Kuinka tärkeää kumppanin työssäkäynti on?
Hämmästelin kun tuossa yhdessä ketjussa moni vastasi ettei velvoita puolisoaan käymään töissä.
Minä en ainakaan alkaisi naisen kanssa vakavaan suhteeseen joka ei käy säännöllisesti töissä tai ainakin pyri siihen aktiivisesti. Työssäkäynti kertoo henkilön itsenäisyydestä, vastuullisuudesta ja elämänhallintataidoista. Eikö nämä ominaisuudet ole tärkeitä puolisossa?
Kommentit (44)
Jos asutaan yhdessä niin kyllä sen pitää käydä töissä ettei mun tarvitse pelätä että se tonkii mun kamoja sillä aikaa kun mä olen töissä.
Mua ei haittais jos mies ois työtön, kunhan on intohimoa johonkin. Oon tavannut rikkaita ja varakkaita niin kyllä se sydämenrikkaus korostuu :9 itse oon kyllä työtön ja ei mua haittaa jos joku ei mua sentakia kelpuuta, etsinkin vähän pintaa syvempää ihmistä, joka ei arvuuta ihmisiä tatusten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nelikymppinen mies ei ole vaikka viimeiseen puoleen vuoteen ollut töissä, niin en hyvällä katsoisi. Jotakin yritystä pitää olla, pitää vaikka kouluttaa itseään tai tehdä jotakin oman työllistymisen eteen, niin hänen osakkeensa paranevat silmissäni huimasti. Itselleni työ on mieleistä ja menen sinne joka aamu hyvillä mielin.
Olisiko se sinulle mieleistä ja menisitkö töihin joka aamu hyvillä mielin silti, jos työsi olisikin esimerkiksi puhelinmyyntiä?
Olin nuorena yhden kesän ja alkusyksyn puhelinmyynnissä ja tykkäsin!
Jos ihan huutomerkin verran tykkäsit, niin suosittelen sinua siirtymään niihin hommiin takaisin. Ei ole mitään järkeä pitää noin innokasta puhelinmyyjää poissa mieleisestä työstä.
Mutta kyllähän me kaikki tiedämme, miksi et siinä hommassa jatkanut. Ei se niin kivaa kuitenkaan ollut. Helppo kuitenkin parin kuukauden kokemuksella huudella, että muiden pitäisi sitä vuosikausia tehdä.
Oho, otatpa sinä työhistoriani vakavasti. :D Olin puhelinmyyjänä lähinnä kesätöissä ja siitä lähdin opiskelemaan. Ja juu, en palannut enää siihen firmaan vaikka sieltä kyllä pariin kertaan soitettiinkin vielä minulle. Tottakai olisin jaksanut, miksi en olisi? Opiskelujeni ohessa tein iltatyötä ja valmistuttuani sain koulutustani vastaavaa työtä heti. Opiskelin kuitenkin aikuisena vielä yhden ammatin ammatin lisää ja tässä töitä riittää eläkeikään saakka taatusti. Työ ei ole hienohelmojen työtä niin kuin ei ole myöskään muut tekemäni työt. Pidän siitä silti ja mielelläni töihin menenkin. Mutta alkuperäiseen kysymykseen vastaten, en huolisi pitkäaikaistyötöntä miestä. En myöskään tuollaista turhista valittajaa ja negatiivista ihmistä. Meillä ei välttämättä olisi yhteisiä kiinnostuksen kohteitakaan, sillä minä näen ympärilläni paljon mahdollisuuksia, sinä jaarittelet jostakin yhden tekevästä asiasta. Yritä pärjätä..
Jos ihan huutomerkin verran tykkäsit, niin suosittelen sinua siirtymään niihin hommiin takaisin. Ei ole mitään järkeä pitää noin innokasta puhelinmyyjää poissa mieleisestä työstä.
Mutta kyllähän me kaikki tiedämme, miksi et siinä hommassa jatkanut. Ei se niin kivaa kuitenkaan ollut. Helppo kuitenkin parin kuukauden kokemuksella huudella, että muiden pitäisi sitä vuosikausia tehdä.