Kannattaako yli kolmekymppisen akateemisen naisen vielä haaveilla perheestä

Miten toi sun akateemisuus mihinkään liittyy??On normaalia haluta perhe ja lapsia eikä niitä millään koulutuksella korvata..

Miehiä on maailma täynnä. Netti on täynnä seuranhaku- palstoja.

"Akateeminen munan- kipeä nainen haluaa tehdä vauvoja"

Vitsi vitsi...

Löytyykö yli 30-kymppisiä akateemisia naisia jotka haluavat rakastaa? Tuntuu että täällä kyselijöillä on lähtökohtaisesti hakusessa se, miltä asioiden ulkoapäin pitäisi näyttää. Ikäänkuin päälleliimattuna naistenlehtien sivuilta omaksutun arvomaailman mallin mukaisesti.

Markkinayhteiskunnassa ihmisarvollekin on asetettu määreet. Ratkaisuja tehdään arvottamalla. Ihmissuhteista tulee arvoperusteisia. Voihan perheen tietysti yrittää perustaa ulkoisten puitteiden (ulkonäön, omaisuuden, koulutuksen, ym.) varaan. Silloin kysymyksessä on sopimus. Kuka haluaa elää sopimussuhteessa tai sopimusperheessä?

Itse miehenä menen rakkaus edellä. Rakkaus ei arvota. Rakkaus on kaiken ytimessä. Perhe rakentuu sen ympärille ja varaan. Jos joskus tapaan naisen johon palavasti rakastun, olen itse valmis mihin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö yli 30-kymppisiä akateemisia naisia jotka haluavat rakastaa? Tuntuu että täällä kyselijöillä on lähtökohtaisesti hakusessa se, miltä asioiden ulkoapäin pitäisi näyttää. Ikäänkuin päälleliimattuna naistenlehtien sivuilta omaksutun arvomaailman mallin mukaisesti.

Markkinayhteiskunnassa ihmisarvollekin on asetettu määreet. Ratkaisuja tehdään arvottamalla. Ihmissuhteista tulee arvoperusteisia. Voihan perheen tietysti yrittää perustaa ulkoisten puitteiden (ulkonäön, omaisuuden, koulutuksen, ym.) varaan. Silloin kysymyksessä on sopimus. Kuka haluaa elää sopimussuhteessa tai sopimusperheessä?

Itse miehenä menen rakkaus edellä. Rakkaus ei arvota. Rakkaus on kaiken ytimessä. Perhe rakentuu sen ympärille ja varaan. Jos joskus tapaan naisen johon palavasti rakastun, olen itse valmis mihin vaan.

Ööö, aika moni akateemisesti koulutettu, hyvän uran tehnyt, matkustellut yms yms. Koska nainen tarvii miestä vain siemeneen.

Mut hei, kannattaa lampsia suoraan keinosiittäjälle koska löydät vain jonkun lihavan, huonot elämän tavat omaavan kuukusenmunan jolta ei nalli lennä. Sit ootte kuitenkin siellä keinosiementäjällä ja sullon se ukkokin riesana ..

Vitsi vitsi...

Vierailija kirjoitti:

Enaisynnyttäjien Keski-ikä on 29-30v välillä. Voit siitä päätellä että aika moni saa lapsensa vasta yli 30-vuotiaana, täysin normaalia ja oikeastaan suotavaa jopa. Hyvin yleistä saada lapsia myös 35-vuotiaana, etenkin juuri akateemisilla :)

Tässä olet kyllä väärässä. 80÷ naisista saa kaikki lapsensa alle 35-vuotiaina ja 35-vuotiaista synnyttäjistä ensisynnyttäjiä on vain viidesosa. Nelikymppisenä synnyttää enää muutama prosentti kaikista synnyttäjistä.

Vaikka ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut, niin lapset saadaan usein rytinällä 3kympin molemmin puolin -ei enää vanhempana. Tämä siis Väestöliiton tilastoista.

Ai että mua sitten ärsyttää tämä akateeminen-sanaa!!! Ihan kun olisi joku rotu tai sairaus tai muu vastaava joka asettaa ihmisen ihan eri asemaan muiden suhteen.

Itse löysin 33-vuotiaana netistä hyvän, 3 vuotta vanhemman miehen, jolla ei ennestään lapsia. Nyt pari vuotta myöhemmin saadaan pian esikoinen. Helposti tulin raskaaksi. Ihan tavallisia yliopiston ja amk:n käyneitä työssäkäyjiä ollaan. Tietty tähän ikään mennessä on kumpikin ehtinyt jo kokea kaikkea, vastoinkäymisiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Itse hautasin haaveet jo 27-vuotiaana perheen perustamisen suhteen kun en löytänyt enää miestä.

24 vuoden jälkeen naiset alkavat rupsahtaa, miehet vasta 28 vuoden jälkeen. Toki liikunnalla asiaan voi vaikuttaa paljonkin. Valmentaja vaan kertoi tuota.

Kun halutaan elämänkestoinen parisuhde ja perhe niin eiköhän se ole selvää että kukaan ei ole ikuisesti 24-vuotiaan kropassa vaan kaikki rupsahtaa jossain vaiheessa. Tuo asia ei voi olla kynnyskysymys.

Tuo, että ennen saatiin lapsia vaikka kuinka vanhoina ei täysin pidä paikkaansa. Kirkonkirjoista paljastuu että synnyttäjät ovat useimmiten välillä 19-38 v, välillä himpun yli 40 mutta yli 45- vuotiaat jo olivat harvassa ja yli 50-vuotiaita löytyy todella erittäin harvoin. Eli naimisiin mentiin mahdollisesti nuorina ja saatiin lapset siinä enimmäkseen nuorella iällä.

Miksei, mutta pitää nähdä vähän vaivaa. Mennä itseensä ja miettiä, mitä todella haluaa. Millaisen miehen haluaa, mitä ei. Mikä edellisissä suhteissa on mennyt vikaan, mitä asoita sinun pitää itsessäsi kehittää ja ymmärtää. Haluatko edes lapsia ja jos, onko suuri asia, jos unelmien puoliso ei haluakaan tai niitä on jo. Tai jos ei vain saa lapsia, onko se ok.

Kun tuntee ja rakastaa itseään, joku muukin voi tehdä niin. Kun tietää mitä tahtoo, ei tuhlaa aikaa vääriin ihmisiin ja asioihin. Kun on avoin ja onnellinen, vastaan voi tulla mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa niin itse, niin miksi ei? Tosin kannattaa pitää kiirettä, jos oikeasti haluaa. Lapsettomuushoitojonot ovat nimittäin aika pitkiä ja prosessi tuskaista, kokemusta on.

Pieni osa niitä lapsettomuushoitoja tarvii. Itse olen saanut kaikki lapset yli 30v ja ei mitään vaikeuksia ollut. Ja sama tuttavapiirissä. Ilman vaikeuksia on lapsia saatu yli nelikymppiseksi. Suurinosa ihmisistä saa lapset ihan ilman vaikeuksia ja hedelmöityshoitoja. Aika monelle niitä lapsia tulee liiankin "helposti".

Ehkä voit asettaa itsellesi aikarajan, jolloin teet päätöksen lapsesta? Samalla alat säästää sitä varten. Jos esim. 34-vuotiaana et ole vielä löytänyt sitä oikeaa, tai sen hetkinen mies ei ole varma lapsista, niin teet lapsen yksin. Huonoin vaihtoehto on alkaa seurustelemaan jonkun kanssa ja huomata 36-40-vuotiaana, että hän ei haluakaan lapsia tai tulee muista syistä ero ja sen jälkeen hoidotkin ovat jo epävarma vaihtoehto. Suuri osa pysyvästi lapsettomaksi jäävistä on jäänyt lapsettomaksi juuri siksi, että "se oikea" on osoittautunut joksikin muuksi ja hedelmälliset vuodet jääneet taakse siinä ohessa. 

Ihme kantoja täällä. Itse löysin 37 - vuotiaana kivan lapsettoman tohtorimiehen ja lapsikin ennätettiin hyvin tehdä. Ei kannata hätiköidä. Oli mulla nuorempanakin mies, mutta ei lapsia siitä suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö yli 30-kymppisiä akateemisia naisia jotka haluavat rakastaa? Tuntuu että täällä kyselijöillä on lähtökohtaisesti hakusessa se, miltä asioiden ulkoapäin pitäisi näyttää. Ikäänkuin pää

lleliimattuna naistenlehtien sivuilta omaksutun arvomaailman mallin mukaisesti.

Markkinayhteiskunnassa ihmisarvollekin on asetettu määreet. Ratkaisuja tehdään arvottamalla. Ihmissuhteista tulee arvoperusteisia. Voihan perheen tietysti yrittää perustaa ulkoisten puitteiden (ulkonäön, omaisuuden, koulutuksen, ym.) varaan. Silloin kysymyksessä on sopimus. Kuka haluaa elää sopimussuhteessa tai sopimusperheessä?

Itse miehenä menen rakkaus edellä. Rakkaus ei arvota. Rakkaus on kaiken ytimessä. Perhe rakentuu sen ympärille ja varaan. Jos joskus tapaan naisen johon palavasti rakastun, olen itse valmis mihin vaan.

Ulkoiset puitteet merkkaavat todella paljon, millaisia lapsista kasvaa. Ulkoiset puitteet myös auttavat ylläpitämään rakkautta. Ei siinä jää paljon romantiikalle tilaa, jos aina on vaikeaa ja surkeaa.

Johnny Handsome kirjoitti:

Tottakai, toisin kuin kaikki täällä möyhöää.

Jos tunnet että haluat oma lapsen niin tottakai teet asioita saadaksesi sen.

Varmasti löydät jonkun kivan miehen jonka kanssa saat lapsen, tai jopa kaksi, menette naimisiin ja elätte ihanaa vauvaperheen arkea.

Ikä ei tuhoa unelmia välttämättä, tottakai se noin 40v olisi naiselle suurinpiirtein se viimeinen takaraja milloin sitä lasta olisi jo pakko alkaa yrittämään.

Mielestäni 35-45 on hyvä ikä tulla vanhemmaksi ja silloin se ydinperhe pysyy kasassa ja talous on monilla kunnossa toisin kuin nuorilla alle 30v tai vieläkin nuoremmat .

Nuorena on helpompaa saada niitä lapsia mutta kaikki muu on kesken ja talous usein heikossa kunnossa, mutta silti vaan ihmiset lisääntyy ja tulee taas uusia yh äitejä ja uusioperheitä sinne ja tänne.

Itsekin vielä haaveilen toisesta lapsesta , harmi vaan että vaimoni meni ja kuoli kohdunkaulansyöpään tämän vuoden kesäkuussa. Vielä 38vuotiaana.

Se oli kuin painajaista , mutta nyt olen jo vähän tästä järkytyksestä toipunut ja käynyt jopa treffeillä .

Uskon vielä löytäväni jonkun jota rakastaa ja joka rakastaa minua, tehtävä on vaikea mutta ei mahdoton .

Pitää varmaan myydä tämä ok talo ja muuttaa pääkaupunkiseudulle, sieltä varmasti löytyisi joku rakastamisen arvoinen nainen iältään 30-40v olen itse 40v

Vaimonikin halusi minun jatkavan elämääni ja sanoi että teen vielä jonkun toisen naisen onnelliseksi niin kuin tein hänetkin.

Katsotaan miten käy, aika sen sitten näyttää.

Onpa viisas ja rohkea viesti! Ja mies sen takana. Kaikkea hyvää sinulle.

Johnny Handsome kirjoitti:

Kannattaa kyllä

Oma isäni isä eli vaarini oli 65v kun isäni syntyi vuonna 1945

Mummoni oli 41v kun isäni syntyi

Isovanhemmilla siis isän puolelta oli 24v ikäeroa

Onneksi kävi niin kuin kävi muuten ei minua ja veljeäni ei olisi olemassa

Joten kannattaa tehdä niin kuin itse uskoo olevan oikein, vaikka se ei jotain miellyttäisikään

Sinulla on vain yksi elämä, käytä se viisaasti.

Vau, sinä todella teet jonkun naisen hyvin onnelliseksi. Viisas, vahva, rohkea ja hyvä mies. Eikä se pk -seudullekaan muutto pakko ole, monet naiset voivat tehdä etätöitä ja haaveilevat maalla tai pikkukaupungissa asumisesta (itseni mukaan luettuna).

Kesäkuussa vaimo kuollut, ja syyskussa jo treffeille?

Mitähän vitunkarvan merkitystä tuolla akateemisuudella on?

Vierailija kirjoitti:

Tuo, että ennen saatiin lapsia vaikka kuinka vanhoina ei täysin pidä paikkaansa. Kirkonkirjoista paljastuu että synnyttäjät ovat useimmiten välillä 19-38 v, välillä himpun yli 40 mutta yli 45- vuotiaat jo olivat harvassa ja yli 50-vuotiaita löytyy todella erittäin harvoin. Eli naimisiin mentiin mahdollisesti nuorina ja saatiin lapset siinä enimmäkseen nuorella iällä.

No ei tuo nyt ihan totta ole. Viittaat ilmeisesti Ranskan 1600 -kirkonkirjoihin. 1600 -luvulla ihmisten terveys ja elinikä olivat myös hyvin erilaisia. Suomen kirkonkirjat myöhemmältä ajalta kertovat kyllä, että oli tavallista saada lapsia sinne lähes 50-vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan mun tuntema akateeminen ei ole saanut lapsia alle 30v :)

No tätä en usko todellakaan. :D

Miksi ihmeessä? Pk -seudulla korkeasti koulutettujen parissa on hyvin harvinaista saada lapsia alle 30 -vuotiaana. Itse tunnen yhden, jolle se oli traaginen vahinko ja jota kaikki säälivät kun elämä meni sekaisin.

Tossa iässä on vielä hyvin aikaa.40v alkaa olemaan jo liian myöhäistä