Kaipuu syntymäpaikkakunnalle ja pari ongelmaa

Oon aikoinaan muuttanut 18-vuotiaana pois syntymäpaikkakunnaltani ja asunut nykyisessä asuinpaikassa noin 16 vuotta. Vähän väliä oon tuntenut sisimmissäni, ettei tämä ole mulle oikea paikka asua vaikka hyvin olen viihtynytkin. Oon lähtöisin pieneltä paikkakunnalta ja nyt asun kaupungissa. Kaipaan luonnon rauhaa ja rentoa meininkiä, myös kaikki sukulaiseni ja tuttuni sekä pari kaveria asuvat siellä pienessä kylässä minne kaipaan. Nykyisessä asuinpaikassani ei ole oikeastaan mitään mikä pitäisiä mua täällä. En ole saanut uusia ystävyyssuhteita, lähinnä hyvänpäivän tuttuja. Työni on sellainen, että voin tehdä etänä mistä vaan.

Ongelmana on se, että miehelläni on työpaikka täällä, joskin se on epävarma miten tulevaisuudessa jatkuu. Miehellä on myös pienimuotoinen yritys ja hänellä on toiveena että voisi elättää itsensä ja perheensä sillä. Tätä voisi mahdollisesti tehdä myös etänä. Miehen pari kaveria ja vanhemmat asuvat myös täällä suunnalla ja harmittaa heidän puolesta, että heidän vuosia haaveilevansa lastenlapset vietäisiin kauemmas. Pelottaa miten appivanhemmat suhtautuisivat tähän muuttoon.. Kotipaikkakuntani on noin 8 h ajomatkan päässä. Toisaalta taas mun vanhemmat ovat tällä hetkellä kaukana lapsenlapsistaan. Isäni on myös huonossa kunnossa, joten haluaisin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan, elinaikaa ei välttämättä ole enää kovin paljoa.

Mieheni kanssa juttelimme asiasta ja hän ei täysin tyrmännyt ajatusta. Jätettiin asia hautumaan. Nuo pari ongelmaa vain mietityttävät. Sanoin miehelle, että ainahan sieltä takaisin pääsee, jos ei ollutkaan hyvä idea. Tilanne on se, että miehellä on kaikki täällä ja mulla ei mitään ja toisella paikkakunnalla toisin päin. Ero ei tule kysymykseenkään.

Onko muilla ollut samantyylinen tilanne ja mihin ratkaisuun ootte päätyneet? Onko takaisin muuttaminen kaduttanut jossain vaiheessa?