Miksi et leikkipuistossa tai töissä tms. mene juttelemaan sen ujon ja yksinäisen kanssa?

Koska niiden kanssa on hankala jutella kun ei saa mitään irti. Ei sitä kukaan kauaa jaksa yrittää.

Koska olen itsekin ujo ja hiljainen. Ja oon ihan tyytyväinen jos kukaan ei tule juttelemaan mulle.

No kun meidän töissä se hiljainen erakko ahdistuu silminnähden, jos sen kanssa menee juttelemaan. Tervehdin aina nähdesssä, mutta jätän muuten rauhaan. Työasiat hoidan hänen kanssaan sähköpostin välityksellä, kun se tuntuu olevan hänelle mieluisempi tapa kuin se, että ängen hänen toimistoonsa

Olen aina yrittänyt, mutta mitäs sitten? Ei siitä mitään ole seurannut, ainakaan hyvää.

Olen näin tehnyt useastikin. 

Valitettavasti nämä jo alun perin syrjäänvetäytyvät tyypit osottautuvat usein tylsiksi ja jotenkin poissaoleviksi. Ei minun tehtäväni ole kuitenkaan olla kenenkään viihdyttäjä. 

Eli jos vastakaikua ei tule, niin asia jää sikseen. 

Juttelen kaikille samalla tavalla small takia, on sitten siitä vastapuolesta kiinni lähteekö juttuun mukaan. Ei kaikki välitä höpötellä.

Olen hiljaa koska minua ei kiinnosta jutella kanssasi. Pysy pois.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen itsekin ujo ja hiljainen. Ja oon ihan tyytyväinen jos kukaan ei tule juttelemaan mulle.

Ihan ok sinulle!

Sääli vain lapsia tässä tapauksessa. Yleensä sosiaalisten vanhempien lapset ovat myös mukavia ja mutkattomia. Saavat paljon kavereita. Leikkipuistossa luodaan leikkikontakteja myös vanhempien kautta, kyläillään puolin ja toisin, mennään paikallisiin tapahtumiin jne. 

Vierailija kirjoitti:

Olen näin tehnyt useastikin. 

Valitettavasti nämä jo alun perin syrjäänvetäytyvät tyypit osottautuvat usein tylsiksi ja jotenkin poissaoleviksi. Ei minun tehtäväni ole kuitenkaan olla kenenkään viihdyttäjä. 

Eli jos vastakaikua ei tule, niin asia jää sikseen. 

Toisin sanoen, jos tyyppi ei ala viihdyttää sinua, niin et viihdy hänen kanssaan.

Ujona ja hiljaisena toivon, että hölömamma jättää minut rauhaan.

Aika usein ujot antaa itsestään vähän juron/vihaisen vaikutelman just kun eivät yritä edes ottaa mitään kontaktia. Usein tulee ajatus ettei tuo edes halua keskustella kenenkään kanssa. Sit joskus jos sattuu juttusille niin käykin ilmi että tyyppi on tosi mukava mutta ujouttaan antanut sellaiseen luotaantyöntävän vaikutelman.

Itsekin oon kyllä sillä tavalla arka että jos on enempi ihmisiä niin jättäydyn herkästi ulkopuolelle ja esim väsyneenä voin olla ihan tyytyväinen jos ei vieraampien kanssa tarvi jutella. Sosiaalisen olo vaatii aina vähän ylimääräistä energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen näin tehnyt useastikin. 

Valitettavasti nämä jo alun perin syrjäänvetäytyvät tyypit osottautuvat usein tylsiksi ja jotenkin poissaoleviksi. Ei minun tehtäväni ole kuitenkaan olla kenenkään viihdyttäjä. 

Eli jos vastakaikua ei tule, niin asia jää sikseen. 

Toisin sanoen, jos tyyppi ei ala viihdyttää sinua, niin et viihdy hänen kanssaan.

Kyllä tietynlainen vastavuoroisuus on odotusarvo. 

Jos toinen ei sanaa saa suustaan eikä osallistu mitenkään keskusteluun, niin toki jätän rauhaan. Se ehkä onkin tarkoitus. Eivät kaikki halua kontakteja leikkipuistoista, heillä voi olla ihan muut ympyrät. Ei tässä mitään pahaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen itsekin ujo ja hiljainen. Ja oon ihan tyytyväinen jos kukaan ei tule juttelemaan mulle.

Ihan ok sinulle!

Sääli vain lapsia tässä tapauksessa. Yleensä sosiaalisten vanhempien lapset ovat myös mukavia ja mutkattomia. Saavat paljon kavereita. Leikkipuistossa luodaan leikkikontakteja myös vanhempien kautta, kyläillään puolin ja toisin, mennään paikallisiin tapahtumiin jne. 

Jaa. En ole koskaan, edes lapsena, toivonut että "saisin paljon kavereita". Introvertit panostavat ystävyyssuhteiden laatuun eikä määrään.

Oletetaan, että tulen puistoon ja siellä on vain yksi ihminen lapsineen lisäkseni. 

Tarkkailen vähän hänen halukkuuttaan kontaktiin. Kehonkielellä voi ilmaista paljon. Jos pyrkii olemaan enemmän selin ja ei ota katsekontaktia, niin jätän tervehtimisen tasolle. Tervehtiminen kuuluu minusta peruskäyttäytymiseen kuitenkin. 

Jos näyttää kontaktiin halukkaalta, esim. hymyilee kovasti lapselleni tms. teen varovaisen keskustelunavauksen. Yleensä kaikki menee varmasti kummankin toivomusten mukaisesti. En usko, että olen koskaan tunkeileva, mutten myöskään epäkohteliaan juro. 

Koska usein heidän kehonkielensä ilmaisee, että haluavat olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen itsekin ujo ja hiljainen. Ja oon ihan tyytyväinen jos kukaan ei tule juttelemaan mulle.

Ihan ok sinulle!

Sääli vain lapsia tässä tapauksessa. Yleensä sosiaalisten vanhempien lapset ovat myös mukavia ja mutkattomia. Saavat paljon kavereita. Leikkipuistossa luodaan leikkikontakteja myös vanhempien kautta, kyläillään puolin ja toisin, mennään paikallisiin tapahtumiin jne. 

Jaa. En ole koskaan, edes lapsena, toivonut että "saisin paljon kavereita". Introvertit panostavat ystävyyssuhteiden laatuun eikä määrään.

Mutta parempi niistä paljoista mahdollisuuksista on valita ne "laadukkaat". Jos ei saa mitään kontakteja lapsena vanhempien sisäänpäinkääntyneisyyden vuoksi, niin mikä etu se olisi?

Nykyäänhän on tehokas keino välttää kaikki mahdolliseti reaalimaailman kontaktit. Eli näprää vain tiiviisti puhelintaan. 

Toista se oli 90-luvulla, kun lapseni olivat pieniä. Silloin ihan haluamattaankin joutui joskus kasvotusten puhumaan jonkun kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen itsekin ujo ja hiljainen. Ja oon ihan tyytyväinen jos kukaan ei tule juttelemaan mulle.

Ihan ok sinulle!

Sääli vain lapsia tässä tapauksessa. Yleensä sosiaalisten vanhempien lapset ovat myös mukavia ja mutkattomia. Saavat paljon kavereita. Leikkipuistossa luodaan leikkikontakteja myös vanhempien kautta, kyläillään puolin ja toisin, mennään paikallisiin tapahtumiin jne. 

Jaa. En ole koskaan, edes lapsena, toivonut että "saisin paljon kavereita". Introvertit panostavat ystävyyssuhteiden laatuun eikä määrään.

Mutta parempi niistä paljoista mahdollisuuksista on valita ne "laadukkaat". Jos ei saa mitään kontakteja lapsena vanhempien sisäänpäinkääntyneisyyden vuoksi, niin mikä etu se olisi?

No. Mä olen ujo ja hiljainen. Lapseni taas eivät (isäänsä tulleet). Lapsilla on paljon kavereita. Ovat sosiaalisia eivätkä tosiaan ujoja. Kyllä he ovat osanneet itse hankkia kaverinsa, äidin ei onneksi ole tarvinut :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen itsekin ujo ja hiljainen. Ja oon ihan tyytyväinen jos kukaan ei tule juttelemaan mulle.

Ihan ok sinulle!

Sääli vain lapsia tässä tapauksessa. Yleensä sosiaalisten vanhempien lapset ovat myös mukavia ja mutkattomia. Saavat paljon kavereita. Leikkipuistossa luodaan leikkikontakteja myös vanhempien kautta, kyläillään puolin ja toisin, mennään paikallisiin tapahtumiin jne. 

Jaa. En ole koskaan, edes lapsena, toivonut että "saisin paljon kavereita". Introvertit panostavat ystävyyssuhteiden laatuun eikä määrään.

Mutta parempi niistä paljoista mahdollisuuksista on valita ne "laadukkaat". Jos ei saa mitään kontakteja lapsena vanhempien sisäänpäinkääntyneisyyden vuoksi, niin mikä etu se olisi?

En sanoisi. Vanhempani eivät koskaan sopineet minulle leikkitreffejä, vaan bongasin ne itseni kaltaiset hiljaiset kummajaiset leikkipuiston reunoilta ja välitunnilla seinänvierustoilta. Korkeintaan minua olisi auttanut kyyditseminen naapurikaupunkiin tiedekerhoon tai muihin itseäni kiinnostaviin erikoisempiin harrastuksiin, joissa tapaa suurella todennäköisyydellä samanhenkistä porukkaa. En ihan oikeasti ole edelleenkään kiinnostunut ottamaan kontaktia kehen hyvänsä vastaantulijaan siksi, että "voihan se olla mukava kaveri".