Lue keskustelun säännöt.
Vikojen etsiminen puolison vanhemmista
09.10.2016 |
Sain eilisen riidan jäljiltä tänään kuulla olevani katkera. Tällä hetkellä varmasti olenkin, otin kantaa menneen viikon epäoikeudenmukaisuuksiin, ja mies sivuutti ne väittämällä, että olen vain tulkinnut väärin. No, se siitä.
Mutta mies kuulosti siltä, että hän on mielestään jalomielinen löytäessään nimittäessään isääni äärikatkeraksi vanhaksi ukoksi, koska jos kerran minulla on katkeruus perittyä, se ei tavallaan ole ehkä minun vikani?!? Minulla vain on geneettinen tarve kokea tyytymättömyyttä ja etsiä siihen syyt vaikka väkisin.
Mitäs tähän nyt sanoisi... Vastaavaa kokemusta kellään? Mulla on nyt jauhot suussa.
Kommentit (5)
Jaa, meni jauhot suuhun muiltakin?
Sanoin miehelle, että tämähän on kovin kätevä tapa löytää minusta vikaa kun hänen vanhemmat on kuolleet ennen kuin olen heitä ehtinyt tavatakaan ja omieni viat ovat niin selkeästi nähtävissä, kun alkava vanhuudenhöperöys tuo ne tarjottimella esiin.
Halusin kai lähinnä kysellä kokemuksia vastaavasta, miten tässä mahtaa käydä suhteelle, jos koko ajan joutuu miettimään, että jaajaa taas sanoin kiukkuisesti, olen siis vanhempieni huonojen puolien kopio ja täysi haitake. Että onko joku ehtinyt kulkemaan tätä tietä jo pitemmälle, miten sinä käy? Ahdistaa.
Olen aiemminkin ihmetellyt, että mies ei ole reagoinut mitenkään kauhean myötätuntoisesti minua kohtaan tai haluten ymmärtää heitäkään vaan jotenkin nolostuen, kun vanhemmissani on jotain vikaa ilmennyt. Eipä se sitten kai ole ihmekään, jos reaktio on ollut tuo. Onko tämä yleistäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko ne epäoikeudenmukaisuudet suuruusluokkaa mitä? Mistä sun isäs nyt muka on niin katkera? Köyhästä ja onnettomasta lapsuudesta? Avioerosta? Serkkuni miehen suvussa joillakin on vielä katkeruutta ku Karjalaan jäi sitä ja sitä, ikinä mitään Karjalaa nähnykään, kuulopuheita.
Miksikö emme selvitä asioita rauhallisesti puhumalla? Ensinnäkin, olen tulinen luonne. Toiseksi, elin pitkään miehen kanssa, joka opetti minut puhumaan rauhallisesti.Samalla hän rauhallisesti esitti ymmärtävänsä ja olevansa samaa mieltä ja muuttavansa asioita, mutta tosiasiassa jatkoi samaa rataa. Aloin tuntea itseni huijatuksi sen lisäksi, että koin joutuvani teeskentelemään olevani joku ihan muu, ja esittämään tyytyväistä silloinkin kun en ollut. Kolmanneksi, nykyinen mies sivuuttaa sanomani vähemmän hienostuneesti kuin edellinen, mutta melkein yhtä tehokkaasti. Ainoa tapa merkata asia tärkeäksi on miehen torjuntaan puuttuminen ja se johtaa suuttumiseen, hän edellä. Suuttuessaan hän todella tarjoaa tarttumapintaa, sanottakoon nyt näin. Haluaa kovasti voittaa ja lyö vyön alle. En minä sellaista pysty kauaa katselemaan sievästi, jos itse koen että asia olisi ollut tosissaan tärkeä.
Hanska: soisin, että riitelyn julistaminen alempien luokkien hapatukseksi voisi vähetä. Porvariston hillittömän hillitty charmi on ihan yhtä ahdistavaa tänä päivänä kuin aiemminkin. Olen katsellut sen hintaa ympärillä ihan riittävästi. Ensimmäinen kappaleesi on kyllä osuva. Mies sanoo aivan samaa, negatiivisten tunteiden näyttäminen on hänelle uutta ja pelottavaa. Olisi minustakin, jos olisi noin paljon myrkkyä varastossa. En riidellessä hauku toista enkä sano asioita, joita en voisi allekirjoittaa seuraavana päivänä. Hän haukkuu minut aivan pystyyn ja on vihainen siitä, että olen hänet suututtanut. Pakkohan minun on saada tietää, mitä tyytymättömyyttä hänen varastostaan löytyy, kun kerran näen itsekin, että sinne tavaraa viedään sisään. Muuta keinoa en tiedä asian selvittämiseen kuin irtipäästämisen sanomisen halusta.
Vierailija kirjoitti:
Oliko ne epäoikeudenmukaisuudet suuruusluokkaa mitä? Mistä sun isäs nyt muka on niin katkera? Köyhästä ja onnettomasta lapsuudesta? Avioerosta? Serkkuni miehen suvussa joillakin on vielä katkeruutta ku Karjalaan jäi sitä ja sitä, ikinä mitään Karjalaa nähnykään, kuulopuheita.
Isäni mekasti pyhän vihan vallassa siitä, miten hammaslääkäri halusi vetää häneltä aivan terveen hampaan pois monta vuotta sitten, ja käytti sitä perustellakseen, miksi kaikki lääkärit ovat hulluja eikä sellaista pidä vapaaehtoisesti mennä tapaamaan. Hänellä on alkoholidementian tyyppistä oireilua alkanut tulla, luonnoton jääräpäisyys etunenässä.
Pidin aika tarkoitushakuisena tuon seikan nostamista todisteeksi omasta katkeruudestani. Ihmettelen joskus, miten ilkeä ja matala ihmiskuva miehellä mahtaa oikeasti olla. Hänen läheisenä pitämänsä suhteet muihin ihmisiin kun minusta eivät minun kirjoissani ylitä tuttavuusastetta juurikaan, ja tuo selittää ehkä miksi.
Epäoikeudenmukaisuudet olivat tilanteita, joissa mies käyttäytyi minun mielestäni puhtaan sovinistisesti. Hänen ilkeissä tulkinnoissaan kun tuntuu olevan sukupuolivinoumaa. Minun pitäisi sitten olla hän mielestään vain hiljaa kun hän on yrittänyt alkaa minua tenttaamaan kauppareissulla isällisen ivallisesti, onko sitä suklaata nyt pakko ostaa jne. Vaikka hän ajoittain jopa ylpeilee sovinismillaan, nyt kun kerron kärsiväni siitä itse nahoissani, sellaista ei ole lainkaan tapahtunutkaan. Eli itse tapahtumat eivät ole olleet verrattoman suuria mittaluokaltaan, mutta olen huolissani niiden kertymisestä ja miehen kyvyttömyydestä muuttaa kurssia kun minä huudan näkeväni kivikon edessäpäin. Koska sanoja oli väärä.
Miehen perheessä ei ole saanut ilmaista negatiivisia tunteita, joten häneltä ei löydy niille sanoja eikä ymmärrystä. Teillä saa, ja se tuntuu miehestä oudolta.
Miksi muuten riitelette ettekä selvitä asioita rauhallisesti puhumalla? Ei voi mitään, mutta riitely yhdistyy mielessäni aina voimakkaasti alemman sosiaaliluokan meininkeihin.