Sinkkuuden pohjaton yksinäisyys

Vierailija kirjoitti:

Finderella kirjoitti:

Minähän sanoin, että olen vasta matkalla tästä sinkkuuden hyvistä puolista sinne kyllästymiseen ja yksinäisyyteen ja malttamattomuuteen. Ei ap:kaan sanonut, että hän on aina kokenut näin, vaan on myös osannut nauttia sinkkuudesta.

Eli lohdutat kaveria kertomalla, että sinulla menee paremmin?

Ei, vaan että perästä tullaan.

Pitäisikö elää ihan omaa elämää? Siihen sitten joku kylkeen, JOS löytyy. Ei tuollaisesta mitään tule, ettei muka tunneta edes olevan elossa ilman toista ihmistä. Raskaaksi se elo käy tuolla asenteella sen toisenkin kanssa.

Olen ollut melko tyytyväinen sinkkuelämääni, koska ystäviä on kuitenkin ollut (en siis ole koskaan edes kevyesti deittaillut ketään, en vain ole löytänyt ihmistä, joka olisi ollut kiinnostunut minusta).

Mutta muutaman vuoden on ollut juuri tuo pohjaton yksinäisyyden tunne. Kukaan ei jaa tätä elämää kanssani. En saa rakastaa ketään. Teen lauantaiaamuna lättyjä, vain itselleni. Tapahtuu jokin hauska juttu, ei ole ketään kenelle kertoa. Haluaisin halata jotakuta, vaihtoehtoina on tyyny tai nalle. Olisi ihanaa ostaa jollekulle tärkeälle joululahja, eipä taida tapahtua tänäkään vuonna.

Olen kaikenlisäksi sairastunut pysyvästi, vaikkakaan se ei kuolemaksi varmaan ole. Mutta silti. Taas yksi asia, joka on pakko käydä läpi täysin yksin. Minuutit vain tikittävät ohi, mutta kukaan ei ole täällä.

Tiedän, että itsesääli ei ketään ainakaan viehättävämmäksi tee, mutta olen nyt toivonut löytäväni kumppanin 20 vuotta, ja siinä ajassa en edes yhtä suudelmaa ole saanut. Yritän edelleen ajatella positiivisesti, mutta kuinka kauan vielä jaksan, ennen kuin vajoan lopulliseen masennukseen?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö elää ihan omaa elämää? Siihen sitten joku kylkeen, JOS löytyy. Ei tuollaisesta mitään tule, ettei muka tunneta edes olevan elossa ilman toista ihmistä. Raskaaksi se elo käy tuolla asenteella sen toisenkin kanssa.

Myös suhteeseen pääseminen vaikeutuu tällä asenteella. Etenkin miehille tuo on iso ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö elää ihan omaa elämää? Siihen sitten joku kylkeen, JOS löytyy. Ei tuollaisesta mitään tule, ettei muka tunneta edes olevan elossa ilman toista ihmistä. Raskaaksi se elo käy tuolla asenteella sen toisenkin kanssa.

Juuri näin! Erittäin hyvin kirjoitit!

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Minä huolin, lähde treffeile"

N: "Emmä sua tarkoittanut"

M: "Ahaa, no hyvää syksynjatkoa sitten vaan"

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

N: "Voi raukkaa"

M: "Huolisitko sinä minut?"

N: " En, hyvää syksynjatkoa"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

Olen kahden vuoden suhteen jälkeen nyt sinkku. En koe yksinäisyyttä koska olin suhteessa niin pirun yksinäinen. Elämässäni on paljon asioita ja voin nyt rauhassa miettiä mitä sisältöä siihen haluan ja millä tapaa.

Uskon että paremmat ajat ovat tulossa. Nyt on hyvä olla hetki yksin. Suhteessa ei ollut läheisyyttä/keskustelua.

Onhan se elämä yksinäistä, kun lähestyy neljääkymmentä eikä koskaan ole osunut sitä oikeaa kohdalle. Turha sitä on kiistää. Välillä tulee niitä hetkiä, jolloin tuntuu hyvin samantapaiselta kuin ap kirjoittaa, mutta valtaosin olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Pyrin tekemään asioita, jotka ovat mielekkäitä ja kiinnostavia, matkustamaan ja harrastamaan sellaisia asioita, joita ei pysty välttämättä toteuttamaan sitten, jos joskus onkin perheellinen.

Olen myös ajatellut, että jos elämäni on muuten hyvää ja onnellista, ja joskus itken yksinäisyyttä ja rakkauden kaipuuta, niin ihan yhtä lailla joku perheellinen jonakin päivänä voi itkeä huonoa päivää lasten kanssa, rahahuolia tai puolison ilkeilyä ja olla toisena päivänä taas yhtä onnellinen. Ei kenenkään elämä ole pelkkää onnea koko ajan.

Olen nauttinut tietoisesti vapaudestani olla ja elää, mutta jos saisin valita, niin kyllä tässä vaiheessa jo vaihtaisin mieluusti vapauden ja hyvin nukutut yöt vauvan kanssa valvomiseen, kun kohta siihen ei enää mahdollisuutta ole. 

Kannatan jonkun edellä mainitsemaa ajatusta, että nyt kun siihen on tilaisuus, voi jakaa hyvää mieltä ja osoittaa lähimmäisenrakkautta antamalla aikaansa vaikkapa yksinäisille vanhuksille tai lapsiperheiden tukihenkilönä, jos vain on kiinnostusta. Ja itse olen kyllä mieltä, että kuka tahansa siviilisäätyyn ja perhetilanteeseen riippumatta voisi niin tehdä, jos siihen on käytännön mahdollisuus. :)

Vierailija kirjoitti:

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Minä huolin, lähde treffeile"

N: "Emmä sua tarkoittanut"

M: "Ahaa, no hyvää syksynjatkoa sitten vaan"

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

N: "Voi raukkaa"

M: "Huolisitko sinä minut?"

N: " En, hyvää syksynjatkoa"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

VMP.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö elää ihan omaa elämää? Siihen sitten joku kylkeen, JOS löytyy. Ei tuollaisesta mitään tule, ettei muka tunneta edes olevan elossa ilman toista ihmistä. Raskaaksi se elo käy tuolla asenteella sen toisenkin kanssa.

Todellakin pitäisi! Tuollainen tarvitsija ja ripustautuja erottuu valovuoden päähän, eikä kovin moni halua suhteeseen ihmisen kanssa jota joutuu kannattelemaan itsensä lisäksi. Ihmisten tulisi muutenkin miettiä enemmän mitä he antaisivat suhteelle, kuin siltä haluaisivat.

Jatkan vielä, että olen edelleenkin paljon mieluummin onnellinen yksinäni kuin onneton toisen ihmisen kanssa. Siksi en ole lähtenyt väkipakolla etsimään, "kunhan nyt olisi edes joku" -ajatuksella, koska olen nähnyt niin monen saavan kolhuja sellaisista kokemuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Minä huolin, lähde treffeile"

N: "Emmä sua tarkoittanut"

M: "Ahaa, no hyvää syksynjatkoa sitten vaan"

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

N: "Voi raukkaa"

M: "Huolisitko sinä minut?"

N: " En, hyvää syksynjatkoa"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

VMP.

Noin se vaan menee, kun nainen sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa, että naista ei huoli juuri se, kenet hän haluaa. Kun mies sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa KUKAAN.

Naisella on toki oikeus olla hyväksymättä ketä tahansa, se on jopa suositeltavaa, mutta naisen ja miehen KUKAAN on ihan eri asia.

Ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin. Siinä välissä voi joihinkin ihmisiin törmätä, mutta mitenkään varmaa se ei ole.

Lueppa tää teksti, saa ajattelemaan ehkä vähäsen eri tavalla. Mutta jos et rakasta itseäsi ja viihdy yksinkin, niin parisuhdekkaan ei välttämättä anna sitä mitä tarttet.

http://mielenihmeet.fi/tarvitseeko-minun-olla-parisuhteessa/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Minä huolin, lähde treffeile"

N: "Emmä sua tarkoittanut"

M: "Ahaa, no hyvää syksynjatkoa sitten vaan"

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

N: "Voi raukkaa"

M: "Huolisitko sinä minut?"

N: " En, hyvää syksynjatkoa"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

VMP.

Noin se vaan menee, kun nainen sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa, että naista ei huoli juuri se, kenet hän haluaa. Kun mies sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa KUKAAN.

Naisella on toki oikeus olla hyväksymättä ketä tahansa, se on jopa suositeltavaa, mutta naisen ja miehen KUKAAN on ihan eri asia.

Kiva tarina, mutta kun tuo ei ole totta. Vastasit juuri naiselle, jota KUKAAN ei ole halunnut hänen koko elämänsä aikana. Jos edelleen väität, että minun KUKAAN ei ole sama kuin miehen KUKAAN, niin siitä vaan, enhän minä voi sinua vakuuttaa millään viestillä. Saat sitten uskoa tähän tarinaan aivan rauhassa. Mutta se on 100% totuus, että kukaan mies ei ole lähestynyt, ollut kiinnostunut, välittänyt, koskaan. Ei edes silloin, kun olen itse yrittänyt lähestyä. Mutta niin, tuskin tätä uskot, eli hyvää syksyn jatkoa sulle :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Minä huolin, lähde treffeile"

N: "Emmä sua tarkoittanut"

M: "Ahaa, no hyvää syksynjatkoa sitten vaan"

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

N: "Voi raukkaa"

M: "Huolisitko sinä minut?"

N: " En, hyvää syksynjatkoa"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

VMP.

Noin se vaan menee, kun nainen sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa, että naista ei huoli juuri se, kenet hän haluaa. Kun mies sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa KUKAAN.

Naisella on toki oikeus olla hyväksymättä ketä tahansa, se on jopa suositeltavaa, mutta naisen ja miehen KUKAAN on ihan eri asia.

Kaveripiirissäni nämä naiset joita "kukaan" ei huoli ovat täräyttäneet rimansa niin korkealle, ettei siitä yli kukaan pääse. Ja jos pääsee, niin on varmasti tasokkaampia naisia kiikarissa. Jos joku palstamamma OIKEASTI väittää, ettei kenellekään kelpaa, niin voin järjestää esim. sokkotreffit. :)

Naisten yksinäisyys onkin itseaiheutettua. Miehen yksinäisyys muiden aiheuttamaa.

Miehet ovat  tottuneempia hyväksymään yksinäisyyden ja osaavat elää sen kanssa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Minä huolin, lähde treffeile"

N: "Emmä sua tarkoittanut"

M: "Ahaa, no hyvää syksynjatkoa sitten vaan"

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

N: "Voi raukkaa"

M: "Huolisitko sinä minut?"

N: " En, hyvää syksynjatkoa"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

VMP.

Noin se vaan menee, kun nainen sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa, että naista ei huoli juuri se, kenet hän haluaa. Kun mies sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa KUKAAN.

Naisella on toki oikeus olla hyväksymättä ketä tahansa, se on jopa suositeltavaa, mutta naisen ja miehen KUKAAN on ihan eri asia.

Kiva tarina, mutta kun tuo ei ole totta. Vastasit juuri naiselle, jota KUKAAN ei ole halunnut hänen koko elämänsä aikana. Jos edelleen väität, että minun KUKAAN ei ole sama kuin miehen KUKAAN, niin siitä vaan, enhän minä voi sinua vakuuttaa millään viestillä. Saat sitten uskoa tähän tarinaan aivan rauhassa. Mutta se on 100% totuus, että kukaan mies ei ole lähestynyt, ollut kiinnostunut, välittänyt, koskaan. Ei edes silloin, kun olen itse yrittänyt lähestyä. Mutta niin, tuskin tätä uskot, eli hyvää syksyn jatkoa sulle :).

http://www.iltalehti.fi/viihde/2014020418007828_vi.shtml

"olin ihan epätoivoinen, etten koskaan löydä ketään." Sanoo Kiira Korpi

hanska kirjoitti:

Opettelin eroon ajatuksesta, että elämä yksin on huono vaihtoehto. Joo, perusonnellisuuteni ei ole samalla tasolla kuin asuessani toisen kanssa, ja tämän eron tuntee kyllä selvästi, mutta tuollainen puhe elämän luhistumisesta ja ohi lipumisesta on kyllä tarpeetonta dramatisointia ja kertoo siitä, että suhde omaan itseen ei välttämättä ole ihan kondiksessa.

Tästä on pakko olla samaa mieltä. Toinen ihminen ei pelasta siltä eksistentialisen kriisin perussyyltä (tai yhdestä niistä), että jokainen on päänsä sisällä yksin. Aina. 

Itse koen myös välillä surullisia hetkiä ja kaipaan hirveästi suhdetta. En ole vähääkään aktiivinen sillä saralla, ehkä taas jonakin päivänä olen, mutta tapasin sitten ketään tai en, olen päättänyt, että en elä onnetonta elämää. 

Kaikki rakkaus ei ole romanttista ja suuntaamalla huomion muihin ihmisiin ja vaikka heidän auttamiseensa saa paljon enemmän sisältöä elämään kun siitä, että katselee kuin halvaantuneena elämän ohi lipumista. Ohi se lipuu joka tapauksessa, sitä kutsutaan elämäksi. Se on sitten oma valinta, jos sen tekee yrittämättä nähdä valoisia asioita. Ja ei, en ole mikään hannu hanhi -tyyppinen onnekas ihminen, aika lailla päinvastoin, olen myös kokenut muita suuria menetyksiä kuin parisuhteen. Enkä todellakaan vähättele tarvetta siihen, itsekin kaipaan öisin toista kainalooni. 

Ihan sukupuolesta riippumatta: suhteen lähtökohdat ovat aika kipeät, jos toisen pitää täyttää se koko elämäsi kokoinen tyhjiö. Ei siinä voi kuin tuottaa pettymyksen. 

En jaksakkaan. En enää edes haaveile mistään muusta kuin rakkaudesta ja se on todella pelottavaa koska en voi itse vaikuttaa/tehdä sille mitään. En voi pakottaa ketään rakastamaan mua. N27