Minkä oivalluksen olet kokenut elämässä?
Oletko kokenut jonkun sinun maailmasi mullistavan oivalluksen, jota olet sitten hehkuttanut muille, tajuamatta että a) he ovat luultavasti oivaltaneet asian itsekin, tai b) he eivät voi päästä sisälle oivallukseesi kokematta asiaa ensin itse. Olen nimittäin monta kertaa törmännyt ihmisiin, jotka silmät kiihkosta suurina toitottavat kovaan ääneen, kuinka esim. vegaanius/juoksuharrastus/äityiys tms. on muuttanut heidän elämänsä ja kaikkien muidenkin pitäisi kokea sama asia. Miksi koet, että muidenkin tulisi jakaa sinun oivalluksesi?
Omalla kohdallani luultavasti ainoa "oivallukseni" on ollut jooga: pienikin määrä venyttelyjä päivässä auttaa aukomaan selkäjumit, ja välillä saatan jopa ärsyttävyyteen asti hehkuttaa joogasta. Yritän parantaa tapani! :D
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Sen, että omat vanhemmat voivat olla pahin este onnelliselle elämälle. Ja että narsistivanhempia on oikeasti olemassa.
Tämä. Voimia sinulle, olemme todennäköisesti kokeneet jotain samantapaista.
Itse olen oivaltanut, että ihan aikuisten oikeasti, jotkut ihmiset eivät tunne empatiaa ja
heille ei ole ongelmallista satuttaa toisia ihmisiä.
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Tunteet ja ajatukset ovat vain mielen tuotteita. Ne eivät ole minä.
Tämä ajatus on esitetty hieman vaihtelevin sanoin monessa psykologisessa itseapukirjassa ja netin "you are not your thoughts" kirjoituksessa. Tällä tavoin ajatteleminen tuo nähtävästi helpotusta esim. ahdistukseen, mutta en ole lainkaan varma mitä sanonta lopulta tarkoittaa ja voiko sitä edes pitää totena. Eroaako ajatusteni, tunteideni ja tietoisuuteni taustalla oleva aivotoiminta jotenkin toisistaan?
Joo, eroaa. On ajatteleva mielen osa, joka tuottaa ikään kuin liukuhihnalta kaikenlaisia muistoja, ajatuksia, tunteita, tuntemuksia ja muuta mentaalista materiaalia. Sitten on havaitseva minä, joka huomioi nuo mielen tuotteet.
Ajattele vaaleanpunaista elefanttia. Huomaa, että ajattelet vaaleanpunaista elefanttia. Kuka tuon ajatuksen huomasi? Se, joka huomasi tuon ajatuksen, olet sinä.
Oivallus 1. Tuntuu, että suurin osa naisista vanhetessaan sairastuu mielenterveyshäiriöihin. Ja kusipäisyyteen. On parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Eli olen päättänyt olla erossa ihmisistä. Oivalsin tämän jo nuorena, mutta annoin ihmisille uuden mahdollisuuden.
2. Kusipäisimmät ihmiset pärjäävät taloudellisesti ja sosiaalisesti parhaiten. Se on se röyhkeys, moukkamaisuus ja itsekeskeisyys mikä kannattaa. Tästä tulikin mieleen narsistinen ex ja poliitikot.
3. Pahat ihmiset sairastuvat harvemmin mihinkään syöpään tms. Ja karmaa ei ole, eikä nallekarkit useinkaan mene tasan. Siis juuri ikinä.
4. Jos autat jotakin, niin se autettava rupeaa usein pyrkimään hyväksikäyttämään jatkossa. Pirulle kun antaa pikkusormen, niin se vie koko käden.
Ja paljon muuta...
Parisuhdetta pitää vaalia, erityisesti kun saa lapsia. Se ei välttämättä tarkoita romanttisia ravintolaillallisia, vaan jokailtaista suukkoa poskelle. Yksi edellytys parusuhteen onnistumiselle on myös jonkinasteinen irtautuminen lapsuudenperheestä, mikä monilla tapahtuu viimeistään vanhemmakai tulon myötä. Omat vanhemmat pitää oppia näkemään myös puolison näkökulmasta.
Ruikutus, että se on pahasta. Kun alat ruikuttaa toiset kohtelevat huonosti, kun luulevat olet läheisriippuvainen.
hanska kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Tunteet ja ajatukset ovat vain mielen tuotteita. Ne eivät ole minä.
Tämä ajatus on esitetty hieman vaihtelevin sanoin monessa psykologisessa itseapukirjassa ja netin "you are not your thoughts" kirjoituksessa. Tällä tavoin ajatteleminen tuo nähtävästi helpotusta esim. ahdistukseen, mutta en ole lainkaan varma mitä sanonta lopulta tarkoittaa ja voiko sitä edes pitää totena. Eroaako ajatusteni, tunteideni ja tietoisuuteni taustalla oleva aivotoiminta jotenkin toisistaan?
Joo, eroaa. On ajatteleva mielen osa, joka tuottaa ikään kuin liukuhihnalta kaikenlaisia muistoja, ajatuksia, tunteita, tuntemuksia ja muuta mentaalista materiaalia. Sitten on havaitseva minä, joka huomioi nuo mielen tuotteet.
Ajattele vaaleanpunaista elefanttia. Huomaa, että ajattelet vaaleanpunaista elefanttia. Kuka tuon ajatuksen huomasi? Se, joka huomasi tuon ajatuksen, olet sinä.
Haiskahtaa kartesiolaiselta dualismilta, minkä vuoksi suhtaudun alun perinkin epäilyksellä tuohon sanontaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokenut jonkun sinun maailmasi mullistavan oivalluksen, jota olet sitten hehkuttanut muille, tajuamatta että a) he ovat luultavasti oivaltaneet asian itsekin, tai b) he eivät voi päästä sisälle oivallukseesi kokematta asiaa ensin itse. Olen nimittäin monta kertaa törmännyt ihmisiin, jotka silmät kiihkosta suurina toitottavat kovaan ääneen, kuinka esim. vegaanius/juoksuharrastus/äityiys tms. on muuttanut heidän elämänsä ja kaikkien muidenkin pitäisi kokea sama asia. Miksi koet, että muidenkin tulisi jakaa sinun oivalluksesi?
Omalla kohdallani luultavasti ainoa "oivallukseni" on ollut jooga: pienikin määrä venyttelyjä päivässä auttaa aukomaan selkäjumit, ja välillä saatan jopa ärsyttävyyteen asti hehkuttaa joogasta. Yritän parantaa tapani! :D
En ole kertonut tästä kenellekään mutta salaisuuteni on ettei tänään kannata vittuuntua ihan joka asiasta koska huomenna voi vituttaa vielä enemmän. Töissä voi tuntua siltä että tulee moloa poskeen vaikkei haluaisikaan mutta seuraavalla viikolla voi saada moloa sekä poskeen että hanuriin vasten tahtoaan. Kannattaa siis valita omat sotansa.
No tämä!
Kiltteys ei kannata. Olen silti kiltti, mihin seepra raidoistaan pääsisi.
Vanhoja ihmisiä kannattaa kuunnella. Heiltä saa näitä oivalluksia ihan valmiina ja ihan ilmaiseksi.
Mitään ei voi kontrolloida elämässä. Ei ihmissuhteita, terveyttä, taloutta. Voi vain tehdä parhaansa.
Mihinkään muottiin ei tarvitse juuttua, jokaisella on oma elämä joka on elettävä niin että toteuttaa itseään, loukkaamatta ketään tarkoituksella. Voi olla oma itsensä ja silti kiltti ja hyvä toisille.
Sattuma ohjaa elämäämme paljon enemmän kuin haluamme uskoa. Loppujen lopuksi itse voi vaikuttaa elämäänsä hyvin vähän, vaikka valitsisi jotain tiettyä, lopputulos voi olla ihan muuta. Eikä mitään kohtaloa ole olemassa. Siksi elämä on mielenkiintoista!
Työnantajalle ei kannata antaa kaikkea. Varsinkaan jos pomot on huonoja. Ei ne sitä arvosta tai edes huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei voi kontrolloida elämässä. Ei ihmissuhteita, terveyttä, taloutta. Voi vain tehdä parhaansa.
Mihinkään muottiin ei tarvitse juuttua, jokaisella on oma elämä joka on elettävä niin että toteuttaa itseään, loukkaamatta ketään tarkoituksella. Voi olla oma itsensä ja silti kiltti ja hyvä toisille.
Terveyttään voi kyllä huoltaa, ihan kuin autoaan.
Olen onnellinen vaikken omista juuri mitään (paitsi paljon rahaa). En halua omaa taloa, kalliita vaatteita/laukkuja/kenkiä, autoa, hienoja huonekaluja, elektroniikkaa tms. Ne suorastaan ahdistavat, koska vaativat huolenpitoa ja sitovat rahaa. Käytän kaiken tuloni hyvään ruokaan, jota syön eri ravintoloissa, harrastuksiin, konsertteihin, matkusteluun ja lomiin, kauneudenhoitoihin ja kampaajaan. Elämässäni on paljon sisältöä, elämyksiä ja kokemuksia. Tajusin vasta hiljattain olevani melko epätavallinen suomalainen.
Fake it 'til you make it!
Tää on pelastanut mut niin monelta, opiskellessa ja työelämässä. Ja kun vihdoin oivalsin, että näinhän kolleganikin (ja oikeastaan koko maailma) tekevät, kaikki helpottui huomattavasti.
Ymmärrä, milloin on syytä päästää irti ja kerta kaikkiaan lopettaa jonkin asian vatvominen.
Esimerkki omasta elämästä: Olen nyt 39-vuotias. Olen tehnyt 12-vuotiaana ensimmäiset merkinnät päiväkirjaani siitä, että olen nyt laihdutukuurilla. Asia on ollut mielessäni koko elämäni ajan: Olen ollut elämästäni lähes 30 vuotta laihdutuskuurilla(!!), kokeillut painonvartijat, paastot, cambridget ja fitfarmit. Mikään ei ole muuttunut. Paino on hetkellisesti pudonnut ehkä viitisen kiloa, mutta tullut muutamassa viikossa takaisin.
Nyt päätin lopettaa. Oivalsin, että tässä asiassa on kerta kaikkiaan tullut raja vastaan ja on aika siirtyä eteenpäin elämässä. Jatkan ihan entiseen tahtiin: syön niitä hyviä ruokia joista pidän, liikun koska pidän siitä ja harrastan lajeja joista tykkään. Painoni on se, mikä se on. En aio laihduttaa enää ikinä.
Hanki oikein hyvä sänky, ja aivan ihanat pyjamat.
Sänkyyn meno joka ilta on silloin kuin palkinto päivästä, sellainen totaalinen arjen luksus "aah" -hetki jonka olet ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Sen, että "asioilla on tapana järjestyä" on uskomatonta new age -sontaa.
Asiat kyllä järjestyvät, jos niiden eteen tekee tarvittavan tai hirvittävän määrän työtä. Itsekseen ne eivät järjesty.
Totta.
Mä oon kuullut tämän muuten vain ihan pahimpien ja röyhkeimpien selkäänpuukottaja-kyynärpää-ihmisten suusta. Varmaan järjestyy, kun kulisseissa hakkaa puukolla selkään itseään parempiaan, ja törkkää fiksumpiaan kyynärpäällä silmään.
Ne jotka kulisseissa pitää toisten puolta ja auttaa, ei tuu tällaista huutelemaan, vaan toimii muiden hyväksi. Jotkut ovat jopa omalla kohdallani tehneet sen salaa, vasta jäljestäpäin olen tajunnut, kuka se kiltti enkeli oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei voi kontrolloida elämässä. Ei ihmissuhteita, terveyttä, taloutta. Voi vain tehdä parhaansa.
Mihinkään muottiin ei tarvitse juuttua, jokaisella on oma elämä joka on elettävä niin että toteuttaa itseään, loukkaamatta ketään tarkoituksella. Voi olla oma itsensä ja silti kiltti ja hyvä toisille.Terveyttään voi kyllä huoltaa, ihan kuin autoaan.
Tottakai voi ja kannattaa huoltaa- kuten myös niitä ihmissuhteita ja taloutta 😊. Mitään et voi kuitenkaan, kuten sanoin, kontrolloida ja varmistaa.
Olen tajunnut, että unelmoimalla ei tosiaankaan mitään saavuteta. Ne ihmiset, jotka oikeasti saavuttavat jotain, eivät unelmoi vaan tekevät. Ovat aina tehneet, ihan unelmitta. Enkä nyt puhu mistään kissankarvanhuovutuskurssien järjestämisestä Kutujärven hippitalolla, vaan oikeista tieteen, taiteen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen aloilla.