Sinkkuuden pohjaton yksinäisyys

Itse ajattelin samalla lailla kunnes löysin itselleni tyttöystävän. Käytännössä olin yhtä tyhjä sisältä kuin ennenkin, mutta se tuntui entistäkin ikävämmältä. Onneksi tajusin kuitenkin, että syy on koko ajan ollut muualla kuin kumppanittomuudessa, vaikka sen piikkiin mieluusti aiemmin asioita laitoinkin. Ja vilpittömästi siihen uskoinkin. Yksinäisyys suhteessa vasta yksinäistä onkin.

Perustakaa se perhe yksin. Jos on hirveä rakkauden kaipuu niin lapsilta sitä rakkautta ja sisältöä elämään saa kahmalokaupalla. Ja jos joku nyt suunnittelee kirjoittavansa että lapsi tarvii isän, niin vastaan jo etukäteen että minun elämästä olisi tullut parempaa ilman etäistä ja lyttäävää isää jolla ei ollut ikinä mitään hyvää sanottavaa ja joka opetti pelkäämään miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Minä huolin, lähde treffeile"

N: "Emmä sua tarkoittanut"

M: "Ahaa, no hyvää syksynjatkoa sitten vaan"

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

N: "Voi raukkaa"

M: "Huolisitko sinä minut?"

N: " En, hyvää syksynjatkoa"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

VMP.

Noin se vaan menee, kun nainen sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa, että naista ei huoli juuri se, kenet hän haluaa. Kun mies sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa KUKAAN.

Naisella on toki oikeus olla hyväksymättä ketä tahansa, se on jopa suositeltavaa, mutta naisen ja miehen KUKAAN on ihan eri asia.

Kiva tarina, mutta kun tuo ei ole totta. Vastasit juuri naiselle, jota KUKAAN ei ole halunnut hänen koko elämänsä aikana. Jos edelleen väität, että minun KUKAAN ei ole sama kuin miehen KUKAAN, niin siitä vaan, enhän minä voi sinua vakuuttaa millään viestillä. Saat sitten uskoa tähän tarinaan aivan rauhassa. Mutta se on 100% totuus, että kukaan mies ei ole lähestynyt, ollut kiinnostunut, välittänyt, koskaan. Ei edes silloin, kun olen itse yrittänyt lähestyä. Mutta niin, tuskin tätä uskot, eli hyvää syksyn jatkoa sulle :).

Laitapa yhteystietosi niin kyllä sinulle mies löydetään, jos kuka tahansa kelpaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Minä huolin, lähde treffeile"

N: "Emmä sua tarkoittanut"

M: "Ahaa, no hyvää syksynjatkoa sitten vaan"

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

N: "Voi raukkaa"

M: "Huolisitko sinä minut?"

N: " En, hyvää syksynjatkoa"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

VMP.

Noin se vaan menee, kun nainen sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa, että naista ei huoli juuri se, kenet hän haluaa. Kun mies sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa KUKAAN.

Naisella on toki oikeus olla hyväksymättä ketä tahansa, se on jopa suositeltavaa, mutta naisen ja miehen KUKAAN on ihan eri asia.

Kiva tarina, mutta kun tuo ei ole totta. Vastasit juuri naiselle, jota KUKAAN ei ole halunnut hänen koko elämänsä aikana. Jos edelleen väität, että minun KUKAAN ei ole sama kuin miehen KUKAAN, niin siitä vaan, enhän minä voi sinua vakuuttaa millään viestillä. Saat sitten uskoa tähän tarinaan aivan rauhassa. Mutta se on 100% totuus, että kukaan mies ei ole lähestynyt, ollut kiinnostunut, välittänyt, koskaan. Ei edes silloin, kun olen itse yrittänyt lähestyä. Mutta niin, tuskin tätä uskot, eli hyvää syksyn jatkoa sulle :).

Minäpä täältä sivusta ammun tämän alas, pyytämällä sinut vilpittömästi treffeille. Jos treffien päätteeksi todetaan, että minä en haluaisi nähdä sinua uudelleen, minä maksan treffit ja kuljemme omille teillemme.

Jos minä treffien päätteeksi haluan nähdä sinut uudestaan, niin sinä saat maksaa ne treffit ja minä maksan sitten ne seuraavat

Sopiiko tämä?

ohismies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Minä huolin, lähde treffeile"

N: "Emmä sua tarkoittanut"

M: "Ahaa, no hyvää syksynjatkoa sitten vaan"

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

N: "Voi raukkaa"

M: "Huolisitko sinä minut?"

N: " En, hyvää syksynjatkoa"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

VMP.

Noin se vaan menee, kun nainen sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa, että naista ei huoli juuri se, kenet hän haluaa. Kun mies sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa KUKAAN.

Naisella on toki oikeus olla hyväksymättä ketä tahansa, se on jopa suositeltavaa, mutta naisen ja miehen KUKAAN on ihan eri asia.

Kiva tarina, mutta kun tuo ei ole totta. Vastasit juuri naiselle, jota KUKAAN ei ole halunnut hänen koko elämänsä aikana. Jos edelleen väität, että minun KUKAAN ei ole sama kuin miehen KUKAAN, niin siitä vaan, enhän minä voi sinua vakuuttaa millään viestillä. Saat sitten uskoa tähän tarinaan aivan rauhassa. Mutta se on 100% totuus, että kukaan mies ei ole lähestynyt, ollut kiinnostunut, välittänyt, koskaan. Ei edes silloin, kun olen itse yrittänyt lähestyä. Mutta niin, tuskin tätä uskot, eli hyvää syksyn jatkoa sulle :).

http://www.iltalehti.fi/viihde/2014020418007828_vi.shtml

"olin ihan epätoivoinen, etten koskaan löydä ketään." Sanoo Kiira Korpi

Huh, läheltä liippasi Kiiraakin.. No jonkun ukon sekin lopulta löysi onnekseen sitten ulkomailta. Ei ole helppoa naisilla tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Opettelin eroon ajatuksesta, että elämä yksin on huono vaihtoehto. Joo, perusonnellisuuteni ei ole samalla tasolla kuin asuessani toisen kanssa, ja tämän eron tuntee kyllä selvästi, mutta tuollainen puhe elämän luhistumisesta ja ohi lipumisesta on kyllä tarpeetonta dramatisointia ja kertoo siitä, että suhde omaan itseen ei välttämättä ole ihan kondiksessa.

Tästä on pakko olla samaa mieltä. Toinen ihminen ei pelasta siltä eksistentialisen kriisin perussyyltä (tai yhdestä niistä), että jokainen on päänsä sisällä yksin. Aina. 

Itse koen myös välillä surullisia hetkiä ja kaipaan hirveästi suhdetta. En ole vähääkään aktiivinen sillä saralla, ehkä taas jonakin päivänä olen, mutta tapasin sitten ketään tai en, olen päättänyt, että en elä onnetonta elämää. 

Kaikki rakkaus ei ole romanttista ja suuntaamalla huomion muihin ihmisiin ja vaikka heidän auttamiseensa saa paljon enemmän sisältöä elämään kun siitä, että katselee kuin halvaantuneena elämän ohi lipumista. Ohi se lipuu joka tapauksessa, sitä kutsutaan elämäksi. Se on sitten oma valinta, jos sen tekee yrittämättä nähdä valoisia asioita. Ja ei, en ole mikään hannu hanhi -tyyppinen onnekas ihminen, aika lailla päinvastoin, olen myös kokenut muita suuria menetyksiä kuin parisuhteen. Enkä todellakaan vähättele tarvetta siihen, itsekin kaipaan öisin toista kainalooni. 

Ihan sukupuolesta riippumatta: suhteen lähtökohdat ovat aika kipeät, jos toisen pitää täyttää se koko elämäsi kokoinen tyhjiö. Ei siinä voi kuin tuottaa pettymyksen. 

hanska komppaa omia tekstejään kirjautuneena pihalle...

No mikset seurustele? Kyllähän jonkun rumiluksen voi aina saada...

Vierailija kirjoitti:

En jaksakkaan. En enää edes haaveile mistään muusta kuin rakkaudesta ja se on todella pelottavaa koska en voi itse vaikuttaa/tehdä sille mitään. En voi pakottaa ketään rakastamaan mua. N27

Ootko hyvännäkönen? m46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Opettelin eroon ajatuksesta, että elämä yksin on huono vaihtoehto. Joo, perusonnellisuuteni ei ole samalla tasolla kuin asuessani toisen kanssa, ja tämän eron tuntee kyllä selvästi, mutta tuollainen puhe elämän luhistumisesta ja ohi lipumisesta on kyllä tarpeetonta dramatisointia ja kertoo siitä, että suhde omaan itseen ei välttämättä ole ihan kondiksessa.

Tästä on pakko olla samaa mieltä. Toinen ihminen ei pelasta siltä eksistentialisen kriisin perussyyltä (tai yhdestä niistä), että jokainen on päänsä sisällä yksin. Aina. 

Itse koen myös välillä surullisia hetkiä ja kaipaan hirveästi suhdetta. En ole vähääkään aktiivinen sillä saralla, ehkä taas jonakin päivänä olen, mutta tapasin sitten ketään tai en, olen päättänyt, että en elä onnetonta elämää. 

Kaikki rakkaus ei ole romanttista ja suuntaamalla huomion muihin ihmisiin ja vaikka heidän auttamiseensa saa paljon enemmän sisältöä elämään kun siitä, että katselee kuin halvaantuneena elämän ohi lipumista. Ohi se lipuu joka tapauksessa, sitä kutsutaan elämäksi. Se on sitten oma valinta, jos sen tekee yrittämättä nähdä valoisia asioita. Ja ei, en ole mikään hannu hanhi -tyyppinen onnekas ihminen, aika lailla päinvastoin, olen myös kokenut muita suuria menetyksiä kuin parisuhteen. Enkä todellakaan vähättele tarvetta siihen, itsekin kaipaan öisin toista kainalooni. 

Ihan sukupuolesta riippumatta: suhteen lähtökohdat ovat aika kipeät, jos toisen pitää täyttää se koko elämäsi kokoinen tyhjiö. Ei siinä voi kuin tuottaa pettymyksen. 

hanska komppaa omia tekstejään kirjautuneena pihalle...

Heh. Olen 40-vuotias nainen, mutta mikäs siinä sitten. Hanska lienee kuitenkin mies, että ilmeisesti minulla on jonkinlainen persoonan jakautuma. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Opettelin eroon ajatuksesta, että elämä yksin on huono vaihtoehto. Joo, perusonnellisuuteni ei ole samalla tasolla kuin asuessani toisen kanssa, ja tämän eron tuntee kyllä selvästi, mutta tuollainen puhe elämän luhistumisesta ja ohi lipumisesta on kyllä tarpeetonta dramatisointia ja kertoo siitä, että suhde omaan itseen ei välttämättä ole ihan kondiksessa.

Tästä on pakko olla samaa mieltä. Toinen ihminen ei pelasta siltä eksistentialisen kriisin perussyyltä (tai yhdestä niistä), että jokainen on päänsä sisällä yksin. Aina. 

Itse koen myös välillä surullisia hetkiä ja kaipaan hirveästi suhdetta. En ole vähääkään aktiivinen sillä saralla, ehkä taas jonakin päivänä olen, mutta tapasin sitten ketään tai en, olen päättänyt, että en elä onnetonta elämää. 

Kaikki rakkaus ei ole romanttista ja suuntaamalla huomion muihin ihmisiin ja vaikka heidän auttamiseensa saa paljon enemmän sisältöä elämään kun siitä, että katselee kuin halvaantuneena elämän ohi lipumista. Ohi se lipuu joka tapauksessa, sitä kutsutaan elämäksi. Se on sitten oma valinta, jos sen tekee yrittämättä nähdä valoisia asioita. Ja ei, en ole mikään hannu hanhi -tyyppinen onnekas ihminen, aika lailla päinvastoin, olen myös kokenut muita suuria menetyksiä kuin parisuhteen. Enkä todellakaan vähättele tarvetta siihen, itsekin kaipaan öisin toista kainalooni. 

Ihan sukupuolesta riippumatta: suhteen lähtökohdat ovat aika kipeät, jos toisen pitää täyttää se koko elämäsi kokoinen tyhjiö. Ei siinä voi kuin tuottaa pettymyksen. 

hanska komppaa omia tekstejään kirjautuneena pihalle...

Heh. Olen 40-vuotias nainen, mutta mikäs siinä sitten. Hanska lienee kuitenkin mies, että ilmeisesti minulla on jonkinlainen persoonan jakautuma. :D

Sitten vaan hanskan kanssa treffeille, sama ajatusmaailma

Vierailija kirjoitti:

Muistan ajan, jolloin sinkkuus oli riemukasta: oli täydellinen vapaus ja riippumattomuus, sai treffailla poikaystäväehdokkaita mielin määrin eikä ollut tilivelvollinen olemisistaan ja tekemisistään kenellekään.

Enää ikuisuuksiin sinkkuus ei ole ollut tätä. Nyt se on vain synonyymi pohjattomalle yksinäisyydelle, läheisyyden kaipuulle ja rakkauden tarpeelle. Sitä ei meinaa kestää millään. Sitä ei haluaisi joutua kestämään. Ja kuitenkin joutuu, sillä toimivan parisuhteen rakentaminen on näköjään aivan liian vaikeaa.

Kun tietää, että olisi niin paljon annettavaa, valtavasti rakkautta, jonka haluaisi omistaa sille omalle ihmiselleen, jota ei näemmä koskaan tule. Rakkaus ja kipu ovat lähellä toisiaan, ja kun ei saa kokea rakkautta, niin ei jää paljon vaihtoehtoja. Välillä koskee niin lujaa, ettei fyysinen kipu ikinä. Tuntuu, että luhistuu, on täydellisen tyhjä olo sisältä.

Surullisinta on nähdä, kuinka oma elämä lipuu ohitse. Siitä ei saa mitään irti kuin puoliteholla, kun ei voi jakaa arkea toisen kanssa. On lohdutonta tietää, ettei kuulu kenellekään, ei ole kenellekään se tärkein. Ettei ole ketään. Ystäviä, kavereita on, mutta yski minulta puuttuu ja sen mukana kaikki: rakkaus. Hälinää, elämää, seuraa, mutta lopulta vieressä: ei ketään.

Miten ihmeessä te muut samassa tilanteessa olevat sinkut jaksatte yksinäisyyttä?

En itse ole sinkku, mutta tästä aloituksesta tuli mieleen pari ajatusta...

"Ystäviä, kavereita on, mutta yksi minulta puuttuu ja sen mukana kaikki: rakkaus."

Tuo lause – tai sen alkuosa – on tuttu herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen tarinasta. Seppä Högman sanoi Ruotsalaiselle: "Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki – Kristuksen sisällinen tunteminen, armo."

Toinen, mihin tämä ilmaus voidaan liittää, on Raamatusta. Kohdassa, jossa Jeesus puhuu rikkaalle miehelle, joka kertoo noudattaneensa kaikkia Jumalan käskyjä, Jeesus sanoo: "Yksi sinulta puuttuu: myy omaisuutesi ja jaa rahat köyhille".

Kolmas, johon ilmaus voidaan liittää, on Raamatun kohta, jossa Jeesus nuhtelee lempeästi Martta-nimistä naista, joka huolehtii kodin ja talouden hoidosta tämän Maria-nimisen sisaren kuunnellessa Jeesuksen opetusta: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, 42. mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." Martta ja Maria olivat molemmat tiettävästi naimattomia (huom. ei "sinkkuja").

Neljäs, mistä käyttämäsi ilmaus muistuttaa, on tunnettu Raamatun kohta, jossa Paavali kirjoittaa rakkaudesta, 1. Korinttilaiskirje 13, joka alkaa: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet...". Kun lukee luvun 13 kokonaan, käy ilmi, että rakkaus, josta Paavali puhuu, ei pelkisty elämänkumppanuuteen "oman ihmisen" kanssa, vaan on kokonaisvaltainen asenne, jolla ihminen suhtautuu lähimmäisiinsä ja ojentautuu kohti Jumalan tuntemista; Jumala on rakkaus (1. Joh. 4: 8).

Paavali itse oli naimaton (huom. ei "sinkku").

Kommenttini ehkä vaikuttaa off-topicilta, mutta tavallaan olen vastannut kysymykseesi.

__________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Otsikon aloittaja: Takaan että löydät jonkun kivan miehen jonka kanssa viettää niitä iltoja jos vaan uskallat jutella sille kivalle miehelle sitten kun hän tulee kohdalle.

Tuolla ulkona on todennäköisesti lukuisia miehiä jotka voisivat kyllä olla kanssasi, mutta he eivät tiedä että voisit olla kiinnostunut heistä, joten he eivät voi noin vain tulla lähentelemään sinua. Se on vaikeampaa miehelle loppujen lopuksi lähestyä, koska naiset ovat usein hyvin kranttuja ja antavat helposti pakit.

Mies antaa paljon harvemmin naiselle pakit, koska miehet eivät vaadi naiselta yhtä paljon, joten kannattaa vaan rohkeasti lähestyä joskus.

T. Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Opettelin eroon ajatuksesta, että elämä yksin on huono vaihtoehto. Joo, perusonnellisuuteni ei ole samalla tasolla kuin asuessani toisen kanssa, ja tämän eron tuntee kyllä selvästi, mutta tuollainen puhe elämän luhistumisesta ja ohi lipumisesta on kyllä tarpeetonta dramatisointia ja kertoo siitä, että suhde omaan itseen ei välttämättä ole ihan kondiksessa.

Tästä on pakko olla samaa mieltä. Toinen ihminen ei pelasta siltä eksistentialisen kriisin perussyyltä (tai yhdestä niistä), että jokainen on päänsä sisällä yksin. Aina. 

Itse koen myös välillä surullisia hetkiä ja kaipaan hirveästi suhdetta. En ole vähääkään aktiivinen sillä saralla, ehkä taas jonakin päivänä olen, mutta tapasin sitten ketään tai en, olen päättänyt, että en elä onnetonta elämää. 

Kaikki rakkaus ei ole romanttista ja suuntaamalla huomion muihin ihmisiin ja vaikka heidän auttamiseensa saa paljon enemmän sisältöä elämään kun siitä, että katselee kuin halvaantuneena elämän ohi lipumista. Ohi se lipuu joka tapauksessa, sitä kutsutaan elämäksi. Se on sitten oma valinta, jos sen tekee yrittämättä nähdä valoisia asioita. Ja ei, en ole mikään hannu hanhi -tyyppinen onnekas ihminen, aika lailla päinvastoin, olen myös kokenut muita suuria menetyksiä kuin parisuhteen. Enkä todellakaan vähättele tarvetta siihen, itsekin kaipaan öisin toista kainalooni. 

Ihan sukupuolesta riippumatta: suhteen lähtökohdat ovat aika kipeät, jos toisen pitää täyttää se koko elämäsi kokoinen tyhjiö. Ei siinä voi kuin tuottaa pettymyksen. 

hanska komppaa omia tekstejään kirjautuneena pihalle...

Heh. Olen 40-vuotias nainen, mutta mikäs siinä sitten. Hanska lienee kuitenkin mies, että ilmeisesti minulla on jonkinlainen persoonan jakautuma. :D

Sitten vaan hanskan kanssa treffeille, sama ajatusmaailma

Se olisikin ihan uusi kokeilu. :D Olen kyllä nettideittaillut aiemmin ja jos siellä jotain opin, niin sama ajatusmaailma ei takaa mitään muuta kuin kiinnostavaa keskustelua. Ei se toki huono olisi. :D

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö elää ihan omaa elämää? Siihen sitten joku kylkeen, JOS löytyy. Ei tuollaisesta mitään tule, ettei muka tunneta edes olevan elossa ilman toista ihmistä. Raskaaksi se elo käy tuolla asenteella sen toisenkin kanssa.

Todellakin pitäisi! Tuollainen tarvitsija ja ripustautuja erottuu valovuoden päähän, eikä kovin moni halua suhteeseen ihmisen kanssa jota joutuu kannattelemaan itsensä lisäksi. Ihmisten tulisi muutenkin miettiä enemmän mitä he antaisivat suhteelle, kuin siltä haluaisivat.

Olen ehdottomasti samaa mieltä teidän kanssa! Omaa elämäänsä ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan: koskaan ei voi tiedä mitä tapahtuu! Ja jos ei ole annettavaa, niin ei voi liikaa kuvitella saavansakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Opettelin eroon ajatuksesta, että elämä yksin on huono vaihtoehto. Joo, perusonnellisuuteni ei ole samalla tasolla kuin asuessani toisen kanssa, ja tämän eron tuntee kyllä selvästi, mutta tuollainen puhe elämän luhistumisesta ja ohi lipumisesta on kyllä tarpeetonta dramatisointia ja kertoo siitä, että suhde omaan itseen ei välttämättä ole ihan kondiksessa.

Tästä on pakko olla samaa mieltä. Toinen ihminen ei pelasta siltä eksistentialisen kriisin perussyyltä (tai yhdestä niistä), että jokainen on päänsä sisällä yksin. Aina. 

Itse koen myös välillä surullisia hetkiä ja kaipaan hirveästi suhdetta. En ole vähääkään aktiivinen sillä saralla, ehkä taas jonakin päivänä olen, mutta tapasin sitten ketään tai en, olen päättänyt, että en elä onnetonta elämää. 

Kaikki rakkaus ei ole romanttista ja suuntaamalla huomion muihin ihmisiin ja vaikka heidän auttamiseensa saa paljon enemmän sisältöä elämään kun siitä, että katselee kuin halvaantuneena elämän ohi lipumista. Ohi se lipuu joka tapauksessa, sitä kutsutaan elämäksi. Se on sitten oma valinta, jos sen tekee yrittämättä nähdä valoisia asioita. Ja ei, en ole mikään hannu hanhi -tyyppinen onnekas ihminen, aika lailla päinvastoin, olen myös kokenut muita suuria menetyksiä kuin parisuhteen. Enkä todellakaan vähättele tarvetta siihen, itsekin kaipaan öisin toista kainalooni. 

Ihan sukupuolesta riippumatta: suhteen lähtökohdat ovat aika kipeät, jos toisen pitää täyttää se koko elämäsi kokoinen tyhjiö. Ei siinä voi kuin tuottaa pettymyksen. 

hanska komppaa omia tekstejään kirjautuneena pihalle...

Heh. Olen 40-vuotias nainen, mutta mikäs siinä sitten. Hanska lienee kuitenkin mies, että ilmeisesti minulla on jonkinlainen persoonan jakautuma. :D

Sitten vaan hanskan kanssa treffeille, sama ajatusmaailma

Se olisikin ihan uusi kokeilu. :D Olen kyllä nettideittaillut aiemmin ja jos siellä jotain opin, niin sama ajatusmaailma ei takaa mitään muuta kuin kiinnostavaa keskustelua. Ei se toki huono olisi. :D

Keskustelustahan ne oikeat suhteet alkavat. Ellet sitten halua pelkkää panosuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Opettelin eroon ajatuksesta, että elämä yksin on huono vaihtoehto. Joo, perusonnellisuuteni ei ole samalla tasolla kuin asuessani toisen kanssa, ja tämän eron tuntee kyllä selvästi, mutta tuollainen puhe elämän luhistumisesta ja ohi lipumisesta on kyllä tarpeetonta dramatisointia ja kertoo siitä, että suhde omaan itseen ei välttämättä ole ihan kondiksessa.

Tästä on pakko olla samaa mieltä. Toinen ihminen ei pelasta siltä eksistentialisen kriisin perussyyltä (tai yhdestä niistä), että jokainen on päänsä sisällä yksin. Aina. 

Itse koen myös välillä surullisia hetkiä ja kaipaan hirveästi suhdetta. En ole vähääkään aktiivinen sillä saralla, ehkä taas jonakin päivänä olen, mutta tapasin sitten ketään tai en, olen päättänyt, että en elä onnetonta elämää. 

Kaikki rakkaus ei ole romanttista ja suuntaamalla huomion muihin ihmisiin ja vaikka heidän auttamiseensa saa paljon enemmän sisältöä elämään kun siitä, että katselee kuin halvaantuneena elämän ohi lipumista. Ohi se lipuu joka tapauksessa, sitä kutsutaan elämäksi. Se on sitten oma valinta, jos sen tekee yrittämättä nähdä valoisia asioita. Ja ei, en ole mikään hannu hanhi -tyyppinen onnekas ihminen, aika lailla päinvastoin, olen myös kokenut muita suuria menetyksiä kuin parisuhteen. Enkä todellakaan vähättele tarvetta siihen, itsekin kaipaan öisin toista kainalooni. 

Ihan sukupuolesta riippumatta: suhteen lähtökohdat ovat aika kipeät, jos toisen pitää täyttää se koko elämäsi kokoinen tyhjiö. Ei siinä voi kuin tuottaa pettymyksen. 

hanska komppaa omia tekstejään kirjautuneena pihalle...

Heh. Olen 40-vuotias nainen, mutta mikäs siinä sitten. Hanska lienee kuitenkin mies, että ilmeisesti minulla on jonkinlainen persoonan jakautuma. :D

Sitten vaan hanskan kanssa treffeille, sama ajatusmaailma

Se olisikin ihan uusi kokeilu. :D Olen kyllä nettideittaillut aiemmin ja jos siellä jotain opin, niin sama ajatusmaailma ei takaa mitään muuta kuin kiinnostavaa keskustelua. Ei se toki huono olisi. :D

Keskustelustahan ne oikeat suhteet alkavat. Ellet sitten halua pelkkää panosuhdetta.

Tämä on niin totta! Olen huomannut itse aina ihastuneeni ja rakastuneeni niihin kaikista epätodennäköisimpiin tyyppeihin vain, koska olen jotain kautta heihin tutustunut. Siinä vaiheessa sillä paljon puhutulla ulkonäölläkin on niiiin vähän merkitystä.

Voi kun törmäisikin johonkuhun, joka saisi sukat jaloissa pyörimään ja punastelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Opettelin eroon ajatuksesta, että elämä yksin on huono vaihtoehto. Joo, perusonnellisuuteni ei ole samalla tasolla kuin asuessani toisen kanssa, ja tämän eron tuntee kyllä selvästi, mutta tuollainen puhe elämän luhistumisesta ja ohi lipumisesta on kyllä tarpeetonta dramatisointia ja kertoo siitä, että suhde omaan itseen ei välttämättä ole ihan kondiksessa.

Tästä on pakko olla samaa mieltä. Toinen ihminen ei pelasta siltä eksistentialisen kriisin perussyyltä (tai yhdestä niistä), että jokainen on päänsä sisällä yksin. Aina. 

Itse koen myös välillä surullisia hetkiä ja kaipaan hirveästi suhdetta. En ole vähääkään aktiivinen sillä saralla, ehkä taas jonakin päivänä olen, mutta tapasin sitten ketään tai en, olen päättänyt, että en elä onnetonta elämää. 

Kaikki rakkaus ei ole romanttista ja suuntaamalla huomion muihin ihmisiin ja vaikka heidän auttamiseensa saa paljon enemmän sisältöä elämään kun siitä, että katselee kuin halvaantuneena elämän ohi lipumista. Ohi se lipuu joka tapauksessa, sitä kutsutaan elämäksi. Se on sitten oma valinta, jos sen tekee yrittämättä nähdä valoisia asioita. Ja ei, en ole mikään hannu hanhi -tyyppinen onnekas ihminen, aika lailla päinvastoin, olen myös kokenut muita suuria menetyksiä kuin parisuhteen. Enkä todellakaan vähättele tarvetta siihen, itsekin kaipaan öisin toista kainalooni. 

Ihan sukupuolesta riippumatta: suhteen lähtökohdat ovat aika kipeät, jos toisen pitää täyttää se koko elämäsi kokoinen tyhjiö. Ei siinä voi kuin tuottaa pettymyksen. 

hanska komppaa omia tekstejään kirjautuneena pihalle...

Heh. Olen 40-vuotias nainen, mutta mikäs siinä sitten. Hanska lienee kuitenkin mies, että ilmeisesti minulla on jonkinlainen persoonan jakautuma. :D

Sitten vaan hanskan kanssa treffeille, sama ajatusmaailma

Se olisikin ihan uusi kokeilu. :D Olen kyllä nettideittaillut aiemmin ja jos siellä jotain opin, niin sama ajatusmaailma ei takaa mitään muuta kuin kiinnostavaa keskustelua. Ei se toki huono olisi. :D

Keskustelustahan ne oikeat suhteet alkavat. Ellet sitten halua pelkkää panosuhdetta.

Totta kai, keskustellessa kiinnostus lisääntyy molemmin puolin, jos on lisääntyäkseen.  :)  Seksiin päätyäkseni tarvitsen nimenomaan sitä, että toinen iskee persoonana. Ja en tosiaan etsi "panosuhdetta". En aktiivisesti kyllä parisuhdettakaan juuri nyt, vaikka sellainen olisi kiva, nyt ei ole ollut intoa deittailla.

Se, että mukaan tulee myös romanttisia vivahteita, on kuitenkin monimutkaisempi asia kuin omanlaisen tyypin tapaaminen. Olen tavannut loistavia ihmisiä netin kautta ja ystävystynyt, kerran vuosia sitten jopa rakastunut. Mutta usein niin ei käy. Se oli siis pointtini, romanttisen kipinäin harvinaisuus; ei se ettei korvien väli ratkaisisi. 

T. samainen n40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Minä huolin, lähde treffeile"

N: "Emmä sua tarkoittanut"

M: "Ahaa, no hyvää syksynjatkoa sitten vaan"

N: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

N: "Voi raukkaa"

M: "Huolisitko sinä minut?"

N: " En, hyvää syksynjatkoa"

M: "Elämä on lohdutonta, kukaan ei huoli minua"

VMP.

Noin se vaan menee, kun nainen sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa, että naista ei huoli juuri se, kenet hän haluaa. Kun mies sanoo, että KUKAAN ei huoli häntä, niin se tarkoittaa KUKAAN.

Naisella on toki oikeus olla hyväksymättä ketä tahansa, se on jopa suositeltavaa, mutta naisen ja miehen KUKAAN on ihan eri asia.

Kiva tarina, mutta kun tuo ei ole totta. Vastasit juuri naiselle, jota KUKAAN ei ole halunnut hänen koko elämänsä aikana. Jos edelleen väität, että minun KUKAAN ei ole sama kuin miehen KUKAAN, niin siitä vaan, enhän minä voi sinua vakuuttaa millään viestillä. Saat sitten uskoa tähän tarinaan aivan rauhassa. Mutta se on 100% totuus, että kukaan mies ei ole lähestynyt, ollut kiinnostunut, välittänyt, koskaan. Ei edes silloin, kun olen itse yrittänyt lähestyä. Mutta niin, tuskin tätä uskot, eli hyvää syksyn jatkoa sulle :).

Minäpä täältä sivusta ammun tämän alas, pyytämällä sinut vilpittömästi treffeille. Jos treffien päätteeksi todetaan, että minä en haluaisi nähdä sinua uudelleen, minä maksan treffit ja kuljemme omille teillemme.

Jos minä treffien päätteeksi haluan nähdä sinut uudestaan, niin sinä saat maksaa ne treffit ja minä maksan sitten ne seuraavat

Sopiiko tämä?

ohismies

Tämä jäi ilman vastausta, seuraavaksi sitten muistat sanoa KUKAAN (paitsi ohismies av-palstalta) ei halunnut minua.

Surkuttelemalla kohtaloaan saa varmasti itselleen pahan olon ja vertaamalla itseään muihin. Itselleni aika tärkeä juttu on olla läsnä tässä hetkessä. Eilinen on mennyttä, huominen ei ole vielä täällä. Yksin voi tuntea rauhaa vaikka katsellessa auringonlaskun värjäämää punaista taivasta. M43