Lue keskustelun säännöt.
Mikä elokuva riipaisee tai tunteellisesti kouraisee erittäin syvältä?
Kommentit (102)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofian valinta. En pysty katsomaan enää.
Pieni pyhinvaellus, katsoin sen oma vastasyntynyt sylissäni...
Precious, varsinkin se kohta jossa päähenkilö puhuu rakkaudesta. Kuinka ei halua sitä, koska rakkaus vain satuttaa. Ja kuinka hänelle vastataan, että se mitä hän on kokenut, on jotain ihan muuta.
Melancholia. Yleensä maailmanloppuelokuvat jotenkin ärsyttää, mutta tämä ensin ainoastaan ahdisti. Toisella katsomiskerralla (olen varmaan masokisti) se jo riipaisi jostain syvältä. En tiedä miksi. Kun siinä tosiaan kaikki vain loppuu, ilman Amerikka-uhoa tai ydinaseita.
Lapsuudesta on mieleen jäänyt elokuvan nimi "Alan ja Naomi". En ole sitä katsonut lapsuuden jälkeen, mutta muistan siitä aina atomipommi-kohtauksen. Ja sen, miten lapsena mietin miten sellainen jättipommi tappoi monta minun ikäistäni tyttöä ja poikaa. Ja se riipaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trainspotting, katsoin sen juuri kun olin ollut muutaman päivän äiti. Se katossa konttaava vauva oli liikaa.
Eyes wide shut. Käsitteli hienosti kielletyn ja pettämisen tematiikkaa. Miten anonymiteetti mahdollistaisi helpon pettämisen, tunnelma leffassa oli synkkä ja mystinen ja siihen jäi kiinni. Mietin vielä monta päivää myöhemminkin sitä. Cruise ja Kidman näyttelivät hienosti arkista paria - noh, parihan he olivatkin tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elokuva Hiljaisuus ja kohtaus jossa sotamies tuo hevosella kaatuneita sotilaita venäläisten linjojen läpi. Venäläisten huomattua hänet sotilaat eivät kuitenkaan ammu häntä ,vaan osoittavat kunnioitusta seisomalla asennossa. Hieno kohtaus mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hellyyden ehdoilla itketti jo teininä.
Everestin nähtyäni ei todellakaan tullut sellainen fiilis, että voi kun pääsisi vuorikiipeilemään Himalajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oscar ja Lucinda!! Niin dramaattinen, että.
* Patch Adams
* Brokeback Mountain
* Dead Poet´s society
* The last of the mohicans
* Turner and Hooch
*
Tuntematon sotilas. Ja se vanha versio, ei mitään P-P Peteliuksia tai Aku Hirviniemiä.
Aina vaan jaksan kiittäen muistella, mitä isoisäni ja muut aikansa miehet rintamalla joutuivat kärsimään, ihan hirveää. Ei voi kaltaiseni nykynuori kuvitellakaan, millaista olisi elää ympäri vuoden metsässä 5 vuotta, syödä pelkkää puuroa ja laihaa hernesoppaa ja pelätä joka hetki henkensä edestä.
Hyttyset, märät villasukat ja pakkanen pienimpinä riesoina.
Toinen koskettava on Täällä Pohjantähden alla. Tosin kirjana parempi, mutta loistavia tulkintoja aikakaudesta.
Tulikärpästen hauta
Poika raidallisessa pyjamassa
Veritimantti oli kauhea elokuva. Siis riipaisi tunteita siten, että ahdisti koko ajan. Hirveä maa, hirveät olot ja katselin omaakin timanttia sormessani miettien, mitenköhän se on markkinoille tullut... Orjuus on vielä nykyaikanakin totta ja on kamalaa ajatella, ettei siihen voida puuttua, koska sitä ylläpitää raha.