Omakotivalkoisen Miia
En ole ottanut aiemmin kantaa enkä kehdannut blogiin kommentoida mutta nyt tipahti leuka. Hällä isä kuollut eilen (?) ja shoppailut ja hullut päivät vaan mielessä. Ei, ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra mutta miten kylmä voi olla että edes pystyy jotain sisustusta ja shoppailua miettimään??
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
No jos hänen tapansa surra on tuo niin sitten on? Ei kaikki halua velloa surussa vaan jatkaa eteenpäin.
Ei kukaan normaalilla tunneälyllä varustettu pysty saman tien.
Kyllä mäkin pystyin elämään arkeani täysin normaalisti, kun mun isä kuoli. Olisiko pitänyt pukeutua mustiin ja jäädä kotiin itkemään?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin pystyin elämään arkeani täysin normaalisti, kun mun isä kuoli. Olisiko pitänyt pukeutua mustiin ja jäädä kotiin itkemään?
Meitähän on moneen junaan. Ilmeisesti isäsi ei ollut sinulle kovinkaan tärkeä.
Blogihan on Miian työ. Ja olihan tuossa kahden päivän bloggaustauko. Ei kaikilla muillakaan ole mahdollista tai tarvetta pitää pitkää sairaslomaa vastaavassa tilanteessa.
Minusta on aika kylmää ruotia tällaista asiaa.
Jos hänellä on jonkunlainen yhteistyösoppari Stockan kanssa; ts saa tuloja Hullareiden mainostuksesta blogissaan, niin sitä kai on noudatettava.
Aika moni muukin joutuu jatkamaan työntekoa vaikka lähiomainen olisi menehtynyt..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin pystyin elämään arkeani täysin normaalisti, kun mun isä kuoli. Olisiko pitänyt pukeutua mustiin ja jäädä kotiin itkemään?
Meitähän on moneen junaan. Ilmeisesti isäsi ei ollut sinulle kovinkaan tärkeä.
Ilmeisesti sinä olet pahansuopa ja ilkeä ihminen.
Ei varmaan halua tuoda asiaa sen kummemmin blogiin, hänelle se suotakoon. Luultavasti Hullaripostaus on ollut tekeillä tai valmiina jo aikaisemmin, koska yleensä on julkaissut aina semmoisen. Mustakin tää on sellainen aihe, jonka vois jättää ruotimatta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin pystyin elämään arkeani täysin normaalisti, kun mun isä kuoli. Olisiko pitänyt pukeutua mustiin ja jäädä kotiin itkemään?
Meitähän on moneen junaan. Ilmeisesti isäsi ei ollut sinulle kovinkaan tärkeä.
Haista kuule @#$##$@!!!!!!!
Mikä sä olet mulle sanomaan, ettei isäni ollut tärkeä. Kyllä kuule oli ja voin sanoa, että olen sitä surutyötä tehnyt jo teinistä lähtien, kun isäni sairastui parantumattomasti ja vakavasti. Menetin isäni tuolle sairaudelle silloin. Vegetatiivisessa tilassa oleva ihminen ei juurikaan voinut läsnä olla.
Kuolema vuosien kärsimysten jälkeen oli helpotus ja haikeakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos hänen tapansa surra on tuo niin sitten on? Ei kaikki halua velloa surussa vaan jatkaa eteenpäin.
Ei kukaan normaalilla tunneälyllä varustettu pysty saman tien.
Tunneälyä ei oikein ole havaittavissa tässäkään kommentissa. Tai ainakin toivoisin, että kyse on tunneälyn puutteesta eikä tietoisesta ilkeydestä.
No jos hänen tapansa surra on tuo niin sitten on? Ei kaikki halua velloa surussa vaan jatkaa eteenpäin.