Kuinka tärkeää kumppanin työssäkäynti on?

Minun mieheni oli aikuisopiskelija kun tapasimme. Hän sai töitä, mutta jäi sittemmin työttömäksi. Tulemme toimeen minun tuloillani hyvin. Mies hoitaa lasten kouluaamut, läksyt ja aika paljon kotitöitä. Meillä ei ole kiire minnekään. En ymmärrä, mitä lisäarvoa se toisi elämäämme, jos molemmat juoksisivat kieli vyön alla töihin. Näin on paljon parempi. Mutta on kait sanomattakin selvää, että jos mies ei hoitaisi isoa osuutta lapsista ja kodistamme, vaan makailisi vain sohvalla ja vielä vaikkapa ruikuttaisi minulle, miten ruoka ei ole pöydässä, niin en häntä katselisi siinä vaan.

On se ollut tärkeää, koska siinä vaiheessa kun aloitimme suhteen, olimme molemmat nuoria työssäkäyviä ihmisiä, joilla oli halu tulla toimeen omillaan ja pärjätä. Kun löimme hynttyyt yhteen olimme yhtälaisessa vastuussa taloutemme menoista ja tulotkin olivat samasta työstä johtuen samat. Jossain vaiheessa olemme kumpikin olleet pois työelämästä vanhempainvapailla ja vuorotteluvapailla ja sen jälkeen palanneet työhön. Työttömyyttä emme ole joutuneet kokemaan. Jos oikeasti tulisi tilanne, jossa työntekeminen (omassa ammatissa) loppuisi toiselta, niin kyllä me pärjäisimme. Nyt tilanne on eri kuin nuorempina, työ ei ole enää niin suuri itseisarvo. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni oli aikuisopiskelija kun tapasimme. Hän sai töitä, mutta jäi sittemmin työttömäksi. Tulemme toimeen minun tuloillani hyvin. Mies hoitaa lasten kouluaamut, läksyt ja aika paljon kotitöitä. Meillä ei ole kiire minnekään. En ymmärrä, mitä lisäarvoa se toisi elämäämme, jos molemmat juoksisivat kieli vyön alla töihin. Näin on paljon parempi. Mutta on kait sanomattakin selvää, että jos mies ei hoitaisi isoa osuutta lapsista ja kodistamme, vaan makailisi vain sohvalla ja vielä vaikkapa ruikuttaisi minulle, miten ruoka ei ole pöydässä, niin en häntä katselisi siinä vaan.

Vastaavasti jos sanoisin naisesta, että kunhan hoitaa lapset, tekee kotityöt, siivoaa ja laittaa ruokaa, muuten kenkää. Niin heti ois kaikki valittamassa, mutta nainen saa kyllä pitää miestä orjana ihan niin paljon kuin haluaa.

On tärkeää. Olen itse yrittäjä ja työni on minulle tärkeä asia. En voisi kuvitellakaan olevani pitkäaikaistyöttömän kanssa, en jaksaisi todellakaan katsella sellaista. Muutaman kuukauden työttömyys menee, mutta lorvimista en siedä yhtään.

Erittäin tärkeää. Kertoo paljon ihmisestä jos on vapaaehtoisesti työtön, en voisi olla edes ystävä ko. tyyppisen ihmisen kanssa. Tahattomalle työttömyydelle ei tietenkään kukaan mitään mahda. Myöskään ammatilla ei ole väliä, kunhan hoitaa osansa niin kuin muutkin.

Minulle tärkeämpää on että vaimoni hoitaa lapsiamme kotona totihoidontuella kuin että menisi töihin ja lapset hoitoon. Ollaan pienituloisia, mutta mun tuloilla pärjätään.

Riippuu ihmisen muusta aktiivisuustasosta. Yksi ystäväni on rikas perijä eikä ole ollut vuosiin töissä, mutta ei makaa sohvalla vaan harrastaa aktiivisesti ja voi antaa panostaan yhdistysten vastuutehtäviin, mihin työssäkäyvillä ei ole aikaa. Toinen ystäväni on yrittäjä ja saa kymmenen tunnin kuukausittaisella työpanoksella suuremman palkan kuin moni työssäkäyvä. Itsekin haaveilen pitkästä sapatista, kun säästöjä on riittävästi. Ehtisin kehittää itseäni muussakin kuin työtehtävissäni. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni oli aikuisopiskelija kun tapasimme. Hän sai töitä, mutta jäi sittemmin työttömäksi. Tulemme toimeen minun tuloillani hyvin. Mies hoitaa lasten kouluaamut, läksyt ja aika paljon kotitöitä. Meillä ei ole kiire minnekään. En ymmärrä, mitä lisäarvoa se toisi elämäämme, jos molemmat juoksisivat kieli vyön alla töihin. Näin on paljon parempi. Mutta on kait sanomattakin selvää, että jos mies ei hoitaisi isoa osuutta lapsista ja kodistamme, vaan makailisi vain sohvalla ja vielä vaikkapa ruikuttaisi minulle, miten ruoka ei ole pöydässä, niin en häntä katselisi siinä vaan.

Olet erittäin harvinainen nainen ja ainutlaatuinen sillä valitettavasti suurin osa naisista ei hyväksy työtöntä miestä eikä edes alle 3000e /kk palkalla työssä käyvääkään.

Naisten vaatimukset ovat yleensä huomattavasti kovemmat kuin miehillä + naisten vaatimuslista on kolme tai neljä kertaa pidempi kuin miesten .

Ei kyllä ole mikään ihme että sinkkuja on paljon kun mikään ei riitä

Vapaaehtoisesti työttömän arvomaailmassa on jotain vikana. Kyllä pitää käydä töissä ja ansaita elantonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti työttömän arvomaailmassa on jotain vikana. Kyllä pitää käydä töissä ja ansaita elantonsa.

Jos rahaa on riittävästi, jotta niillä voi elää ilman töitä, voisi myös ajatella sen olevan reilu teko, että jättää työn jonkun toisen tehtäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti työttömän arvomaailmassa on jotain vikana. Kyllä pitää käydä töissä ja ansaita elantonsa.

Jos rahaa on riittävästi, jotta niillä voi elää ilman töitä, voisi myös ajatella sen olevan reilu teko, että jättää työn jonkun toisen tehtäväksi. 

Eihän silloin ole työtön, ainakaan ei pitäisi olla työtön työnhakija. 

Tuontinaisen mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni oli aikuisopiskelija kun tapasimme. Hän sai töitä, mutta jäi sittemmin työttömäksi. Tulemme toimeen minun tuloillani hyvin. Mies hoitaa lasten kouluaamut, läksyt ja aika paljon kotitöitä. Meillä ei ole kiire minnekään. En ymmärrä, mitä lisäarvoa se toisi elämäämme, jos molemmat juoksisivat kieli vyön alla töihin. Näin on paljon parempi. Mutta on kait sanomattakin selvää, että jos mies ei hoitaisi isoa osuutta lapsista ja kodistamme, vaan makailisi vain sohvalla ja vielä vaikkapa ruikuttaisi minulle, miten ruoka ei ole pöydässä, niin en häntä katselisi siinä vaan.

Olet erittäin harvinainen nainen ja ainutlaatuinen sillä valitettavasti suurin osa naisista ei hyväksy työtöntä miestä eikä edes alle 3000e /kk palkalla työssä käyvääkään.

Naisten vaatimukset ovat yleensä huomattavasti kovemmat kuin miehillä + naisten vaatimuslista on kolme tai neljä kertaa pidempi kuin miesten .

Ei kyllä ole mikään ihme että sinkkuja on paljon kun mikään ei riitä

Mene loispummi töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti työttömän arvomaailmassa on jotain vikana. Kyllä pitää käydä töissä ja ansaita elantonsa.

Jos rahaa on riittävästi, jotta niillä voi elää ilman töitä, voisi myös ajatella sen olevan reilu teko, että jättää työn jonkun toisen tehtäväksi. 

Eihän silloin ole työtön, ainakaan ei pitäisi olla työtön työnhakija. 

Ei olekaan. Keskustelun otsikossa kuitenkin puhuttiin yleisesti työssäkäymisestä eikä määritelty sitä koskemaan vain työttömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti työttömän arvomaailmassa on jotain vikana. Kyllä pitää käydä töissä ja ansaita elantonsa.

Jos rahaa on riittävästi, jotta niillä voi elää ilman töitä, voisi myös ajatella sen olevan reilu teko, että jättää työn jonkun toisen tehtäväksi. 

Eihän silloin ole työtön, ainakaan ei pitäisi olla työtön työnhakija. 

Ei olekaan. Keskustelun otsikossa kuitenkin puhuttiin yleisesti työssäkäymisestä eikä määritelty sitä koskemaan vain työttömyyttä.

Totta.

On tärkeää. Kunnianhimo muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti työttömän arvomaailmassa on jotain vikana. Kyllä pitää käydä töissä ja ansaita elantonsa.

Jos rahaa on riittävästi, jotta niillä voi elää ilman töitä, voisi myös ajatella sen olevan reilu teko, että jättää työn jonkun toisen tehtäväksi. 

Eihän silloin ole työtön, ainakaan ei pitäisi olla työtön työnhakija. 

Miten niin ei ole työtön? Mikä silloin sitten on jos ei ole töissä muttei vielä esim. eläkkeelläkään tai opiskele?

Jos löytäisin kumppanin, jolla on yhtä paljon varallisuutta kuin itsellänikin, voisimme  halutessamme jättää työnteon ja keskittyä elämiseen ja kunnianhimoon harrastuksissa ja muussa itsensä kehittämisessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni oli aikuisopiskelija kun tapasimme. Hän sai töitä, mutta jäi sittemmin työttömäksi. Tulemme toimeen minun tuloillani hyvin. Mies hoitaa lasten kouluaamut, läksyt ja aika paljon kotitöitä. Meillä ei ole kiire minnekään. En ymmärrä, mitä lisäarvoa se toisi elämäämme, jos molemmat juoksisivat kieli vyön alla töihin. Näin on paljon parempi. Mutta on kait sanomattakin selvää, että jos mies ei hoitaisi isoa osuutta lapsista ja kodistamme, vaan makailisi vain sohvalla ja vielä vaikkapa ruikuttaisi minulle, miten ruoka ei ole pöydässä, niin en häntä katselisi siinä vaan.

Vastaavasti jos sanoisin naisesta, että kunhan hoitaa lapset, tekee kotityöt, siivoaa ja laittaa ruokaa, muuten kenkää. Niin heti ois kaikki valittamassa, mutta nainen saa kyllä pitää miestä orjana ihan niin paljon kuin haluaa.

Näinhän se on mutta tätä(kään) ei saa täällä sanoa ääneen kuten alapeukuista näkyy.

- nainen itsekin

Tuontinaisen mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni oli aikuisopiskelija kun tapasimme. Hän sai töitä, mutta jäi sittemmin työttömäksi. Tulemme toimeen minun tuloillani hyvin. Mies hoitaa lasten kouluaamut, läksyt ja aika paljon kotitöitä. Meillä ei ole kiire minnekään. En ymmärrä, mitä lisäarvoa se toisi elämäämme, jos molemmat juoksisivat kieli vyön alla töihin. Näin on paljon parempi. Mutta on kait sanomattakin selvää, että jos mies ei hoitaisi isoa osuutta lapsista ja kodistamme, vaan makailisi vain sohvalla ja vielä vaikkapa ruikuttaisi minulle, miten ruoka ei ole pöydässä, niin en häntä katselisi siinä vaan.

Olet erittäin harvinainen nainen ja ainutlaatuinen sillä valitettavasti suurin osa naisista ei hyväksy työtöntä miestä eikä edes alle 3000e /kk palkalla työssä käyvääkään.

Naisten vaatimukset ovat yleensä huomattavasti kovemmat kuin miehillä + naisten vaatimuslista on kolme tai neljä kertaa pidempi kuin miesten .

Ei kyllä ole mikään ihme että sinkkuja on paljon kun mikään ei riitä

Ottaisitko naisen puolisoksi jota ei työnteko kiinnosta? Käytkö itse töissä? Jos et, kannattaa etsiä puolisoa vain samanlaisista ihmisistä. Minä en lorvijoita katsele.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästelin kun tuossa yhdessä ketjussa moni vastasi ettei velvoita puolisoaan käymään töissä.

Minä en ainakaan alkaisi naisen kanssa vakavaan suhteeseen joka ei käy säännöllisesti töissä tai ainakin pyri siihen aktiivisesti. Työssäkäynti kertoo henkilön itsenäisyydestä, vastuullisuudesta ja elämänhallintataidoista. Eikö nämä ominaisuudet ole tärkeitä puolisossa?

Ap, sinä olet maksullinen mies. Naisen työssäkäyntiä vaatimalla sinä pienennät omia kulujasi eli haluat kohottaa omaa elintasoa naisen rahoilla. Näin meille on opettanut palstan elämäntapatyötön mies. En tosin ole ihan varma, että sovelletaanko tätä miehiinkin.

Palstamiehet eivät vaadi naiselta muuta kuin ulkonäköä, kolutuksella ja ammatilla ei ole mitään väliä. Sitten erovaiheessa he itkevät täällä, kun akka vie kaiken. Avioehtoa mies ei kuitenkaan ole saanut tehdyksi, kun akka ei muuten olisi suostunut naimisiin. Sitten voitaisiin keskustella, miksi sillä miehellä oli hinku naimisiin, mutta jätetään se tällä kertaa väliin.