Isäni haluaa maksaa lasteni harrastuskuluja ja matkustella kerran vuodessa heidän kanssaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä veli ja vaimo haluaisivat ja ovat kauankin yrittäneet omia lapsia ja sitten tuntuu erityisen epäreilulta ja epäonnistuneelta kun isä panostaa teidän perheeseen.

Sinällään olen sitä mieltä, että riippumatta työpaikoista ja lapsista omat lapset ansaitsevat samantasoista kohtelua. Jos heillä ei ole lapsia voisi isäsi toki tehdä sen matkan heidän kanssaan. Ja useinhan on kuitenkin niin että työssäkäyvät ilman tukia elävät kuitenkin joutuvat laskemaan euronsa hyvin tarkkaan jos mielivät lähteä vaikka jonnekin lomamatkalle. Eli ymmärrän kyllä veljeäsikin.

Tässä oli kyse nyt alaikäisistä lapsista versus työssäkäyvät aikuiset. Ap:n isä ei varsinaisesti ole tukenut ap:ta vaan hänen lapsiaan. Toki eri asia, jos ap on hyvätuloinen ja isä elää pienellä eläkkellä. Siinä kohtaa tuntuu hieman hassulta, että isä kustaa lapsia, kun ap:lla säästyy omaa rahaa, jonka hän kenties käyttää itseensä.

Silti kannattaa muistaa, että veli näkee asian niin että siskon perhettä suositaan. Varsinkin jos he ovat itse tahattomasti lapsettomia!

Meillä tuttavapiirissä vähän sama tilanne. Lapseton aikuinen tilanteen tavallaan hyväksynyt MUTTA tehnyt myös selväksi (ei äidilleen mutta sisaruksilleen) että hän kokee tilanteen epäreiluksi ja hänellä ei ole pienintäkään aikomusta hoitaa äitiä vanhana. Etuja lapsilleen saaneet sisarukset sitten maksakoot velkaa takaisin vanhuksen hoivan muodossa. Heidän tilanteensa tuntien ymmärrän häntä hyvin .

No joo, eivät tule hoitamaan vanhana. Tämä on nähty. Lastenhoitoapu kelpaa, raha kelpaa, tavarat kelpaa, kauppakassit kelpaa. Mutta kun lapset on isoja, unohtuu isovanhemmat samantien sinne mökkinsä. Apua ei anneta, ei soiteta, ei käydä. Pikemminkin tehdään pikkuasioista riitaa, että saadan välit poikki ettei tarvitse vaivautua.

Minusta tuo lapsettoman aikuisen tilanne on sellainen, että he jotenkin yhä näkevät itsensä ensisijaisesti sen vanhemman lapsena ja tavallaan ne lapsenlapset on kilpailijoita tässä asetelmassa. Kun itse saa lapsia, samalla etääntyy omista vanhemmistaan tässä mielessä. Isovanhemmat haluaa totta kai tuottaa iloa nimen omaan lapsille ja sitä aikuista lasta korpeaa, kun ei olekaan enää se hemmottelun kohde.

Minä olen ostellut kaikenlaista lapsenlapsilleni, matkustellut myös jonkin verran heidän kanssaan. Tämän olen tehnyt siksi, että se on ollut mielestäni hauskaa, olen nauttinut. En ole uhrannut ajatustakaan sille, että hoitavatko he minua sitten kun aikuistuvat. Luultavasti eivät. Sellaista se on maailman meno. Muistuu mieleen se kansansatu variksesta, joka kantoi poikastaan ja kysyi tältä, että kannatko sinä sitten minua, kun minä olen vanha? En, vastasi variksenpoika, minulla on silloin omat poikaset kannettavanani.