Miltä ajalta ovat varhaisimmat lapsuusmuistosi? Minkä ikäinen olit silloin?

2-3v, menin herättämään isääni joka unenpöppörössä siirsi kätensä sivulta oman päänsä alle ja vahingossa tönäisi minua kun olin sängyn vieressä. Olin max. juuri täyttänyt 3v, sillä vanhempani erosivat vähän syntymäpäivieni jälkeen.

1- vuotiaana. Katselin yhdessä paikassa täytettyä ilvestä ja olisin halunnut silittää, mutta oli niin ylhäällä.

Up

Ajoittamiskelpoisista muistoistani varhaisin on isoäitini hautajaiset. Olin silloin vajaa 3-vuotias. Muistan, että eksyin äidistäni muistotilaisuudessa ja syntyi iso kalabaliikki, kun häntä etsittiin.

Äitini leikki kanssani mustekalapehmolelulla. Olin 1-2v.

Noin 2-3 vuotias. Istuin talon edustalla nurmikolla ja kaivelin paljain käsin sellaista muurahaiskekoa/kasaa missä on niitä kokonaan keltaisia muurahaisia. Muistan juoksevani taloa kohti huutaen. Jäätävä muurahaiskammo vielä nykyään ja olen 40 vuotias. Menee edelleen hysterian puolelle jos joudun muurahaisten saartamaksi

Alle 3v kun olin turvaistuimessa/kaukalossa auton takana keskellä, istuin takalasia kohti. Muistan sen ärtymyksen (taaperon vitutus? :D) kun oli sadekeli eikä näkynyt mitään jännää, enkä ymmärtänyt miksen saa istua toisin päin kuten muutkin.

Joskus 1-2v muistan isän juosseen hirveää vauhtia rattaiden kanssa bussiin, ja mua nauratti se kova vauhti tosi paljon, kun vaunut keikkuivat hassusti.

Noin 2-3 vuotiaana. Isovanhemmat oli vahtimassa meitä kun vanhemmat olivat matkalla. 

Oma muistoni on kuinka katselin naapuruston kivirappusten yläpäässä rappusia. Ja sitten kierin ne alas. Itkuksi meni ja verta tuli nenästä, vaari tuli hakemaan ja kanto sylissä takas kotipihaan.

Vanhempana mummoni muisteli tuota kun joskus aiheesta puhin. Olin kuulemma kyllästynyt heiän seuraansa ja juossut isoveljeni perään kovaan ääneen veljeni seuran paremmuutta kailottaen  x)

Toinen epämääräisempi muisto on myös, ja uskoisin sen sijoittuvan samoille ikävuosille. Muistan että oli kesä ja istun rattaissa. Potkin jaloilla rattaitten kumista jalkatukea ja tuijottelen sitä. Harmaa, kuminen ja pikkuisen joustava hihna se tuki oli. 

Vajaat kaksivuotiaana ajoin isoisän kanssa reellä hakemaan postia kaupalta. Muistan vieläkin miltä reen lampaannahkavällyt tuoksuivat.

1.5 v. muistan kun ihmettelin auton muuttuneita penkkikuoseja (kysyin joskus vanhemmiltani milloin auto vaihtui ja olin todellakin 1.5v. Kuosi oli mustavalkoinen kukonaskeltyyppinen. Seuraava muisto 2.5 v kun putosin järveen, jalat yltti kai pohjaan koska muistan mikä laiturin kohtakin oli kyseessä mutta vesi oli kylmää.

Muistan hiukan reilu 2-vuotiaana pelänneeni, että pikkusisko heitetään roskiin, jos hänelle jää punaiset hiukset. Muistan kuinka toivoin, että ne muuttuisivat. Äiti siis oli vitsinä isälle heittänyt, että punatukkaista lasta ei pidetä ja mä olen ollut siinä vieressä kuulemassa :D

Siskolle ei jäänyt punainen tukka, eikä heitetty roskiin.

Olin hiukan yli 2-v kun meinasin hukkua lähteeseen. Muistan kaiken täysin kirkkaasti, senkin mitä minulla oli päällä.

Muistan noin kolmevuotiaasta eteen päin paljonkin asioita. Esim. kuinka serkkuni antoi minulle 3-vuotislahjaksi muumipalapelin.

2-3 ikävuoden ajoilta on varhaisimmat muistot. Parivuotiaana mm. Siskoni ala-asteen joulujuhlat, minulla oli päällä tummansininen samettimekko ja olisin halunnut kiipeillä puolapuissa, mutta äiti kielsi. Muistan myös, kun olimme katsomassa vastasyntynyttä serkkuani, minun on täytynyt olla vasta parivuotias, koska olen kaksi vuotta vanhempi, kuin serkkuni. Kolmen ikävuoden ajoilta muistoja on jo enemmänkin, mutta muistan mm. kun minua käytettiin valokuvaamossa kuvattavana, ja sen jälkeen käytiin jäätelöllä, minulta putosi jäätelötuutista pallo jalkakäytävälle ja pääsi hirveä poru.

Minulla on paljonkin muistoja varhaislapsuudesta, mutta en yhtään osaa sanoa, mikä niistä olisi varhaisin. Tietyt varmat kiintopisteet auttavat, kuten pikkuveljen syntymä (olin 5-vuotias), ja äidin työpaikka. Hän oli savottaemäntänä 60-luvulla ja muistan käyneeni hänen työpaikallaan. Mieleen jäivät erityisesti kerrossängyt ja luukku seinässä, josta ruokaa jaettiin. Muistan myös, että minulla oli tietynlainen lakki, joka minulla on myös valokuvassa 2-vuotiaana. Näistä päättelen olleeni 2-3-vuotias.

1v, oltiin tulevassa kodissani (isän lapsuuskoti myös) saunomassa.

Paikalla oli ihminen, joka pian sen jälkeen kuoli.

Seuraavana kesänä muistan karkailleeni naapurin mummon luo.

2 v 9 kk, isoisä juuri ennen kuolemaansa

Mummolan ikkunassa pörräsi joku ihanan keltamusta ötökkä ja otin sen käteeni... Huuto pääsi kun se pistikin :( olin kai joku 2v, muistan kyllä että mummolan ikkuna se täytyi olla kun oli vain yksi lasi, ei tuplia niin kun nykyään.

Hippokampus, jolla on keskeinen rooli deklaratiivisen muistin toiminnassa, kehittyy vasta aikaisintaan 2-vuotiaana, useimmiten kuitenkin lapsen ollessa 3-5 vuotias. On täysin mahdotonta muistaa alle 2 vuotiaana tapahtuneita asioita.

Tunnen ihmisen, joka sanoo ettei ole koskaan nähnyt omaa isäänsä. Olen kuitenkin myös kuullut toiselta taholta väittämän, että isä olisi asunut hänen ja hänen äitinsä kanssa sinne asti, että lapsi oli 2-3-vuotias. Olisiko mahdollista unohtaa oma isä noin tyystin? Myöhemmin ei minkäänlaista kontaktia ole tietääkseni ollut.

Omat muistoni ovat noin kolmevuotiaasta, ja tuo edellä kuvaamani tapaus tuli tästä mieleen.