Minkä oivalluksen olet kokenut elämässä?

Vähän väliä oivaltaa jotain. Merkittävin oivallukseni on kuitenkin ollut tämä: minä ja ego eivät ole sama asia.

Sen, että ihmiset ovat oikeasti tosi rajoittuneita ja tyhmiä ja heitä kiinnostavat toisten asiat enemmän kuin omansa. Silmiä ovat avanneet esim facebookin kaupunkikohtaiset sivut, joissa saa kommentoida paikkakuntansa asioita.

Deja vun, oon elänyt tään ennenkin!

Se että ihmiset ovat erilaisia ja jokainen kokee asiat erilailla riippuen ihan siitä missä vaiheessa kasvua ovat. Sinä ja minä olemme ainutlaatuisia vikoinemme ja virheinemme.

No yksi merkittävä on ainakin sellainen itsestäänselvyys, että tekemättömät asiat vaivaavat paljon enemmän kuin tekemiseen käytetty aika ja vaiva. Se tekemätön essee, jonka palautuspäivä oli jo maaliskuussa, vaivaa hurjan paljon enemmän kuin se, että istuisi alas päiväksi ja naputtaisi kasaan vaikka minkälaista paskaa muutaman sivun verran. Se häpeä, mitä kokee kun laittaa tekeleen palautettavaksi on pienempi kuin se ahdistus, minkä tekemättömyys aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

No yksi merkittävä on ainakin sellainen itsestäänselvyys, että tekemättömät asiat vaivaavat paljon enemmän kuin tekemiseen käytetty aika ja vaiva. Se tekemätön essee, jonka palautuspäivä oli jo maaliskuussa, vaivaa hurjan paljon enemmän kuin se, että istuisi alas päiväksi ja naputtaisi kasaan vaikka minkälaista paskaa muutaman sivun verran. Se häpeä, mitä kokee kun laittaa tekeleen palautettavaksi on pienempi kuin se ahdistus, minkä tekemättömyys aiheuttaa.

Järkipuhetta!

Omat oivallukseni ovat melko pienimuotoisia, eikä niistä riitä hehkuttamiseen asti. Sellaisia, ettei maksa vaivaa olla kiukkuinen, aina on varaa antaa anteeksi ja hyvin harvassa asiassa ei voisi joustaa. Ei se ole niin nöpönuukaa, se lienee oivallus, josta olen saanut eniten hyötyä elämässäni.

Tunteet ja ajatukset ovat vain mielen tuotteita. Ne eivät ole minä.

Omat vanhemmat eivät ole yhtä kuin lapsuuden toivevanhemmat, eivätkä he pysty välttämättä antamaan sinulle, mitä tarvitset.

Se, ettei juo vettä, väsyttää.

Sänky on luksusta, ei välttämättömyys.

Itsemyötätunto on tärkeämpää kuin itseluottamus.

Tarvitsevuus sabotoi parisuhteita.

Kasvikset ovat hyviä ja niitä kannattaa syödä.

Aikuisuuden idea on se, että saa tehdä, mitä haluaa.

Ihminen tekee parasta työtä mukavuusalueellaan.

Helppo ja mukava elämä on Suomessa todella aliarvostettua.

Suurin oivallukseni liittyy lapsuuteni, jonka tein noin 38 -vuotiaana (en ole kylläkään kertonut kenellekään): Lapsena minä en tehnyt mitään väärin. Vanhempani eivät olisi kohdelleet minua eri tavalla, vaikka olisin ollut erilainen. Minä sellaisena kuin olin en ollut vanhempieni käyttäytymisen syy, vaan he purkivat vihaansa minuun oman pahan olonsa myötä, joka oli syntynyt heidän omassa lapsuudessaan.

Sen, että omat vanhemmat voivat olla pahin este onnelliselle elämälle. Ja että narsistivanhempia on oikeasti olemassa.

Että työelämässä kaikki ajattelevat vain ja ainoastaan itseään. Vaikka olisit hyvä (parempi kuin koleegasi samoissa tehtävissä) työssäsi, nopea ja tehokas, tunnollinen, yhteistyökykyinen, joustava, tykätty työkaveri, auttavainen, saat aikaan hyviä uudistuksia ja tehokkuutta ideoillasi yms. et tästä hyödy tai saa arvostusta mitenkään, jos et satu olemaan muutoin esimiehen mieleen.

Esimies nostaa ne työntekijät eteenpäin, jotka muistuttavat persoonaltaan häntä itseään, esimies sympatiseeraa siis ihmisiä jotka ovat esim samanlaisia kuin hän itse oli samanikäisinä. Näin on käynyt jo kahden eri esimiehen kanssa. "Ei pätevin vaan sopivin"

Toinen oivallus: hirven harva ihminen joka valittaa elämäntilannetta tai ongelmiaan, haluaa aidosti muutosta. Valitetaan kun koti on sotkuinen mutta ei viitsitä siivota. Valitetaan väkivaltaisesta miesystävästä mutta ei lähde suhteesta. Ihminen joka valittaa haluaa vain valittaa, ei kuunnella eikä vastaanottaa neuvoja tai apua muutokseen esim voin tulla muuttomieheksi väkivaltaisen poikaystävän luota pois muutettaessa.

Oivallus:

Parempi, että elämässä menee välillä tosi huonosti ja välillä tosi hyvin, silloin saa nähdä kaikki ihmisenä olemisen värit ja maistaa elämän. Pahempaa olisi, jos eläisi vain harmaata, tasaista elämää, jossa ei ole makua.

Tämä siis itselleni, kun sairastuin ja kyseenalaistin aivan kaiken.

Itsemyötätunto ja ilon, leikin ja höpsöttelyn merkitys. Irtipäästäminen "normiarvoista", jos ne eivät satuta ketään muuta. Oman elämän muokkaaminen itselle sopivaksi, vaikka se ei ole "normatiivisesti" oikea, hyvä tai tavoiteltava elämä. Se on minulle oikea ja onnellinen elämä.

hanska kirjoitti:

Tunteet ja ajatukset ovat vain mielen tuotteita. Ne eivät ole minä.

Tämä ajatus on esitetty hieman vaihtelevin sanoin monessa psykologisessa itseapukirjassa ja netin "you are not your thoughts" kirjoituksessa. Tällä tavoin ajatteleminen tuo nähtävästi helpotusta esim. ahdistukseen, mutta en ole lainkaan varma mitä sanonta lopulta tarkoittaa ja voiko sitä edes pitää totena. Eroaako ajatusteni, tunteideni ja tietoisuuteni taustalla oleva aivotoiminta jotenkin toisistaan? 

Että kaikki vanhempien oikeina opettamat tavat ja opit kannattaa kyseenalaistaa heti, kun niitä ei ole pakko noudattaa. On monenlaisia tapoja elää ja jokaisella kuuluisi olla mahdollisuus tehdä elämästään mieleistä.

Onni on sisäinen rauha.

Eron myötä oivalsin parisuhteesta sen, että parisuhteen jatkumiseen tarvitaan molemmilta työtä ja tahtoa. Toisen puolesta ei voi tahtoa tai yrittää, ihminen voi tulla vain puolitiehen vastaan.

Tämä sopii myös muihin ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokenut jonkun sinun maailmasi mullistavan oivalluksen, jota olet sitten hehkuttanut muille, tajuamatta että a) he ovat luultavasti oivaltaneet asian itsekin, tai b) he eivät voi päästä sisälle oivallukseesi kokematta asiaa ensin itse. Olen nimittäin monta kertaa törmännyt ihmisiin, jotka silmät kiihkosta suurina toitottavat kovaan ääneen, kuinka esim. vegaanius/juoksuharrastus/äityiys tms. on muuttanut heidän elämänsä ja kaikkien muidenkin pitäisi kokea sama asia. Miksi koet, että muidenkin tulisi jakaa sinun oivalluksesi?

Omalla kohdallani luultavasti ainoa "oivallukseni" on ollut jooga: pienikin määrä venyttelyjä päivässä auttaa aukomaan selkäjumit, ja välillä saatan jopa ärsyttävyyteen asti hehkuttaa joogasta. Yritän parantaa tapani! :D

En ole kertonut tästä kenellekään mutta salaisuuteni on ettei tänään kannata vittuuntua ihan joka asiasta koska huomenna voi vituttaa vielä enemmän. Töissä voi tuntua siltä että tulee moloa poskeen vaikkei haluaisikaan mutta seuraavalla viikolla voi saada moloa sekä poskeen että hanuriin vasten tahtoaan. Kannattaa siis valita omat sotansa.

Jouduin olosuhteiden pakosta elämään 1,5 vuotta huomattavasti pienemmillä tuloilla kuin olin kymmenessä vuodessa tottunut. Päätin, että selviydyn tilanteesta ja muokkaan elämäni pienempien tulojen mukaiseksi. Puolentoista vuoden aikana ymmärsin kuinka vähällä rahalla ja materialla ihminen tulee toimeen ettei elämästä silti ole puutetta mistään. Koin onnellisuutta ja tyytyväisyyttä itseeni, koska pärjäsin tuon ajan niin vähällä. Opin löytämään entisenä tuhlarina / shoppailijana tyydytystä ja iloa uusista asioista. Elämästä tuli myös jollain tavalla rikkaampaa kun piti kohdata arjessa asioita eri näkökulmasta, vähävaraisempana, ja löytää niistä elämän pienistä asioista iloa. Ja löysinkin! Nyt tulojen palauduttua "normaalille" tasolleen, arvostan tienattuja euroja enemmän ja olen alkanut säästää ja sijoittaa enkä enää tuhlaa kaikkia rahojani vaatteisiin ja meikkeihin.

No se, että elämä on oikeasti mahdottoman hassu ja lyhyt asia. Uskon siihen, että energia ei katoa vaan muuttaa muotoaan. Universumi päätti suoda itselleen mahdollisuuden tarkkailla itseään tästä niinkin absurdista näkökulmasta kuin ihmisyys. Siksi en ota mitään liian vakavasti. Etenkään rahaa. Elämä on upea asia kaikkine kamaluuksineen ja ihanuuksineen. Pölähdys vain.

Helpottanut kummasti olemista tää oivallus.

Sen et oikeesti hyvä että ex löysi toisen. En toki kadu yhteistä aikaa enkä varsinkaan lapsia mutta oltiin liian erilaisia loppujen lopuksi.