Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako yli kolmekymppisen akateemisen naisen vielä haaveilla perheestä
Kommentit (67)
Pari vuotta aikaa, sitten peli on pelattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin normaalia saada lapsia 30-35v. Varmaan yleisin lastensaanti ikä. 35-40v onnistuu suurimmalla osalla myös vielä, 40v jälkeen ei enää välttämättä kannata haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
Enaisynnyttäjien Keski-ikä on 29-30v välillä. Voit siitä päätellä että aika moni saa lapsensa vasta yli 30-vuotiaana, täysin normaalia ja oikeastaan suotavaa jopa. Hyvin yleistä saada lapsia myös 35-vuotiaana, etenkin juuri akateemisilla :)
Se onkin vähän eri juttu, jos on tuntenut jo miehensä vaikka 10 vuotta. Tällä sitä miestä ei vielä edes ole. Tuskin kovin moni mies ensimmäisenä päivänä alkaa lapsia tekemään.
Kukaan mun tuntema akateeminen ei ole saanut lapsia alle 30v :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enaisynnyttäjien Keski-ikä on 29-30v välillä. Voit siitä päätellä että aika moni saa lapsensa vasta yli 30-vuotiaana, täysin normaalia ja oikeastaan suotavaa jopa. Hyvin yleistä saada lapsia myös 35-vuotiaana, etenkin juuri akateemisilla :)
Se onkin vähän eri juttu, jos on tuntenut jo miehensä vaikka 10 vuotta. Tällä sitä miestä ei vielä edes ole. Tuskin kovin moni mies ensimmäisenä päivänä alkaa lapsia tekemään.
Moni akateeminen vasta valmistuu 30-vuotiaana ja elää huoletonta elämää. Paljon on 3-kymppisiä sinkkuja korkeasti kouluttautuneissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa olla nirsokin. Itse menin yhteen mieheni kanssa 37-vuotiaana ja nyt, 6 vuotta myöhemmin, meillä on 2 ihanaa lasta.
Kaikki on mahdollista! Haaveile pois, äläkä suotta tyydy "ihan kivaan".
Se että sinulla kävi tuuri ei tarkoita sitä että kaikki muut ovat yhtä onnekkaita. Tällaisen propagandan lietsominen tuo suurta surua ja pitkät jonot hedelmöityshoitoihin.
Ööö, tuota...kun kysyttiin, kannattaako yli 3-kymppisen yhä haaveilla perheestä, vastasin - ja vastaan yhä - että kyllä kannattaa. Tai ei ainakaan kannata luopua haaveestaan siksi, että on yli 30 v.
Tiedän olevani onnekas tässä suhteessa, mutta tiedän myös, ettei tarinani niin tavaton ole.
Naiivi on se, joka lukee viestissäni 100% varman lupauksen siitä, että Ap / kuka tahansa saa haaveilemansa perheen yli 3-kymppisenä. Yritin olla kannustava, miten tyhmä olinkaan!
Pyydän anteeksi aiheuttamani pitkät hedelmöityshoitojonot! (Ja sarkasmin seasta lähetän sympatiaa kaikille niissä jonoissa olijoille ikään katsomatta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tämä olen akateeminen nainen juttu oikein on? Teillä täytyy olla ihan todella huono itsetunto. Akateemisuudella ole mitääm virkaa tämän päivän Suomessa. Paljon tärkeämpää on mitä on tehnyt ja mitää osaa tehdä. Itse ainakin arvostan naisia ja miehiä jotka osaavat olla lasten kanssa ja antaa heille hyvän lapsuuden.
Kun hankit lapsia menetät samalla oman minuuden kokonaan. Sitten olet vain äiti, koko loppuelämän. Se huoli, murhe ja stressi lasten pärjäämisen suhteen ei pääty koskaan. Ei ole siis mikään suuri vahinko, jos lapsia ei koskaan saakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet onnekkaassa asemassa monella tapaa. Ensinnäkin, voit tehdä lapsen ilman miestä. Olet koulutettu ja pystyt varmasti ratkomaan arjen ongelmia aivan itsenäisesti. Olet sen verran nuori, että jos nyt teet lapsen, ehdit tavata elämäsi rakkauden vielä ennen kuin täytät 35. Leikkipuistot ja pikaruokalat on täynnä viikonloppuisiä, jotka kaipaavat tyttöystävää ja leikkikaveria lapsilleen. Ja ihan fiksuja isiä ja suloisia lapsia. Moni on varmasti vain tyytyväinen, että äidillä ei ole mitään katkeria eksiä joista olla huolissaan uuden suhteen edetessä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan mun tuntema akateeminen ei ole saanut lapsia alle 30v :)
No tätä en usko todellakaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai, toisin kuin kaikki täällä möyhöää.
Jos tunnet että haluat oma lapsen niin tottakai teet asioita saadaksesi sen.
Varmasti löydät jonkun kivan miehen jonka kanssa saat lapsen, tai jopa kaksi, menette naimisiin ja elätte ihanaa vauvaperheen arkea.
Ikä ei tuhoa unelmia välttämättä, tottakai se noin 40v olisi naiselle suurinpiirtein se viimeinen takaraja milloin sitä lasta olisi jo pakko alkaa yrittämään.
Mielestäni 35-45 on hyvä ikä tulla vanhemmaksi ja silloin se ydinperhe pysyy kasassa ja talous on monilla kunnossa toisin kuin nuorilla alle 30v tai vieläkin nuoremmat .
Nuorena on helpompaa saada niitä lapsia mutta kaikki muu on kesken ja talous usein heikossa kunnossa, mutta silti vaan ihmiset lisääntyy ja tulee taas uusia yh äitejä ja uusioperheitä sinne ja tänne.
Itsekin vielä haaveilen toisesta lapsesta , harmi vaan että vaimoni meni ja kuoli kohdunkaulansyöpään tämän vuoden kesäkuussa. Vielä 38vuotiaana.
Se oli kuin painajaista , mutta nyt olen jo vähän tästä järkytyksestä toipunut ja käynyt jopa treffeillä .
Uskon vielä löytäväni jonkun jota rakastaa ja joka rakastaa minua, tehtävä on vaikea mutta ei mahdoton .
Pitää varmaan myydä tämä ok talo ja muuttaa pääkaupunkiseudulle, sieltä varmasti löytyisi joku rakastamisen arvoinen nainen iältään 30-40v olen itse 40v
Vaimonikin halusi minun jatkavan elämääni ja sanoi että teen vielä jonkun toisen naisen onnelliseksi niin kuin tein hänetkin.
Katsotaan miten käy, aika sen sitten näyttää.
Entä löytyykö yli kolmekymppisiä perheestä haaveilevia naisia enää nykyään?
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa haaveilla, tapasin mieheni kun olin 38, saatin lapset kun olin 41 ja 43, ihan luomusti, ilman ongelmia. Mulla on PCOS ja olin haudannut haaveet lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Itse hautasin haaveet jo 27-vuotiaana perheen perustamisen suhteen kun en löytänyt enää miestä.
24 vuoden jälkeen naiset alkavat rupsahtaa, miehet vasta 28 vuoden jälkeen. Toki liikunnalla asiaan voi vaikuttaa paljonkin. Valmentaja vaan kertoi tuota.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsella yli nelikymppisiä eronneita. Saat perheen siinä samalla.
Näin tuossa tilanteessa tekisin. Ja oman setin lapsia toki aiempien lisäksi.
Kannattaa kyllä
Oma isäni isä eli vaarini oli 65v kun isäni syntyi vuonna 1945
Mummoni oli 41v kun isäni syntyi
Isovanhemmilla siis isän puolelta oli 24v ikäeroa
Onneksi kävi niin kuin kävi muuten ei minua ja veljeäni ei olisi olemassa
Joten kannattaa tehdä niin kuin itse uskoo olevan oikein, vaikka se ei jotain miellyttäisikään
Sinulla on vain yksi elämä, käytä se viisaasti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa haaveilla, tapasin mieheni kun olin 38, saatin lapset kun olin 41 ja 43, ihan luomusti, ilman ongelmia. Mulla on PCOS ja olin haudannut haaveet lapsista.
Tämä on juuri hieno esimerkki miten unelmat voi toteutua, ja onnea + kaikkea hyvää
Aiheesta olikin hesarissa pitkä juttu, kannattaa käydä lukemassa!
Enaisynnyttäjien Keski-ikä on 29-30v välillä. Voit siitä päätellä että aika moni saa lapsensa vasta yli 30-vuotiaana, täysin normaalia ja oikeastaan suotavaa jopa. Hyvin yleistä saada lapsia myös 35-vuotiaana, etenkin juuri akateemisilla :)