Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon HALUATTE olla erossa lapsistanne?
08.10.2016 |
Eli jos teillä olisi mahdollisuus vaikka 2 kertaa kuukaudessa lähteä ulos tuulettumaan yksin tai miehen kanssa, ravintolaan/pitkä viikonloppu hotellissa/mökillä - lähtisittekö vai olisitteko mieluummin kotona lapsen/lasten kanssa?
Kommentit (46)
jatkan vielä.. Enkä tosiaankaan mihinkään ravintolaan lähtisi ainoana vapaailtana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä voi lapsi olla mummolassa parikin kertaa kuukaudessa yökylässä, koska mummo itse haluaa lapsen yökylään. Mummo vielä siinä kunnossa, että jaksaa ja haluaa viettää aikaa ja lapsikin tykkää olla siellä. Ei me sen kummempia suunnitelmia tehdä. Nautitaan kahdenkeskisestä ajasta. Joskus käydään ravintolassa syömässä, teatterissa, elokuvissa yms. Mutta yleensä ollaan kotona.
Ei todellakaan ole tarvetta tuulettua noin suuressa mittakaavassa noin usein. Muutaman kerran viikossa käyn yksin lenkillä tai kaupassa, eli olen perheestä erossa 1-3 tuntia kerrallaan. Yön yli (tai koko päivän/myöhäiseen iltaan) kestävää reissua "kaipaan" ehkä kerran tai kaksi vuodessa. En juurikaan tykkää käyttää alkoholia ja minusta on mukavaa touhuta perheen kanssa. Lapsia on kaksi ja he ovat alle kouluikäisiä.
Olen lasteni kanssa aina paitsi kun he ovat, koulussa, eskarissa sekä päiväkodissa kun olen töissä. Olen 3 lapsen yh. Töissä käyn koska raha pyörittää taloutta. Muuten olisin senkin ajan äitinä lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lasteni kanssa aina paitsi kun he ovat, koulussa, eskarissa sekä päiväkodissa kun olen töissä. Olen 3 lapsen yh. Töissä käyn koska raha pyörittää taloutta. Muuten olisin senkin ajan äitinä lapsilleni.
No voi ny v*ttu. Oma äiti valitettavasti teki just noin, koska pystyi. Voin sanoa että oli vanhempana vähän vaikea ymmärtää normaalien ihmisten rytmiä ja työssäkäyntiä, NORMAALIA perhe-elämää, kun oli ollut rasittavan hanhiemon hyysättävänä koko elämänsä. Kuulostan varmaan kauhealta, mutta äiteys ei oikeasti ole mitään lapsessa hinkkaamista, vaan sitä että antaa lapselle eväät joilla pärjää ITSE.
En lähtisi noin usein niin että lapset olisi "vieraan" nukutettavana.
Mutta noin muuten joutaa olla erossa useita tunteja viikossa. Kuudetta vuotta kotiäitinä niin tuntuu että ehtii niitä lapsia nähdä sopivasti vaikka olisi useita tunteja viikossa poissa. Mutta mieluummin käyn 3-4 kertaa viikossa lenkillä/ostoksilla/tms. kuin kekkuloin kahdesti kuussa aamuyöhön ravintolassa. Pitkää viikonloppua en haluaisi olla poissa.
Useamman tunnin vapaan lasten hereilläoloaikana voisin ottaa kerran, pari kuussa yksin (esim. leffa, pidempi suunnistus, ostoksille rauhassa), ilta/yöriekkumista riittäisi pari kertaa vuoteen ja lapset voisi olla yhden yön mummolassa esim. 3-4 kertaa vuodessa.
Mut meidän lapset on rytmiltään niin aikaisia, että esim. eilen käytiin kaverin kanssa klo 19-22 lenkillä ja yhdellä huoltsikkasiiderillä sen jälkeen kun olin jo nukuttanut lapset (ja jäivät isänsä kanssa kotiin). Että olin joo erossa, mutta eipä se juuri eronnut siitä että olisin katsonut kotona telkkaria paitsi että oli paljon virkistävämpää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme tai neljä kertaa vuodessa hotelliöitä miehen kanssa riittää hyvin. Meillä on upeat ja fiksut teinit, joiden kanssa haluamme viettää aikaa mahdollisimman paljon kuten myös heidän ollessaan pieniä.
Pääsispä edes kerran vuodessa, mutta ei..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lasteni kanssa aina paitsi kun he ovat, koulussa, eskarissa sekä päiväkodissa kun olen töissä. Olen 3 lapsen yh. Töissä käyn koska raha pyörittää taloutta. Muuten olisin senkin ajan äitinä lapsilleni.
No voi ny v*ttu. Oma äiti valitettavasti teki just noin, koska pystyi. Voin sanoa että oli vanhempana vähän vaikea ymmärtää normaalien ihmisten rytmiä ja työssäkäyntiä, NORMAALIA perhe-elämää, kun oli ollut rasittavan hanhiemon hyysättävänä koko elämänsä. Kuulostan varmaan kauhealta, mutta äiteys ei oikeasti ole mitään lapsessa hinkkaamista, vaan sitä että antaa lapselle eväät joilla pärjää ITSE.
Olen pahoillani että äitisi hinkkasi sinua. Toiset äidit kun haluavat olla hinkkaamatta läsnä. Sekä kasvattaa itse lapsensa. Se on NORMAALIA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lasteni kanssa aina paitsi kun he ovat, koulussa, eskarissa sekä päiväkodissa kun olen töissä. Olen 3 lapsen yh. Töissä käyn koska raha pyörittää taloutta. Muuten olisin senkin ajan äitinä lapsilleni.
No voi ny v*ttu. Oma äiti valitettavasti teki just noin, koska pystyi. Voin sanoa että oli vanhempana vähän vaikea ymmärtää normaalien ihmisten rytmiä ja työssäkäyntiä, NORMAALIA perhe-elämää, kun oli ollut rasittavan hanhiemon hyysättävänä koko elämänsä. Kuulostan varmaan kauhealta, mutta äiteys ei oikeasti ole mitään lapsessa hinkkaamista, vaan sitä että antaa lapselle eväät joilla pärjää ITSE.
Olen pahoillani että äitisi hinkkasi sinua. Toiset äidit kun haluavat olla hinkkaamatta läsnä. Sekä kasvattaa itse lapsensa. Se on NORMAALIA.
Kun ei osata varsinaiseen argumenttiin sanoa mitään, niin takerutaan epäolennaisuuksiin. Taisi kolahtaa. Kotona oleva äiti on myös aika nolo juttu, jos muiden lasten äidit on normaaleissa tai jopa hienoilta kuulostavissa töissä. Tajusinpa ainakin itse kouluttautua, ettei tarvitse lapsen hävetä äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lasteni kanssa aina paitsi kun he ovat, koulussa, eskarissa sekä päiväkodissa kun olen töissä. Olen 3 lapsen yh. Töissä käyn koska raha pyörittää taloutta. Muuten olisin senkin ajan äitinä lapsilleni.
No voi ny v*ttu. Oma äiti valitettavasti teki just noin, koska pystyi. Voin sanoa että oli vanhempana vähän vaikea ymmärtää normaalien ihmisten rytmiä ja työssäkäyntiä, NORMAALIA perhe-elämää, kun oli ollut rasittavan hanhiemon hyysättävänä koko elämänsä. Kuulostan varmaan kauhealta, mutta äiteys ei oikeasti ole mitään lapsessa hinkkaamista, vaan sitä että antaa lapselle eväät joilla pärjää ITSE.
Olen pahoillani että äitisi hinkkasi sinua. Toiset äidit kun haluavat olla hinkkaamatta läsnä. Sekä kasvattaa itse lapsensa. Se on NORMAALIA.
Kun ei osata varsinaiseen argumenttiin sanoa mitään, niin takerutaan epäolennaisuuksiin. Taisi kolahtaa. Kotona oleva äiti on myös aika nolo juttu, jos muiden lasten äidit on normaaleissa tai jopa hienoilta kuulostavissa töissä. Tajusinpa ainakin itse kouluttautua, ettei tarvitse lapsen hävetä äitiään.
Koko argumenttisi on nolo sekä epäolennainen aiheeseen liittyen vaikka kuinka oletkin kouluttautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lasteni kanssa aina paitsi kun he ovat, koulussa, eskarissa sekä päiväkodissa kun olen töissä. Olen 3 lapsen yh. Töissä käyn koska raha pyörittää taloutta. Muuten olisin senkin ajan äitinä lapsilleni.
No voi ny v*ttu. Oma äiti valitettavasti teki just noin, koska pystyi. Voin sanoa että oli vanhempana vähän vaikea ymmärtää normaalien ihmisten rytmiä ja työssäkäyntiä, NORMAALIA perhe-elämää, kun oli ollut rasittavan hanhiemon hyysättävänä koko elämänsä. Kuulostan varmaan kauhealta, mutta äiteys ei oikeasti ole mitään lapsessa hinkkaamista, vaan sitä että antaa lapselle eväät joilla pärjää ITSE.
Olen pahoillani että äitisi hinkkasi sinua. Toiset äidit kun haluavat olla hinkkaamatta läsnä. Sekä kasvattaa itse lapsensa. Se on NORMAALIA.
Kun ei osata varsinaiseen argumenttiin sanoa mitään, niin takerutaan epäolennaisuuksiin. Taisi kolahtaa. Kotona oleva äiti on myös aika nolo juttu, jos muiden lasten äidit on normaaleissa tai jopa hienoilta kuulostavissa töissä. Tajusinpa ainakin itse kouluttautua, ettei tarvitse lapsen hävetä äitiään.
Koko argumenttisi on nolo sekä epäolennainen aiheeseen liittyen vaikka kuinka oletkin kouluttautunut.
No voin ihan avoimesti kertoa, että omaa äitimyyttiään toteuttava superhanhiemo ei ole ollut mielenterveyteni kannalta optimaalisin vaihtoehto. Sitähän tässä yritin tuoda esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lasteni kanssa aina paitsi kun he ovat, koulussa, eskarissa sekä päiväkodissa kun olen töissä. Olen 3 lapsen yh. Töissä käyn koska raha pyörittää taloutta. Muuten olisin senkin ajan äitinä lapsilleni.
No voi ny v*ttu. Oma äiti valitettavasti teki just noin, koska pystyi. Voin sanoa että oli vanhempana vähän vaikea ymmärtää normaalien ihmisten rytmiä ja työssäkäyntiä, NORMAALIA perhe-elämää, kun oli ollut rasittavan hanhiemon hyysättävänä koko elämänsä. Kuulostan varmaan kauhealta, mutta äiteys ei oikeasti ole mitään lapsessa hinkkaamista, vaan sitä että antaa lapselle eväät joilla pärjää ITSE.
Olen pahoillani että äitisi hinkkasi sinua. Toiset äidit kun haluavat olla hinkkaamatta läsnä. Sekä kasvattaa itse lapsensa. Se on NORMAALIA.
Kun ei osata varsinaiseen argumenttiin sanoa mitään, niin takerutaan epäolennaisuuksiin. Taisi kolahtaa. Kotona oleva äiti on myös aika nolo juttu, jos muiden lasten äidit on normaaleissa tai jopa hienoilta kuulostavissa töissä. Tajusinpa ainakin itse kouluttautua, ettei tarvitse lapsen hävetä äitiään.
Koko argumenttisi on nolo sekä epäolennainen aiheeseen liittyen vaikka kuinka oletkin kouluttautunut.
No voin ihan avoimesti kertoa, että omaa äitimyyttiään toteuttava superhanhiemo ei ole ollut mielenterveyteni kannalta optimaalisin vaihtoehto. Sitähän tässä yritin tuoda esiin.
Ja minä mielipidettäni aiheeseen. En ole sun äitis.
Lapseni ovat nyt 10-15 vuotiaita ja olen heistä erossa lähinnä kun he ovat koulussa ja minä töissä. Joskus he toki ovat mummolan mökillä tai kaverillaan, mutta enimmäkseen kotosalla. En niin kaipaa mitään vapaailtoja tai -öitä, enkö varsinkaan mitään ravintolailtoja tai hotelliöitä. Olin aikuinen kun lapsia saimme ja olin siihen mennessä hillunut ihan yllin kyllin maailmalla ja ravintoloissa. Sitä paitsi kotonakin voin olla halutessani ihan rauhassa. Näin on hyvä, muuta en kaipaa. N42
Lapsemme ovat jo isoja (9 ja 13 v), joten heilläkin on omia menoja. Kovasti ollaan miehen kanssa mietitty, voisiko lapset (lähinnä tuon pienimmän) "hyvällä omallatunnolla" jättää kotiin esim. leffareissun ajaksi. Ovat kuitenkin olleet yksin kokonaisia työpäiviä lomillaan, mutta muuten ei olla heitä huvikseen jätetty kotiin yksin kuin lyhyiksi (iltalenkki, ruokakauppa) ajoiksi.
Mutta kysymykseen: Minusta olisi kiva jättää lapset jonkun hoitoon muutamaksi tunniksi pari kertaa kuussa (shoppailua, leffa tms.) ja kerran vuodessa viikonlopuksi. Oikeasti noita leffareissuja on ollut yksi (ja nyt tuo hoitaja on jo kuollut) ja viikonloppureissuja kaksi (siis 13 v aikana).
Meidän lapset ovat 9-16 -vuotiaita. Pitkään meni niin, että lapset viettivät yhden ylimääräisen lomaviikon mummolassa (me oltiin siinä vielä töissä) ja kerran vuodessa me vietimme yhden viikonlopun (joskus pitkän) kahdelleen. Muutoin pari tuntia viikossa omaan kuntoiluun, muuten aina lasten kanssa. Baarireissuja en ole kaivannut lasten syntymän jälkeen.
Nyt oon pari vuotta tehnyt semmoista työtä, joka vie minut välillä työreissuille. 4-5 kertaa vuodessa olen poissa viikon ja lisäksi tulee epälukuinen määrä lyhyempiä reissuja. Nyt myös lapset ovat jo sen verran isoja, et voivat jäädä keskenään, jos miehen kanssa halutaan käydä leffassa tms. Harvoin kyllä ollaan vielä illalla mihinkään menty, mut joihinkin päivätapahtumiin olemme osallistuneet kahdestaan.
Lapsista on kasvanut kyllä huipputyyppejä, joiden kanssa on kiva olla. Kaksi vanhinta alkaa olla päässyt yli murrosiästä ja heidän kanssaan on oikeasti kiva hengailla ja höpötellä. Pieninkin on ihan leppoisa kaveri, joten en oikeastaan kaipaa varsinkaan näiden työmatkojen jälkeen erityistä yksinoloa.
Meillä lapsi(nyt 5v.) matkustaa isovanhempien kanssa vuosittain. Toisten kanssa kesällä viikon, toisten kanssa syksyllä viikon. Lisäksi olemme erossa yksittäisiä viikonloppuja ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Kaikki sukulaiset ja kaverit asuvat kaukana, joten mitkään extempore yksittäiset yöt ei onnistu. Osaamme kyllä nauttia miehen kanssa näistä kahdenkeskistä ajoista. Emme käy baareissa, vaan syömässä hyvissä ravintoloissa, joihin ei viitsi lapsen kanssa mennä.Toisaalta matkustamme myös lapsen kanssa paljon, niin että mukana on molemmat vanhemmat tai vain toinen.
Mutta itse kysymykseen... En haluaisi olla parin viikon välein muuten vain erossa lapsesta. Viihdyn lapseni kanssa.
En kaipaa tuulettumista noin usein, tosin lapsikin vasta vuoden ikäinen. Vapailta tai viikonloppua tuskin haluaisin viettää baarissa tai hotellissa.
Yksi päivä oli ihan luksusta, kun mies lähti lapsen kanssa mummolaan ja sain siivota rauhassa, syödä rauhassa, tehdä pihahommia, siivota vaatekomeron ja käydä kaupungilla.
En lähtisi noin usein. Kerran kuussa tai parissa riittäisi. Riippuu paljon myös siitä kuinka vanha lapsi on.