Minkä oivalluksen olet kokenut elämässä?

Sen että elämää ei ole pakko elää saman kaavan mukaan kuin kaikki muut. Ei olisi ollut pakko mennä heti lukion jälkeen opiskelemaan, ei ole pakko olla parisuhteessa, ei ole pakko mennä naimisiin, ei ole pakko hankkia lapsia eikä ostaa omakotitaloa. Vapauttaa kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Vitutuksen ja stressin poistoon kannabis on paras lääke. Vaikutuksen alaisena jopa politikoiden aiheuttama vitutus laskee olennaisesti. Voin rehellisesti hehkuttaa kuinka oma pikku puutarha auttaa kaikkeen mikä käy hermoille. Jopa anoppi on tervetullut piipullisen jälkeen.

Se oli 90 luvun alkua kun oivalsin miten jaksaa kaiken elämään liittyvän ikävän sietämisen. Hieman yllättävää että rikkaruoholla saa elämän paremmaksi. Vielä kun tuo laki sallisi elämästä nauttimisen niin olisi aika mukavaa.

"Sietämättömistä paineista vapautumiseen tarvitaan hasista." (Nietzsche)  ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokenut jonkun sinun maailmasi mullistavan oivalluksen, jota olet sitten hehkuttanut muille, tajuamatta että a) he ovat luultavasti oivaltaneet asian itsekin, tai b) he eivät voi päästä sisälle oivallukseesi kokematta asiaa ensin itse. Olen nimittäin monta kertaa törmännyt ihmisiin, jotka silmät kiihkosta suurina toitottavat kovaan ääneen, kuinka esim. vegaanius/juoksuharrastus/äityiys tms. on muuttanut heidän elämänsä ja kaikkien muidenkin pitäisi kokea sama asia. Miksi koet, että muidenkin tulisi jakaa sinun oivalluksesi?

Omalla kohdallani luultavasti ainoa "oivallukseni" on ollut jooga: pienikin määrä venyttelyjä päivässä auttaa aukomaan selkäjumit, ja välillä saatan jopa ärsyttävyyteen asti hehkuttaa joogasta. Yritän parantaa tapani! :D

En ole kertonut tästä kenellekään mutta salaisuuteni on ettei tänään kannata vittuuntua ihan joka asiasta koska huomenna voi vituttaa vielä enemmän. Töissä voi tuntua siltä että tulee moloa poskeen vaikkei haluaisikaan mutta seuraavalla viikolla voi saada moloa sekä poskeen että hanuriin vasten tahtoaan. Kannattaa siis valita omat sotansa.

Tämä oli kaikessa karuudessaan hyvin sanottu!

Willy Loman kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Tunteet ja ajatukset ovat vain mielen tuotteita. Ne eivät ole minä.

Tämä ajatus on esitetty hieman vaihtelevin sanoin monessa psykologisessa itseapukirjassa ja netin "you are not your thoughts" kirjoituksessa. Tällä tavoin ajatteleminen tuo nähtävästi helpotusta esim. ahdistukseen, mutta en ole lainkaan varma mitä sanonta lopulta tarkoittaa ja voiko sitä edes pitää totena. Eroaako ajatusteni, tunteideni ja tietoisuuteni taustalla oleva aivotoiminta jotenkin toisistaan? 

Myös minua ärsyttää tuollainen pseudovalaistunut höpinä. En ole itse koskaan ollut ahdistunut mistään, joten en ymmärrä miksen voisi ihan huolettakin ajatella, että omat ajatukseni nimenomaan ovat minä. Ei minua ahdista olla minä ja ajatella mitä ajattelen. Kannan ajatuksistani myös vastuun ja toimin niiden pohjalta. Itse asiassa en oikein tiedä miten pitäisi suhtautua ihmiseen, joka irtisanoutuu omista ajatuksistaan.

Willy Loman kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Tunteet ja ajatukset ovat vain mielen tuotteita. Ne eivät ole minä.

Tämä ajatus on esitetty hieman vaihtelevin sanoin monessa psykologisessa itseapukirjassa ja netin "you are not your thoughts" kirjoituksessa. Tällä tavoin ajatteleminen tuo nähtävästi helpotusta esim. ahdistukseen, mutta en ole lainkaan varma mitä sanonta lopulta tarkoittaa ja voiko sitä edes pitää totena. Eroaako ajatusteni, tunteideni ja tietoisuuteni taustalla oleva aivotoiminta jotenkin toisistaan? 

En ole lukenut juurikaan psykologisia itseapukirjoja, mutta voisin kuvitella, että tuo ajatus liittyy negatiiviseen käsitykseen itsestä: "olen huono ja arvoton" jne. Itse kyllä ajattelen, että ihmisen persoonallisuus = hänen tapansa ajatella ja toimia.

Joidenkin ihmisten kohdalla hämmästyttää, millaisen vallan he antavat omille tunteilleen. Jos vähän masentaa, niin eihän sitä voi muuta kuin jäädä kotiin itsesäälissä ankeilemaan, vaikka esim. ihmisten pariin lähteminen saattaisi hyvinkin piristää. Tunteet ovat vain tunteita, ja ne vaihtelevat herkästi.

Ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin. Kaikki siinä välillä on plussaa tai ei, mutta oma apu on paras apu. Älä luota tai usko kehenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokenut jonkun sinun maailmasi mullistavan oivalluksen, jota olet sitten hehkuttanut muille, tajuamatta että a) he ovat luultavasti oivaltaneet asian itsekin, tai b) he eivät voi päästä sisälle oivallukseesi kokematta asiaa ensin itse. Olen nimittäin monta kertaa törmännyt ihmisiin, jotka silmät kiihkosta suurina toitottavat kovaan ääneen, kuinka esim. vegaanius/juoksuharrastus/äityiys tms. on muuttanut heidän elämänsä ja kaikkien muidenkin pitäisi kokea sama asia. Miksi koet, että muidenkin tulisi jakaa sinun oivalluksesi?

Omalla kohdallani luultavasti ainoa "oivallukseni" on ollut jooga: pienikin määrä venyttelyjä päivässä auttaa aukomaan selkäjumit, ja välillä saatan jopa ärsyttävyyteen asti hehkuttaa joogasta. Yritän parantaa tapani! :D

En ole kertonut tästä kenellekään mutta salaisuuteni on ettei tänään kannata vittuuntua ihan joka asiasta koska huomenna voi vituttaa vielä enemmän. Töissä voi tuntua siltä että tulee moloa poskeen vaikkei haluaisikaan mutta seuraavalla viikolla voi saada moloa sekä poskeen että hanuriin vasten tahtoaan. Kannattaa siis valita omat sotansa.

No jos se työ ei ole elämän ykkösprioriteetti niin on aivan sama vaikka moloa tulisi kaikkiin kolmeen reikään kerrallaan. Sehän olisi muuten aivan ihanaa. Irtisanoutua voi kuitenkin koska tahansa, joka on helpottava tieto.

No, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan aika epävarmoja, outoja, ulalla, heillä on kummallisia tapoja, ajattelevat kummallisia asioita, turvautuvat suojarakennelmiinsa jne. Nekin, jotka vaikuttavat kaikkein tasapainoisimmilta. Tämä oivallus on auttanut mua kauheasti. En jännitä oikeastaan ketään.

Että kaikki ihmisen luoma ympärillämme on joskus ollut pelkkiä ajatuksia ihmisten päässä. Suurin osa ajatuksista jää toteuttamatta. Maailma voisi olla aivan erilainen jos erilaisia ajatuksia olisi toteutettu, ja melkeinpä kuka tahansa voi oikeasti vaikuttaa siihen millaisessa maailmassa elämme. 

Kerrankin ketju jossa on jotakin järkeä! Mä on kirjoittanut oivalluksiani blogiin avoinkasvu.fi sivun pitäisi olla suht. selkeä nyt.

Lyhyesti

Päämäärä ei ole tärkeintä vaan se kuka sinusta tulee matkan aikana.

Tee mitä voit sillä mitä sinulla on.

Opettele arvostamaan itseäsi niin ei tarvitse välittää toisten mielipiteistä ja haluista(monet haluavat vain manipuloida sinut samaan muottiin jossa itse ovat).

Olet ainutlaatuinen, juuri oikeanlainen, juuri nyt.

Kun "epäonnistut" tai teet virheen...oikeasti teit parhaan kykysi, tietosi ja taitosi mukaan..et olisi sillä hetkellä voinut tehdä toisin.

Koko ajan on nyt hetki. Lapsi ymmärtää tämän..hän vain on vaunussa katselemassa ympärilleen :) Aikuinen sen sijaan on matkalla jonnekkin ja odottaa jotakin..Ei lapsi tiedä, että "on kiire" töihin, muskariin tai johonkin kohteeseen.

Tiedostaminen on tärkeä taito, samoin irtipäästäminen ja anteeksianto.

Tiedostaminen auttaa siinä, että erottaa omat ajatukset, tunteet ja halut toisten ajatuksista, tunteista ja haluista.

Irtipäästäminen auttaa hyväksymään menneen, vanhempansa, toisten ihmisten käyttäytymisen sellaisena kuin se on..

.. tulee ymmärrys siitä, että he toimivat parhaansa mukaan omien pelkojensa ja mörköjensä ohjaamina(eikä sillä ole mitään tekemistä sinun kanssa) ->Opit päästämään irti siitä, mitä et voi muuttaa.

Et voi muuttaa muuta kuin itsesi ja oman tapasi ajatella, käsitellä asioita ja tapaa reahoida.

Vain esimerkillä voit näyttää muille toimintamallia et puheella.

Itselleni tärkeintä on olla avoin kaikin tavoin kussakin hetkessä niin ettei puheeni ja tekoni ole ristiriidassa keskenään.

Ainoastaan muutos on varmaa, siksi ei kannata liiaksi kiintyä mihinkään.

Tää nyt vähän venähti.On paljon sanottavaa, mutta myös opittavaa <3

Jos luette blogia kommentoikaa..myös kriittinen palaute on tervetullutta mieluiten sisällöstä kuin kirjoitusvirheistä, mutta oikolukijastakin olisi iloa!

Vierailija kirjoitti:

No, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan aika epävarmoja, outoja, ulalla, heillä on kummallisia tapoja, ajattelevat kummallisia asioita, turvautuvat suojarakennelmiinsa jne. Nekin, jotka vaikuttavat kaikkein tasapainoisimmilta. Tämä oivallus on auttanut mua kauheasti. En jännitä oikeastaan ketään.

Ikävä pilata haaveesi mutta en minä ainakaan ole epävarma itsestäni. Vaikutan tasapainoiselta koska olen tasapainoinen.

Ei minua tarvitse silti jännittää :)

Ruoho on aidan takana vihreää. Jos on löytänyt puolison, jonka kanssa on hyvä olla, niin kannattaako enempää toivoa?

Olen onnellisista lähtökohdista, ja törmäsin ja tapasin aikuisuuden kynnyksellä ison nipun pahoja ja ikäviä ihmisiä, joissa oli jotain vikaa.  Älysin jättää nämä ihmisen irvikuvat taakseni ja menneisyyteeni, ja näin estin heitä vetämästä itseäni samaan kurimukseen.  Nyt olen ollut 25 vuotta yhdessä älykkään, onnellisen ja valoisan ihmisen kanssa.  Minun neuvoni nuorelle ihmiselle on, että jos jokin asia toisessa tuntuu olevan pielessä, niin se on, ja sellaista ihmistä pitää ymmärtää välttää.  Se kuulostaa julmalta, mutta sillä pelastaa itsensä ja elämänsä.  Aika suuressa osassa ihmisistä on jotain vikaa.

Kiltti poika ei pillua saa. Olisipa isäni opettanut tän mulle niin ei olisi tarvinnut kantapään kautta oppia

Ilman hengellisyyttä ja Jumalaa olen yhtä tasapainoinen kuin pöytä, josta puuttuu yksi jalka. Vailla ankkuria ja tuuliajolla maailmassa.

Sen, etten olekaan maailman napa.

Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin. Siksi kannattaa olla hyvissä väleissä itsensä kanssa.

Rakkaus on verrattavissa jumaluskoon. Se luo toivoa ja saa ihmisen työskentelemään jonkin eteen, mutta sen olemassaolosta voidaan olla montaa mieltä. Jos rakkautta on se on heikkoa. Himo ja itsekkyys voittaa aina.

Toinen asia on se että mies ja nainen eivät sovi yhteen vaan piirteet riitelevät keskenään. Naisen ja miehen yhteiselo on ollut sotaa aina, nyt se vain jatkuu eri muodossa. En puhu omista kokemuksista vaan yleismaailmallisesti.

Minun olisi ollut mahdollista toimia toisin.

Sen, että "asioilla on tapana järjestyä" on uskomatonta new age -sontaa.

Asiat kyllä järjestyvät, jos niiden eteen tekee tarvittavan tai hirvittävän määrän työtä. Itsekseen ne eivät järjesty.