Kannattaako yli kolmekymppisen akateemisen naisen vielä haaveilla perheestä

Riippuu ihan siitä kuinka nirso olet.

Ei. Itse hautasin haaveet jo 27-vuotiaana perheen perustamisen suhteen kun en löytänyt enää miestä.

Jos haluaa niin itse, niin miksi ei? Tosin kannattaa pitää kiirettä, jos oikeasti haluaa. Lapsettomuushoitojonot ovat nimittäin aika pitkiä ja prosessi tuskaista, kokemusta on.

Kannattaa jos tutkinto on kunnon alalta

Joutuuhan sitä huaveilemaan, jollei pikku hiljaa ala panna parasta.☺️

Saa olla nirsokin. Itse menin yhteen mieheni kanssa 37-vuotiaana ja nyt, 6 vuotta myöhemmin, meillä on 2 ihanaa lasta.

Kaikki on mahdollista! Haaveile pois, äläkä suotta tyydy "ihan kivaan".

Luuletko, että mies putoaa kadulla eteesi? Sen eteen pitää tehdä töitä. Kun itse 25-vuotiaana aikoinani etsin miestä, etsin aktiivisesti netistä ja kävin lähes joka viikonloppu ulkona. Jos ei ollut kaveriseuraa, lähdin yksin. Huolimatta ujoudesta, huolimatta aiemmista pettymyksistä ym. No, löytyihän se mies sieltä ja nyt jo 6 vuotta yhteiseloa takana.

Riippuu kuinka paljon yli 30 olet. Akateemisuus tuskin on iso este perheen perustamiselle, mutta ikä voi alkaa jo olla.

Voi olla vaikeaa löytää vertaisesi vapaa mies. Omista mieskavereistani, noin kolmestakymmenestä, kaikki olivat perheellisiä alle kolmikymppisinä. Yksi yh-isä on nyt 2. kierroksella.

Jos haluat ehdottomasti perheen. Tosin nykyään monet asennoituu elämään niin, että perhe ei ole pakollinen ja elämä voi olla kivaa ilman sitäkin. Ja lapsettomuudesta on minusta tuossa iässä turha stressata, yllättävän moni tulee raskaaksi vielä nelikymppisenä. Ennen vanhaan kun oli suuret perheet eikä ehkäisyä, niin lapsia tuli monille vielä viisikymppisenäkin.

Voihan lapsen hankkia ilman miestäkin, jos se on se tärkein juttu.

Kannattaa katsella yli nelikymppisiä eronneita. Saat perheen siinä samalla.

Omaa nirsouttasi saat syyttää, jos et saa perhettä.

Voi hyvä jumala taas näitä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat ehdottomasti perheen. Tosin nykyään monet asennoituu elämään niin, että perhe ei ole pakollinen ja elämä voi olla kivaa ilman sitäkin. Ja lapsettomuudesta on minusta tuossa iässä turha stressata, yllättävän moni tulee raskaaksi vielä nelikymppisenä. Ennen vanhaan kun oli suuret perheet eikä ehkäisyä, niin lapsia tuli monille vielä viisikymppisenäkin.

On olemassa muitakin lapsettomuuden syitä kuin korkea ikä. Syitä jotka eivät näy päällepäin ja joista ei välttämättä ole edes tietoinen ennen kuin huomaa, että lasta on yritetty tehdä jo aika pitkään eikä mitään kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Itse hautasin haaveet jo 27-vuotiaana perheen perustamisen suhteen kun en löytänyt enää miestä.

Miksi alapeukut? Av:nhan mukaan nainen erääntyy 25-vuotiaana, joten miestä ei enää saa kun markkina-arvo on 0.

Vierailija kirjoitti:

Saa olla nirsokin. Itse menin yhteen mieheni kanssa 37-vuotiaana ja nyt, 6 vuotta myöhemmin, meillä on 2 ihanaa lasta.

Kaikki on mahdollista! Haaveile pois, äläkä suotta tyydy "ihan kivaan".

Se että sinulla kävi tuuri ei tarkoita sitä että kaikki muut ovat yhtä onnekkaita. Tällaisen propagandan lietsominen tuo suurta surua ja pitkät jonot hedelmöityshoitoihin.

No eihän sitä nyt 3-kymppisenä vielä tarvi perhettä olla! Omassa tuttavapiirissä suurin osa 30-vuotiaista on lapsettomia, vain muutamalla perhe.

Minä sain lapseni 35v ja 38v. Terveitä ovat ja erittäin hyvin palauduin raskaudesta vaikka muuta väitetään!

Samassa tilanteessa ollaan, tai ehkä voisi sanoa että oltiin... Pyöreitä täyttäessäni katsoin peiliin ja totesin, että itsenäisyys on tärkeämpää kuin huono suhde. Luovuin samalla pullantuoksuisesta tulevaisuudesta ja opettelin oikeastaan ensimmäistä kertaa olemaan yksin. Siitä on nyt pari vuotta ja seuraava suuri kysymys vielä ratkaisematta.

Pari ystävääni on jo lupautunut järjestämään minulle nimettömät luovuttajat, eli perheen voisin perustaa minä hetkenä hyvänsä. Pelottaa vain olla niiden ensimmäisten joukossa. Näen työssäni päivittäin onnellisia uusperheen lapsia ja tiedän ettei oma pienokainen estäisi parisuhteen löytymistä tulevaisuudessa. Ja saavathan monet lapsia yksin, vaikka suunnitelmat olisivatkin olleet toisenlaiset. Vielä kun saisi sen rohkeuden kerättyä...