Loukkaannutteko, jos joku muu " komentaa" lapsianne?

mutta vieras ei niille saa huutaa, tämänki olen kokenut ja lapselle liianki kova paikka :(

huutamisesta menee lapset lukkoon vaikka olisi omiakin (ainakin meidän).

Ei lapsi automaattisesti osaa olla hyvä tai paha. Ei hän tiedä, mikä on oikein, mikä väärin, mikä tekee kipeää, mikä ei. Ei hän ole tahallaan paha. Hän tarvitsee apua tälle matkalleen, jotta kasvaisi isoksi ihmiseksi ja osaisi OLLA ihmiseksi. Minusta on vain hienoa, jos tätä tärkeää työtä tehtäisiin kaikki yhdessä.

JA TIETYSTI sitä pitää kohdella tasa-arvoisesti KAIKKIA, eikä vain niin, että oma lapsi saa tehdä mitä lystää ja muita komennetaan, huh, ei kai sellaista olekaan (vai).

Mutta lapsi ei ole tasaVERTAINEN aikuisen kanssa. Hänellä ei ole samoja oikeuksia kuin meillä. Oikeuksia päättää isoista asioista. Hänellä on oikeus olla lapsi, pieni ja avuton, jonka rinnalle me olemme asettuneet tähän vaativaan kasvatustehtävään. Meidän tulee kuljettaa ja opastaa häntä (ja toki hänkin meitä monesti ja monessa mielessä kasvattaa!), ja kertoa, miten OLLA ihmisiksi.

Ap

Kun pakkohan minun on komentaa, kun meidän puolitoistavuotias jää isompien serkkujen jalkoihin. Ja nyt viimeksi huomasin juuri tuon, että serkun äiti oli vain ihan hiljaa. Aloin itsekseni ihmettelemään, että enkö sitten olisikaan saanut sanoa, vaikka meidän lapsi pelästyi itkuun asti. Ja siitä minäkin pidän huolen, että todella en huuda, enhän huuda omillekaan.

jos on aihetta! Itseasiassa jopa joskus toivon että tuttu/vieras sanoisi jos on tarvis, sillä asiat menevät usein lapsille paremmin perille kun muut aikuiset puuttuvat tilanteisiin :)

Meilläkin on isompi serkku, jota tulee komennettua.. Yritän olla tasapuolinen, koska ei se serkku yksin riehu ja mellestä.. On vain niin, että kun hän on isompi, jää pienempi helposti jalkoihin ja serkkuhan siitä syyt saa, kun jotain tapahtuu.. Ja meidän pienempi on ihan täysillä mukana menossa, eikä läheskään aina syytön.. Ja olen huomannut, että serkku saa mm. mummulta ja papalta paljon tiukempaa komentoa kuin meidän lapsi silloin kun ovat yhdessä siellä.. =(

Vierailija:

Kun pakkohan minun on komentaa, kun meidän puolitoistavuotias jää isompien serkkujen jalkoihin. Ja nyt viimeksi huomasin juuri tuon, että serkun äiti oli vain ihan hiljaa. Aloin itsekseni ihmettelemään, että enkö sitten olisikaan saanut sanoa, vaikka meidän lapsi pelästyi itkuun asti. Ja siitä minäkin pidän huolen, että todella en huuda, enhän huuda omillekaan.

jos näkevät hänen tekevän jotakin älytöntä! Jo ihan lapsen oman turvallisuuden kannalta toivon puuttumista. Kiroilu tai asiaton käytös on toki erikseen, mutta napakka kieltäminen on varmasti paikallaan.

mutta en pidä ystävieni tyylistä. He sanovat asiat todella rumasti (käskien). En ole itsekään mikään lepsu kasvattaja, mutta he kyllä huomauttavat turhankin pienistä asioista. Ja nimeonaan siis ärsyttää se TYYLI, jolla he käskevät.