Mies joka pettää.. Rakastaako?

Vierailija kirjoitti:

Voi. Mulla on ystävä joka rakastaa vaimoaan ja perhettään mutta on pettänyt vuosien mittaan ainakin kahden naisen kanssa. Kummankin kanssa tilanne meni  niin pitkälle että harkitsi avioeroa mutta jäi kuitenkin kotiin (vaimo tietää ensimmäisestä suhteesta).

Mies on kunnollinen, velvollisuudentuntoinen äärimmäisyyteen saakka, uhrautuva isä, rakastava ja hellä. Osoittaa tunteensa vaimolleen monin tavoin ja yrittää parhaansa. Ei vaan kelpaa.

Miksikö? Parisuhteessa ei ole seksiä eikä läheisyyttä ollut vuosiin. Ja ei, pettäminen ei ole ollut syynä pihtaamiseen vaan se on alkanut vuosia ennen pettämistä. Loputtomiin ei vaan viriili ja hellyydenkipeä mies kestänyt

Kyseinen mies on selkärangaton luuserimarttyyri. Jos suhteessa ei saa haluamaansa (esim. seksiä), eikä kumppani ole halukas tekemään asialle mitään, mikään ei estä lähtemästä. Ainoastaan raukkamainen vätys pettää puolisoaan ja laittaa sen vielä puolison syyksi.

Itsenään vaan rakastaa ja kykenee rakastumaan, mutta ei rakastamaan. Usein joku häiriö suhteessa äitiin, nostaa esim. jalustalle. Pysykää kaukana.

Olen nähnyt sekä uskollisia parisuhteita että uskottomia parisuhteita.

Uskollisissa se rakkaus on miehenkin puolelta ihan näkyvää, ja se ei näy ehkä imarteluna tai ruusupuskien kantamisena, vaan arjen tekoina miehen puolelta, ajan viettämisenä yhdessä ja läsnä, haluna toteuttaa toisen toiveita. Ihmisillä on myös yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja naurua. Ja uskon aika vankasti siihen, että sellainen ihminen, joka voi toisen luottamuksen pettää, ei oikeasti rakasta tai on sitten todella tyhmä, eikä ymmärrä elämästä mitään. Ja sellainen ihminen ei myöskään ymmärrä, mikä on lopulta tärkeää elämässä. Se toisen ihmisen luottamus ja rakkaus sinuun, ja toisen tukeminen hädän hetkellä. Harva pettäjistä älyää sen, paitsi liian myöhään.

Vanhempieni häät olivat ns. pyssyhäät, äiti maha pystyssä. Äiti rakasti enemmän kuin isä. Ekat 8-9 vuotta olivat aika vuoristorataa. Faija joi viikonloput ja petti kahdesti. Hänellä todella oli outo äitisuhde, huono ja alistava, ja oma isä kuoli kun hän oli pikkuskidi. Ei osannut kunnioittaa naisia. Sitten tapahtui jotain, tuli eka sydäri ja aika nuornea. Äiti nimittäin nosti tapetille, että kun toivut, pitää keskustella vakavasti, miten tästä mennään eteenpäin, koska hänen selkänsä ei kestä enää. Äiti meni Al-anon tapaamiseen ja vaati sinne isääkin, ja lääkäri sanoi että joko antabus tai lauta-arkku. Isä tajusi, kuka jää tosipaikassa rinnalle, ja kuka ei. Mikä on itsestäänselvyys ja mikä ei. Sen tajuamisen huomasi. Niitä arjen tekoja alkoi ilmestyä, juominen loppui kuin seinään, isä alkoi tehdä äidin kanssa yhdessä asioita ja äiti isän, mm. kalastivat yhdessä ja perustivat firman. Siihen parisuhteeseen tuli nauru. Liitto kesti lopulta 36 vuotta isän kuolemaan, ja niistä 26 oli onnellisia. Faija halusi ollessani isompi pyytää anteeksi ja tunnusti kerran minulle, että hän leikki liikaa tulella ja älysi melkein liian myöhään, mikä jotain merkkaa. Että hänellä on hyvä ihminen kumppanina, ja hyvä perhe, terveet kakarat ja töitä ja toimeentulo. Niitä ei parane laittaa haaskuuseen.

"Et saa minuuttiakaan takaisin siitä perhe-elämästä, minkä erossa menetät. Älä pistä sitä vaaraan omilla toimillasi. " Se on yksi viisaimpia neuvoja, minkä olen isältäni saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Mulla on ystävä joka rakastaa vaimoaan ja perhettään mutta on pettänyt vuosien mittaan ainakin kahden naisen kanssa. Kummankin kanssa tilanne meni  niin pitkälle että harkitsi avioeroa mutta jäi kuitenkin kotiin (vaimo tietää ensimmäisestä suhteesta).

Mies on kunnollinen, velvollisuudentuntoinen äärimmäisyyteen saakka, uhrautuva isä, rakastava ja hellä. Osoittaa tunteensa vaimolleen monin tavoin ja yrittää parhaansa. Ei vaan kelpaa.

Miksikö? Parisuhteessa ei ole seksiä eikä läheisyyttä ollut vuosiin. Ja ei, pettäminen ei ole ollut syynä pihtaamiseen vaan se on alkanut vuosia ennen pettämistä. Loputtomiin ei vaan viriili ja hellyydenkipeä mies kestänyt

Kyseinen mies on selkärangaton luuserimarttyyri. Jos suhteessa ei saa haluamaansa (esim. seksiä), eikä kumppani ole halukas tekemään asialle mitään, mikään ei estä lähtemästä. Ainoastaan raukkamainen vätys pettää puolisoaan ja laittaa sen vielä puolison syyksi.

Mun mielestä pihtaaminen ilman syytä on ihan hyvä syy pettämiseen. Lapset ja taloudelliset rasitteet voi olla esteenä erolle.

Omassa liitossa on sovittu että jos pihdataan (ilman sairautta tai vammaa) niin toisella on oikeus hakea nautintoa muualta.  Mua loukkaisi suunnattomasti jos mieheni vaan päättäisi ettei voi eikä halua eikä kuitenkaan kertoisi syytä tai olisi valmis selvittämään asiaa. Ilman muuta kokisin ettei mua rakasteta varsinkin jos pihtaamisen mukana menisi läheisyys ja hellyyskin (ettei vaan halukas luule yllytykseksi tai suostumukseksi!) 

No mitäpä luulet? Ei edes kunnioita pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen satuttaa toista? Ihminen joka rakastaa toista ihmistä?

Jos rakastaa niin ei satuta.

Tuo nyt on paskapuhetta, ihme, että on saanut noin paljon yläpeukkuja. Kaikki me satutamme rakkaitamme jossain vaiheessa elämäämme. Emme ehkä noin vakavasti, kuin pettämällä, mutta jollain tavalla satutamme varmasti. Se on kamalaa ja väärin, mutta inhimillistä, sillä kukaan ei ole täydellinen. Kuka pitkässä parisuhteessa elävä voi muka sanoa, etteikö olisi koskaan missään tilanteessa sanonut satuttavasti tai käyttäytynyt itsekkäästi, ajattelemattomasti, epäreilusti tai väliinpitämättömästi? Korkeintaan paatunut narsisti voisi kuvitella olevansa niin jalo ja virheetön. Silloin, kun ihminen satuttaa jotakuta rakastamaansa, kyse ei ole välittämisen puutteesta, vaan satuttajan omista henkisistä ongelmista. Päässä on joku vinksallaan. "Tavallisille" ihmisille on tyypillistä satuttaa rakkaitaan silloin, kun he eivät ole aivan oma itsensä ja ajattelu ei ole kovin kirkasta, kuten väsyneenä, masentuneena, henkilökohtaisessa kriisissä, tunnekuohuissa riidan aikana, humalassa ym. On mahdollista, että joku on niin sekaisin, että satuttaa rakkaitaan pahastikin, kuten juuri pettämällä.

Ylläoleva ei ole sitten mikään puolustuspuheenvuoro pettämisen puolesta. Ja myönnän, että rakkaudettomissa suhteissa petetään varmasti enemmän, kuin niissä, joissa aidosti rakastetaan. Vaikka rakastaisi kuinka paljon, se ei tee pettämisestä hyväksyttyä tai ole lieventävä asiahaara. En välttämättä itsekään pystyisi jatkamaan parisuhdetta pettämisen jälkeen, rakkaudesta huolimatta. Mutta ymmärrän, että asiat eivät ole noin lapsellisen mustavalkoisia: "jos rakastaa, niin ei satuta".

Vierailija kirjoitti:

Voi rakastaa. Meillä miehen kanssa sovinto että sillon kun kyllästyttää, saa käydä vieraissa. Hyvin toimii suhde siltikin. :)

Missä kohtaa tässä petetään? Teillä on sallittua käydä vieraissa, se on ihan eri asia, kuin pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei rakasta. Jos rakastaa ei petä. Pettäjät on kusipäitä, itsekeskeisiä, tunnekylmiä ja narsistisia. Ei mitään sympatiaa niille.

Olen kerran pettänyt miestäni. Mies oli itse tunnekylmä, olin aluksi rakastavainen suhteessa mutta kun mies tyrmäsi jatkuvasti, ei halunnut kosketusta, ei antanut sitä, emme harrastaneet seksiä vaan mies vaan runkkasi jne.

Olin aivan hukassa suhteessa. Etsin ulospääsyä. Minun oli huono olla. Haksahdin vieraaseen sänkyyn jonka jälkeen jätin mieheni. Tajusin että ilman läheisyyttä en voi suhteessa olla.

Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia, suhteessa on kaksi osapuolta. Koen että jollain tapaa sekin on henkistä pettämistä että toinen ignoraa kumppaninsa sekä hänen tarpeensa ihan täysin.

Kyllä, mutta luultavasti on hieman epävakaa tunne-elämältään.

Miettikää näitä kommenttejanne, kun niitä lukee ne naiset jotka ovat pettämisen anteeksi antaneet. Elämä ei ole niin mustavalkoista. Kyllä, on niitä pettäjiä jotka eivät välitä kumppaneistaan pätkän vertaa ja tekevät mitä lystäävät. Mutta on myös niitä jotka häpeävät ja katuvat aidosti tekojaan eivätkä halua luopua yhteisestä elämästään yhden hairahduksen takia.

Tottakai Pettäjä voi rakastaa. Rakkaus on tunne. Teot ovat tekoja. Rakkautta voi tuntea, vaikka pettääkin. Ei rakkaus ole sinänsä moraalista riippuvainen ja pettämiseenkin voi olla monia syitä Sekään ei suinkaan pidä paikkansa, että pettäminen on aina pettäjän syy. vaikka se on valinta niin seksi ja seksuaalisuus ovat ihmisen perustarpeita - sitä ei ymmärrä ihminen, joka ei sitä halua tunne eikä koe. Puolisonsa voi hyvinkin ajaa tilanteeseen, jossa pettäminen on vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen satuttaa toista? Ihminen joka rakastaa toista ihmistä?

Jos rakastaa niin ei satuta.

Tuo nyt on paskapuhetta, ihme, että on saanut noin paljon yläpeukkuja. Kaikki me satutamme rakkaitamme jossain vaiheessa elämäämme. Emme ehkä noin vakavasti, kuin pettämällä, mutta jollain tavalla satutamme varmasti. Se on kamalaa ja väärin, mutta inhimillistä, sillä kukaan ei ole täydellinen. Kuka pitkässä parisuhteessa elävä voi muka sanoa, etteikö olisi koskaan missään tilanteessa sanonut satuttavasti tai käyttäytynyt itsekkäästi, ajattelemattomasti, epäreilusti tai väliinpitämättömästi? Korkeintaan paatunut narsisti voisi kuvitella olevansa niin jalo ja virheetön. Silloin, kun ihminen satuttaa jotakuta rakastamaansa, kyse ei ole välittämisen puutteesta, vaan satuttajan omista henkisistä ongelmista. Päässä on joku vinksallaan. "Tavallisille" ihmisille on tyypillistä satuttaa rakkaitaan silloin, kun he eivät ole aivan oma itsensä ja ajattelu ei ole kovin kirkasta, kuten väsyneenä, masentuneena, henkilökohtaisessa kriisissä, tunnekuohuissa riidan aikana, humalassa ym. On mahdollista, että joku on niin sekaisin, että satuttaa rakkaitaan pahastikin, kuten juuri pettämällä.

Ylläoleva ei ole sitten mikään puolustuspuheenvuoro pettämisen puolesta. Ja myönnän, että rakkaudettomissa suhteissa petetään varmasti enemmän, kuin niissä, joissa aidosti rakastetaan. Vaikka rakastaisi kuinka paljon, se ei tee pettämisestä hyväksyttyä tai ole lieventävä asiahaara. En välttämättä itsekään pystyisi jatkamaan parisuhdetta pettämisen jälkeen, rakkaudesta huolimatta. Mutta ymmärrän, että asiat eivät ole noin lapsellisen mustavalkoisia: "jos rakastaa, niin ei satuta".

Moni ihminen on tavallinen ja silti ei ole koskaan päihtyneenä, ei kiihdy voimakkaisiin tunnekuohuihin riidan aikana, ei kärsi voimakkaista mielialanvaihteluista, joiden aikana ei ihan ole "oma itsensä". Moni "tavallinen" ongelmainen lähtökohtaisesti ihan hyvä ihminen kompuroi henkilökohtaisesta kriisistä toiseen, eikä siinä sivussa kovastikaan kykene rakastamaan, eikä siis objektiivisesti ottaen rakasta. Se ei siltikään tarkoita, että ihminen, joka ei oikein rakasta, olisi läpikotaisin paha, eikä hänellä olisi mitään muita ominaisuuksia kuin puutteensa. Eivät asiat ole toki mustavalkoisia, mutta eivät ne ihan noin harmaitakaan ole. Eikä ihan kaikkea tarvitse sietää todistaakseen, ettei ole lapsellinen. Se, että sotkee tarkoituksella asioita rinnastamalla vähäisiä ja tahattomia tekoja todella tuntuvaan kaltoinkohteluun, on myös kehittymätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Mulla on ystävä joka rakastaa vaimoaan ja perhettään mutta on pettänyt vuosien mittaan ainakin kahden naisen kanssa. Kummankin kanssa tilanne meni  niin pitkälle että harkitsi avioeroa mutta jäi kuitenkin kotiin (vaimo tietää ensimmäisestä suhteesta).

Mies on kunnollinen, velvollisuudentuntoinen äärimmäisyyteen saakka, uhrautuva isä, rakastava ja hellä. Osoittaa tunteensa vaimolleen monin tavoin ja yrittää parhaansa. Ei vaan kelpaa.

Miksikö? Parisuhteessa ei ole seksiä eikä läheisyyttä ollut vuosiin. Ja ei, pettäminen ei ole ollut syynä pihtaamiseen vaan se on alkanut vuosia ennen pettämistä. Loputtomiin ei vaan viriili ja hellyydenkipeä mies kestänyt

Kyseinen mies on selkärangaton luuserimarttyyri. Jos suhteessa ei saa haluamaansa (esim. seksiä), eikä kumppani ole halukas tekemään asialle mitään, mikään ei estä lähtemästä. Ainoastaan raukkamainen vätys pettää puolisoaan ja laittaa sen vielä puolison syyksi.

Mun mielestä pihtaaminen ilman syytä on ihan hyvä syy pettämiseen. Lapset ja taloudelliset rasitteet voi olla esteenä erolle.

Omassa liitossa on sovittu että jos pihdataan (ilman sairautta tai vammaa) niin toisella on oikeus hakea nautintoa muualta.  Mua loukkaisi suunnattomasti jos mieheni vaan päättäisi ettei voi eikä halua eikä kuitenkaan kertoisi syytä tai olisi valmis selvittämään asiaa. Ilman muuta kokisin ettei mua rakasteta varsinkin jos pihtaamisen mukana menisi läheisyys ja hellyyskin (ettei vaan halukas luule yllytykseksi tai suostumukseksi!) 

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Jos mietti moraalittomia tekoja, niin toisen seksuaalisuuden kieltäminen on ehdottomasti pahempi kuin pettäminen. Eli se, että pihdataan ilman syytä eikä myöskään sallita seksiä muiden kanssa. Tai ei olla valmiita tyydyttämään toisen haluja, ei ottamaan niitä huomioon, ei tehdä aloitteita jne. Seksuaalisuus on kuitenkin ihmiselle luontainen tarve siinä missä syöminen ja nukkuminen. En usko, että toista ihmistä voi rakastaa, jos ihan hyvällä omallatunnolla piinaa - miten voi oikeasti edes KIELTÄÄ toista ihmistä harrastamasta seksiä ollenkaan? Se on uskomattoman törkeää ja moraalitonta. Pettäminen on aika pientä siihen nähden. 

Noh, jos puhutaan avoimesta liitosta, siinähän ei petetä, koska kyse on yhteisestä sopimuksesta siitä, että sivusuhteet ovat ok.

Joten pettäminen on määritelmällisesti toisen luottamuksen pettämistä ja luvatta muiden kanssa sekstaamisesta.

Sellaista minusta ei tee ihminen, joka aidosti kunnioittaa toista ja haluaa vaalia toisen rakkautta ja mielenrauhaa. JA ARVOSTAA myös itseään, eli pitää myös itseään niin korkeassa arvossa, ettei tee kompromisseja moraalin suhteen.

Toki voi jonkin verra rakastaa, mutta jotakin on pettäjän moraalissa vialla ja samoin puolison kunnioituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Mulla on ystävä joka rakastaa vaimoaan ja perhettään mutta on pettänyt vuosien mittaan ainakin kahden naisen kanssa. Kummankin kanssa tilanne meni  niin pitkälle että harkitsi avioeroa mutta jäi kuitenkin kotiin (vaimo tietää ensimmäisestä suhteesta).

Mies on kunnollinen, velvollisuudentuntoinen äärimmäisyyteen saakka, uhrautuva isä, rakastava ja hellä. Osoittaa tunteensa vaimolleen monin tavoin ja yrittää parhaansa. Ei vaan kelpaa.

Miksikö? Parisuhteessa ei ole seksiä eikä läheisyyttä ollut vuosiin. Ja ei, pettäminen ei ole ollut syynä pihtaamiseen vaan se on alkanut vuosia ennen pettämistä. Loputtomiin ei vaan viriili ja hellyydenkipeä mies kestänyt

Kyseinen mies on selkärangaton luuserimarttyyri. Jos suhteessa ei saa haluamaansa (esim. seksiä), eikä kumppani ole halukas tekemään asialle mitään, mikään ei estä lähtemästä. Ainoastaan raukkamainen vätys pettää puolisoaan ja laittaa sen vielä puolison syyksi.

Mun mielestä pihtaaminen ilman syytä on ihan hyvä syy pettämiseen. Lapset ja taloudelliset rasitteet voi olla esteenä erolle.

Omassa liitossa on sovittu että jos pihdataan (ilman sairautta tai vammaa) niin toisella on oikeus hakea nautintoa muualta.  Mua loukkaisi suunnattomasti jos mieheni vaan päättäisi ettei voi eikä halua eikä kuitenkaan kertoisi syytä tai olisi valmis selvittämään asiaa. Ilman muuta kokisin ettei mua rakasteta varsinkin jos pihtaamisen mukana menisi läheisyys ja hellyyskin (ettei vaan halukas luule yllytykseksi tai suostumukseksi!) 

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Jos mietti moraalittomia tekoja, niin toisen seksuaalisuuden kieltäminen on ehdottomasti pahempi kuin pettäminen. Eli se, että pihdataan ilman syytä eikä myöskään sallita seksiä muiden kanssa. Tai ei olla valmiita tyydyttämään toisen haluja, ei ottamaan niitä huomioon, ei tehdä aloitteita jne. Seksuaalisuus on kuitenkin ihmiselle luontainen tarve siinä missä syöminen ja nukkuminen. En usko, että toista ihmistä voi rakastaa, jos ihan hyvällä omallatunnolla piinaa - miten voi oikeasti edes KIELTÄÄ toista ihmistä harrastamasta seksiä ollenkaan? Se on uskomattoman törkeää ja moraalitonta. Pettäminen on aika pientä siihen nähden. 

Harmi että voi antaa vain yhden yläpeukun!!

Täysin samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Juu, itseään.

Tässä mailman tilanteessa olisi erittäin typerää, jos ei itseään rakastaisi.   Kukaan nainen ei muuta teekään, joku voi tosin rakastua miehen lompakkoon..  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Mulla on ystävä joka rakastaa vaimoaan ja perhettään mutta on pettänyt vuosien mittaan ainakin kahden naisen kanssa. Kummankin kanssa tilanne meni  niin pitkälle että harkitsi avioeroa mutta jäi kuitenkin kotiin (vaimo tietää ensimmäisestä suhteesta).

Mies on kunnollinen, velvollisuudentuntoinen äärimmäisyyteen saakka, uhrautuva isä, rakastava ja hellä. Osoittaa tunteensa vaimolleen monin tavoin ja yrittää parhaansa. Ei vaan kelpaa.

Miksikö? Parisuhteessa ei ole seksiä eikä läheisyyttä ollut vuosiin. Ja ei, pettäminen ei ole ollut syynä pihtaamiseen vaan se on alkanut vuosia ennen pettämistä. Loputtomiin ei vaan viriili ja hellyydenkipeä mies kestänyt

Kyseinen mies on selkärangaton luuserimarttyyri. Jos suhteessa ei saa haluamaansa (esim. seksiä), eikä kumppani ole halukas tekemään asialle mitään, mikään ei estä lähtemästä. Ainoastaan raukkamainen vätys pettää puolisoaan ja laittaa sen vielä puolison syyksi.

Mun mielestä pihtaaminen ilman syytä on ihan hyvä syy pettämiseen. Lapset ja taloudelliset rasitteet voi olla esteenä erolle.

Omassa liitossa on sovittu että jos pihdataan (ilman sairautta tai vammaa) niin toisella on oikeus hakea nautintoa muualta.  Mua loukkaisi suunnattomasti jos mieheni vaan päättäisi ettei voi eikä halua eikä kuitenkaan kertoisi syytä tai olisi valmis selvittämään asiaa. Ilman muuta kokisin ettei mua rakasteta varsinkin jos pihtaamisen mukana menisi läheisyys ja hellyyskin (ettei vaan halukas luule yllytykseksi tai suostumukseksi!) 

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Jos mietti moraalittomia tekoja, niin toisen seksuaalisuuden kieltäminen on ehdottomasti pahempi kuin pettäminen. Eli se, että pihdataan ilman syytä eikä myöskään sallita seksiä muiden kanssa. Tai ei olla valmiita tyydyttämään toisen haluja, ei ottamaan niitä huomioon, ei tehdä aloitteita jne. Seksuaalisuus on kuitenkin ihmiselle luontainen tarve siinä missä syöminen ja nukkuminen. En usko, että toista ihmistä voi rakastaa, jos ihan hyvällä omallatunnolla piinaa - miten voi oikeasti edes KIELTÄÄ toista ihmistä harrastamasta seksiä ollenkaan? Se on uskomattoman törkeää ja moraalitonta. Pettäminen on aika pientä siihen nähden. 

Aina puhutaan näistä pihtaajista, itse en tunne ketään. Avoimesti ystävien kans puhutaan näistä asioista.

Jos on suhteessa pihtaajan kanssa, niin oikea ratkaisu on ero, ei pettäminen. Myös se rikkoo henkisesti ja toipuminen on pitkä matka.