä merkki tarkoittaa. Eli ei pelkkää symbolia, vaan tyyliin "slow down", "no parking" ja mitäköhän näitä nyt oli... Ihmekö tuo, kun kaikilla pitää olla ajokortti ja se saadaan 16-vuotiaana, siksi myös automaattivaihteet.
Yksi asia, jonka toisin Jenkeistä Suomeen on oikealle kääntyminen liikennevalojen punaisia päin. Tämä on hyvä. Tämä Suomeenkin, kiitos!
Kyllä! Kun ketjun lukee läpi, ihmetelee vieläkin enemmän sitä että täälläkin moni sanoo että Suomi on paska maa ym. USAlaiset sanoo aina ja joka paikassa että heidän maansa on maailman parhain, niin on jossain telkkarissa sanottu, ja hehän sen uskoo, miksi pitäisi selvittää minkälaista muualla on.